Koirat.com

Mikä on kestävin luu saatavilla? Olen kokeillut koiralleni erilaisia puristeluita, jotka menevät sen muutaman tunnin ja sen jälkeen "luusta" ei ole mitään jäljellä, oikeista luista maha meinaa mennä sekaisin. Koiralla (~15kg) on kova tarve jyrsiä ja purra ja siksi olen yrittänyt etsiä mahdollisimman hyviä luita. Parman kinkun luut ovat olleet ihan hyviä, mutta niistä tosiaan menee maha sitten miten menee. Ydinluita varmaan pitäisi hankkia kokeiluun seuraavaksi.

Onko kukaan löytänyt kestävää nahkaluuta vai jatkanko sitkeää sitkeämmin oikeisiin luihin totuttamista?

Nahkaluut on kestäviä just niin kauan kuin ne on kuivia - eli ei kovin kauaa. Mä suosittelen totuttamaan oikeisiin luihin vaan kärsivällisyydellä. Esim. naudan putkiluut on hyviä. Meillä syödään hirven ydinluita, ja yksi sellainen kestää ainakin mun koiralla viikkokausia.

^Hankitko luut hirviseuroilta tms. vai mistä? Entä säilysköhän vaikkapa ydinluu tällasellä kesäkuumalla pihalla kovinkaan kauaa mätänemättä? Ois kiv aantaa koiralle tarhaan jotain ajanvietettä, mutta vähän iljettää antaa sen syödä kurasia luita.

^ Mutta eikös koira ole raadonsyöjä, joka jopa kaivaa luut maahan "pahan päivän" varalle. Ja ei koiran elimistölle varmaan pieni mätäneminen haittaa, päinvastoin, saattaa jopa maistua maukkammalta kuin aivan tuore (jos nyt oikein kärjistetään).

Se on tietysti eri asia halutaanko me ihmiset näin kesäkuumalla koiran tarhaan toukkaisia luita joissa kärpäsetkin pörrää.

Mutta itse olen huomannut raa´at naudan potkaluut kestävimmiksi (hirveä ei olla kokeiltu kun ei ole tutuissa metsästäjiä). Syömistähän niissä ei hirveästi ole, ainakaan Kennelrehun, mutta purtavaa kyllä riittää pitkäksi aikaa.

Onkohan muuten markettien kuivaluissa eroja, mikä olisi kestävin merkki tai "malli"?

Aika paljon oon eri merkkisiä ja mallisiakin ostellut, ja en vielä ole erityisen kestävää kuivaluuta löytänyt.

Mä ostin noi hirvenluut ihan Murren Murkinasta, kun oli uutuutena ja alennuksessa Mutta jos on mahdollisuus, niin varmaan kannattaa kysellä metsästäjiltä myös.

^^Ei tosiaan siis haittaa vaik ois vähän mätääntynyttä luuta :D Siis meidän naapurin koirahan ei edes suostu syömään luitaan ennen kuin ne ovat tarpeeksi kauan olleet jemmassa ja "kypsymässä". Sitten vasta kaivaa esiin kun on mukavat aromit :D

^ No tuommoisia tarinoita mäkin olen kuullut :)

Meidän Benny on useamman kerran löytänyt syötävää, mm. omalta pihalta viime kesästä jääneen putkiluun ja jonkun vanhan kalan uimamontun takaa, minkä kylän teinit oli ilmeisesti sinne heittänyt. Ja mun kauhuksi hyvin maistui :D

Ouke, seuraavaksi meillekin ostetaan jotain oikeeta luuta! Sisällä taidan kuitenkin pitäytyä purusteluissa, kun ei varmaan äiti ihastu jos tuon sisälle ydinluita...

Meillä ei ainakaan suttaa nuo ydinluut. Ainakaan näissä mitä olen antanut ei ole lihaa päällä juuri lainkaan ja sen koira siitä ensimmäisenä pois kalvaa ja sitten vasta alkaa sitä ydintä kaavailla ulos. Enemmän rustoluut suttaavat.

^ Ja jos ällöttää raaka luu olkkarin matolla, niin koiran voi opettaa syömään luunsa esim. sanomalehtien päällä.

^Meillä on "opetettu" koira syömään rustoluut pyyhkeen päällä, jos se siis sisällä niitä rouskuttaa. Eihän tuo (ainakaa meillä) muuta vaatinut ku et siirsi sen luun aina takas siihen pyyhkeelle jos koira sitä muualle alko kuljettaa. Tuo pyyhe on myös hautaamisen kannalta ollu meillä hyvä: Koiran ei tarvi kuljettaa sitä mihinkään vaan se kääntää sen pyyhkeen luun päälle.

^HahaaXD
Tosiaan Mimmi on yksin ollessan pihalla tarhassa, eli meillä ei tuota sotkemisongelmaa ole luun kanssa. Mua vaan ällöttää, kun se luu sotkeutuu, mutta täytyy vaan sekin asia nähdä koiran kannalta. Eihän se koiraa haitaa, vaikka luu olisi kuinka kurainen tai vaikkä läpimätä.
Koska mä en oo tarkemmin koskaan päässy ydinluita tutkimaan, voiko ne halkeilla pakkasella? En haluu, että luista irtoo mitään paloja.

Meillä on koiralla oma pieni matto, jonka päälle se on opetettu menemään syömään luitaan. Hienosti se osaa aina mennä matolleen luunsa kanssa. Kaikki sotku on vaan sitten siinä matossa, eli koti säästyy. Ja matto kulkee kätevästi mukana myös jos tarvii mennä vierailee jonnekin. Voi ihan rauhassa vetää verisiäkin, rustoisia luukimpaleita.

Meillä itsellä on sikoja ja molemmat koirat saa siitä luita ja lihaa.. Ja meillä on ollut lehmiäkin ja niiden jalasta ja jostain muista paikoista olemme saaneet luita ja ne ovat kestäviä! Ne eivät mene koskaan rikki (Ellei sitten ole jotain ohkaista luuta) Ja olen niitä kerännyt koiran "luulootaan" ja aina joskus koirani kaataa kipon ja ottaa luun.. Pureskelee sitä ja näyttää maistuvan vaikka mitään paloja ei saakkaan.. =) Ja meillä on niitä vaikka muille jakaa.. =) Kai niitä kaupoistakin saa.!

Niin ja onhan meillä hirvestäkin paaaljon luita.. xD =)

Hei kun joku aikaisemmin kyseli kestävistä luista, niin me ostettiin Tassuväen tavaratalosta sellainen tosi jämpti puristeluu jota kehuttiin vahvimmaksi mitä löytyy, ja kyllä on nimensä veroinen. Vaikka tämä ei kyllä yleensäkään pureskele paljoa, mutta luu on ollut tossa nyt about 3vk ja siitä on vain toinen kärki hiukan jyrsitty :------)

Tämä kyseinen luu on siis väriltään hiukan vaalean vihertävä ja muodoltaan ihan tavallinen pötkö. Jos teilläpäin löytyy tämä samainen kauppa, kannattaa käydä kyselemässä!

^Riippuu aika paljon koiran koosta ja puruvoimasta miten nuo massa-/rullaluut kestävät. Pienemmällä koiralla sellainen tiukkaan puristettu rullaluu voikin helposti kestää vaikka viikkokausia. Meillä nuoremmalla menee vajaa tunti sen tuhoamiseen.

Kysympä tässä samalla, onko kukaan syöttänyt riistaruhosta muita luuosia kuin sitä koipea? Eli reisi- tai sääriluuta? Saatiin pari vuotta sitten tolle nartulle hirven lihaisia kylkiluita ja ajattelin että se kaluaa niitä rauhallisesti kun on niin herkkua. Akka veti ne sit kuitenkin sellaisenaan kaikkine päivineen napaansa. Rouske vaan kuului ja vajaassa puolessa tunnissa oli hävinnyt luut lihoineen. Järkytyin.

kadi kirjoitti:

^Riippuu aika paljon koiran koosta ja puruvoimasta miten nuo massa-/rullaluut kestävät. Pienemmällä koiralla sellainen tiukkaan puristettu rullaluu voikin helposti kestää vaikka viikkokausia. Meillä nuoremmalla menee vajaa tunti sen tuhoamiseen.

Kysympä tässä samalla, onko kukaan syöttänyt riistaruhosta muita luuosia kuin sitä koipea? Eli reisi- tai sääriluuta? Saatiin pari vuotta sitten tolle nartulle hirven lihaisia kylkiluita ja ajattelin että se kaluaa niitä rauhallisesti kun on niin herkkua. Akka veti ne sit kuitenkin sellaisenaan kaikkine päivineen napaansa. Rouske vaan kuului ja vajaassa puolessa tunnissa oli hävinnyt luut lihoineen. Järkytyin.

Meilläkin on Roosa sellainen,että jos antaa pieniä luita (ei nyt kummiskaan niin pieniä kuin hammastikut ym.) se rouskuttaa ne samantien ja joskus jopa nielaisee kokonaisena! Siksi emme anna Roosalle pieniä luita! =)

Nella3 kirjoitti:

Meillä itsellä on sikoja ja molemmat koirat saa siitä luita ja lihaa.. Ja meillä on ollut lehmiäkin ja niiden jalasta ja jostain muista paikoista olemme saaneet luita ja ne ovat kestäviä! Ne eivät mene koskaan rikki (Ellei sitten ole jotain ohkaista luuta) Ja olen niitä kerännyt koiran "luulootaan" ja aina joskus koirani kaataa kipon ja ottaa luun.. Pureskelee sitä ja näyttää maistuvan vaikka mitään paloja ei saakkaan.. =) Ja meillä on niitä vaikka muille jakaa.. =) Kai niitä kaupoistakin saa.!

Tuo on kyllä luksusta kun on omasta takaa lihat ja luut! Me joudutaan tyytymään pääosin kaupan possun- naudan ja broiskunluihin. Joskus saavat lampaanluita jos jostain löydän. Olisi kiva jos olisi joku tuttu hirviporukassa tässä Etelä-Suomessa niin saisi säännöllisesti sieltä sitten pureskeltavaa.

^ Ei tarvitse välttämättä olla tuttuja metsästysseurassa, ota itse vain rohkeasti yhteyttä seuroihin ja kysäse olisiko mahdollista saada ylimääräisiä luita, ja aivan varmasti on :) Osa hirvien yms jaloista menee suoraan haaskoille, kun ei kaikilla seuranjäsenillä välttämättä ole koiria. Ovat varmasti tyytyväisiä jos joku hakee ylimääräiset pois eikä heidän tarvitse rahdata niitä mihinkään :)
Nimimerkillä Kokemusta on oman metsästysseuran kanssa tästä