Koirat.com

Toinen koira olisi ajankohtainen aikaisintaan kesällä 2011, mahdollisesti vasta seuraavana.

Toko kiinnostaisi harrastuksena, hyvin mahdollisesti kilpailumielessäkin. Peppiä ei toko voisi vähempää kiinnostaa, se on enemmän agilityyn soveltuva koira. Peppi on itsetietoinen ja määräilevä, joten toisen koiran tulee sopeutua elämään "kakkosena". Peppi on yltiösosiaalinen, joten myös se saisi koirasta seuraa, en vain minä.

Kuljen paljon metsässä ja mökillä, missä koira saa olla vapaana.

Toivoisin koiran olevan välinpitämätön vieraita ihmisiä kohtaan, eikä "ei niin söpö"ulkonäkökään olisi pahitteeksi.

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
Pissatukset aamulla, töiden jälkeen ja juuri ennen yöunia. 1-2h lenkki töiden jälkeen ja n. 30min ulkoilu alkuillasta. Pitkä ulkoilu on hyvin monesti vapaana juoksemista metsässä.

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Koiran tullessa asuntona tulee olemaan rivitalo kolmio, vähint. 70neliötä omalla aidatulla pihalla. Paljon oleilua mökillä.

¤ Lapsien määrä
Ei ole omia, mutta lähipiirissä paljon lapsia.

¤ Aiemmat koirakokemukset
Peppi-welshini on ensimmäinen täysin oma koirani, jonka kanssa asumme ja olemme kahdestaan. Peppi on itsepäinen, temperamenttinen ja pomotteleva, joten kokemusta hiukan haastavammasta koirasta on. Lapsuudenkodissa on ollut Jämtlanninpystykorva sekä ensimmäinen welshimme, jonka koulutuksesta vastasin. Vanhemmilla on Peppiä vain vähän vanhempi welshi, jonka koulutuksessa avustan.

¤ Harrastustoiveet
Ainakin toko kiinnostaisi kovin paljon ja sitä haluaisin harrastaa, mahdollisesti kilpailumielessä. Mielenkiintoa on kokeilla muutakin koiran kanssa ja katsoa mikä sitä kiinnostaa. Pääasiassa kuitenkin "seurakoiraksi".

¤ Turkkitoivomukset
Mieluiten lyhyt karva. Pidän myös karkeakarvaisista. Pieni siistiminen ok, mutta ei trimmattavaa, hoidan jo kahden trimmattavan koiran turkit ja se riittää.

¤ Minkä kokoinen koira
Isohko, Pepin säkä on 45cm ja se on kyllä minimi.

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Iloinen, leikkisä, huumorintajuinen. Metsästysvietti hallittavissa. Itsepäisyyttä saa olla jonkin verran. Toivoisin enemmän yhden ihmisen koiraa, kuin mitä spanieli on, eli välinpitämätön vieraita ihmisiä kohtaan. Positiivista koirasosiaalisuus entä rotu jonka tiedetään olevan epäsosiaalinen toisten koirien kanssa.

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut

- Bokseri
- Rhodesiankoira
- Appenzellinpaimenkoira
- Lapin porokoira
- Dalmatiankoira (olen kuullut paljon rähjäävistä dalmiksista ja tämä epäilyttää)
- Glen of imaalinterrieri (on kyllä paljon erilainen mitä yllä toiveiksi kerroin)

Karvakamu kirjoitti:


¤ Harrastustoiveet
Ainakin toko kiinnostaisi kovin paljon ja sitä haluaisin harrastaa, mahdollisesti kilpailumielessä. Mielenkiintoa on kokeilla muutakin koiran kanssa ja katsoa mikä sitä kiinnostaa. Pääasiassa kuitenkin "seurakoiraksi".

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Iloinen, leikkisä, huumorintajuinen. Metsästysvietti hallittavissa. Itsepäisyyttä saa olla jonkin verran. Toivoisin enemmän yhden ihmisen koiraa, kuin mitä spanieli on, eli välinpitämätön vieraita ihmisiä kohtaan. Positiivista koirasosiaalisuus entä rotu jonka tiedetään olevan epäsosiaalinen toisten koirien kanssa.

- Dalmatiankoira (olen kuullut paljon rähjäävistä dalmiksista ja tämä epäilyttää)

Järjestelin nyt tälleen tämän, kun muihin kohtiin dalmatialainen sopii aivan hyvin.

Dallu ei ole luonnostaan rähjäävä/koira-aggressioon taipuva. Useimmiten rähjäys johtuu puutteista rajoihin, tapakoulutukseen ja virikkeisiin. Näistäkin jos vain yksi puuttuu (virikkeet, mutta rajat ja tapakoulutus olisi kohdillaan) voi saada rähjäävän koiran, oikeastaan missä rodussa tahansa.
Mutta siis nämä oli pointtina siinä että useat ovat ottaneet dallun koska ne ovat niin ihanan sosiaalisia ja hösliä ja suloisia, mutta unohtavat että se onkin "hups" liikuntaan luotu vahva ja älykäs koira ;)

Kilpamielessä kannattaa pitää pilke silmäkulmassa. Joskus dallu tekee innoissaan, joskus sitä taas ei kiinnosta ollenkaan. On jäljessä valioituneita dalluja nykyään jopa yksi(jos oikein muistan)! Että ei se mahdoton tehtävä kuitenkaan ole. :)

Dallut ovat oikeasti alunperin sosiaalisia luonteeltaan, niin ihmisten kuin koirien kanssa, kuitenkin se oma perhe on kaikkein tärkein. Pientä vahtihaukkua voi esiintyä, mutta todella hiljainen rotu yleisesti ottaen. Vaatii kyllä määrätietoisen koulutuksen ja mustavalkoiset rajat ja onkin tyytyväisempi niiden alaisuudessa kuin ilman.

Uroksissa voi esiintyä uros-aggressiivisuutta, mutta nartuille lähes aina alistuvat nämäkin yksilöt ;) Yleisesti nartut eivät ole kummankaan sukupuolen vihaajia.

Eipä tuossa muuta kait ollut, kysy jos jäi joku kaivelemaan nenää :)

Mä sulle Karvakamu jo jotain höpsinki tuonne rotukeskustelun puolelle, mut jatkan vielä täälläkin.

Bokseri ei ole välinpitämätön vieraita kohtaan, mutta lievästi epäiluuloinen/varautunut kylläkin. Tuttuja kohtaan ollaan suorastaan riehakas. Se kiintyy lujasti omistajaansa ja tämä ominaisuus kyllä tekee siitä ns. yhden ihmisen koiran. Rotu on juurikin iloinen, leikkisä, ystävällinen ja huumorintajuinen. Itsepäinen kuin muuli sille päälle sattuessaan, perusluonteeltaan rento ja kärsivällinen.

Mitä tulee harrastuspuoleen niin tämänkin rodun kanssa kannattaa pitää pilke silmäkulmassa. Innokkaasti bokseri on aina mukana, mut riippuen päivästä se saattaa tehdä "töitä" erinomaisesti tai sitten se ottaa homman huumorin kannalta. Huumoripäiviä onneksi on harvoin jos sopiva motivointikeino on löydetty. Potentiaalia ja virtaa näistä löytyy moneen, kunhan saa kaiken sen energian/innokkuuden kanavoitua oikeaan asiaan. Bokseri vaatii määrätietoisen omistajan sekä musta-valkoiset säännöt.

Koirapuistoasiaan en osaa mitään sanoa, koska me ei niissä käydä. Perinteisiä koirapuistokoiria nämä eivät käsittääkseni ole, mutta meillä ei ainakaan ole tähän mennessä ollut ongelmia uusien koiratuttavuuksien kanssa. Pääsääntöisesti on kaikkien kanssa toimeen tultu.

Kiitos Myrkku ja Santtu (kirjottelinki bokseri-ketjuun lisää)!

Mielelläni kuulisin, jos joku hoksaa jonku rodun jota en ole ehkä itse huomannut ajatella? :)

Mitenhän Lagotto ja Espanjanvesikoira sopisivat toiveisiini? Miten vaativaa rotujen turkinhoito on?

Mielelläni kuulisin tosiaan, jos joku hoksaa jonkun rodun jota en itse ole huomannut ajatella :)

Karvakamu kirjoitti:

Toinen koira olisi ajankohtainen aikaisintaan kesällä 2011, mahdollisesti vasta seuraavana.

Toko kiinnostaisi harrastuksena, hyvin mahdollisesti kilpailumielessäkin. Peppiä ei toko voisi vähempää kiinnostaa, se on enemmän agilityyn soveltuva koira. Peppi on itsetietoinen ja määräilevä, joten toisen koiran tulee sopeutua elämään "kakkosena". Peppi on yltiösosiaalinen, joten myös se saisi koirasta seuraa, en vain minä.

Toivoisin koiran olevan välinpitämätön vieraita ihmisiä kohtaan, eikä "ei niin söpö"ulkonäkökään olisi pahitteeksi.

¤ Aiemmat koirakokemukset
Peppi-welshini on ensimmäinen täysin oma koirani, jonka kanssa asumme ja olemme kahdestaan. Peppi on itsepäinen, temperamenttinen ja pomotteleva, joten kokemusta hiukan haastavammasta koirasta on.

Kyselit tuosta lagotosta, niin vastaan vähän sinne tänne ton alkuviestin perusteella (ja just kirjotain kauhean romaanin toiseen rotukyselyyn, käyppä sekin katsomassa )

Jos kilpailumielessä harrastaminen kiinnostaa, niin lagotto ei ole se varmin veto. Minusta rotu sopii vähän kaikkeen harrastamiseen, mutta ei se luonnostaan ihan sinne huipulle nouse, se vaatii jo omistajalta enemmän. Tai siis tarkoitan, että on niitä helpompiakin rotuja saada toimimaan.
Mutta kisaahan lagotot jo vaikka missä ja hyvin menee! Agiin riittää vauhti ja röyhkeys, tokossa monet pärjää (meillä ei suju, kun se on niiiin sitä samaa ja samaa ja turhan tarkkaa tolle koiralle), jäljestäminen, haku, rauniot, koiratanssi..

Lagotto ei ole välttämättä välinpitämätön vieraita kohtaan. Se on niin hupsu ja avoin, iloinen.. Jotkut ovat pidättyväisiä, mutta se ei ole niin yleistä omien kokemusten mukaan. Toisaalta lagotto ei ole sellainen "överi" hösö. Esim. tuttavapiirin noutajat on viis kertaa pahempia pusuttelijoita ja seurankipeitä hölmöjä.
Ja kyllä tuo on vaan on just niin söpö, että kerää katseita ja rapsutuksia. Vaikka onkin aika ego koira (ainakin täällä), eikä tosiaan mikään lussukka lapanen. Sattuu vaan näyttämään nallukalta.

Lagotto ei ehkä ole niin haastava, kuin miten tuota Peppiä kuvaat. Mutta voipi ollakkin Jos on jämpti omistaja, niin lagotto on mielestäni aika helppo. Se kuitenkin on sellainen työkoira, joka tykkää tehdä töitä. Eli kyllä se tottelee ja pysyy "omalla paikallaan" laumassa. Paitsi jos on liian höveli - sitten lagotto fiksuna jallittaa omistajaa.

Turkista vielä.. Kyllä sitä tosiaan pitää trimmata. Joku pitää haastavana, toinen ei. Minusta se on helppoa nyt kun ei enää ole sitä ärsyttävää pentukarvaa. Leikkailen tuota ihan mielelläni vaikka kolmen kuukauden välein. Ja avaan takkuja kun niitä tulee.
Roskaa ja hiekkaa kulkee sisään turkin mukana ihan mukavat määrät.. Mutta toistaalta, irtokarvaa ei sitten olekkaan.

^ Kiitän. Ehkäpä mun pittää sitten jättää Lagottokin pois laskuista tällä erää.

Huhhei, täällä pyöritään vain omissa ajatuksissa ympyrää, joten ajattelin taas täällä kysellä apuja Eli edelleen ylläolevat kriteerit pitävät paikkaansa. Mutta... Järki ja tunteet tässä poukkoilevat niin pahasti, että ajattelin kokeilla, josko joku keksisi toiveisiini sopivan pikkukoiran.

Täytän nyt uudelleen tuota listaa, kun jotain siinä kuitenkin muuttuu pikkukoiran ollessa kyseessä.

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
Pissatukset aamulla, töiden jälkeen ja juuri ennen yöunia. 1-2h lenkki töiden jälkeen ja n. 30min ulkoilu alkuillasta. Pitkä ulkoilu on hyvin monesti vapaana juoksemista metsässä.

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Rivitalo, kolmio 75neliöö, pieni piha. Paljon metsää ympärillä ja erittäin hyvät ulkoilumaastot ja pyörätiet.

¤ Lapsien määrä
Ei ole omia, mutta lähipiirissä paljon lapsia.

¤ Aiemmat koirakokemukset
Peppi-welshini on ensimmäinen täysin oma koirani, jonka kanssa asumme ja olemme kahdestaan. Peppi on itsepäinen, temperamenttinen ja pomotteleva, joten kokemusta hiukan haastavammasta koirasta on. Lapsuudenkodissa on ollut Jämtlanninpystykorva sekä ensimmäinen welshimme, jonka koulutuksesta vastasin. Vanhemmilla on Peppiä vain vähän vanhempi welshi, jonka koulutuksessa avustan.

¤ Harrastustoiveet
Ei haittaa olisi, jos koiran saisi innostumaan tokoilusta, mutta pääasiassa seurakoiraksi.

¤ Turkkitoivomukset
Mieluiten lyhyt- tai karkeakarvainen. Pieni siistiminen ok, trimmattava joo, jos rotu on muuten ihan täydellinen.

¤ Minkä kokoinen koira
Peppi 45cm, joten pienempi / sama koko. Vähintään 5-6kg.

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Iloinen, leikkisä, huumorintajuinen. Metsästysvietti hallittavissa. Itsepäisyyttä saa olla jonkin verran. Toivoisin enemmän yhden ihmisen koiraa, kuin mitä spanieli on, eli välinpitämätön vieraita ihmisiä kohtaan. Positiivista koirasosiaalisuus entä rotu jonka tiedetään olevan todennäköisesti epäsosiaalinen toisten koirien kanssa. Haukkumisen pysyttävä rajoissa.

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut

Ongelmahan on, että mulla ei ole hajuakaan mistään itselleni sopivista pikkukoirista! En ole niitä löytänyt, vaikka kuinka olen eri roduista lukenut. Pidän kovasti terriereiden ulkonäöstä, mutten luonteista.
- Whippet
- Bedlingtoninterrieri
- Glen of imaalinterrieri
- Dandie dinmontinterrieri

Mä olin juuri tulossa ehdottamaan kiharakarvaista noutajaa tai jopa chesapeakelahdennoutajaa, sitten luinkin vikan viestisi että olet miettinyt pientä koiraa Se pieni koira mikä nyt tulee mieleen kun luin toiveesi oli tanskalais ruotsalainen pihakoira.

Kerron nyt kuitenkin jotain noista kaikista roduista, tiekkö vaikka mieli muuttuu ja haluatkin ison koiran

Kiharakarvainen noutaja on suurikokoisin noutajaroduista. Sen nimi tulee tiukasti kihartuvasta turkista, joka on hyvin säänkestävä ja suht helppohoitoinen.Värejä löytyy kaksi, ruskea ja musta. Kiharan säkä on keskiverroltaan uroksilla 68,5 cm ja nartuilla 63 cm. Paino liikkuu yleensä siinä 30-45 kg paikeilla, mutta nykyään yli 50kg painavat urokset eivät ole mitään harvinaisuuksia.
Kihara on atleettinen, kookas ja vahva koira.
Kihara on hyvin älykäs, ja tiettyä omapäisyyttä rodusta löytyy. Se leimautuu vahvasti omaan laumaansa, ja on mielummin yhden ihmisen koira. Kihara ei ole yltiöystävällinen, ja vartiointiviettiä löytyy. Lapsien kanssa kihara tulee hyvin toimeen pitkän pinnansa ja huumoritajunsa takia. Huumorintaju on kiharalla omalaatuinen ja hieman kierokin, kiharat rakastavat hulluttelua

Kihara on oikea "hard core" harrastuskoira. Se on hyvin sinnikäs, eikä hevillä luovuta tehtävän saatuaan. Se pitää tiiviisti yhteyttä ohjaajaansa, mutta saattaa tehdä omia päätöksiä jos kokee ne paremmiksi. Omalle ihmiselleen kihara on kuitenkin hyvinkin nöyrä, ja tekee melkein kaikkensa mielyttääkseen tätä.

Kiharat ovat menestyneet hyvin niin tokokentillä kuin jälkimetsälläkin. Tietysti se on aivan omiaan noutajien rodunomaisissa harrastuksissa.
Kihara on perusaktiivinen rotu, joka nauttii metsissä samoilemisesta ja tarvitsee myös aivopähkinöitä.
kiharakerho

chesapeakelahdennoutaja on ehkä vähiten tunnettu noutajaroduista. Rotu on alkujaan kehitetty USA:n koillisosassa sijaitsevalla Chesapeaken lahdella, jossa luonto on todella karua ja olosuhteet varsin vaikeat. Rodusta kehittyi innokas, peräänantamaton noutaja joka pystyi työskentelemään jäisessä vedessä ja myrskyssä tuntikausia.
Chessi on rakenteeltaa voimakas, mutta ei raskas. Säkäkorkeus on uroksilla 58-66 cm ja paino 29-36 kg, nartuilla säkäkorkeus on 53-61 cm ja paino 25-32. Yksi chessin tärkeimmistä ominaisuuksista on sen turkki. Se mahdollistaa uimisen jäisessä vedessä tuntikausien ajan. Se on kaksikerroksinen, aluskarva on hienoa ja tiheää, päälliskarva karkeaa ja rasvaista.
Turkki ei vaadi sen kummempaa hoitoa, harjaus kumisualla silloin tällöin ja hieman useammin karvanlähdön aikaan riittää. Chessin tulee olla mahdollisimman luonnollisen värinen, väriskaala ulottuu aina kuloheinästä puna- ja tummanruskeaan.

Chessin luonne eroaa eniten kaikista muista noutajista. Se on ehdottomasti yhden ihmisen ja perheen koira, ja on peräänantamattoman uskollinen näille.
Chessi on hyvin älykäs, peräänantamaton ja itsenäinen, mutta toisaalta hyvin herkkä ja mielyttämisenhaluinen. Se myös vartioi omistajaa ja sen omaisuutta hyvin suurella palolla, ja antaa vaikka henkensä heidän takia.
Chessi tarvitsee oikeudenmukaisen, herkän ja opastavan kouluttajan, karjunnalla ja machoilulla ei chessin kasvatuksesta tule mitään.
Aikuinen chessie on rauhallinen koira, joka suhtautuu välinpitämättömästi vieraisiin ihmisiin ja koiriin puolueettomissa tilanteissa. Ne ihmiset jotka se on hyväksynyt ystävikseen, saavat sen sijaan nauttia chessien heille osoittamasta suosiosta ja ystävällisyydestä runsain mitoin!
Chessi soveltuu oikeastaan kaikkeen harrasteluun, kuitenkin se on omiaan älykkyyttä, ohjaajaläheisyyttä ja kestävyyttä vaativissa laijeissa.
chesapeakennoutajakerho

Kerron myös lyhyeesti tanskalais ruotsalaisesta pihakoirasta. Pihakoirat ovat pieniä pinseri-tyyppisiä koiria, jotka alkujaan jalostettiin vahtimaan pihapiiriä, sekä hävittämään pieniä tuholaisia.
Luonteeltaan pihikset ovat ystävällisiä, valppaita ja nopeita oppimaan. Niiltä löytyy yhteistyökykyä- ja halua. Ne eivät ole pelkkiä sohvakoiria, ja soveltuvat hyvin kaikkeen harrasteluun, niin tokoon ja agilityyn kuin myös raunioille ja hakumetsään.
Pihakoiran vallitseva väri on valkoinen, jossa on yksi- tai usean värisiä läiskiä. Koko on 32-35cm nartuilla ja 34-37cm uroksilla. Turkki on lyhyt eikä vaadi paljoa hoitoa, riittää kun sualla poistaa irtokarvat.
Tanskalais ruotsalaisen pihakoiran rotuyhdistyksen sivut löytyvät täältä.

Kerron nyt kuitenkin jotain noista kaikista roduista, tiekkö vaikka mieli muuttuu ja haluatkin ison koira

Tämä juttuhan on tosiaan niin, että todellakin mielummin ison koiran haluaisin. Epäröin vain, että pärjäänkö kahden ison koiran kanssa ja olisiko pienempi sitten kuitenkin parempi olosuhteita ajatellen.

Miten tuo chesapeakelahdennoutaja sopeutuu kotikoiraksi? Vaatiiko se välttämättä sen tietyn harrastuksen? Vaikka toko niin kovasti kiinnostaisikin, miksei ihan kilpailutasolle asti, niin tahdon rodun soveltuvan myös ihan kotikoiraksi. Toki tarjoan aktiviteetteja kotioloissa, kuten olen kertonut ylempänä.

Hmm. Oon tuosta pihakoirasta lukenu kyllä ennenki, mutta miksihän oon sen ennen ohittanu, nyt kuulostaa ihan varteenotettavalta tapaukselta. Pitää asiaan syventyä uudelleen! :)

Oliskos Cardigan säältään liian pieni? :) Muistelen että ennen peppiä harkitsit pembroken ottamista? Cardithan ovat vähän pidättyväisempiä, yhden enemmän yhden ihmisen koiria. Monet kisaavat tokossa ja agilityssa, ja soveltuu myöskin kotikoiraksi. Metsästysviettiä ei ole, ja huumorintajua löytyy rutkasti.

Pelkäksi sohvakoiraksi chessi ei missään nimessä sovi, mutta pärjää ihan hyvin pitkillä metsälenkeillä, kotitokoilulla ja vaikka kotioloissa tehtävällä verijäljellä. Kannatta kuitenkin varautua siihen, että chessin suurin intohimo on noutaminen, ja se saattaa metsälenkillä tuoda omistajalleen ylpeänä kaikenlaisia aarteita. Samaten esim. vieraiden kengät ovat hyvin houkuttelevia noutoesineitä chessin mielestä, ja fiksu koira voi viihdyttää itseään parittamalla kengät ja kenkien omistajat yhteen...
Uskoisin että chessin fyysinen aktiivisuustaso on aikalailla spanielin tasoa, mutta se tarvitsee enemmän haastetta henkisellä tasolla. Chessi ei kuitenkaan hösellä niin kuin spanielit tekevät, ja kannattaa tosiaan varautua siihen että se ei todellakaan ole kaikkien ihmisten kaveri, koirat harvemmin aiheuttavat ongelmia.

OT/ sulla taitaa olla sama syndrooma kun mulla, mä en millään keksinyt pientä koirarotua joka olisi mielyttänyt minua silloin kun olin ottamassa toista koiraa, ja sieltä tulikin sitten labbis Nyt on kolmas koira mietinnässä, ja vaikka varteenotettavia vaihtoehtoja on monia, niin silti huomaan että kallistun taas isojen koirien puolelle Joitakin ei ole vain luotu pienten koirien omistajiksi, luulen ma \OT

Tuli mieleen, että ovatko villakoirat täysin pois suljettuja? Ja niistä ehkä se keskari menis sun kokotoiveisiin.
Villakoirathan taipuvat moneen menoon, ovat todella älykkäitä ja vauhdikkaita. Turkki nyt vaati hieman enemmän panostusta, mutta olen ymmärtänyt että jos sen pitää kotitrimissä niin ei se ole niin vaikea.

Cardigan olis kyllä miellyttävä, mutta mikä niiden terveystilanne on? Pemuista tykkään kovasti, mutta en usko, että tervettä yksilöä voisin löytää kyseisestä rodusta, joten jätän suosiolla laskuista.

Villakoira ei mitenkään miellytä (en kyllä tunne yhtäkään), mutta jos kyseistä harkitsisin, niin silloin bedlari miellyttäis enemmän. Siinä onkin vain se turkki mikä mietityttää.

Isoista koirista tuo bokseri houkuttelee tällä hetkellä eniten. Mutta koska en ole varma pärjäämisestä yksin kahden ison koiran kanssa, niin siksi mietin nyt jotain pienempää karvakasaa.

Karvakamu kirjoitti:

Pemuista tykkään kovasti, mutta en usko, että tervettä yksilöä voisin löytää kyseisestä rodusta, joten jätän suosiolla laskuista.

Mikäs pembrokejen terveystilanteessa? Itselläni molemmat on ainaskin ihan terveitä :D Vaikka satavarmuus tuleekin vasta kuvausten jälkeen.

Cardiganeilla on nyt tullut ilmi paljon selän kalkkeutumia, kun on alettu kuvailemaan vähän ahkerammin.

Karvakamu kirjoitti:

Hmm. Oon tuosta pihakoirasta lukenu kyllä ennenki, mutta miksihän oon sen ennen ohittanu, nyt kuulostaa ihan varteenotettavalta tapaukselta. Pitää asiaan syventyä uudelleen! :)

Kenties siksi, että vaikka pihakoirat eivät kuulu terrieriryhmään, ne ovat (terrierimäisen ulkonäkönsä lisäksi) myös luonteeltaan hyvin terrierimäisiä. Vaikka ne eivät ole missään tapauksessa samalla tavoin hyperaktiivisia ja ovelia kuin esim. russelit, myös pihakoirat ovat nopeita, älykkäitä ja - tarpeen niin vaatiessa - teräviä. Pihakoiran taustahan on sama kuin monella terrierillä: hälyttävä pihavahti ja rottakoira. Juuri russeliin verraten pihakoira on miellyttämisenhaluisempi ja, miten sen nyt sanoisi... mukautuvampi? Ne viihtyvät mukana kaikissa arjen touhuissa ja kestävät säännöllisellä aktiviteetilla toimettomampiakin päiviä. Toisaalta ne ovat aina valmiita toimimaan ja innokkaita kavereita mihin tahansa harrastukseen.

/OT Tuohon mitä raggetti sanoi pienen ja toisaalta ison koiran omistamisesta... Mun taas on vaikea nähdä itseäni ison koiran emäntänä, vaikka haaveilenkin mm. metsästyslinjaisesta labbiksesta ja lagotosta. Toisaalta pystyn helposti nimeämään meidänkin yhdistyksesä monta henkilöä, jotka eivät varmasti ikinä voisi kuvitellakaan ottavansa edes mun pihakoiran (joka on nartuksi suuri) kokoista koiraa.

Muoks. Siis kuvittelin lukeneeni jostain tässä ketjussa että et ole erityisen mieltynyt terriereihin. Taisin sekoittaa johonkin muuhun. Siksi siis tuo "kenties siksi olet ohittanut pihakoirat" -kommentti.

^ ihan täysin ot, mutta hihittelen sille että lagotto mainitaan isona koirana ^__^ noihan on ihan pikkusia pallukoita. Oma uros on alle 15 kg. (Nojooo, onhan niitä 19 kilosiakin, mutta mun silmään se ei ole oikea lagotto enää). Ihmisillä on niin erilaiset mielikuvat isosta ja pienestä koirasta.

Ja toivottavasti karvakamulle löytyy joku mainio rotu Näköjään oonkin tähän(kin) ketjuun lagotosta kirjoitellut..

^ Mutta se on silti tuplasti tuon mun palleroisen kokoinen.

Frodo, mulla on paljon tuttuja pemujen omistajia, eikä taida yhdelläkään olla tervettä koiraa. On huonoa lonkkaa, on pahaa nivelrikkoa jo 2-vuotiailla koirilla ja usealla ollut vaikka mitä ongelmia terveyden kanssa. (mm. ohutsuolen kuoliota, kasvaimia yms.). Ja yksikään tuttu koira ei ole yli 5-vuotias. Ja omistajat ovat itse juurikin sanoneet, että tervettä pemua on hyvin vaikea löytää, enkä usko omiin sukuselvittelytaitoihini niin paljoa, että riskiä alan ottamaan. Sun koirat on vielä nuoria ja toki toivon, että sulle ne terveet yksilöt ois sattunu :)

Mikene, kyllähän siellä jossain taitaa lukea, etten ole terriereihin mieltyny. :) Ihan oikein siis muistit. Minkä kokonen sun narttu sitten on? Kerta sulla on kokemusta rodusta, niin osaatko sanoa, soveltuuko narttu toiseksi koiraksi, vahvan koiran "alapuolelle"?

Hipulla on säkää jo ison uroksen verra, oman mittauksen mukaan 38 cm eli ei mene edes narttujen suositus + 2 cm säkäkorkeuden sisään. Toisaalta se on aika kuikelo eikä paina kuin vajaa 8 kiloa. Toki se on vielä nuori (n. 1,5 v) eli melko varmasti massaa tulee lisää, sillä pihakoirat kehittyvät hitaasti ja ovat usein "valmiita" vasta 5-vuotiaina. Mun koira on siis toistaiseksi täysin ulkona rotumääritelmästä, mutta kasvattaja pyrkiikin ainakin vielä toistaiseksi käyttämään mahdollisimman monipuolisesti kaikki terveitä koiria, jotta Suomen kapeaa geenipohjaa saataisiin laajennettua. Suomen pihakoirakantahan on suurimmaksi osaksi erittäin nuorta, mutta ainakin toistaiseksi (seuraamani) kasvattajat ovat hyvin tarkkoja jalostuskoiriensa terveydestä.

Piti hetki oikein pähkiä, että missä perheessä olisi narttu vahvan nartun kanssa, enkä ainakaan tähän hätään keksinyt muita kuin pihakoiraperheitä. Ainakin Hipun kasvattajan omassa laumassa nartut tulevat keskenään toimeen hyvin ja tiedän pari muuta perhettä, joissa on kaksi pihakoiranarttua. Mun mielestä pihakoira ei ole mikään "luontainen opportunisti" vaan enemmänkin juuri mukautuva. En usko, että vanhan koirasi kanssa tulisi ongelmia. (Hyvä sanoa näin koiraasi tuntematta... )

Muoks. Ajattelinkin, etten nyt niin puusilmä voi olla, että olisi kuvitellut tuollaisen kohdan. Mutta ilmeisesti olen sittenkin puusilmä, kun en löytänyt sitä enää uudestaan.

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut

Ongelmahan on, että mulla ei ole hajuakaan mistään itselleni sopivista pikkukoirista! En ole niitä löytänyt, vaikka kuinka olen eri roduista lukenut. Pidän kovasti terriereiden ulkonäöstä, mutten luonteista.
- Whippet
- Bedlingtoninterrieri
- Glen of imaalinterrieri
- Dandie dinmontinterrieri

Joo, kiitti lisäinfosta. Peppi on vahva ja tempperamenttinen ja yrittää pomotella. Mutta se on kyllä kiltti ja hoivaava aina pienille pennuille, joten uskon/toivon, että omaan laumaan kun tulee pentu, ottaa Peppi sen vastaan ja hyväksyy. Pitää vaan itellä muistaa, että Peppi on koiralauman johtaja ja malttaa olla nostamatta pentua Pepin edessä kovin suureen arvoon.