Koirat.com

Olen 22-vuotias nainen ja asun yhdessä 29-vuotiaan mieheni kanssa. Tällä hetkellä meillä on kissa sekä 5-vuotias westienarttu.

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
Käymme usein pitkillä lenkeillä yhdessä mieheni kanssa. Käyn myös yksin lenkeillä sekä metsässä että taajamassa. Mukana on usein muita koiria, mutta käyn myös nykyisen koiramme kanssa kaksin. Koiran on mahdollista olla vapaana metsässä. Lenkit ovat 1-2 tuntia ja viikonloppuisin myös pitempiä. Lisäksi 10-15min mittaisia pissatuslenkkejä. Kävelymatkan päässä on myös muutamia koirapuistoja, joissa käymme usein. Lisäksi mieheni perheellä on mökki ajomatkan päässä ja käymme siellä kesäisin melkein joka viikonloppu ja talvisin käymme juoksuttamassa koiraamme mökin pihapiirissä. Kuvailisin elämäntapaani hyvin urheilulliseksi.
¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Isohko kerrostalokaksio suurella parvekkeella. Haaveena olisi muuttaa muutaman vuoden sisään omakotitaloon tai rivitaloon. Haaveena on oma piha, johon koirat voi päästää ulos.
¤ Lapsien määrä
Tällä hetkellä ei ole, mutta koiran elinikänä on luultavasti tulossa.
¤ Aiemmat koirakokemukset
Belgianpaimenkoira malinois, staffordshirenbullterrieri, sekarotuinen pystykorvamallinen sekä noutajia on ollut perheessä. Nykyinen koiramme on westie.
¤ Harrastustoiveet
Westiemme kanssa harrastan pääasiassa agilitya. Olemme käyneet myös tokokokeissa, mutta koiran keskittyminen herpaantuu helposti eikä se näin ollen sovellu vuosien harjoittelunkaan jälkeen tokoon, joten etsin uutta tokokoiraa. Lisäksi palveluskoiralajit kiinnostavat suuresti. Olen todella aktiivinen koiraihminen, joten en säikähdä sitä, että koiran kanssa pitää touhuta paljon.
¤ Turkkitoivomukset
Ei väliä. Olen tottunut hoitamaan myös pitkäkarvaisia koiria.
¤ Minkä kokoinen koira
Palveluskoirakokoinen. Ei jättiläistä, mutta ei myöskään pientä. Kokoluokkana saksanpaimenkoira. Pientä koiraa en halua toista missään nimessä, koska nykyisen koiran koko ei tunnu omalta.
¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Helposti koulutettava, miellyttämishaluinen ja pk-kokeisiin sekä tokokentille sopiva. Helppo myös miehen lenkittää tarvittaessa sekä lapsiystävällinen, sillä suvussa ja ystävillä on pieniä lapsia, joista kummityttöni 3v. on usein kylässä. Lapset on opetettu käyttäytymään koiran kanssa.
¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut
Olen vuosia haaveillut käyttölinjaisesta saksanpaimenkoirasta ja bokserista. Belgianpaimenkoiraa ei halua toista enää. Tein testin ja seuraavat rodut tulivat ehdolle:

Kiharakarvainen noutaja
Kultainen noutaja
Labradorinnoutaja
Sileäkarvainen noutaja
Australiankelpie
Belgianpaimenkoirat
Bokseri
Bordercollie
Collie, lyhytkarvainen
Dobermann
Bouvier
Beauceron
Hovawart
Mustaterrieri
Rottweiler
Saksanpaimenkoira
Suursnautseri
Airedalenterrieri

Kiitos jo etukäteen vastauksista!

T. Noora

Noihin kriteereihin istuu aktiivinen rotu jos toinenkin.. Taitaa olla nyt ihan susta itsestä kiinni, minkälaista koiraa havittelet. Esimerkiksi itse harrastan ja liikun koirieni kanssa paljon, mutten enää koskaan voisi kuvitella käteeni muuta kuin paimenkoiraa. Paimenissa miellyttää ennen kaikkea ohjaajaherkkyys, korkea työmotivaatio ja monipuolisuus eri lajeja ajatellen. Noutajat ja molossit ei vaan iske.. Terriereistä puhumattakaan.

Et kirjoittanut, mitä mieltä olet noista testissä ehdotetuista roduista? Airedalenterrieristä ja kelpiestä ei voi oikein puhua samana päivänäkään. Sitten taas käy-sakut ja malikat taitaa painottua enemmän suojelu- kuin tokopuolelle. Niissä on pitelemistä ja viettiasiat pitää osata etu- ja takaperin, ettei käy hullusti.

Bokserilla ei varsinaista miellyttämisenhalua ole, mutta innolla se on aina uutta oppimassa ja mukana touhuamassa. Tokossa ei mikään kaikista helpoin rotu, koska toistokestävyys on yleensä melko olematon. Jos hitaasti ja huolella rakentaa suorituksiin kestoa ja löytää toimivan keinon motivoida koiraa, siitä saa oikein näyttävän/innokkaan harrastuskaverin. Leikkisänä luonteena kaikista "helpointa" on opettaa leikin varjolla asioita. Bokseri ei ole mikään totinen työnarkkari vaan semmonen pelle, joka jonain päivänä on ihan tulta ja tappuraa, mut toisena päivänä ku pappatunturi. Hyvän hajuaistin vuoksi bokseri on tätä kykyä vaativissa lajeissa omiaan. Tosikolle ei se kaikista paras vaihtoehto.

Pistetään vielä pakollinen linkki ja jos mietityttää joku asia niin vastaan parhaan kykyni mukaan.

Heippa! Kiitos vastauksista. Laitan tähän vielä omat mielipiteeni testin ehdottamista roduista. Olisi mielenkiintoista jos näitä rotuja omistavat kertoisivat minulle kävisivätkö nämä rodut minun kriteereihini.

Kiharakarvainen noutaja
En ole rotuun tutustunut sen tarkemmin, mutta ulkonäkö kyllä miellyttää. Millainen turkki on hoitaa?
Kultainen noutaja
Suurin osa tapaamistani kultaisista noutajista on ollut hieman tylsiä. Sellaisia kotikoiria vain. Myös vanhempieni koirat. Tämän vuoksi rotu ei ole suosikkini.
Labradorinnoutaja
Sama asia kuin kultainen noutaja.
Sileäkarvainen noutaja
En ole rotuun perehtynyt lainkaan, mutta oikein kaunis rotu.
Australiankelpie
Tämän rodun ulkonäkö miellyttää, mutta en tiedä rodusta sen enempää. Onko harvinainen Suomessa?
Belgianpaimenkoirat
En halua toista belgianpaimenkoiraa enää.
Bokseri
Erittäin kiinnostava, mutta eikö sitten löydy tarpeeksi miellytämishalua minun kriteereihini? Haaveeni ovat kuitenkin kilpakentillä ja tahdon kilpailla aktiivesti. Tarvitsen siis koiran, jolta löytyy miellyttämishalua. Mahtaako bokseri olla siksi väärä valinta?
Bordercollie
En halua bordercollieta. Koira ei miellytä omaa silmää ja tapaamieni yksilöiden luonne on jopa liian häsläävä omaan makuuni.
Collie, lyhytkarvainen
Rotu ei miellytä omaa silmää lainkaan, mutta tarkempaa tietoa minulla ei rodusta ole.
Dobermann
Erittäin kiinnostava rotu, josta haluaisin ehdottomasti lisätietoa. Mahtaako sopia kriteereihini? Etsin rotua, jonka kanssa minulla on hyvät mahdollisuudet kilpailla pk-lajeissa ja tokossa ja jolta löytyy paljon miellyttämishalua.
Bouvier
En ole koskaan tavannut rodun edustajaa enkä tiedä rodusta mitään. Ulkonäkö ei miellytä kovin suuresti.
Beauceron
Entisen mieheni äidillä oli beauceron ja kyseisestä koirasta jäi hassu maku suuhun. Koira oli todella arka ja ainoastaan exäni äidin koira, muut eivät saaneet edes silittää. Onko tämä tavallista beauceroneilla? Etsin kuitenkin koiraa, joka sopii perheeseen, vaikka lapsia ei vielä olekkaan.
Hovawart
En ole rotuun erityisemmin tutustunut, mutta omaan silmään näyttäisi muistuttavan paljon noutajia? Onko kuitenkin erilainen luonteeltaan?
Mustaterrieri
Snautserimainen olemus ei miellytä omaa silmää lainkaan.
Rottweiler
Myös erittäin mielenkiintoinen rotu, josta haluaisin lisätietoa. Soveltuuko rotu edellä mainittuihin kriteereihin kilpakoirana?
Saksanpaimenkoira
Mikä on rodun terveydentila? Olen nimenomaan kiinnostunut käyttölinjasta enkä näyttelylinjasta.
Suursnautseri
En halua. Olemus ei miellytä omaa silmää lainkaan.
Airedalenterrieri
Ei myöskään miellytä silmää.

Olen todella kiitollinen, mikäli rotujen omistajat kertoisivat omia kokemuksiaan!

Saako kysyä millä tavalla bordercollie oli liian häslä?

Sanoisin, että sen mitä tunnen boksereita, niin en välttämättä suosittelisi sulle bokseria. Mutta esim. australian kelpie sopii oikein hyvin sun kriteereihin.

Tutustu SBCAK-sivuihin. Suomen Bordercollie ja Australian kelpie rotujärjestö

Serkullani on kolme bordercollieta, joiden kanssa hän lenkkeilee ja harrastaa muistaakseni agilityä. Lisäksi heillä on todella iso piha, jossa koirat saavat olla vapaana melkein koko päivän. Silti kaikki koirat vaativat jatkuvasti huomiota. Niiden kanssa pitää jatkuvasti vetää köyttä tai heittää palloa tai muuten aktivoida. Haluan ehdottomasti harrastaa koiran kanssa, mutta haluaisin myös, että voin välillä istua nojatuolissa televisiota katsellen koiran levätessä.

Haluaisitko kertoa lisää Australian kelpiestä?

nnorah kirjoitti:


Bokseri
Erittäin kiinnostava, mutta eikö sitten löydy tarpeeksi miellytämishalua minun kriteereihini? Haaveeni ovat kuitenkin kilpakentillä ja tahdon kilpailla aktiivesti. Tarvitsen siis koiran, jolta löytyy miellyttämishalua. Mahtaako bokseri olla siksi väärä valinta?
Dobermann
Erittäin kiinnostava rotu, josta haluaisin ehdottomasti lisätietoa. Mahtaako sopia kriteereihini? Etsin rotua, jonka kanssa minulla on hyvät mahdollisuudet kilpailla pk-lajeissa ja tokossa ja jolta löytyy paljon miellyttämishalua.
Rottweiler
Myös erittäin mielenkiintoinen rotu, josta haluaisin lisätietoa. Soveltuuko rotu edellä mainittuihin kriteereihin kilpakoirana?

Mun käsittääkseni nämä rodut ainakin on miellyttämishalultaan samalla linjalla; sitä ei varsinaisesti ole (ja mä sit ymmärrän miellyttämishalun kykynä/haluna tehdä yhteistyötä). Jokaisella noilla rodulla on kuitenkin tehty paljon tulosta, joten ei ne ihan turhakkeita ole. Oikealla tavalla motivoituna, hyvän suhteen avulla ja sillä, et koira opetetaan nauttimaan yhteistyöstä noista roduista saa oivallisen harrastukaverin. Karkeasti yleistäen miellyttämishalu taitaa mennä niin, et eniten sitä on paimenilla, seuraavaksi noutajilla sit tulee molossit/terrierit. Jos siis kiinnostaa rodut jolla on paljon miellyttämishalua niin paimenet taitaa olla sopivin roturyhmä.

Kiitos tiedosta! Bokseri on ollut haaveena pitkään, mutta tiedän että jäisin harmittelemaan, mikäli en tämän tulevan koirankaan kanssa pääsisi harrastuskentille kilpailemaan tositarkoituksella. Kyseistä asiaa olen joutunut harmittelemaan nykyisen koiran kanssa. En kuitenkaan sulje pois näitä rotuja!

Kuulisin myös mielellään mielipiteitä sekä noutajien että paimenkoirien omistajilta.

Kuulostaa siltä, että kaverisi koirat eivät osaa rauhoittua.

Itse siis suunnittelen bortsua ja kaveri suunnittelee kelpietä, joten en kauheasti osaa kertoa kelpiestä tarkemmin, mutta Rez varmaan voi kertoa tai joku muu, jolla on kelpie..

Sen verran mitä olen seurannut kelpieitä esim. agilityn maailmassa, niin ovat työhaluisia ja innokkaita paimenkoiria. Olen nähnyt mahtavaa työskentelyä kelpieiltä.

Mutta vastatkoon joku joka tietää paremmin..

Kiitos tiedosta, toivottavasti joku omistaja tulisi kertomaan tarkemmin!

Haluaisin vielä lisätä, että minulle on tärkeää se, että koira tulee toimeen muiden ihmisten ja koirien kanssa ja esimerkiksi koirapuistossa olisi leikkisä. Tietenkin tämä on koirakohtaista, mutta en haluaisi rotua, joka on syrjäänvetäytyvä. Haluaisin kuitenkin, että koira leimautuisi minuun kunnolla ja jota uskaltaisi pitää myös vapaana. Haaveissa olisi siis seurallinen ja ihmis/koirarakas koira, joka kuitenkin olisi minun koirani.

Hovawartista ja sileäkarvaisesta noutajasta osaan jotain kertoa:

Hovawart ei ole noutajaa nähnytkään :) Sitä käytetään paljon pk-lajeihin, lisäksi suojeluun yms. koska sillä on puolustus ja vahtiviettiä jonkin verran. Hyvä hajuaisti. Rodun alkuperäinen käyttötarkoitushan on vahtia, mutta nykyään toisaalta yritetään kasvattaa sellasia mukavia perhekoiriakin. Oikeanluonteinen koira oikeissa käsissä on mitä parhaimpia käyttökoiria moneen lajiin (haku, pk-jälki, toko), ihmisystävällisiä ovat, ei voi luvata "koirapuistokoiraa", mutta sellaisiakin tunnen. Erittäin hyvin pitää sosiaalistaa ja kouluttaa. Ovat aika kovia luonteeltaan, eli eivät pienestä torusta hätkähdä. Ongelmakoiria löytyy monta, usein vika hihnan toisessa päässä, mutta ilmeisesti jonkun verran arkuutta ja pehmeyttä rodussa ilmenee, mitä ei olisi tietystikään tarkoitus jalostaa.

Sileäkarvainen noutaja taas on kaikkien ihmisten paras kaveri, eikä voi ymmärtää sitäkään, miksi joku toinen koira ei siitä pitäisi. Sellainen ikuinen pentu. Luonneongelmia ei juuri rodussa ole. Vieraat urosflätit yleensä tulee muitta mutkitta toimeen keskenään. Miellyttämishaluinen ja innokas tekemään töitä, koulutuksessa pitää huomioida rodun tietynlainen pehmeys, joten positiivisella, innostavalla ja rohkaisevalla tavalla pitää kouluttaa. Monelle riittää lempipuuhassaan, eli noutamisessa, pelkät suuret kehut palkkioksi. Jos kovin kovalla kädellä kouluttaa, niin koira voi alkaa pelätä tekevänsä virheitä. Jonkin verran eroa siinä, kuinka sitkeä työntekijä on (kuinka kauan jaksaa keskittyä kerrallaan työntekoon). Kaikilla rotujärjestön pentulistalle päätyvillä koirilla pitää olla hyväksytty taipumuskoe, joten jakoa näyttely- ja käyttölinjaan ei ole. Vaikka ei ole määrällisesti suuri rotu, suhteellisen paljon harrastaa noutajien taippareita/metsästyskokeita/metsästystä.

Kultaisesta noutajasta sen verran, että on jakautunut (niinkuin labbiskin) näyttely- ja käyttölinjoihin. Näyttelylinjasilta saattaa puuttua lähes kokonaan noutotaipumus. Itsekin olen pitänyt rotua siten tylsänä. Ilmeisesti käyttölinjaiset ovat työintoisempia, en ole tavannut.

Kelpiestä voi mun osalta lukea lisää Koirarodut -palstalta, siellä on aika tuhti "info"paketti. Australiankelpie

Kuten sanottu, paimenissa, noutajissa ja molosseissa (bokseri/dobberi/rotikka..) on hurjasti eroja paitsi luonteen ja ulkonäön, myös käyttöominaisuuksien saralla. Jos etsit koiraa, joka nauttii työnteosta ja tekee jo puoliksi siksi, koska se on niin kivaa, ei molossi kieltämättä ole se varmin valinta. Helpolla et pääse minkään koiran kanssa ja paketissa tulee toko- tai pk-koirasta haaveiltaessa aina mukana jotain "ylimääräistä", kuten metsästysvietti tai paimennusvietti. Sitten taas vahvaa suojelukoiraa harvemmin myydään aloittelevalle harrastajalle, eikä siinä kyllä mitään järkeä olisikaan.

Hyvähermoinen työkoira osaa rauhoittua ja kestää myös hetkellistä toimettomuutta. Ei bortsunkaan kuulu seinille hyppiä 24/7. Saako kysyä, mikä belggarissa töksähti? Mikä muunnos sinulla oli?

Mä oon hirveän huono yleisesti kertoilemaan dobermannista, joten jos aloittajalle tulis mieleen jotain tiettyjä kysymyksiä niin niihin voisin oman epelin perusteella vastailla.

Tuo meidän tyttö on nyt 10,5 kk, ja ekat juoksut meneillään. Me lenkkeillään (metsässä, jäällä, + hihnalenkkejä) ja käydään koirapuistossa. Kotona touhuillaan hömppätemppuja ja harjoitellaan myös tottis- ja näyttelyjuttuja. Lisäksi naminetsintää ja jäljen alkeita ehdittiin ottaa syksyllä. Jatkuu keväällä. Toiveissa on jäljen jatkaminen, ehkä esineruutu, tottis päällimmäisenä mielenkiinnon kohteena. Vetämään aion myös tuon opettaa, kunhan ikää, kuntoa ja kroppaa riittää (ja on kuvattu).

Alusta asti Nemi on ollut hyvin paljon mun (ja myös avon) perään, ja edelleenkin on. Metsälenkillä ei poistu pariakymmentä metriä kauemmas edelle, vaan jää odottamaan tai käy moikkaamassa. Kontanti on ollut loistava alusta asti (katselee kaikkia muitakin ihmisiä avoimesti suoraan silmiin ). Mä vähän vierasta tuota "miellyttämishalu"-sanaa, kun ihmiset mieltää sen niin erilailla. Nemi tekee mielellään mun kanssa, ja on pohjattoman ahne! Palkkautuu helposti ruoalla, mutta myös lelupalkkaa ja huomiopalkkaa ollaan harjoiteltu, näyttäis toimivan. Nemi selvästi nauttii tekemisestä. Nyt juoksujen aikaan kyllä on tilanne vähän toinen, kun kaikki mahdolliset hajut, äänet ja liikkeet on kiinnostavampia kuin koskaan ennen.

Nemi on tosi avoin ihmisille, ollut koko ikänsä. Rrrakastaa ihmisiä ja tahtois pussailla ne kuoliaiksi. Kuitenkin on saatu rauhoittumaan tervehtiessä (oman ihmisen kohdalla vaikeinta...). Yhden kerran oli varautunut ihmistä kohtaan, kun mä itse olin jännittynyt ja ahdistunut humalaisen miehen lähestymisestä ja kyselystä. Ei katsonutkaan miestä kohti, pysyi mun vierellä vain kävellen eteenpäin. Yleensä on jo tuossa vaiheessa menossa tervehtimään, kun joku mua lähestyy jutellen.
Yritän tuolla siis sanoa, että lukee hyvin mun mielentilaa.

Ja on siis ensimmäinen ikioma koira mulle, kotona on coton-narttu ja avon kotona on ollut isoja (metsä)koiria koko elämänsä ajan.

Hei! Kiitos kovasti vastauksista!

Itse omistin belgianpaimenkoira malinoisin, joka kuoli nuorena syöpään. Tämän takia on jäänyt takaraivoon belgeistä ikävä tunne ja en koe niitä enää lainkaan "omiksi" koirikseni.

Itse en pelkää sitä, ettenkö vahvaa koiraa hallitsisi, koska olen ollut paljon tekemisissä sekä staffien että niiden isompien versioiden amstaffien kanssa. Näiden koulutuksessa olen ollut mukana myös. En siis ole ottamassa voimakasta koiraa ilman kokemusta ja tietoa, vaan pitkän harkinnan jälkeen olemme miehen kanssa tulleet tulokseen että me pystymme hallitseaan ja kouluttamaan suurenkin ja vahvaluontoisen koiran.

Kävin lukemassa perustietoja sekä bokserista, dobermannista ja rottweileristä. Jokaisen rodun sanottiin omaavan miellyttämishalua ja halua tehdä asioita. Haluaisin selventää, että minulle miellyttämishalu tarkoittaa sitä ettei koira ole liian omapäinen kuten esimerkiksi staffit, jotka eivät kouluttaudu kovinkaan helposti. En siis oleta että koira oppisi saman tien asiat. Minulta löytyy kärsivällisyyttä kouluttaa koiraa, kunhan koira vastapainoksi tykkää ja haluaa oppia.

nnorah kirjoitti:


Dobermann
Erittäin kiinnostava rotu, josta haluaisin ehdottomasti lisätietoa. Mahtaako sopia kriteereihini? Etsin rotua, jonka kanssa minulla on hyvät mahdollisuudet kilpailla pk-lajeissa ja tokossa ja jolta löytyy paljon miellyttämishalua.

Sen lisäksi, että tutustut rotuun kirjoissa ja netissa, niin pyri tapaamaan mahdollisimman paljon dobbereita sekä niiden kotioloissa että treeneissä. Me dobberi-ihmiset (tai ainkin iso osa meistä) esittelee koiriaan mielellään. Omat koirani on kuin yö ja päivä, joten kiinnittäisin paljon huomiota pennun valintaan.

Dobermannit eivät ole mitään super-koiria liikunnan suhteen. Niille riittää sama liikunnan määrä kuin isoille, liikkuville koirille ylipäänsä. Ne tarvitsee kuitenkin vapaanaliikuntaa, eikä pelkät remmilenkit ole niille juuri mitään. Ne kestävät silti myös monta päivää ilman tekemistä esim. omistajan sairastaessa. Dobberit eivät välttämättä ole yltiösosiaalisia muiden koirien kanssa, joten yhteislenkit eivät aina onnistu. Urokset eivät yleensä tule toimeen toisten urosten kanssa. Tosin me lenkkeillään välillä isoissakin laumoissa ja mun narttu tulee toimeen kaikkien kanssa, kunhan toiset koirat eivät tunge sen iholle. Koirapuistokoiria näistä taitaa olla aika harva.

Asuinpaikalla ei sinällään ole merkitystä koiralle. Vaikka asummekin isohkossa OKT:ssa, niin sisällä meillä vain levätään ja ulkona tehdään kaikki aktiviteetti. Legenda on, että dobberit piippaa (eli vinkuu) jatkuvasti, eikä pysty rauhoittumaan lainkaan. Meillä ei ainakaan tuo huonohermoinenkaan piippaa kuin autossa lähinnä sorateillä, kun tietää, että jotain kivaa on tulossa.

Dobermannit ovat palveluskoiria ja tarvitsevat tekemistä. Niiden kanssa tosin joutuu hakkaamaan päätään seinään huomattavasti enemmän kuin esim. paimenen ja laumavietti on yleensä pienempi. Dobbereiden miellyttämishalu ei ole paimenen luokkaa, eikä kouluttaminenkaan aina ihan helppoa. Välillä jopa hieman liiankin haasteellista, yksilöstä riippuen. Dobbereille ei ole väliä, mitä se tekeminen on, kunhan sitä on riittävästi. Kannattaa siis tutustua eri lajeihin oman koiran kanssa ja yrittää löytää sieltä se molemmille mukavin juttu. Onhan dobbereita myös agilityssä. Vetolajit sopivat dobbereille kuin nenä päähän.

Nykyinen treveystilanne hieman surettaa, mutta sama taitaa olla kaikissa roduissa. Kannattaa olla ajoissa liikkeellä ja dobberin osalta panostaa siihen pennun etsintään. Vanhempia kannattaa käydä katsomassa sekä kotona, että treeneissä.

Kysele lisää, jos jokin asia kiinnostaa erityisesti

^^ Toki bokseri, rotikka ja dobberi aktiivisina palveluskoirina nauttivat monenlaisesta (harrastus)toiminnasta. Niiden kanssa ei vaan mitään saa ns. ilmaiseksi. Viettikestävyys ja toistojen sieto saattaa olla heikonlaista, eikä motivointikaan välttämättä aina suju kuin tanssi. Noz tuossa kirjoittelikin myös heikohkosta laumavietistä.

Vaikka totesitkin olevasi valmis tekemään koiran kanssa runsaasti töitä, kannattaa miettiä, miten paljon aikaa on valmis kuluttamaan "tahkoamiseen", tai miten pitkälle se kuuluisa huumorintaju tuulella käyvän koiran kanssa riittää. Oma työnsä on sitten lisäksi 100% toimivan, hyvähermoisen käyttökoiran löytäminen em. rodun edustajista.. Ja siihen vielä terveysasiat päälle. Ei oo helppoa.

Mutta ehdottomasti livenä tutustumaan eri rotujen edustajiin! Etenkin sinne treeni- ja kisakentille, mars mars. Ai niin ja muokkaus vielä: harvasta tulisesta työkoirasta on koirapuistokoiraksi.. Edes paimenesta. Jahas, joku ehti väliin.

Dobermanni ei välttämättä ole mikään koirapuistokoira. Tiedän tapauksia jotka tulevat toimeen lähes kenen kanssa tahansa, mutta jos koirasosiaalisuus on kovin tärkeä kriteeri niin unohtaisin dobberin.
Hallinta on dobberille kouluttettavista asioista numero 1. Tuo kriteerisi "voi pitää irti" on hieman erikoinen, koska tuohan on puhtaasti koulutuskysymys. Dobermannin kohdalla ensimmäinen pennulle opetettava asia on juuri luoksetulo.
On olemassa miellyttämishaluisia ja laumaviettisiä dobbereita, mutta väitän että näitä ei ihan joka nurkan takana ole.
Yleisesti ottaen sanoisin, että dobberi ei ole ihan helppo koulutettava tai helpompiakin on (jos nyt ajatellaan että tähtäin on 3- luokassa pk-puolella), mutta toisaalta jos on valmis tekemään töitä pari ensimmäistä vuotta ja pinna riittää niin mikäs siinä :)

Kiitos vastauksista! Olen saanut paljon tietoa dobermanneista ja boksereista, mutta edelleen kaipailisin tietoja rottweileristä.

Haluaisin kuulla suoran mielipiteen ihmisiltä siitä, että kannattaako minun luopua kyseisistä kolmesta rodusta ja tähdätä mielummin jonkin paimenen hankintaan? Koska haluan kuitenkin koiraani viedä paikkoihin, joissa on muitakin koiria kuten koirapuistoihin ja yhteislenkeille. Ottaisin mielelläni vastaan myös muita ehdotuksia (etenkin paimenkoirista), kuin edellä mainittuja rotuja! Sopisiko esimerkiksi valkoinenpaimenkoira minulle? Entäpä beauceron? Millainen on vaihtehtoisesti punainen irlanninsetteri?

Otan vastaan kaikki neuvot ja rotuvinkit, koska haluan löytää rodun, joka todella palvelisi tarkoituksiani myös harrastuskoirani mutta myös perheenjäsenenä jokapäiväisessä elämässä! Haluan siis edelleen painottaa että minulle koirapuistoilu ja muiden koirien tapaaminen on melkein jokapäiväistä, sillä perhepiirissä on paljon koiria ja esimerkiksi kesät menevät pitkälti mökillä yhdessä suvun kanssa. Tällöin koira joutuu olemaan tekemisissä muiden koirien kanssa enkä haluaisi pelätä jatkuvia yhteenottoja. Tietenkin jokainen koira on yksilö eikä näiltä välttämättä voi välttyä, mutta rotuvalinnalla voi tietenkin vaikuttaa.

Mulla on kotona staffi ja rotikka, staffi tuli ensimmäisenä koirana mulle ja rotikka nyt sitten ensimmäisenä "oikeana harrastuskoirana".

Staffiuros tuli ensin, täyttää nyt 3 vuotta ja vasta nyt alkaa yhteistyöhalua löytyä. Joskus vuoden iän kohdilla vielä treenattiin muka tavoitteellisesti, mutta tie oli tosiaan melko kivikkoinen ja terveyspuolen asioiden takia tavoitteellisuus sitten tippui lopullisesti.

Nyt mulla on 17kk vanha rottweilernarttu, jonka kanssa harrastetaan aktiivisesti. Päälajina meillä on haku, mutta ollaan tehty kyllä jälkeäkin. Molemmissa lajeissa Aino on helppo ja innokas ohjattava ja erityisesti jäljellä Aino on ihan luonnonlahjakkuus, palkkaantuu oikeastaan jo ihan pelkästä jäljen tekemisestä. Aikku on helposti motivoitavissa, toimii niin ruualla kuin lelullakin. Oikeastaan lähes kaikki mun tuntemat rotikat on aikalailla helposti motivoitavissa ja uskaltaisin sanoa, että kun ohjaaja-koirasuhde on kunnossa niin miellyttämishaluakin löytyy melkoisen paljon. Nartuilta toki varmasti enemmän kuin uroksilta. Aino on aina valmis tekemään ja tohon staffiin verrattuna tuntuu että se toimii melkein pelkällä ajatuksella. Aikku nyt varmasti on hieman keskivertoa ehkä helpompi tapaus, mutta monet rodun kanssa paljon tekemisissä olleet ovat todenneet, että Aino on "vanhan hyvän ajan rotikka", mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.

Arki ei vois olla helpompaa Aikun kanssa. Sen voi turvallisin mielin ottaa mihin vaan mukaan ja hetken paikkoja tutkittuaan se osaa rauhoittua eikä turhia hötkyile. Nyt vanhempana osoittaa pientä varautuneisuutta vieraita ihmisiä kohtaan, mutta itse pidän tätä ihan positiivisena asiana ja oikeastaan toivonkin että se hieman vielä vahvistuu. Tuttujen seurassa Aino käyttäytyy kuin staffi, liekkö "isoveli" vähän opettanut tapoja. :D Mun sydämen rotu on vienyt ihan totaalisesti ja mustan ruskeita tullaan varmasti näkemään tässä taloudessa vielä useita ;)

Rotikasta saa varmasti hyvän kaverin perusharrastamiseen/kilpailemiseen eikä KVA:tkaan mikään harvinaisuus rodussa ole. Toki pentue etsiessä kannattaa keskittyä niihin kasvattajiin, joiden koirilla on tuloksia tehty ja mielellään vielä niihin, jotka itsekin harrastavat. Tietty jos tavoitteet on jossain MM-tasolla niin kannatta ehkä ennemmin katsoa toisiin rotuihin ja toki esimerkiksi keskiverto-belgi on varmasti huomattavasti helpompi ja varmempi vaihtoehto. Se hyvä puoli rodussa on, että taitaa koko maanlaajuisesti olla melkosen aktiivista harrastusporukkaa ja sen puolesta on helppoa päästä treeniryhmään.

nNorah kirjoitti:

Haluaisin vielä lisätä, että minulle on tärkeää se, että koira tulee toimeen muiden ihmisten ja koirien kanssa ja esimerkiksi koirapuistossa olisi leikkisä. Tietenkin tämä on koirakohtaista, mutta en haluaisi rotua, joka on syrjäänvetäytyvä. Haluaisin kuitenkin, että koira leimautuisi minuun kunnolla ja jota uskaltaisi pitää myös vapaana. Haaveissa olisi siis seurallinen ja ihmis/koirarakas koira, joka kuitenkin olisi minun koirani.

Tähän lainaamaani osuuteen ei varmasti lähtökohtaisesti sovi oikein yksikään esille nostamistasi roduista (rotikka, bokseri, dobberi). Rotikka ei todennäköisesti aikuisena varauksetta hyväksy kaikkia koiria ja vieraita ihmisiä kohtaan on todennäköisesti hieman varautunut/välinpitämätön. Vapaana pidon kanssa ei varmasti tule sen enempää ongelmia kuin minkä tahansa muun (riistavietittömän) rodun kanssa, se on koulutuksesta kuitenkin kiinni.


Jos tuntuu, että haluat tietää lisää niin laittele vaikka yksäriä, mä kerron mielelläni! Ja jos Päijät-Hämeen seudulla asustelet niin meiän typyyn saa tulla tutustumaan ja mun mukana pääsee kyllä treenejäkin katsomaan. :)

Kiitos kaikista tiedoista! Olen nyt melko varmasti sulkemassa rotikkaa, dobberia ja bokseria pois listaltani vaikka se kovasti harmittaakin, koska tuo koirien kanssa toimeentulo on ehdottoman tärkeää elämäntilanteessamme. Uusia vinkkejä otetaan siis varauksetta vastaan! Edelleen kaipailisin tietoa noista muutama viesti sitten listaamistani punaisesta irlanninsetteristä, valkoisestapaimenkoirasta ja beauceronista. Lisäksi olisin kiinnostunut saksanpaimenkoiran käyttölinjaisesta versiosta! Olen ymmärtänyt, että näyttelylinjaisilla on paljon terveysongelmia. Onko samoin myös käyttölinjaisella?