Koirat.com

Olen ollut tähän asti hyvin hyvin satunnainen luun syöttelijä. Aiemmin koira sai silloin tällöin enemmänkin rustomaisia luita, viime kesänä annoin ilmeisesti mallista päätellen kylkiluita, joita lihakauppa edullisesti myi. Koira tuli kuitenkin mielestäni huonovointiseksi (tosin ei oksentanut muistaakseni) niistä. Söi niitä muutaman päivän muhineena, mutta linnut kävivät hakemassa ne pihalta muhimasta alle puolen tunnin.

Nyt ostin kaupunkiasuntoon härän häntiä koska joku kaupassa oli laputtanut ne naudan tavallisiksi rustoiksi ja hinta oli super-edullinen. Häränhännässähän on jonkin verran lihaakin, mutta sai tuo siitä luunpalojakin irti, jotka joutui oksentamaan.

Haluaisin jatkaa ihan aitojen lihaisten luiden tarjoamista hammashuollon vuoksi, sillä päivittäin tarjotut teolliset purutikut hiukan epäilyttävät, eivätkä ne ole yhtä tehokkaita kuin aidot luut. Kulmahampaat esimerkiksi jäävät ihan käyttämättä puruluiden ja -tikkujen kanssa. Mitkähän luut olisi parhaita, jotta ei tarvitsisi oksennella, mutta kuitenkin mielellään natustaisi? Ja saatavuus ruokamarketista mielellään (tai jostain kulkevasta rekasta tai matkahuollon avulla, talvella säilynevät ulkona jonkin aikaa kun pakastustila rajallinen)...

Mites teillä luiden kanssa pelataan? Tai hammashuollon? Kulmureissa tuolla on jo ikävästi hammaskiveä, ei lähde harjalla pelkästään ainakaan.



Muokattu otsikko pienille kirjaimille, Sarahia

Muakin vähän kiinnostaa aitojen luiden ja rustojen syöttäminen, varsinkin voiko herkkä mahaiselle koiralle antaa ja alkuun ihan vähän vai kokonainen naudan rustoluu? Tänään kaupasta en löytänyt, täytyy viikonloppuna käydä isommasta kaupasta ostamassa. Ja tosiaan ehkäiseekö hammaskiven muodotumista paljonkin?

Ja niin,eihän pinttynyt hammaskivi lähde enää harjalla vaan eläinlääkärissä joutuu poistattamaan sen :)

Kuinkas moni on saanut kuulla ell. tai vastaavan suosituksen ettei koiralle saisi mielellään antaa oikeita luita? Myös jonkin teollisen "purutikun" ohjelehtisessä lukee niin (että vahingoittaa hampaita). No, onhan sillä eroa antaako minkä"vahvuisen" luun esim. kääpiökoirarotuiselle tai sitten vaikkapa mäyräkoiralle, jonka hammastus on ihan toista luokkaa kun jo esim. schipperken tai perhoskoiran. Skipilleni tarjoan milloin lihaisia riistan kylkiluita tai sitten marketin naudanrusto"luita". Olen mieltänyt sen niin että rusto"luut" ovat ihan yhtä hyviä/ellei parempiakin hampaiden putsaukseen kuin oikeat luut, koska rusto antaa jonkin verran periksi eli joustaa jäystäessä. Luu ei mielestäni niinkään jousta ja jos koiralla hentoisempi hammastus niin pitkäaikaisen rasituksen myötä voi hampaisiin tullakin lohkeamia tms. Mutta toistaseksi annan tälle koiralleni sille sopivaa "kaliiberia" olevia oikeitakin luita kaluttavaksi hyvillä mielin. Varsinkin kun ei ole ollut pahemmin ongelmia niiden sulamisessakaan tähän mennessä.

Myös jonkin teollisen "purutikun" ohjelehtisessä lukee niin (että vahingoittaa hampaita)

Jos siinä lukisi että oikeat luut on hyviä niin eihän niitä teollisia silloin ostettaisi... Ohjeet koiranmuonissa on usein markkinointiin eikä niinkään todellisuuteen pohjaavia.

Pikipaimenia kirjoitti:

No, onhan sillä eroa antaako minkä"vahvuisen" luun esim. kääpiökoirarotuiselle tai sitten vaikkapa mäyräkoiralle, jonka hammastus on ihan toista luokkaa kun jo esim. schipperken tai perhoskoiran.

Ihan hyvin tämä meidän puppe perhoskoira vetää kaikki luut, mitkä vaan mahtuu suuhun pureskeltavaksi. Toki, se on pienestä pitäen, kasvattajalta asti saanut Ihan Oikeita Luita syödäkseen...



Vaikka eihän tollanen iso luu minkään pikkupennun suuhun edes mahdu, mutta siihen on hyvä testata maitohampaitakin.
Hyvin menee eri elukoiden rustot, hännät on varsinaisia lemppareita ja voi sitä rouskutusta! Kylkiluut, putkiluut... jos ei saa suulla sopivan vahvuista otetta niin sitten vaan jyystää, pienemmät pistää ihan oikein paloiksi ja syö.

Että ei tällä perhosella ainakaan sen huonompi luunkestävyys ole, kuin nyt vaikka "oikein ruokitulla" kuivaruoka-mainos-sakemannillakaan joka päästelee varpusparvia jo oikean luun nähdessään.

Nå niin, en tietenkään nyt osoitellut kenenkään koiraa erityisesti (Jannie) vaan tuli nyt perhonenkin mieleen kun sellainen löytyy kaverilta.
Todellakin vain erityyppisistä hammastuksista (ts. puruvoima) otin esimerkiksi pienikokoisista koirista normikokoisen mäyräkoiran ( tai russeli tai vaikkapa saks.metsästysterrieri tai...) työhön jalostuneen kaluston ja sitten nämä seurakoirarodut joita voi olla vaikka chihu tai apso tai it.vinttikoira ja schipperke...

Ja tietenkin on selvää että teollisten "puruluiden" markkinoinnissa käytetään järjenvastaisia lauseita, mutta todellakin myös ell. suusta on tullut parsonrusselin omistajalle suositus olla antamatta koiralle oikeita luita, kun koiralta poistettiin vaurioituneita hampaita (juu, yksilökohtaista).
Summasummarum, syöttäkäämme vuffeillemme oikeita luita jatkossakin, kuten myös allekirjoittanut tekee. Tuokin koira on syönyt (lihaisia)luita/rustoja ihan tyytyväisenä ja ilman "varpusparvivaaraa"

Pikipaimenia kirjoitti:

Ja tietenkin on selvää että teollisten "puruluiden" markkinoinnissa käytetään järjenvastaisia lauseita, mutta todellakin myös ell. suusta on tullut parsonrusselin omistajalle suositus olla antamatta koiralle oikeita luita, kun koiralta poistettiin vaurioituneita hampaita (juu, yksilökohtaista).

Mä en ole törmännyt teollisia puruluita ostaessa tohon että paketin kyljessä lukisi jotain tuollaista. Missä puruluissa tollasta sanotaan? Ja aika uskomatonta että koiran hampaat voi vaurioitua raakojen luiden syömisestä..?

Ja joo, meillä syödään niin raakoja kuin teollisiakin luita. Raakoja (naudan rustot ja luut sekä possun kylkiluut) pääsääntöisesti mutta nyt kaapit pullollan myös tehdasvalmisteisia luita, joten niitäkin menee. Kaikkea tulee annettua.

Sillycow; maltillisesti kannattaa kokeilla herkkävatsaisen kanssa jos haluaa ruikulin välttää, ja collieiden keskuudessa on melko yleistä ettei aidot luut sovi vatsalle vaikka yrittäisikin niihin pikku hiljaa totuttaa.

mill kirjoitti:

Sillycow; maltillisesti kannattaa kokeilla herkkävatsaisen kanssa jos haluaa ruikulin välttää, ja collieiden keskuudessa on melko yleistä ettei aidot luut sovi vatsalle vaikka yrittäisikin niihin pikku hiljaa totuttaa.

Juu no kun on muutenkin tosi tarkkaa, että minkälaisia purtavia syöttää niin taidan sitten jättää kyllä kauppaan noi kokonaan Kun kuitenkin toi collie jotenkin tajuaa, että toinen saa parempaa kun ei ole collien kongi vielä tullut postissa ja koitan antaa jonkun ison pureskeltavan tuotteen samalla kun pienemmälle annan kongin niin ei syö sitä ja tihrustaa kun toinen tyhjentää kongia.

Mä kyllä epäilisin, että russelin vaurioitunut hammaskalusto on saattanut johtua enemmän tästä "läpi vaikka harmaan kiven" asenteesta kuin nyt vaikka heikosta hammasluusta
Ja ei sillä, eihän esim. meidän bichoni voinut syödä luita huonojen hampaittensa takia, mutta sanoisin, että se oli sunnuntaikappale muutenkin. Ja se siis ei syönyt luita, eikä mitenkään hajottanut hampaitaan luita syömällä.

Muuten nyppii vaan kun ihmisillä on ihan ihmeellisiä käsityksiä perhosista, että ne on sitä vasentakin suvisaapasta tyhmempiä ja hajoavat kosketuksesta. No, eipä tuo ainakaan, eikä sen puoleen ne muutkaan, joihin olen ton myötä tutustunut.

jannie kirjoitti:

.

Muuten nyppii vaan kun ihmisillä on ihan ihmeellisiä käsityksiä perhosista, että ne on sitä vasentakin suvisaapasta tyhmempiä ja hajoavat kosketuksesta. No, eipä tuo ainakaan, eikä sen puoleen ne muutkaan, joihin olen ton myötä tutustunut.

Mänöö vähän ooteeksi mutta ei todellakaan tarkotus dissata perhosia millään lailla. Tämä tuntemani perhosuros on meillä hoidossakin ollut ja nehän on melkosia sirkuskoiria eli oppivaisia eikä tyhmiä..en oikein mistään rodusta sanoisi että on tyhmiä (vaan omistaja ottanut vääränlaisen koiran ja ihmettele/turhautuu kun se ei "toimi" kuten oletettu=tyhmä) Omaan käyttöön perhonen on vain karvanlaadultaan vääränlainen koira, thats it Sillehän ei mitään voi että yhä vain pienimmistä koirista ajatellaan (koirattomat useimmiten) ettei ne "jaksa mitään" muuta kuin räkyttää (eivätkä ne voi syödäkään kuin muusia haarukasta pöydälle tarjoiltuna a la america)

Sitten se purutikkujuttu, missä varoitetaan antamasta oikeita luita, taisi olla dentastiksin (kaveri näytti esitteistä sellasen lausekekohdan)

Monelle koiralle tulee kuulemma vatsanpuruja rustoista, vaikkei luista tulisikaan. Mihinköhän tämä perustuu? Meillä syöty pelkkiä luita (potkaa, putki- ja ydinluita jne.) Millä rustoilla olisi paras aloittaa; naudan kylki- vai rintarustoilla? Miksi rintarusto on vaativampi syödä? Kummasta lähtee helpommin isoja paloja?

Meillekin on tullut jo suunnasta ja toisesta satikutia ja paasausta, ettei koiralle saisi oikeita luita syöttää. Jedillä on kuitenkin tossa lattialla menossa joku luu, luultavasti naudan polvi, ja melkein joka päivä annetaan lisäksi raaka kanansiipi, joka sitten meneekin parissa tunnissa. Meillä Jedin ruoka koostuu lisäksi aika pitkälti raa'asta lihasta, joten eipä ole mennyt maha sekaisin. Kasvattaja syötti pennuille tosi aikasesta vaiheessa raakaa jauhelihaa, josta ollaan sitten siirrytty muihinkin lihoihin.

Äitini syötti ekalle bullilleen pitkään teollisia ruokia, mutta Nupulla oli koko ajan ilmaa vatsassa ja koko koira haisi kamalalle, joten eläinlääkäri suositteli raakaruoka-kokeilua. Nuppu oli syönyt siihen asti noin 2 vuotta muuta kun raakaruokaa, ja kun vaihdettiin niin maha meni tietenkin vähän sekaisin ja esim. kakkoja tuli sisälle ja ripulointia oli, mutta se meni parissa viikossa ohi ja hävisivät sitten kaikki ilmavaivatkin. Lisäksi annoin meidän Emmalle ekan oikean luunsa jouluna, ja menihän silläkin vatsa sekaisin eli ilmavaivoja tuli ja ulos ripulointia, mutta eipä pitäisi senkään kestää kovin kauaa.

Selittäkäähän nyt tyhmälle mitä on rustoluu?

^ Rustoluu on siis rustoa. Tai yleisemmin kai luu, missä on sekä luuta, että rustoa.

Mites poron luut? Annoin äsken koiralle kun niitä oltiin saatu, mutta mielestäni se raakanakin kuulosti hajoilevan sellaisiksi siruiksi, että oli pakko ottaa koiralta pois. Turhaanko huolehdin?

Meidän koirat syö poronluita hyvillä mielin, syönyt jo monta vuotta. Eniten niistä on itelle haittaa, jos astuu luunsirun päälle.

Hmm, oon kanssa ihan pihalla näistä luista sun muista Panikoin aina irtoavia paloja ja siruja, ihan turhaan?

Olen minäkin joskus korjannut joitain epäilyttävän siruisia paloja pois koiralta. Se tosin syö rauhallisesti eikä ahmien, joten harvemmin se luunpala huonosti suuhun/mahaan kulkeutuu. Nyt ollut hirvenvasan/kauriin kylkiluita, ne usein irtoilee sillai liuskaisesti tai säikeisesti syödessä. En anna kyllä koiralle koskaan oikeeta luuta jos en itse ole paikalla. Just in case..

Joo, toi vahtiminen ja koiran "opettaminen" syömään luuta on kyllä ihan hyviä pointteja. Ahmiva koira ilman valvontaa luun kanssa on oikeastikin aika riskaabeli yhdistelmä, toisin kuin koira, joka malttaa pureskella ja joka on valvovan silmän alla.