Australiankelpie
kiharapaa83
Viestimäärä: 357
Anuapina
Viestimäärä: 342
Millaisia kc:laisten kelpiet on? Onko ollut jotain ongelmia koulutuksessa yms vai onko kaikki sujunut mallikkaasti? Osaako kelpie helposti rauhoittua kotioloissa, vai vaatiko paljon opettelemista?
Tarkoitus olisi tässä ennen koiran hankintaa tutustua tarkemmin rotuun ja sen edustajiin, että tietäisin, mitä on odotettavissa..
kääsna Myy (12/2011)
Rez
Viestimäärä: 1140
Keltsiä saa kyllä tulla mieluusti katsomaan jos rotu kiinnostaa, voin kertoilla sitten vielä lisää. Niin ja onhan meillä blogikin, tosin jutun taso on joskus vähän.. Noh, sanotaanko nyt että puran sinne epäsäännöllisen säännöllisesti sekä ylä- että alamäet.
Anuapina
Viestimäärä: 342
Mää etsin just vähän rohkeampaa ja menevämpää kaveria, kun toi käppänä on kyllä kohelo, mutta lisäks myös aika arka tietyissä tilanteissa, ei onneks agissa, joka on ehkä sen mielestä maailman paras juttu (rusakkojahdin jälkeen ). Meillä on ollut kotikotona bokseri, joka oli myös aika kooho ja tietynlainen riekkuminen on vaan mukava, kunhan osaa keskittyäkin kun on tarvis.
Mitenkäs pinseri ja kelpi on tottuneet yhteiseloon?
kääsna Myy (12/2011)
njalla
Viestimäärä: 26
Hukalla on kaverina vajaa vuoden ikäinen bretoniuros Miska, joka on kyllä kans melkoinen tapaus. Miska on meidän syntipukki, ja me naiset aina ollaan kipeinä tai myrtseinä kaikille miehille, ja sitten Miska saa kärsiä. Hukka köhii ja yskii ja niiskuttaa mun seuraksi, on tosi empaattinen ja ihana lurjuskoira. Ja jos sitä ottaa oikein kovasti päähän, pikkuveli saa kyytiä. Siis ainahan kaikki naisten ongelmat on jotenkin miesten vika- ihan varmasti on, jos Hukalta kysytään.
Hukka myös kyllä puolustaa pikkuveljeään. Käytin koko jengin eläinlääkärissä tiistaina, tuloksena satasen lasku (hyvästi vuokranmaksu) ja kaksi tulehtunutta koiraa. Miskalla korvatulehdus ja Hukalla silmätulehdus. Ja kun lääkäri oli ilkeä ja putsasi pienen korvaa niin että sattui, Hukka murisi. Vain ja ainoastaan Hukka saa kiusata Miskaa!
Blogi löytyy allekirjoituksesta, ja sieltä löytyy yhtä ja toista villiä meidän arjesta, kannattaa lukea
Viisaus ei asu meissä
Rez
Viestimäärä: 1140
Mitenkäs pinseri ja kelpi on tottuneet yhteiseloon?
No mähän olin alunperin varautunut kaikenmaailman valtataisteluihin ja kasvattajankin sain vakuuttumaan siitä, että toi pinseri vähintääkin syö kaiken elollisen kyselemättä. Tosiasiassahan pilsneri on hirveen pehmeä ja herkkä, mutta tarpeen vaatiessa täyttä tulta ja tappuraa (= uroskoirien keskuudessa ja riistan perässä). Keepien kanssa on kuitenkin mennyt mainiosti, mä tiedän jo ne tilanteet millon pitää seurata vähän tarkemmin ja millon vihellän sitten pelin poikki.
Meillä on tosiaan projektina ollut vastaehdollistaminen kaikkeen mahdolliseen, rusakot vaan sattuu olemaan vähän ennalta-arvaamattomia treenikavereita.
Ens kuussa meillä alkaakin tottiksen ulkotreenit ja toivon niiiiiiin kovasti, että päästäis pk-puolelle tähtäävien sakkiin eikä toko-ihmisiin..
bätmänisuvi
Viestimäärä: 1
MAD
Viestimäärä: 6504
njalla
Viestimäärä: 26
Nyt on käyty näitten helteitten aikana joka päivä parikin kertaa uimassa, kun on koirien uimaranta ihan lyhyen kävelymatkan päässä. Bretonilapsi ei juurikaan ui, se vaan kahlaa, mutta Hukka ui. Se rakastaa sitä kun saa oikein loikata veteen ja kauhoa hakemaan jonkun dummyn tai kepin mulle ja tuoda sen ylpeänä takasin.
Viisaus ei asu meissä
Agitem
Viestimäärä: 1072
Mä olen nyt ihan vakavissani jo vähän aikaa miettinyt hankkivani kolmen vuoden päästä ensimmäisen oman koirani mikäli se opiskelusuunnitelmiini ja elämäntilanteeseeni silloin natsaa. Kokemusta minulla on koirista tämän yhden bichonin verran, mutta kolmen vuoden aikana on tultu keräiltyä tietoa yhdestä jos toisesta koiriin liittyvästä ja olen lisäksi talutellut, kouluttanut ja agilityssa ohjannut isompiakin koiria (bordercollie, huskyaussiemix). Fyysistä voimaa multa isomman koiran käsittelyyn löytyy vaikka tavoite tietysti on etten sitä normaalielämässä koiraan joutuisi käyttämään. Mutta ihan hentosen kukkasen käteen ei koira olisi tulossa, olen luonteeltani määrätietoinen ja asetan rajoja sen mukaan.
Rotuja olen pohtinut kovastikin ja miettinyt mitä koiralta haluan. Kokoa koiralla saisi olla koiran verran, koira pitäisi pystyä palkkaamaan kädestä kumartelematta mutta lehmänkokoisia koiria vierastan. Ulkonäöltään koiran pitäisi olla työkoiramainen - turkkirodut on ehdoton nounou, pitäisi olla helppohoitoinen karvoitus sekä rakenteeltaan kevyt koira, tulisi ihan tavoitteelliseen agilitytarkoitukseen. Eli kevytrakenteinen työkoirarotu. Luonteeltaan koira saisi olla aktiivinen muttei liian. Olisin valmis tarjoamaan päivässä 2-3h peruslenkkeilyä vaihtelevasti joko hihnassa tai vapaana sekä useaan päivään viikossa koirapuistoilua, tapaamisia, metsälenkkejä ja pyöräilyä + ohjatut treenit agilityyn, tokoon ja mahdollisesti johonkin pk-puolen lajiin. Lisäksi pystyisin tarjoamaan sisällä aivotyöskentelyä päivittäin joko kotitokoilun tai perus kongejen ym. muodossa, sitten tietty kesällä uiminen olis ykkösjuttu. Koulutettavuus saisi olla keskitasoa, ei haittaa vaikka vähän haastavakin mutta saisi löytyä tietynlaista yhteistyönhalua, mikäli riistaviettiä ei hirveästi löytyisi niin sekin on plussaa mutta ei minkään sortin kriteeri.
Olen miettinyt, mahtaisiko kelpie sopia näihin vaatimuksiin. Tahtoisin kuulla kelpienomistajilta mielipiteitä sekä kommentteja, mikäli joku jaksaa voisi näppäimistöltään suoltaa vähän asiaa omasta kelpiestään, sen aktiivisuudesta ja muusta sen kanssa elämiseen liittyvästä. On kovin toivottavaa että sanotte suoraan, mikäli teistä kelpie ei ole se minun rotuni.
welcome to my life
Rez
Viestimäärä: 1140
Agitem kirjoitti:
Mutta ihan hentosen kukkasen käteen ei koira olisi tulossa..
Anteeksi, repesin ihan täysin! Ihana ilmaus! Itsehän olen tämmönen riuku, pituutta löytyy mutta kyllä tuuli vie melkein mennessään.. Kelpieuros pysyy kuitenkin ihan hyvin lapasessa (+ samaan aikaan pinseri eli palttiarallaa 35 kg lihasta). Eli ei mun mielestä tarvi fyysisten voimiensa loppumista kelpien kanssa pelätä.. Paitsi jos lähdet sen kaa kilpajuoksulle, sit loppuu ikä ja terveys!
Haluaisin varovasti sanoa, että kelpieistä löytyy eroja paitsi yksilöissä myös ns. tyypeissä. Toiset edustaa vankkarunkoista lyhytjalkaista tyyppiä, toiset solakkaa pitkäraajaista tyyppiä (noin kärjistetysti). Ensimmäisen tyypin edustajia näkee ehkä enemmän näyttelykehissä, jälkimmäisiä muissa harrastuksissa. Toki kummankin takaa löytyy sekä aktiivisia harrastuskoiria että näyttelytähtiä, mutta painotukset on sitten tietty erilaiset mitä siellä enemmän on. Wörkkejäkin siellä vilahtelee varsinkin noilla jälkimmäisillä.
(Huom. nämä on sitten ihan mun henk koht näkemyksiä ja sukutaulujen kyyläilyn tulosta, ei tarvii kenenkään ottaa herneitä. )
Pari asiaa mua sun tekstissä jäi mietityttämään.. Ensinnäkin tuosta koirapuistoilusta sen verran, että omasta kelpiestä ei kyllä koirapuistokoiraksi olisi, sen verran löytyy tulisuutta ja omaa päätä. Voi riippua jossain määrin sukupuolesta - toisaalta tiedän sekä uros- että narttukelpieitä, joita ei koirapuistoon voi yksinkertaisesti viedä. Onko sulla mahdollisuus juoksuttaa koiraa runsaasti vapaana muualla kuin koirapuistossa? Yllätyksenä voi tulla myös ihan oikeesti se pennun aktiivisuus kun sen näkee sitten käytännössä. Ainakin R oli pentuna ihan kauhee puremaan ja komentamaan eikä mikään määrä juoksemista väsytä sitä vieläkään. Toisaalta se oli just mitä mä etsin, rohkea rämäpää eli olin ja olen yhä enemmän ku tyytyväinen! SILTI soitin kerran kasvattajalle kun pikkupiraija taas roikkui lahkeessa, että kai tällä on kaikki ihan ok ku olin tottunut niin rauhalliseen koiraan!
Paimennusvietti on myös sellainen juttu, mikä saattaa yllättää. Autot, mopot, polkupyörät ja myös se riista laukaisee sekunnin sadasosassa vietin päälle, ei siinä ehdi kissaa sano ku El Kelp ampasee. Itse etenin tässäkin vastaehdollistamalla, en tiedä miten imuttelu tai kieltäminen olis toiminut.. Aika avuton olo oli kieltämättä joskus, vaikka tiesin tasan tarkkaan mitä tein.
Tulisuuden ja joskus päättömältä näyttävän sähläyksen alta löytyy myös ripaus herkkyyttä. Itse en olisi koskaan voinut koiraani rankoa fyysisesti, se ei olis muhun enää sen päivän jälkeen luottanut. Herkkyys näkyy myös mm. omistajan kropan liikkeiden lukemisena agissa: musta tuntuu ettei olla vielä edistytty yhtään, mun ei tarvi ku pikkusormea liikauttaa niin kelpie on väärällä esteellä! Juu, tottismainen saapastelu on meidän juttu..
Kokemukset siis yhdestä erittäin nokkelasta ja työorientoituneesta kelpiestä. Täydellinen se ei ole, mutta pois en vaihtais.
Agitem
Viestimäärä: 1072
Itse olen mieltynyt nimenomaan näihin solakammantyyppisiin kelpieihin, kärjistetysti tynnyrikoirat ei silmää eikä käyttötarkoitustanikaan miellytä. Tahtoisin kevytrunkoisen, solakan koiran joka sopisi ruumiinrakenteeltaan tavoitteelliseen agilityyn. Tietysti olisi kiva jos koiran kanssa voisi parit kehät pyörähtää, mutta sen pohjalta en kuitenkaan lähtisi ominaisuuksia hakemaan, koska en missään tapauksessa ole näyttelykoiraa hakemassa.
Koirapuistoiluasiasta sellaista, että onko näiden kelpieiden yleinen "ongelma" (tai mikäli hankala kysymys, onko oman kelpiesi "ongelma") ennemmin se että leikit ovat liian rajuja, vai se, että puistossa käyttäydytään ylipäätään aggressiivisesti? Tässä tapauksessa koirapuistoilu olisi varmaan ennemminkin omistajaa kuin koiraa varten tarkoitettua hauskanpitoa, siis mikäli kelpien kanssa koirapuistoilu olisi hankalaa. Olisi tietysti ihanaa saada nähdä muita koiranomistajia ja antaa koiran riehua lajitoverinsa kanssa itsensä väsyksiin, mutta mikäli tämä ei kelpien kanssa onnistuisi, niin ei kai se välttämättä olisi pakollista. Mahdollisuus on juoksuttaa koiraa vapaana niin paljon kuin sielu sietää, mutta asia joka tästä pointistasi jäi mietityttämään on se, tuleeko kelpie ylipäätään muiden koirien kanssa toimeen, ovatko ryhmälenkkeilyt, pentutapaamiset ja muut mieltäni hivelevät haaveet täysin poissuljettuja?
Olen paimenkoiraa miettiessäni luonnollisestikin varautunut siihen, että paimentaminen saattaa kohdistua lähes tulkoon mihin tahansa joka on jollain asteikolla paimennettavaksi luettavissa. Miten olet saanut oman kelpiesi toimimaan, pyrkiikö paimentamaan vai onko kouluttamalla ollut mahdollista kitkeä tätä pois? Tahtoisin koiran jota voisin pitää huoletta vapaana paikassa kuin paikassa ja tiedän tämän olevan suurimmaksi osaksi koulutuksesta kiinni, mutta kuinka vaikeaksi itse miellät esimerkiksi riistan perään karkailun poiskouluttamisen kelpiestä puhuttaessa?
Minulla ei yleisesti ottaen ole ollutkaan tapana kouluttaa väkivalloin, varsinkin pienen koiran kohdalla kaikki hiemankaan fyysinen tuntuu jo todella suurelta kun eläimen osasta ajattelee. Esimerkiksi hihnasta ei tosiaan tarvi kovaa nyppästä kun se jo tuntuu - puhumattakaan siis jos ei ole valjaita. Onnekseni Iiris ei ole kovinkaan pehmeäluontoinen eikä satunnainen vahinko, kuten hihnan aiheuttama nyppäisy kävellessäni eteenpäin ja koiran pysähtyessä nuuskimaan, saa sitä luimistelemaan vaikka varmasti noin pienellä elukalla tuntuu pienikin nyppäys.
welcome to my life
Rez
Viestimäärä: 1140
Agitem kirjoitti:
Koirapuistoiluasiasta sellaista, että onko näiden kelpieiden yleinen "ongelma" (tai mikäli hankala kysymys, onko oman kelpiesi "ongelma") ennemmin se että leikit ovat liian rajuja, vai se, että puistossa käyttäydytään ylipäätään aggressiivisesti?
Leikit on rajuja, mutta tää ei myöskään alistu (muille ku mun toiselle koiralle) eli siis aika hasardi yhdistelmä jos vastapuoli menettää hermonsa. R ei pidä toisista uroskoirista, muttei ole aggre ellei toinen nyt iholle ammu räyhäämään. Voidaan tehdä esim. kaverin uroskoiran kanssa lenkki niin, että molemmat koirat on vapaana. Tää vaatii kuitenkin sen, että se vastapuolikin on käskyn alla hallinnassa. Muuten tulee tappelu.. Uros-uros -pari on suht huono jos puhutaan tulisesta työkoirarodusta, narttu-narttukin voi olla aika räjähdysaltis, kun ne on usein niin omanarvontuntoista sakkia. Yksilöllistä. Aidatulla alueella tulee mun mielestä helpommin kränää ku vapaudessa.
Agitem kirjoitti:
Olisi tietysti ihanaa saada nähdä muita koiranomistajia ja antaa koiran riehua lajitoverinsa kanssa itsensä väsyksiin, mutta mikäli tämä ei kelpien kanssa onnistuisi, niin ei kai se välttämättä olisi pakollista. Mahdollisuus on juoksuttaa koiraa vapaana niin paljon kuin sielu sietää, mutta asia joka tästä pointistasi jäi mietityttämään on se, tuleeko kelpie ylipäätään muiden koirien kanssa toimeen, ovatko ryhmälenkkeilyt, pentutapaamiset ja muut mieltäni hivelevät haaveet täysin poissuljettuja?
Muita koiranomistajia voi tavata muuallakin kuin koirapuistossa, mihin sitä paitsi menee ainakin meillä kaiken maailman vatipäät jotka ei jaksa koiransa kanssa lenkkeillä.. Miettii sit siitä missä mallissa niiden koulutus on, huh! Meillä on vakioporukka joka käy yhdessä metsässä ainakin kolme kertaa viikossa: kaks narttua, R ja kaks leikattua urosta. Hyvin ne siellä viuhtoo. Treeneistäkin saa koiratuttuja! Elä nyt ajattele kelpietä minään tappelunhaluisena kuumakallena: ainakaan tämä oma ei haasta riitaa ellei toinen provosoi, mutta jos löisin tän aitojen väliin kymmenen oudon koiran kanssa niin.. No, huhhuh. Se on vaan niin tulinen ja periksiantamaton. Kun vielä näkisit miten tuo juoksee menemään, siis sehän liikkuu ihan liikkumisen ilosta, niin ei siihen edes riitä mikään perusneliö -koirapuisto. Niin, ja kyllä mekin pentutapaamisessa käytiin..
Agitem kirjoitti:
Miten olet saanut oman kelpiesi toimimaan, pyrkiikö paimentamaan vai onko kouluttamalla ollut mahdollista kitkeä tätä pois? Tahtoisin koiran jota voisin pitää huoletta vapaana paikassa kuin paikassa ja tiedän tämän olevan suurimmaksi osaksi koulutuksesta kiinni, mutta kuinka vaikeaksi itse miellät esimerkiksi riistan perään karkailun poiskouluttamisen kelpiestä puhuttaessa?
Vastaehdollistamalla. Pyrkii edelleenkin paimentamaan tietyissä tilanteissa esim. autoja, mutta on käskyillä hallittavissa. Riistan perään lähtee yhä jos se ampasee läheltä, jos lähtee kauempaa niin saan vaikutettua signaaliäänellä. Juoksee kunnes kadottaa näköyhteyden. Riippuu taas koirasta millanen moottori sieltä löytyy, tai että paukkuuko se vietti siellä päässä. Vaatii mun mielestä osaavaa kouluttajaa ainakin jos kaupunkioloissa meinaa koiran kanssa elellä..
Agitem kirjoitti:
Onnekseni Iiris ei ole kovinkaan pehmeäluontoinen eikä satunnainen vahinko, kuten hihnan aiheuttama nyppäisy kävellessäni eteenpäin ja koiran pysähtyessä nuuskimaan, saa sitä luimistelemaan vaikka varmasti noin pienellä elukalla tuntuu pienikin nyppäys.
Ja juu ei kelpienkään luimistelemaan kuulu alkaa jos vähän hihna nyppäsee, laatikko paukahtaa tms., se on vääränlaista pehmeyttä se.
Agitem
Viestimäärä: 1072
Mulle olisi itselleni suhteellisen tärkeää, että edes jonkinlaiset leikkikaverit olisi sellaisia, joiden kanssa koiralla olisi oikeasti hauskaa eikä meininki olisi semmonen siedän tota kun omistaja käski, tiedäthän. Kun koira olisi hallinnassa, ei olisi niin väliä vaikka esimerkiksi muiden urosten kanssa ei leikkiä syntyisi, siis kunhan ei kimppuun kävisi, mutta esimerkiksi jos narttupuolisen ei-niin-tulisen leikkikaverin kanssa saataisiin rento tunnelma niin se olis jo ihanaa. Olen siis ajatellut urosta. Tuntuisi jotenkin niin kurjalta vältellä koirakontakteja ja lenkkitilanteita, kun kuitenkin se on mielestäni koiralle luonnollista saada joskus lajitoverin kanssa riehua. Meillä on ollut Iiriksen kanssa niin helppoa, kun ei se ikinä ota paineita tai ärähdä tosissaan oikein kenellekään, tasan yhden kerran sillä oli vähän vääntöä yhden koiran kanssa kaukoetäisyydeltä (=hirveä örinä agilitykentällä) ja nykyään tänkin kanssa tullaan hyvin toimeen. Mutta olen kyllä sisäistänyt myös sen asian, ettei uros/uros tai narttu/narttu yhdistelmä ole aina se kaikkein paras.
En ole ammattilaiskouluttaja ja vielä jokseenkin nuori ja kokemattomaksi miellettävä ihminen, mitenköhän kelpien kanssa pärjäisin. Rotuhan vaikuttaisi minun silmään aivan ihanalta, ovat kauniita koirilta ja käyttöominaisuuksiltaankin passeleita, mutta hirvittäisi ajatella jos tulisi hankkineeksi koiran jota ei yksinkertaisesti osaisi kouluttaa :(
welcome to my life
Rez
Viestimäärä: 1140
Muistan hämärästi, että asuisit jossain päin Poria? Vai oonko sekottanut johonkin muuhun? Mun keltsiä saa aina tulla katsomaan esim. treeneihin (huomenna olis tarjolla tottista klo 19 ). Parhaan kuvan rodusta saa kun näkee erilaisia yksilöitä "töissä" ja kotona. Pistä yksäriä jos kiinnostaa!
Agitem
Viestimäärä: 1072
Laitan sulle vähän yksäriä --->
welcome to my life
Anuapina
Viestimäärä: 342
Agitem: kannattaa bongailla myös kelpieihmisten blogeja, ellet jo oo tehny niin. Niistä saa kans jonkinlaista käsitystä millainen koira kelpie on, vaikka eihän se tietenkään livenä näkemistä korvaa. Mulla on muutama blogi joita seurailen säännöllisesti, kun itekin kyseistä rotua harkitsen. Onneks täällä meillä päin näkee kelpieitä aika usein kisoissa ja muutamaan kertaan oon nähny reeneissäkin.
Sitten kysymys, mitä teidän mielestä kannattaa ottaa huomioon valitessaan kelpietä? Vanhempien ja sukulaisten luonnetestit ja terveystulokset ainakin.. Mitä muuta?
kääsna Myy (12/2011)
Rez
Viestimäärä: 1140
Anuapina kirjoitti:
Sitten kysymys, mitä teidän mielestä kannattaa ottaa huomioon valitessaan kelpietä?
Riippuu ihan siitä mitä hakee. Oikeestaan rodussa ku rodussa tutkiskelisin luonnetestituloksista ne laukaukset, muuten en niin kamalasti ko. testille anna arvoa. MH-testi on jo parempi, mutta ei siihenkään ihan pelkästään kannata tuijottaa. Kisatulokset antaa myös jonkinnäköistä osviittaa siitä mitä koiran kanssa on tehty. Toisaalta potentiaalinen koira voi väärällä ohjaajalla tahkota heikkoja tuloksia.. Mutta jos siellä nyt vilisee TVA:ta, KVA:ta, AVA:a ja ties mitä, niin kyllä niiden koirien on pakko olla toimivia. Katselisin myös paljon kuvia sukulaisista, jotta selviää millainen rakennetyyppi siellä on vallitseva. Toisaalta taas kuvassa langanlaiha koirakin saattaa väärässä asennossa tai esim. juoksussa kun joku nahka vähän heilahtaa näyttää raskaalta, joten kriittisyyttä tähänkin. Vaikka itse arvostan käyttötuloksia, pitää muistaa, ettei ne näyttelytulokset silti välttämättä tee koirasta yhtään sen huonompaa. Esim. oman koiran emällä on paljon näy-tuloksia, mutta pidin sen rakenteesta ja näin omin silmin miten se syttyy ihan mielettömästi kun sen kanssa treenataan. Myös esim. R:n 'papan' ja 'mummun' saavutukset puhui mulle ihan omaa kieltään.
Parasta on aina nähdä niitä koiria livenä: treeneissä, kisoissa, lenkillä, kotona.. Mikä saattaa olla hankalaa jos vaikka suurin osa suvusta asuu ulkomailla. Tällöin pitää vaan tyytyä niihin mitä käsiinsä saa ja luottaa niihin tuloksiin, mitä netistä näkee. Ja sitten kun pennut on maailmassa, niin kannattaa mennä katsomaan pentutestiä, leikkiä itse pentujen kanssa ja seurata niiden käytöstä, jotta joukosta erottuu se helmi. Ja jos ei erotu (esim. mulle arka, ääniä säikkyvä, nirso, leikkihaluton, kontaktia hakematon pentu olis ehdoton nounou ton ekan koiran jälkeen), niin voivoi. Parempi tuuri ens kerralla.
Anuapina
Viestimäärä: 342
kääsna Myy (12/2011)
Rez
Viestimäärä: 1140
KESKUSTELUN TILASTOJA: | Kpl: |
Rekisteröityneitä käyttäjiä | 28602 |
Moderaattoreita | 16 |
Viestiketjuja yhteensä | 6788 |
Viestejä yhteensä | 547168 |
Uudet käyttäjät tänään | 0 |
Viestiketjuja aloitettu tänään | 0 |
Viestejä kirjoitettu tänään | 3 |
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkki | Sipulu |
Peukkuja ylös | 266105 |
(Tilastot päivitetty viimeksi 04.11.2024 klo 18:00) |