Koirat.com

Omistan jackrusselli nartun 7v. Uskokaa tai älkää, koirani ei ole tarvinnut el.lääkäriä kun rokotuksissa ja terveystarkastuksissa, pennutusta varten. Jos kaikki koirat olisivat niin terveitä niin eläinlääkäreitä ei tarvitsisi. Elinvoimainen suku.
Nyt narttuni on astutettu, nuorella terveellä ja kauniilla russellipojalla. Saa nähdä onko tiine?
Tämän nykyisen narttuni emo teki kolmevuotta sitten 9 tervettä pentua. Emo jaksoi imettää luovutukseen saakka ,vaikka pennut kyllä söivät jo kiinteääruokaakin. Emo söi mahtavasti eikä laihtunut edes imettäissään.
Ei kyllä russelli tarvitsisi tehdä niin monta pentua, onhan se aika pikkuinen koira, vaikka laitappa kätesi eteen, niitä tulee minkä tulee. Toivon mukaan tulee meille ihana kesä !

Otsikkoa muokattu.
Vanis

Tervetuloa palstalle!
Minulle jäi nyt epäselväksi mihin pyrit tällä aloituksella. Haluatko siis keskustella juuri oman koirasi terveydestä, pennuttamisesta vai russeleiden pentuekoosta?
Uusi aihe avataan silloin kun asiasta ei löydy keskustelua. Tästä aloituksesta en oikein saa selvää mistä aiheesta tämän otsikon alla on tarkoitus keskustella.

Kaikesta siitä. Kuinka voi olla mahdollista saada niin terve rotu. Tiesin jo silloin kun otin russellin pennun, että ne ovat alkukantaisia ja terveitä. Olen kasvattanut useampiakin rotuja, kuten suomenajokoiraa ja beaglea ei niistä voi samaa sanoa. Toivoisinkin ettei liika jalostus pilaisi rotua niinkuin monelle rodulle on käynyt. Terveys, hyvä luonne ja kaunis ulkomuoto. Ulkomuotoa kyllä viedään eteenpäin, mutta tuo luonne ja terveys ?

Ok. Jotta saman otsikon alla voisi keskustella myös muiden rotujen terveydestä, niin sopisiko otsikoksi vaikka Kokemuksia koirarotujen terveystilanteesta?

Kyllä vain sopii !

Kävin vähän silmäilemässä noita tuloksia, ja minua jäi mietityttämään mikä oikeastaan puhuu sen erinomaisen terveyden puolesta? Koirallasi näyttäisi olevan jo neljä pentuetta ennestään, ja 21:stä jälkeläisestä yhdellä on polvet ja silmät tutkittu. Muilta ei mitään. Emällä on toisessa polvitarkissa arvioitu toinen polvi ykköseksi. Lisäksi emältä, kolmelta isältä neljästä sekä kaikilta jälkeläisiltä puuttuu käyttötulokset. Ainoastaan yhdellä isällä on tulos Mejästä.
Tuon perusteella en oikein ymmärrä miksi nartulla on teetetty noin monta pentuetta, kun edelliistenkään jälkeläisten terveydestä ei ole mitään näyttöä, käyttöominaisuuksista puhumattakaan.

Se ei ole minusta kiinni, olen aina yllyttänyt omistajia menemään näyttelyyn mutta he sanovat ettei se heille ole tärkeää ja ottavat vain seurakoiraksi. Ei ihmisiä voi pakottaakaan. Itse olen vanha ja liikuntarajoitteinen en pysty näyttelyissä enää käymään. Niistä olisi monestakin tullut näyttPennun emoa ei esitelty pyynnöstäni huolimatta.
Toiselta kasvattajalta (jalostusvalvoja)ostimme suomenajokoiranpennun, joka oli niin matoinen että ripuloi verta. Annoin kolmet madotukset, mutta siitä pennusta (vanhemmat kaksoisvalioita) ei tullut ajavaa koiraa, joten se oli hävitettävä.
Olen siitä iloinen että pentujen omistajat ottavat yhteyttä monenvuoden päästä ja kehuvat miten terveitä ja kilttejä ovat, minulle se todistaa sen että olen onnistunut tehtävässäni, joka nyt valitettavasti loppuu tähän kevääseen., mutta siitä pennusta (vanhemmat kaksoisvalioita) ei tullut ajavaa koiraa, joten se oli hävitettävä.
Olen siitä iloinen että pentujen omistajat ottavat yhteyttä monenvuoden päästä ja kehuvat miten terveitä ja kilttejä ovat, minulle se todistaa sen että olen onnistunut tehtävässäni, joka nyt valitettavasti loppuu tähän kevääseen.elykoiria.

Enhän minä näyttelytuloksista puhunutkaan. Ulkomuoto on ihan jokaisen rodun pienin murhe, eikä se minusta ole kummoinen jalostuskriteeri. Kun kyseessä on rotu, johon rotuunotetaan koiria, on ulkomuoto ymmärrettävästi hyvin varioiva. Kasvattaja ei voi pakottaa kasvatinomistajia käymään näyttelyssä, eikä se ole tarpeellistakaan. Toivottavaa kyllä, mutta ei pakollista.

Kiinnitin huomioni puuttuviin terveys- ja käyttötuloksiin. Russeli on kuitenkin monipuolinen harrastus-, rotta- ja luolakoira, ja rodulle on tarjolla erilaisia rodunomaisia kokeita. Olisi suotavaa, että jalostukseen käytettävillä koirilla olisi tuloksia rodunomaisista lajeista. Jos vanhemmilla ei tuloksia ole, niin tulevaa jalostuskäyttöä varten olisi hyvä olla näyttöä edes jälkeläisten käyttökelpoisuudesta.
Koirallesi on tulossa viides pentue, ja viisi pentuetta on koiralle kuin koiralle todella suuri määrä! Ymmärtäisin tiuhan pennuttamisen, jos jälkeläiset olisivat aivan erinomaisia ja ne olisivat ominaisuuksiltaan aivan korvaamattomia rodulle. Toistaiseksi ainoastaan yksi lukeutuu teholliseen populaatioon, mikä ei oikein puhu tavoitteellisen kasvattamisen puolesta. Kasvattamisen tarkoitushan ei ole ainoastaan lisätä määrää, vaan saada aikaan luonteeltaan, terveydeltään ja ulkomuodoltaan hyviä jalostusyksilöitä. Koirasi aikaisemmista jälkeläisistä ainostaan yksi soveltuu todistettavasti jalostuskäyttöön polvien ja silmien osalta, mutta muuten sarakkeet ovat tyhjää täynnä.
Emällä on toinen polvi ykkönen, joten sitä suuremmalla syyllä olisi tärkeää tutkituttaa jälkeläisten polvet ennen kuin emää käytetään uudestaan jalostukseen.
Russelikanta on maailmanlaajuisesti hyvin suuri, joten jalostusmateriaalia kyllä riittää. Kysymys kuuluu, mikä tekee juuri tästä nartusta niin erinomaisen että sitä pitäisi pennuttaa noin usein?

Vanis, viimeiseen kysymykseen löytyy kolmeosainen vastaus:
1. se sattuu olemaan kotona
2. sillä on kaksi reikää hännän alla
3. russelin pennut ovat käyneet kaupaksi

Tuohon ikään mennessä vähintään yksi tytär olisi kyennt ottamaan emänsä paikan siitoksessa, jos jälki on niin mahtavaa.

Joo - OT. Minä lähden ulkoiluttamaan tuota meidän irkkumaatiasrusselinarttua, josta ei ole siitosmateriaaliksi.

Asiasta 1 ollaan samaa mieltä.
Meillä maalla on isopiha ja myyriä riittämiin, näkyy vain vähän hännäntypykkää kun russellini on kaivautunut maahan.
Jospa ihmiset jotka ottavat minulta pennun, eivät haluakkaan jalostuskoiraa vaan sellaisen kiltin ja terveen koiran joka pyörii pihalla lasten kanssa.
Jos koiralla on viides pentue, se on ihan laillista, se loppuukin siihen.
Pennut ovat erinomaisia. Pennut ovat hyvin sosiaalisia, 15:ta lastenlastani pitävät siitä huolen.
Jos minä olisin nuori ja en liikuntarajoitteinen niin näyttäisin että koirani ovat olleet hyviä muidenkin mielestä ei vain minun. Sitä voi katsella Pattoin Kennelin ajavista koirista vuosien takaa.
Mitä emon polveen tulee niin tutkiva lääkäri sanoi ettei estä pennuttamista. En käytä ainakaan tätä emoa enää, koska en halua laittomia pentuja. Nautimme yhdessä emon ja lastenlasten kanssa viimeisistä pennuista.
Minun narttuni on erinomainen seurakoira, terve, hyväluonteinen ja nätti. Muuta perustelua ei tarvitse

Kivoja seurakoiria on maailma väärällään, varsinkin niitä jotka ovat näennäisesti terveitä. Kun niiltä pettää terveys, useimmat häviävät vähin äänin mullan alle, eikä niiden kuolinsyytä ja -ikää vaivauduta ilmoittamaan tietokantaan.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että eläinsuojelulaki on aivan käsittämättömän salliva. Laki sallii koirien pidon hyvin kyseenalaisissa oloissa, joten en pidä lakia kovinkaan varteenotettavan mittana kasvatuksenkaan laadukkuudessa. Koiralla saa varmaan teettää viisi pentuetta, mutta onko se sen arvoista, varsinkin jos tarkoitus on saada aikaan vain kivoja pentuja?
Russeli on tosiaan monille käyttökoira, ja terveydestä ei voi tinkiä vaikka käyttötarkoitus olisi mikä.
Minusta tuollainen kasvatus on vähintäänkin arveluttavaa ja turhaa, koska moni muu kasvattaja pyrkii juuri siihen mihin kasvatustyöllä on tarkoitus pyrkiä, eli käyttö- ja näyttöominaisuuksiltaan rodunomaisiin sekä terveisiin jälkeläisiin.
Koiria ei tulisi kasvattaa omaksi eikä lastenlasten iloksi, vaan kasvatukseen tulisi olla ihan toisenlainen motiivi.

isintytto kirjoitti:

Jos koiralla on viides pentue, se on ihan laillista, se loppuukin siihen.
[...]
Mitä emon polveen tulee niin tutkiva lääkäri sanoi ettei estä pennuttamista. En käytä ainakaan tätä emoa enää, koska en halua laittomia pentuja.
[...]
Minun narttuni on erinomainen seurakoira, terve, hyväluonteinen ja nätti. Muuta perustelua ei tarvitse

En ole kuullutkaan sellaisesta kuin laittomasta pentueesta.
Pennuttamista ei myöskään estä kolmosen kyynärät, polvet, E:n lonkat, käyrä ja silloittunut selkä eikä puuttuva kuono. Se ei silti tarkoita että se olisi fiksua.
Sinun narttusi on samanlainen kuin yhdeksän kymmenestä koirasta, jos omistajilta kysytään. Onneksi tästä maasta löytyy ihmisiä jotka tarvitsevat vähän muitakin perusteluja pennutukselle, ja tietävät mitä tekevät.

Aiheen ulkopuolelta mutta, aika pienellä prosenttilla viimevuonna rekisteröityjen russelipentueiden vanhemmista on mitään käyttökoetuosta, alle kahdessakymmenessä pentueessa 229 pentueesta.

Ei muuten, mutta kovin tuomitsevaa ja kärkästä arvostelua alottajaa kohtaan tässä ihmettelen.

^Onko mielestäsi ok teettää viisi pentuetta nartulla, jonka jälkeläisten laadusta ei ole minkäänlaista näyttöä? Minusta ei ole. Viisi pentuetta on paljon, ja noin tiuhaan pennuttamiseen tulisi olla muitakin motiiveja kuin että pennut on kivoja.

Vaan minä kun en tiedä mistä nartusta tai jälkeläisistä on kyse, enkä siksi voi sanoa siihen asiaan mitään.

Yleisesti ottaen olet kyllä ihan oikeassa. Harvassa on kuitenkin monen rodun kohdalla ne nartut tai edes urokset, joilla olisi riittävää jälkeläisnäyttöä.

Kokemuksia rotujen terveystilanteesta oli kuitenkin otsikko, että poistun taka vasemmalle.

Ah, suosikkiaiheeni.

Mitä kävin nyt jackrusseliin rotuna äkkiä tutustumassa niin en ainakaan tämän listan perusteella sitä alkukantaiseksi ja terveeksi roduksi kutsuisi.

Mä kylllä ymmärrän sen, ettei käyttötuloksilla ole välttämättä merkitystä jos jotain rotua pitää enemmänkin seurakoirana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koiraa kannattaisi käyttää useasti jalostukseen. Tällainen toiminta nostaa jälkeläismäärän isoksi, jolloin taas käytännössä geenipooli kaventuu. Kaksi, maksimissaan kolme pentuetta on mun nähdäkseni järkevä määrä ihan rodulla kun rodulla.

Seurakoiraryhmä on mun mielestä pieni jalostuksellinen pommi joka odottaa räjähtämistään. Jos koiralla ei ole käytännössä muuta funktiota kuin olla seurana niin ne terveydelliset ongelmat mitä rodussa saattaa esiintyä, jää herkästi huomioimatta. Musta olis ainakin niin mahtavaa nähdä kunnon tilastoja ihan jokaisen rodun terveydestä. Enkä nyt puhu mistään yksittäisestä asiasta kuten polvet, vaan että vaikka parin vuoden ajan jokaisen rodun edustajat tutkittaisiin päästä varpaisiin ja listattaisiin näin löytyneet sairaudet. Mä luulisin, et sieltä monen rodun kohtalta löytyis melko isoja yllätyksiä.

"Seurakoiraryhmä on mun mielestä pieni jalostuksellinen pommi joka odottaa räjähtämistään"

On se jo räjähtänyt. Pahimmat terveydelliset ongelmat joihin minä törmään jatkuvasti, ovat seurakoirissa. Sisäelimet brakaavat, näkö, hengitys, iho... yleistä elinvoiman puutetta tai ongelmia immuniteetissa. Plus kaikki rakenneongelmat päälle. Ihmekö tuo, kun ainoa jalostuksellinen kriteeri on söpöys. Tai ei edes se, vaan että pentuhinnat ovat korkeat.

Se tikittävä pommi ovat pikkumixit. Otetaan kaksi sairasta (söpöä) pikkukoiraa ja lyödään ne yhteen. Ei valvontaa, ei rajoituksia, mutta kaikkihan tietävät että sekarotuiset ovat niiiiin terveitä.

isintytto kirjoitti:

Toiselta kasvattajalta (jalostusvalvoja)ostimme suomenajokoiranpennun, joka oli niin matoinen että ripuloi verta. Annoin kolmet madotukset, mutta siitä pennusta (vanhemmat kaksoisvalioita) ei tullut ajavaa koiraa, joten se oli hävitettävä.

En nyt ihan suoraan ymmärrä miten madotukset liittyy ajamiseen... Tämmöset saa joka tapauksessa mut näkemään punasta kun hankitaan koira, josta ei sitten tulekaan toivotunlaista -> eikun koira piikille vaan. Ihankun se olis sen koiran vika. Eikö sille voinut antaa onnellista elämää jonkun sellaisen kanssa joka olisi halunnut koiran koirana eikä "työntekijänä" joka kuopataan samantien kun ei enää kykene ajamaan. Ja tuo matoisuuskaan ei liity mitenkään ajokoirien terveystilanteeseen vaan kasvattajan välinpitämättömyyteen.

^ Kodinvaihtoon liittyy aina tiettyjä riskejä, esim. se, että koira joutuu kiertoon ymv. Piikille viemisestä taas koira ei kärsi, eli sinänsä riskittömämpi vaihtoehto.

Mua näin enempi hevospuolelta kasvattajakokemusta keränneenä kummastuttaa suuresti nartunomistajien "vastuuttomuus" siihen, mitä pennuttamisen määrään tulee. Hevosia syntyy toivottavasti aina vain yksi kerrallaan, ja sen yhdenkin järkevyyttä mietitään tarkkaan ja hartaasti.
Koiria sen sijaan... voi tulla kymmenenkin kerralla, ja kynnys pennuttamiseen on paljon matalampi.

En voi olla ajattelematta näissä tapauksissa sitä, että määrää lisäävien "kasvattajien" ajavia voimia ovat vain pentujen söpöys ja rahanahneus. Mitä siitä sitten, mitä sille rodulle tapahtuu.