Koirat.com

Jos koira on yliseksuaalinen niin se on yliseksuaalinen, siihen ei siedättämiset ja ajat auta. Mulla on tuo Taavi kohta 8v leikkaamaton uros, koko ikänsä ollut yliseksuaalinen ja on edelleen. Menee ihan sekaisin vieläkin juoksujen hajuista. Aapo oli samanlainen ennen kastrointia, vinkui, vouhotti, nuoli pissat ja vaahto valui suusta kun haisteli juoksunarttujen hajuja ulkona. Kaikki nartut nylkytettiin riippumatta siitä oliko niillä juoksut vai ei. Päätin leikkauttaa sen kun Taavia ei ole leikattu ja tässä iässä sen kastrointi ei enää välttämättä jo opittua käytöstä poistais.

Ei meillä Aapolla luonne muuttunut, samanlainen energinen hössö se on kuin ennenkin. Ainoo mikä muuttui on se ettei se enää kylkytä narttuja, ei jää jumiin hajuihin ja hihnakäytös on huomattavasti parempaa kuin ennen leikkausta. Lisäksi alkavat rähinät loppui lähes kokonaan kun se hormonaalinen alkava äijäily sai stopin. Mulle riittää tuo yks hormonihyrrä, kahta en tartte. Vaikka Aapolla ois varmaan ollut potentiaalia näyttelyihinkin niin tein tämän päätöksen koska halusin että arkielämä on mukavaa eikä jatkuvaa hampaiden kiristelyä. Näyttelyt ei kuitenkaan ole mulle mikään must-juttu vaan harrastetaan sit kaikkea muuta. Yhtään negatiivista kommenttia en oo kuullut kun aapon leikkautin. Päinvastoin, monet on sanoneet että varmasti elämä helpottaa jos kyseessä on ollut yliseksuaalinen uros.

Hyvä kirjoitus eepiltä, kiitos!

Olen jutellut tässä juurikin tuttuni kanssa, jolla noin parivuotias uros. Kovasti nylkyttää narttujen lähellä (ja perhepiirissä useampia narttuja, joten aikaa pitäisi niiden kanssa viettää) ja tämän lisäksi pojalla on piilokives. Noh, luulisi että "ratkaisu" olisi melkoisen lähellä ja eläinlääkärikin sitä jo suosittelisi. Mutta. Hänen eläinlääkärinsä, jolla on käynyt pennusta asti ja johon luottaa, on ilmoittanut, että hän ei kastroi uroksia lainkaan. Eikä siis "teknisistä syistä", vaan nimenomaisesti näkee sen vääränä ja luonnonvastaisena. Kyseessä siis alueen ainokainen eläinlääkäri, joten valtaa ja auktoriteettia siinä mielessä on. Toki jos kauemmaksi lähtee, on mahdollisuus muihin eläinlääkäreihin. Mutta sitä ei välttämättä tule omistaja ajatelleeksi, kun luottaa omaan lääkäriinsä.

Yritä siinä nyt sitten kannustaa ja kertoa omista ja teidänkin kertomista hyvistä puolista! Huonoja en omalla kokemuksellani usko olevan kuin se joidenkin ahneus ruoan kanssa sen jälkeen. Itsellähän tuo ei tunnu missään, kun narttu on niin käsittämättömän ahne ollut aina. Olen tottunut!

Muokattu: kirjoitusvirheitä

Kokemuksia nartun steriloinnista toipumisesta? Meillä on leikkausaika varattu, mutta huolettaa jo etukäteen kuinka ton vietereillä kulkevan sähköjäniksen saa rauhoittumaan siinä vaiheessa kun tokkura on ohi mutta ei voi kuitenkaan liikuttaa normaalisti... Olen kuullut kaikenlaisia kauhutarinoita auki revityistä tikeistä sun muista, ja huolettaa vähän kun en oikein muutamia päiviä pidempään voi olla kotona vahdissakaan.

^^Tuommosesta lääkäristä heti ilmoitusta tekemään! Täysin epäammattimaista. Onhan kaikkien lääkkeidenkin käyttö luonnonvastaista, joka ikinen murtuman hoito, silmien/korvien tulehdusten hoitaminen ja kaikkien muidenkin leikkauksien tekeminen jnejne jos ruvetaan miettimään siltä kantilta.

No omaan korvaanikin kuulosti todella ihmeelliseltä!

En ota kantaa, leikkaisiko jos asiakas vaatimalla vaatisi, että haluaa leikkauksen, mutta mielestäni kunnan eläinlääkäriltä (ei hätää, tätä enempää en tarkenna) todella erikoinen suhtautuminen asiaan. Oli sanonut, että toki jotkin asiat puoltavat ja sitten on taas kasa syitä, miksi ei kannata leikata. Otetaan kuitenkin huomioon, että asiakas lähtökohtaisesti (minä ainakin!) luotan eläinlääkärini ammattitaitoon ja näkemykseen eläinten hyvinvoinnista. Erityisesti, jos kyseessä se "oma" lääkäri. Ja tämä tosiaan ihan tositarina, ei kaverinkaverinkaverilta kuultu.

Osaako joku muuten kertoa kastroinnin vaikutuksesta/vaikuttamattomuudesta metsästysviettiin ja käyttöön yleisemminkin metsällä?

^Ei oo omakohtasta kokemusta mutta en usko että se siihen vaikuttaisi. Oman kokemuksen mukaan leikkaus ei muuta koirasta mitään muuta kun sen hormonien aiheuttaman yliseksuaalisuuden ja siitä johtuvat ongelmat. En esimerkiksi usko että ajuria lakkaisi työntekö kiinnostamasta, ei ne hormonit sitä käytöstä kuitenkaan määrää. Kyllä ne metsästysvietit ja muut on paljon syvemmällä. Samaan esimerkkiin nyt voisi laittaa vaikka noutajan tai ihan minkä vaan.

Toki moni voi sanoa että koiran luonne muuttu tosi paljon kun siitä tuli niin rauhallinen eikä enää läähätä ja vedä. Mutta en mä näe sitä luonteen muuttumisena, ennemminkin se oikea luonne tuli esiin kun ei enää tarvi sekoilla narttujen perään. Tietty nää on mielipidekysymyksiä kun ei sitä mitenkään voi todistaa. Mutta ei Baileyn luonne ainakaan mihinkään muuttunut, siitä vaan tuli rauhallisempi kun nyt ei tarvitse koko ajan stressata ja voi keskittyä olennaiseen.

Ei Aaponkaan luonne oo mihinkään muuttunut, samanlainen hössö ja adhd se on kuin ennenkin. Se muuttui kyllä että se on ehkä enemmän kuulolla ulkona kun ei tosiaan hajut vie korvia mennessään. Eli reagoi paremmin käskyihin ja sanomisiin. Ja sit sellainen hormonaalinen uros-uho jäi pois suurimmaksi osaksi, vielä ajoittain ilmenee, mutta harvemmin kuin pallien aikana. Karvakaan ei oo muuttunu miksikään näin lyhytkarvaisella koiralla, siitähän paljon myös puhutaan että etenkin turkkiroduilla karva muuttuu.

nauris, toipumisaika oli pitkä ainakin meillä. Syksyllä leikattiin pahimpien kurakelien aikaan ja jouduttiin kyllä pitämään pissatuksia lukuunottamatta sisällä niin kauan kun tikit oli (normaalisti asuu ulkona). Kolme päivää olin sen kanssa kotona kun se oli yksinkertaisesti niin kipeä etten uskaltanut sitä jättää. Meillä oli tietty hieman isompi operaatio kun kohdun mukana poistettiin seitsemän pentua. Ihmeen rauhallisesti se oli kyllä tötteröineen sen ajan kun tarvitsi. Tikkien poiston jälkeen oli vielä neljän viikon treenikielto eli kuutisen viikkoa se oli melkeinpä pelkillä pissalenkityksillä. Tikkien poiston jälkeen oli vielä kaksi päivää sisällä ja sitten muutti takaisin ulos kun alkoi kelit pakastaa eikä ollut enää kuraa. En tiedä onko sama käytäntö "saikun" pituudessa ihan normaalin steriloinnin kanssa, mutta näin kuitenkin meillä.

^Meille ell meinasi, että että tikkien poiston jälkeen voi liikuttaa normaalisti. Varmaan tosiaan teillä ollut kokonaisuudessaa enemmän koiraa koetteleva operaatio. Meillä kävi kyllä tuuri ajankohdan suhteen, kun sainkin siirrettyä lomaani ja avo pitää pari päivää vapaata, joten koko ensi viikonkin täällä on joku kotona.

Mun kaverin narttukoira steriloitiin loppuvuodesta ja sai liikkua normaalisti remmissä rauhallisia lenkkejä heti kun vointi salli. Ja sillä salli heti seuraavan päivän jälkeen ja tekivät siis ihan preus lenkkejä, rauhalliseen tahtiin vaan. Asiaa tietysti helpotti se että koira on jo 7v eli ei mikään nuori enää eikä mikään hössö muutenkaan. Seuraava päivä oli sillä pahin mutta sen jälkeen oli jo oma itsensä.

^Joo siis saatiin lupa liikuttaa kyllä ihan normaalisti, kunhan hihnassa mennään. Kysyin nimittäin ell pitäiskö remmilenkkien pituutta jotenkin rajoittaa vaikka koira olisi oma virkeä itsensä, mutta voidaan kuulemma mennä ihan niin pitkiä lenkkejä mitä omistaja jaksaa Meillä hihnalenkkeily ei vaan ole sitä "normaalia liikutusta", niin lasken siinä mielessä päiviä tikkien poistoon.

Tietystihän "liikuntakiellon" pituuteen vaikuttaa sekin mitä lajia harrastaa vai harrastaako mitään. Mä en remmitepsuttelua laske näille omille oikeastaan edes lenkiksi, ois varmasti kävelytahtia saanut kulkea enempikin.
Kiva jos siellä meni leikkaus hyvin ja toipuminen sujuu ongelmitta.

^Leikkaus meni hyvin ja haava tuntuu paranevan ihan mallikkaasti. Koira palautui aika nopeasti, ja ollaankin käppäilty hihnassa pidempiä lenkkejä. Toistaiseksi tuo hihnalenkkeily on pysynyt omistajan hermojen osalta siedettävänä, mutta pitänee koputtaa puuta Toki koiraa on aktivoitu rauhallisilla päänvaivausjutuilla, mutta kyllä mä silti odotan että saa heittää hihnalla vesilintua ja lähteä metsään..

Okei, no mulle taas just se hihnalenkitys on tossa tilanteessa normaalia liikuntaa, kun erikseen mainittiin että riehuminen kielletty. Siis omankin uroksen kohdalla kastroinnin jälkeen. Tosin me nyt ei vapaana ulkoillakaan muutenkaan koska kaupungissa sitä ei juuri pysty tekemään sellaisen koiran kanssa jonka luosketulo ei ole satavarma. Eli meille riehumiset on sit erikseen ja revittelyt vapaana ollessa.

Onko jollain kokemusta vanhemman uroksen kastroinnista? Miten toipui ja menikö kaikki muutenkin hyvin? Ja muuttuiko uroksen käytös kastroinnin jälkeen?

Meillä ois edessä tuolle 8-vuotiaallekin terveydellisistä syistä, samalla toisen toimenpiteen kanssa. Taavi on siis todella yliseksuaalinen uros ollut aina, haistaa juoksuiset nartut kaukaa ja reagoi voimakkaasti. Narttujen kanssa ei voi päästää lähekkäin koska nylkyttää ne puhki, hajujen perässä kulkee ulkona, korvat lukkiutuu kokonaan. Eläinlääkärin mielipide oli se ettei näihin juttuihin enää välttämättä kastrointi auta, mutta haluaisinkin kuulla muiden kokemuksia vanhemman uroksen kastroinnin jälkeen. Ja sit toi lihomispuoli, onko koira lihonut sen jälkeen? Aapo ei ole, mutta se onkin nuori koira joka liikkuu paljon enemmän kuin Taavi, Taavi ei innostu enää rallattelemaan eikä oikein enää harrasta mitään spurttailua kuin ihan hetkellisesti.

TUleeko tosta joku flegmaattinen koira kun ikääkin on jo kuitenkin aika paljon.. Nykyään se on pirteä ja energinen, osaa toki rauhoittuakin, mutta jaksaa liikkua ja leikkiä yms. Ulkona jaksaa vaikka miten kauan. Ja just sopivassa kunnossa tällä hetkellä, painaa n. 32kg eli en haluais siitä myöskään mitään possua kun koskaan ei oo tarvinnut painon kanssa taistella.. toki tiedän että vaihtoehtoja ei ole ja että painonkin saa hallintaan kyllä, mutta nämä' asiat nyt vaan mietityttää nyt.

Mun edesmennyt tiibetinmastiffiuros kastroitiin 8,5-vuotiaana terveyssyistä. Oli heti leikkauksen jälkeen ärtyisä ja rähjäsi pissatuksilla jopa autoille, mitä ei tehnyt koskaan aiemmin. Meni kuitenkin nopeasti ohi, ja koira oli taas oma itsensä. Se oli koko ikänsä hyvin epäsosiaalinen koirien suhteen, ja se pahin inho kyllä hävisi. Ei siitä mitään kaikkien kaveria tietenkään tullut, mutta se suhtautui hyvin maltillisesti muiden läsnäoloon kastroinnin jälkeen. Avon Jereenkin tutustui ongelmitta, eikä poikien välillä esiinytnyt yhtä ainutta murinaa.

Mikään seksipelle se ei koskaan ollut, joten vaikutuksesta siihen ei ole mitään tietoa. Juoksupissojen lutkuttamisen sen muistaakseni lopetti.

Tao ei lihonut merkittävästi, eikä sen ruokintaa tarvinnut juuri muuttaa. Turkki kasvoi heti leikkauksen jälkeen aivan järkyttävän tuuheaksi, mutta palautui vähitellen lähes normaaliksi. karvanlähdöt olivat sen jälkeen maltillisempia.

Isojen ja myös vanhojen koirien kastroinnissa kannattaa kuulemma poistaa koko kivespussi, koska se ei palaudu niin hyvin kuin pienemmillä ja nuorilla, ja sinne voi kertyä nestettä. Paraneminen on ehkä hiukan hitaampaa kun haava on isompi, mutta komplikaatiot voivat kuulemani mukaan olla tosi kivuliaita ja hankalia hoitaa.

Pontus kastroitiin tänään. Syynä tuo järjetön levottomuus ja läähätys, narttujen astumiset/ahdistelut (oli nartulla juoksut tai ei) ja lenkillä tuo vetää hajujen perässä ja nuoleskelee pissoja jne, korvat katoilee tämän tästä kun hajut kiinnostaa enemmän. Siinä nyt varmaan ne erityisimmät syyt, miksi halusin koiran leikkauttaa.

Toivon mukaan saadaan kastroinnista apu.. kuitenkin niin nuorena tämä kastrointi tehtiin, niin luulisi vaikuttavan hyvin.. kasvattaja kyllä "pelotteli", että ei se muuta koiraa välttämättä ollenkaan..

Kuinkahan nopeasti mahdollisia muutoksia alkaa näkymään.. tai varmaan tosi yksilöllistä se on

No Aapolla näkyi melko heti.. ei enää nuollut pissoja ulkona eikä vetänyt hajujen perään lenkeillä. Tyttöpissoja alkoi tekemään heti seuraavana päivänä leikkauksesta ja merkkailu jäi melkein kokonaan, tyhjentää siis nykyään tankin kerralla tyttötyylillä, jalkaa nostaa ehkä kerran päivässä jos sitäkään. Korvat ilmestyi päähän myös varmaan kuukauden sisällä leikkauksesta, kun se hajujen perään vouhotus jäi kokonaan, myös muille uroksille pullistelut jäi pikkuhiljaa pois. Ehkä sellainen 3-4kk meni että koko koira tasottui, mutta kyllä niitä eroja huomas jo heti leikkauksen jälkeenkin. Ja Aapo tosiaan kastroitiin 1.5v iässä viime marraskuussa.

Pontuksella kyllä ainakin vielä nousee jalka ja merkkailee, sekä ahdistelee vanhempien narttukoiraa Noh, täytyy vaan kärsivällisesti odotella! Mutta ei tää meidän potilas kyllä ole yhtään kipeä, se käy ihan kierroksilla jo ja jos saisi mahdollisuuden, niin painaisi varmasti pää viidentenä jalkana Mutta hyvä tietysti, ettei ole kipuinen. Täytyy vain yrittää järkätä sille paljon nenä- ja aivotyöskentelyä, niin saisi sitä edes jotenkin rauhoittumaan..

Meillä ei oo kauheesti kinttua nosteltu leikkauksen jälkeen Tyttöpissoja tekee edelleen tosiaan ja jalka nousee harvoin. Ja sama oli meillä että Aapolla menojalkaa vipatti jo leikkauksesta toisena päivänä, seuraava päivä oli pahin, vinkui vähän väliä ilmeisesti kipua vaikka kipulääkityskin oli, mutta sit toisena päivänä ei tietoakaan mistään pallien poistosta Kauluria ei tarvittu ollenkaan, ei ollut kiinnostunut haavasta yhtään. Päästiin siis yllättävän helpolla. Koska kauluria kun testasin tunnin verran sille niin se tunti oli jatkuvaa vinkumista ja valitusta.. en ois jaksanut montaa päivää sellaista.