Koirat.com

Jemima
Auts

Olen huomannut että meillä voi tulla viiveellä veriripuli.
Esim. keväällä kun koitin siirtää tuota purkkiruokaan ja tein sen varovasti. Muistaakseni kerkesin syöttää siirtymää n. viikon ja pari päivää pelkkää purkkia, ni homma räjähti käsiin.
Hyvinkin voi johtua tuosta laktuloosista Fionan ripuli.

Oletko jo kokeillut tuohon veriripuliin esim. attapectiä ja tehobaktia?
Meillä ne auttaa yleensä nopeasti, paitsi jouluna meni muutama päivä että vatsa kunnolla rauhottu. Meinasin itekki vetassa tylosin purkin esiin, muttei onneksi tarvinnut.

(jipii, pentu!)

Hmm, joo no varmaan toi laktuloosi olisi sitten todennäköisin vaihtoehto tähän ripuliin. Enkä ole tehobaktia tai muita kiltempiä lääkkeitä (probiootteja lukuunottamatta) antanut pitkään aikaan, ehkä voisi joskus katsoa mutta nyt ei riitä aika kun Fiona jää hoitoon joten avasin suosiolla tylosinpurkin. Mistä tulikin mieleen että pitää ostaa sitä lisää ensi viikon eläinlääkärikäynnillä.

Ei ole aamun jälkeen kakkinut ollenkaan joten tylosin selvästi (taas) auttoi :). Jumalan kiitos tylosinista! Nyt vaan jännätään minkälainen kakka sieltä seuraavaksi tulee.

Sitten vaan sormet ja varpaat ristissä ettei uusi pentu ole yhtä sairasteleva tapaus . Toisaalta jotkut patellaleikkaukset tai muut "yksinkertaiset" ja selkeät toimenpiteet tuntuvat äärimmäisen helpoilta tämän jälkeen.

Miekin tungen tähän keskusteluun kun tuo rajan kohtaaminen alkaa olla lähellä.

Eli pentu 5,5 kk ikää ja diagnoosina munuaisten krooninen vajaatoiminta. Kaikki alkoi kun pentu puklaili toistuvasti ja oksensi vettä, vaikka muuten pentu oli ilonen ja pirteä. Sitten tuli romahdus. Pentu alkoi yöllä kouristelemaan ja kun soitin eläinlääkärille minua vain rauhoiteltiin, että jos se on epilepsiaa, niin pitää kuitenkin odottaa useampi kohtauksia. Kohtauksia tulikin lisää ja kiirehdin klinikalle jossa kohtaukset pysäytettiin ja pentua nesteytettiin ja tutkimukset aloitettiin. Seurasi edellä mainittu diagnoosi. Yön pentu oli teholla mutta arvot eivät laskeneet.

2/3 eläinlääkäristä olisi lopettanut pennun siihen paikkaan. Yksi sanoi että voit viedä pennun kotiin ja katsoa miten pärjäät. Vein pennun kotiin koska se oli pirteä. Mukaani sain ruokinta ohjeita. Royal canin Renal ja fosforin poistoon kissoille tarkoitettua Renalziniä.

Pentu on voinut kuukauden hyvin. Pirteä, leikkii, riehuu ulkona ja kukaan ei uskoisi että se on edes sairas. Viimepäivinä puklailu ja oksentaminen palasivat ja mie lähdin suoraan klinikalle itkukurkussa että se on tässä.
Lääkärissä todettiin arvojen olevan yhä hirvittävän korkeat, mutta Renalzin on saanut fosforiarvon laskettua normaalitasolle. Nyt sain mukaani verenpainetta alentavaa lääkettä, jonka pitäisi helpottaa munuaisten työtä ja oksentelua ja puklailua hillitsemään mahaa suojaavaa valmistetta. Onneksi tänään pentu ei ole oksentanut ja puklaillut vain pari kertaa ja pieniä määriä.

Paranemis toiveita ei ole. Tässä vain taistellaan aikaa vastaan kunnes pentu menee huonoon kuntoon. Kun tuo päivä koittaa lähden heti kotio maalle, jossa tuttu eläinlääkäri saa antaa sen piikin meillä kotona ja hautaan koissun meidän metsikköön muiden vanhojen lemmikkien joukkoon.

Joko Jemima kakka on tullut? Koostumus?
Kellonaika? Pituus? No joo Jos nuo kaks eka kysymystä vaan.

Zorroliinin pennulla käynyt surullinen tsäkä
Noin nuorella jo noin iso vaiva ei tietysti voi parantua. Minkä rotuinen koirasi on?
Oliko vanhemmat terveitä, vai voiko se periytyä jotenkin? Vai onko vain kyse, miten nallikarkit jaetaan jonossa..

Kannattaa muistaa että "parempi kaksi päivää aikasemmin, kuin viikko myöhemmin" kun tietää että koira on tulossa tiensä päähän.
Meillähän tuo oli lähellä ja ties kuinka monta kertaa olin viemässä piikille, koska en kestä sitä että koira kärsii turhaa. Sitä lopullista kuitenkin pietteli se ettei kukaan tiennyt mikä koiralla on.
Jos oisin koirani vienyt piikille ja ruumin avauksessa ois selvinnyt esim. joko nuo kävyt, tai että imusolmuke syöpä olikin vain tulehtuneet sylkirauhaset, tai muuten oireet ruokatorventulehdus, katuisin erittäin pahasti, koska nuohan ovat hoidettavissa.

Tsemppiä ja toivottavasti pentu saa elää loppuun asti terveellistä kivutonta elämää

Pentu on akita ja vanhemmat ovat terveitä. Ironista kyllä tämä on ensimmäinen rotukoirani ja mietin tarkkaan sopivaa yhdistelmää, jotta välttyisin mahdollisimman hyvin rodulle tyypillisiltä sairauksilta. Pentu oli alkujaankin pieni ja elämän alku oli hankala, mutta otin riskin. Joskus nuo nallekarkit eivät osu kohdalle.

Uusi lääke on tehnyt pennusta väsyneemmän. Onneksi ruoka maistuu ja välillä riehutaan villisti. Päässä pyörii vain että sitten kun pentu ei enää jaksa leikkiä, sitten kun ruoka ei maistu, sitten kun se tuike katoaa silmistä.. Ennen kuin se menee liian huonoksi.

Tämä tilanne paluttaa vain elävästi mieleeni vanhan koiramme menetyksen. Aivokasvain oli muuttanut koiran käytöksen sekavaksi, se ei esim löytänyt ulos kopistaan ja törmäili sisällä päin huonekaluja. Se piti melkein kaataa makuulle, jolloin kulkeminen loppui ja se nukkui paikallaan tunteja. Herättää se piti erittäin varovasti koska saattoi sekavana purra. Päätös oli helppo tehdä, mutta olisi pitänyt tehdä se aiemmin. Meni päivä, pari kun sain isän vakuutettua, että mikään hoito ei auta, eikä leikkaus ole järkevää tai edes mahdollista.

Ja seurauksena vanhempieni sekarotuinen alkaa menettää hermonsa minuun kun tarkastelen sen vointia jatkuvasti. Laihdutus kuurille se joutui välittömästi ja koko koira on käyty läpi pattien ja kyhmyjen pelossa useasti.

Zorroliinille kovasti voimia sairaan pennun kanssa elämiseen, ei ole reilua noin pienelle noin suurta vaivaa :(

Fiona voi miten voi. Pirteä se on ja muuta, mutta maiskuttelee kyllä, nieleskelee ja nuoleskelee. Ota tuosta nyt sitten selvää. Kakka sillä on melkein aina löysää ihan oranssia, johtuen tuosta ruokavaliosta.

Hieman se on saanut pennun nameja, lähinnä kanaa. Tuntuu että nuoleminen on ehkä hieman sen myötä lisääntynyt. Mikä on sinänsä outoa, koska syksyllähän se söi kuukauden verran pelkkää raakaa kanan jauhelihaa ja voi paremmin kuin koskaan.

Kohta sitä pitäisi alkaa antamaan sille nappuloita osaksi ruokaa, mutta sen tietää miten se menee. Oksentelua, puklausta ja öistä nieleskelyä seuraa satavarmasti.

Miten Zorroliinin pikkuinen voi?

Jemima, tuo puklailu, oksentaminen ja nieleskelyhän on samanlaista kuin meillä oli ennen ruokatorventulehdus diagnoosia? Mistä se teillä johtuikaan? Vatsa ei kestä, vai nostaako nappula teilläkin samallalailla ne vatsahapot ruokatorveen kuin meillä ja siitä seuraa noi oireet?

Tähystyksessä Fionan ruokatorvi vaan tais olla kunnossa?
Tosin, mulle kerrottii meidän tulehduksesta vasta pari kuukautta (?) tähystyksen jälkeen. En kyllä tajua miksi.

Pentu voi ihan hyvin. Leikkii ja kiusaa toisia koira, mutta onhan se enemmän väsynyt. Närästys lääke auttoi puklailuun. Ihme sinänsä miten hyvin se voi kun yksi elinaikaennustus oli alle viikko...
Ruoka on maistunut ihan ok ja lääkkeet syödään kiltisti (avaa suu- käsky toimii). Välillä pentu rapsuttelee mahaansa, tiedä sitten tuntuuko munuaisten vajaatoiminta, vai rapsutteleeko muuten vain. Anemian vuoksi hengästyy nopeasti, mutta ei se vielä estä lumessa riehumista ja hiutaleiden jahtaamista. Tuskaisen näköinen pentu ei ole.

Mutta näin jatketaan. Kyllä sen huomaa, että elämän muut osa-alueet ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Esim. yliopistolla olen vähemmän, koska suunnittelin kevään kevyemmäksi. Kandin kirjoittaminen pakostakin siirtyy. Ja Vanhempieni luona maaseudulla olen ollut paljon, koska täällä pentu voi juosta ulkona vapaana ja on toisiakin hoitajia, joilloin voin itse hetken hengästää.

En yhtään kadu sitä että en antanut lopetus käskyä, koska nämä vietetyt 2kk ovat olleet ihania ja pentu on kuitenkin voinut hyvin. Lisäksi minä olen saanut aikaa käsitellä tilannetta ja hyväksynyt sen että pentu ei kauan täällä ole. Tuttu ell on jo luvannut tulla meillä käymään heti kun tarvetta on.

Voimia muille, sairastavan koiran kanssa joutuu koville.

Ilmotellaan tännekkin, jos jollain ei ole vielä silmään sattunut.
Näiden "ihme" oireiden, lukuisten tutkimusten, leikkausten ja lääkekokeilujen jälkeen saatiin ruumiinavauksessa mahdollinen syy, tähän joka on laittanut oravanpyörän käyntiin. Haimatulehdus.

Niin. Se siitä ihmeellisestä, eksoottisesta, pähkinä jne. sairaudesta.
Sitä ei osata sanoa missä vaiheessa koira sairasti haimatulehduksen, mutta löydökset viittasivat tulehdukseen, joka oli jo koiran kuollessaan parantunut, mutta siitä oli aiheutunut krooninen paikallinen vatsakalvontulehdus. Joka taas ei oireillut ollenkaan -koira ei enään ollut kipeä, sairas tai väsynyt. Ainoa oire mikä kaiken tämän jälkeen jäi, oli se ainainen nieleskely, joka ei ollut enään niin kokoaikaista kuin mitä esim. leikkauksien jälkeen.

Se milloin haimatulehdus koiralla olisi ollut, siitä on monta versiota. Se jäänee kuitenkin arvoitukseksi.

Meillä tuli raja vastaan.

Olemme koiran sairauden kanssa painineet jo vajaa 2-vuotta. Perianalfistelia yhdistettynä IBD-suolistosairauteen ei ole kovinkaan helppo koiralle eikä kyllä omistajallekaan.
Tila on edennyt siihen pisteeseen että armeliainta on päästää kaveri pois.
9.1 on lopetusaika ja nyt on viikonpäivät aikaa luoda hyviä viimeisiä muistoja.

Canidae, onpa kurjaa, että noin nuoresta koirasta joudut luopumaan. Joskus raja tulee vastaan todellakin liian aikaisin odotettuun elinikään nähden. Voimia sinulle.