Koirat.com

Terve!

Lyhyt vastaus pihakoiramietintöihin :) on nykyään kovin suosittu rotu, täälläkin sitä näkee palstoilla suositeltavan todella usein siihen nähden että on kuitenkin vielä melko harvinainen täällä Suomenmaalla.

Noihin kriteereihisi nähden muutamia asioita mietittäväksi pihakoirassa:
- tokoilu ei ole pihakoirien ykkösjuttu. Aina välillä kuvittelen että kyllä minä tästäkin tokokoiran saan, mutta ainakaan mun hermorakenteella ei ole vielä onnistunut :D ALO vielä menisi, mutta jos aikoo oikeasti pidemmälle kisata tokossa, saa olla todella kärsivällinen. Pihis oppii todella nopeasti, mutta ainakin omani on sen verran kärsimätön, että palkka tulisi saada heti eikä kohta!
Myös nouto tuntuu olevan monille pihisten omistajille kompastusliike. Eli totta kai voi harrastaa, mutten usko että olisi sen ominaisempi tokoon kuin vanhempi koirasi. Siis kisamielessä.
- Suurin osa pihiksistä rakastaa ihmisiä, ja etenkin lapsia, mutta ei niinkään muita koiria. Vieraat koirat mitkä tulevat ahdistelemaan remmissä kulkevaa saavat kyllä irvistelyä osakseen, uroksilta vielä enemmän. Tuttujen kanssa tulee oikein hyvin toimeen ja tykkää touhuta.
- Meidän narttumme on ehdoton laumanjohtaja, joten vaikea sanoa miten kävisi toisen vahvatahtoisen koiran kanssa samassa perheessä. Eikä kuitenkaan mikään kova koira muuten.
- Riistavietti vaihtelee pihakoirilla, kaikkia ei voi vapaana pitää lenkeillä.

Muuten tarupi sopii luonnetoiveisiisi hyvin :) mutta olen samaa mieltä joidenkin muiden kanssa, että mieti ihmeessä niitä vähän isompia koiria! Mielestäni luonne ratkaisee, ei koko tai ulkonäkö. 10 cm säkäkorkeudessa sinne tai tänne :P kun teillä kuitenkin tilaa ja liikuntamahdollisuuksia löytyy! Tsemppiä mietintään, toisaalta se on aika ihanaa ihmetellä eri rotuja ja miettiä mikä olis just se oma juttu :)

suuri koira pienessä paketissa... sehän on göötti!
elikkäs länsigöötanmaanpystykorva. rotuyhdistyksen sivut löytyvät täältä. rotu on iloinen ja soveltuu harrastukseen kuin harrastukseen, Suomessa kilpailee useampi göötti menestyksekkäästi niin tokossa kuin agilityssä. paino on 10g luokkaa, turkki helppohoitoinen.

Karvakamu, miellyttääkö sheltti sua yhtään? Se nimittäin sopis aika loistavasti sun kriteereihin!

¤ Harrastustoiveet
Ei haittaa olisi, jos koiran saisi innostumaan tokoilusta, mutta pääasiassa seurakoiraksi.

Toko (niin kuin monet muutkin harrastukset) sopii sheltille hyvin: helppo motivoida ahneena koirana, rakastaa tehdä yhdessä ihmisen kanssa, älykkäänä koirana oppii nopeasti. Sekään ei haittaa, vaikka ei harrastaisikaan, sillä sheltti pärjää myös kotiaktivoinnilla, vaikka säännöllistä aivojumppaa vaatiikin.

¤ Turkkitoivomukset
Mieluiten lyhyt- tai karkeakarvainen. Pieni siistiminen ok, trimmattava joo, jos rotu on muuten ihan täydellinen.

Sheltin turkki on pitkä, mutta helppohoitoinen. Harjaus/kampaus pari kertaa kuussa riittää. Ite en harjaa varmaan edes niin usein. Turkki on karkea ja hylkii likaa, joten sitä ei tarvitse edes pestä usein.

¤ Minkä kokoinen koira
Peppi 45cm, joten pienempi / sama koko. Vähintään 5-6kg.

Shelttinartun ihannekorkeus on 35,5 cm ja uroksen 37 cm ja 2,5 cm poikkeamat kumpaankin suuntaan ovat rotumääritelmässä sallittuja. Sheltillä on kuitenkin hiukan ongelmana suuri kokovaihtelu rodun sisällä ja on paljon ylisuuria shelttejä. Alissa on 43 cm korkea ja aika usein ylisuuret sheltit on jotain 40-50 cm korkeita. Noita lähemmäksi 50 cm meneviä koiria on kyllä aika harvassa. Mutta vaikka sheltti hiukan liian suureksi kasvaisikin, niin ei se iso ole silti.

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Iloinen, leikkisä, huumorintajuinen. Metsästysvietti hallittavissa. Itsepäisyyttä saa olla jonkin verran. Toivoisin enemmän yhden ihmisen koiraa, kuin mitä spanieli on, eli välinpitämätön vieraita ihmisiä kohtaan. Positiivista koirasosiaalisuus entä rotu jonka tiedetään olevan todennäköisesti epäsosiaalinen toisten koirien kanssa. Haukkumisen pysyttävä rajoissa.

Sheltit on ihanan aktiivisia ja leikkisiä, sellasia pieniä ilopillereitä, aina mukana, kun jotain tehdään. Metsästysviettiä ei ole. Itsepäisyyttä ei ole, koska paimenkoirana sheltti tekee mielellään töitä ihmisen kanssa. Sheltin rotumääritelmässä mainitaan pidättyväisyys vieraita kohtaan ja monet sheltit onkin pidättyväisiä. Tosin nykyään tapaa aika paljon myös sosiaalisia shelttejä, mutta luulen, että ei se ole kuitenkaan ihan spanielin tasolla. Alissa on sosiaalinen, mutta kyllä siinäkin on ripaus pidättyväisyyttä, ja esim. lenkillä päästään ihmisistä ohi ilman ongelmia. Vieraita Alissa tervehtii maltillisesti ja luulen, että se pidättyväisyys näkyy siinä parhaiten. Alissa siis menee mielellään vieraiden luokse itse tai pyydettäessä, mutta ei tervehdi yltiöilosesti, kuten vaikka useimmat noutajat. Tutut onkin sitten sitäkin ihanampia. Sheltit on koirasosiaalisia, sillä ne on useimmiten pehmeäluonteisia, joten kahnauksia harvemmin syntyy isossakaan koiraporukassa. Alissa ainakin rakastaa käydä koirapuistossa ja leikkii nätisti kaikenlaisten koirien kanssa.

Pihiksen tarinan perusteella aloin taas miettiin, että soveltuisko se pihakoira nyt kuitenkaan mun elämään.

Göötti on itseasiassa yks rotu, jota pohdin kun Peppiä olin ottamassa. Nyt sen olinki unohtanu. Kiitos muistutuksesta, taitaisi olla yksi hyvin soveltuva. Pieni koira, mutta ei kuitenkaan mitätön :) Itseasiassa olen jo sopinut paikallisen kasvattajan kanssa, että menen sinne tutustumaan hänen koiriinsa. En ole aiemmin rotua päässyt livenä näkemään.

Mutta tir, osaisitko kommentoida mitään rhoden sopimisesta mun alkuperäsiin toiveisiin?

Kiitti tutuli ehdotuksesta, mutta sheltti kuuluu mun ehdottomaan eiei-listaan :)

^Kui?

En vaan jotenki tykkää ulkonäöstä ja kaverin sheltti oli kaikkea muuta kuin ihana :) No, toki se oli kouluttamaton ja lopussa vielä sairas mistä johtuen todella kipakka ja äkänen. Mutta tosiaan, en vaan tykkää karvapehkokoirista. Miksihän ei oo lk-shelttiä kun on lk-collieki?

^Lk sheltti voiskin olla aika mielenkiintonen. Mutta täytyy vielä sanoa tohon turkkiasiaan, et ei todellakaan kaikilla shelteillä oo mitään järkyttävää puuhkaa ja jos oot esim. näyttelyissä nähny shelttejä, ni nehän on sinne oikeen pöyhitty. Esim. Alissalla on mun mielestä näppärä turkki ja tosiaan sheltin turkki on todella helppohoitoinen. Ja eikä tartte ikinä takkia. Lisäksi pennun vanhempia katsomalla voi hiukan päätellä tulevaa turkkia. Alissan isällä on aika muhkea turkki, samoin Alissalla on paksu turkki, mut ei se mun silmään miltään järkyltä puuhkalta näytä.

Ja tietty kouluttamaton sheltti voi olla kaikkea muuta kuin ihana, mut koulutettuina sheltit on helppoja arjessa ja sopii moneen harrastukseen. Mut eihän sheltti kaikkia miellytä... Tykkäätkö muista paimenkoirista?

^ Joo, ei Alissalla oo pahakaan turkki. Mutta en siis tykkää esim. lappareistakaan, porokoirat kyllä taas miellyttää. Paimenkoirat kyllä kiinnostaa, en kyllä osaa mitään tiettyä taas sanoa sieltä.

^Kyllähän se lapinporokoirakin noihin toiveisiin menisi, kun sitä olit itsekkin miettinyt. Ei ne tosin mitään tokokenttien tykkejä ole.

Karvakamu kirjoitti:

Miksihän ei oo lk-shelttiä kun on lk-collieki?

Sanos muuta. Lk-sheltistä saataisin olla kiinnostunutkin, olettaen, että löytyy reipas ja rohkea pentu. Periaatteessa colliet ja sheltit ovat vähän turhan herkkiksiä mulle. Pitää kai kääntää katse karjakoiriin päin.

Sorry OT.

^^ Joo, no en minä mitään voittajaluokkaan menoa haaveile etes. :) Kunhan rodulla olisi taipumusta kiinnostua tokosta, jotta sen kanssa sitä voisi etes vähän pitemmälle harrastaa kuin tämän welshin jääräpään. Porokoirista tosiaan tykkään, vaikken olekaan kuin pari, kolme tavannut henkilökohtaisesti.

^ Mullaki on kyllä shelteistä ja colliesta semmonen mielikuva, että tuntusko ne kauheen pehmeiltä tämmösen vähän itsetietosemman otuksen jälkeen..

Nythän mä huomasin, että tuolla oli kriteereissä mieluiten lyhyt- tai karkeakarvainen. Eli voisin siis ehdottaa kääpiösnautseria. Ne ovat sopivasti jääriä, muta todellisuudessa ihan oppimiskykyisiä koiria. Koko ei ole mitenkään ihan mini, vaan itse asiassa ekan kerran kääpiösnautserin nähdessäni, kysyinkin, että onko se snautseri (elikkäs se keskikoko snautsereista). Tosin silloin en vielä ollut nähnyt snautseria. Turkki on trimmattava, mutta kasvattaja varmasti opastaa siihen ja kääpiösnautserin kohdalla hoitaminen ei vie mahdottomasti aikaa, verrattuna isompiin snakuihin. Suomen kääpiösnautserikerho