Koirat.com

Ajattelin, että vaikka tuolla on oma hammaskivi/muut suuongelmat ketju, niin tämä ehkä ansaitsisi oman topikkinsa, sillä ongelma varmasti koskettaa monia ja aihe ei ehkä saa tarpeeksi näkyvyyttä, jos se piilotetaan tuon em. topikin sisään.

Eli aiheena tosiaan purentaviat, kaikenlaiset sellaiset.

Meidän pennulla on yläpurenta, ja sen alakulmurit ovat painumassa yläleukaan heti yläkulmureiden taakse. Tämä johtuu kapeasta alaleuasta, joka on kasvanut huomattavasti yläleukaa hitaammin. Kotikonstein olen niitä yrittänyt levittää, mutta vien koiran hammasklinikalle (Anident) 12.7. arvioitavaksi, että onko toivoa hampaiden oikeasta asettautumisesta kotihoidoin ja koiran normaalin kasvun myötä. Pentu on nyt 5 kk.
En epäile etteivätkö hampaat menisi oikeaan paikkaan kasvun myötä kun alaleuka saavuttaisi yläleuan koossa, mutta tilanne on se, että yläleukaan muodostuneet pienet kolot lukittaa alaleukaa niille sijoilleen, enkä tiedä onko sillä nyt mahdollisuutta kasvaa normaalisti.

Onko täällä muita, joiden koirilla on/on ollut yläpurenta (tietenkin saa puhua muistakin purentavioista), ja jos on ollut niin mikä oli lähtötilanne (eli milloin havaittiin ja kuinka paha tilanne oli hoitoja aloittaessa), miten hoidettiin, ja jos jouduttiin operoimaan, niin miten ja mitä kustansi?

Muoks. Pikku lisäys.

Hyvä aihealue, johon liittyen haluaisin itsekin kysyä.

Meidän 9 viikkoisella terrierineidillä on tasapurenta, joka kirjattiin myös kauppasopimukseen (jos purenta jää tasapurentaan, kasvattaja hyvittää hinnasta sovitun määrän).

Olisinkin kiinnostunut tietämään, kuinka monella purenta on normalisoitunut leikkaavaksi purennaksi hampaiden vaihtumisen yhteydessä?

/Annie

Tuolla mun vanhemmalla koiralla on selvä alapurenta, mikä ei sinänsä ole haitannut koska koira muutenkin on seropi, eikä purenta tunnu haittaavan koiraa itseään mitenkään. Pystyy syömään normaalisti, kulmahampaat eivät paina mihinkään jne.. Sitä ei siis olla mitenkään operoitu, koska tarvetta ei ole ollut.
Myös äitini tiibetinspanielilla on alapurenta, kuten rodulla kuuluukin olla (eli on siis tässä tapauksessa "oikea purenta") Alapurenta ei haittaa mitenkään tipsunkaan elämää, siis siinä määrin mitä tuolla on. Valitettavasti ihmisellä on taipumus liioitella, tässäkin asiassa.
Tuo purennan muuttuminen ei ole mitenkään yhteydessä hampaiden vaihtumiseen, tai ei ainkaan paljoa, pennulla voi kasvaa leuat hieman eri tahtia, joten se purenta saattaa vaihdella kasvun aikana. Tiedän tapauksia joissa normaalipurentaisesta pennuista on tullut ylä- ja alapurentaisia, ja toisinpäin.

Guardacaccia kirjoitti:


Onko täällä muita, joiden koirilla on/on ollut yläpurenta (tietenkin saa puhua muistakin purentavioista), ja jos on ollut niin mikä oli lähtötilanne (eli milloin havaittiin ja kuinka paha tilanne oli hoitoja aloittaessa), miten hoidettiin, ja jos jouduttiin operoimaan, niin miten ja mitä kustansi?

Meillä on ollut. Ihan samanlainen tilanne kuin teillä. Eli alakulmurit painuivat kitalakeen/yläikenien sisäpuolelle.

Junnulla oli jo maitohampaissa toisella puolella tuo lähtötilanne. Eli siis oikean puolen kulmurit meni ristiin ihan niinkuin kuuluukin, mutta vasen alakulmuri painoi jo luovutusiässä sinne ikeneen. Hammasta oli kasvattajan toimesta lyhennetty ennenkuin pentu kotiin haettiin, mutta ekojen rokotusten jälkeen koko maitohammas eläinlääkärin suosituksesta poistettiin.

Kun hampaat sitten lähtivät vaihtumaan, uudet pysyvät kulmurit kasvoivat, voisi sanoa että ihan miten sattui. Vasemman puoleinen hammas pilkotti alunalkujaan lähestulkoon ikenen juuresta, ei suinkaan siitä mistä sen kuuluisi tulla. Oikea puoli oli vähän enemmän niinkuin piti, mutta sekin selkeästi ylähampaiston sisäpuolella. Kun hampaat olivat vaihtuneet, pennun yläpurenta oli ehkä jotain 1cm luokkaa ja alakulmurit tekivät itselleen koloja yläkulmureiden ikeniin.

Eläinlääkäriltä antoivat ohjeeksi käyttää nk. tottispalloa (tennispallon kokoinen täyskumipallo) hampaiden oikomisessa. Eli palloa suuhun ja mitä enemmän pentu sitä jaksoi jäytää, sitä enemmän pallo hampaita levittäisi. Lisäksi annettiin ohjeet kotioikomishoidolle, jonka suorittaminen todettiin heti täysin vapaaehtoiseksi ja erittäin työlääksi ratkaisuksi. Eli kahdesti päivässä nahkahanskat käteen, pentu kainaloon, suu auki ja kaksin käsin tosissaan vääntäen niitä alakulmureita ulospäin, noin. 15 minuutin ajan kerrallaan. Tähän ei lähdetty.

Eli me oikoiltiin vain ja ainoastaan sillä pallolla ja hampaat oikenivat ensin oikealta ja sitten lopulta myös vasemmalta. Ja joskus 8kk iässä hampaat vihdoin olivat niinkuin niiden pitääkin. Eli sentin yläpurenta oli muuttunut täydelliseksi saksipurennaksi. Helpotus oli suunnaton.

kadi: Et arvaa kuinka helpottavaa on kuulla, että joku on samasta tilanteesta päässyt oikeaan purentaan (Tai itseasiassa vielä pahemmasta yläpurennasta, koska meillä rako vain n. 0,5 cm; pentupurenta oli tällä täysin ok, maitohampaat on tippuneet nätisti ja uudet hampaat kasvavat ihan oikeista paikoista. Tuo alaleuan suhteellinen pienuus yläleukaan nähden, ja alakulmureiden lievästi pysty asento (joka selvästi on korjaantunut hampaiden kasvun myötä) on se, mikä tuon ongelman nyt aiheuttaa..).

Tuota pallohoitoa ollaan tehty siitä lähtien kun havaitsin ongelman, ja olen myös taivutellut hampaita käsin. Joskaan en noin radikaalisti kun ell:t neuvoo, vaan useita kertoja päivässä sellasta puolta minuuttia tms. En usko että koira ihan oikeasti siinä sylissä varttia pysyisi minun käteni suussaan ja hirveä hampaiden vääntö päällä, koska se ihan oikeasti tuntuu.. Tai siis pysyisi jos pakottaisi, mutta en tiedä tekisikö se hirveän hyvää luottamussuhteelle, kun koira joutuisi tuohon rääkkiin vähän väliä.
Yritän sorkkia tuon suuta parin tunnin välein, en tiedä onko siitä apua, mutta yritän kuitenkin.
Onneksi pentu on palloista tosi innoissaan, niin sitä on helppo motivoida pitämään sitä suussa. Kaikki leikit leikitäänkin tästä eteenpäin pallon kanssa, ja sillä on omassa tilassaan aina pallo, jolla voi leikkiä itsenäisestikin.

Toivon todella että meillä käy yhtä hyvin kuin teillä kävi. Lääkärillä käyn joka tapauksessa arvioittamassa tilannetta, niin saan ehkä vähän paremman mielenrauhan siitä, että toivoa saattaa vielä olla..
On tämä kyllä aika tylsä juttu siinä mielessä, että tämä selvästi vaikuttaa jonkin verran Rhon syömiseen. Ilmeisesti ne alkavat reiät siellä yläikenissä tuntuu syödessä, ja se on välillä haluton syömään, vaikka se on yleensä ollut varsin hyvän ruokahalun omaava yksilö.. Voin tosin kuvitella, että jos itsellä olisi reikä kitalaessa, niin ei sitä varmaan itsellekään ruoka maistuisi ihan samalla tavalla.
Tämä leukojen eriaikainen kasvu taitaa olla sakuilla kohtuu yleinen pentuajan vaihe. Luin jopa erään artikkelin, jossa väittivät että se on ihan rotutyypillistä että leuat kasvavat selvästi eri tahtia, toisilla se sitten aiheuttaa enemmän ongelmia toisilla vähemmän (en sitten tiedä onko se tosiaan näin). Lisäksi paljon ulkomaisilta foorumeilta löytyi vastaavia tapauksia nimenomaan sakuilta, ja monien purenta oli muotoutunut oikein lähtökohdista huolimatta. Ehkä minä siis panikoinkin asian kanssa vähän turhan paljon, mutta kun muiden koirien kanssa ei ole mitään vastaavaa ikinä ollut (vaikka mäyräkoirilla itseasiassa tuo yläpurenta on myös aika yleinen maailmalla) niin hieman ahdistaa että miten tulee menemään.. Vaan ei se auta kun toivoa että purenta muodostuu oikeanlaiseksi ihan kotikonstein ja pennun luonnollisen kasvun myötä.

Muoks. pari typoa pois.

Eläinlääkäristä kuulin, että lähes kaikilla isoilla saksipurentaisilla koirilla on jossain vaiheessa yläpurenta. Se, minkä tasoinen purentavirhe pennulla on, kuinka nopeasti se korjaantuu tai haittaako se elämää millään tavoin, on sitten koirakohtaista.

Mutta jokatapauksessa isoista koirista kun on kyse, ne kasvattavat sitä päätään vasta sitten kun jalkojensa kasvattamiselta () ehtivät ja näin ollen myös leuat saattavat kasvaa eri tahtiin. Meilläkin junnu kasvatti alahuultaan, vaikka leuka jäi yläleuasta jälkeen. Eli sillä oli sekä yläpurenta, että lörppä alahuuli, ja koira näytti silloisen vaatimattoman partansa kanssa hivenen vähä-älyiseltä..

Periaatteessa kai sillä hampaiden jumppaamisella ei saavuteta mitään, jos sitä ei hoideta radikaalein, ehkä vähän jopa kivuliain keinoin. Itsekin jonkun verran niitä hampaita vääntelin, kunnes kasvattaja totesi, että turhaa on työ noin vähissä määrin. Mutta en tiedä, jatka ihmeessä jos yhtään näyttää että tulee tuloksia.

Unohdin muuten kysyä, että minkä suuntaiset ne alakulmurit on? Onko ne piikkisuorat ylöspäin, vai kääntyykö hampaankärki yhtään ulospäin? Eiku hö. Lukihan se tuolla :) Anteeksi. Eli jos ne kaartuu vähänkään ulospäin ne hampaat, niin suunta on oikea ja kunhan alaleuka ottaa yläleuan kasvussa kiinni, hampaat tulevat mitä suurimmalla varmuudella loksahtamaan oikeista kolosista.

Kulmurit myös kasvavat pitkään, eli vaikka ne näyttäiskin suht. täyskokoisilta hampailta, saattaa niihin vielä tulla pituutta, millejä tosin vain, jotka sit auttavat sitä asentoa vielä enemmän ulospäin.

Ok. Näin minäkin siis olen lukenut teoriassa, mutta sitten toisaalta olen lukenut hirveästi erilaisia kommentteja siitä miten tuo on mennyt ihmisillä. Suurella osalla on toki korjaantunut hienosti, mutta toisaalta osalla on ollut huono tuuri ja pieneltä vaikuttanut yläpurenta on muodostunut todelliseksi ongelmaksi. Eniten tässä pelkään tuota kitalakeen muodostuneiden reikien luomaa "hammaslukkoa" eli pääsevätkö alakulmurit ylipäätään kasvamaan oikeaan suuntaan vai pysäyttävätkö reiät kulmurien oikean kasvun noille sijoille.. Tätä ongelmaa nimenomaan haluaisin pohtia ell kanssa (tosin jouduin siirtämään tarkistuksen myöhempään ajankohtaan, ja mikäli hampaat näyttävät alkavan oieta oikeisiin paikkoihin tuohon mennessä itsekseen niin sitten todennäköisesti ei mennä lainkaan).

Mikäli noita kitalakireikiä ei olisi, niin en olisi tuosta yläpurennasta lainkaan huolissani, nyt ne on päähuolenaihe varsinkin kun ne näyttää vaikuttavan pennun syömiseen jonkin verran, aristavat varmaan kun yrittää syödä..:/

Ja tosiaan olen myös tietoinen että tuo määrä ja voima millä hampaita venytän ei todennäköisesti riitä alkuunkaan, mutta kun ei siitä haittaakaan ole niin jatkan sen toteuttamista. Alakulmurit eivät tosiaan ole vielä täysimittaiset muutenkaan ja ne ovat mielestäni päivä päivältä (toiveajatteluako) enemmän oikeassa asennossa/kulmassa. Alkuun olivat ihan suorat, mutta ovat vähitellen, mitä enemmän hammasta on esiin tullut, ruvenneet taipumaan ulospäin..onneksi.

Toivon todella että tämä on vain minun turhaa panikointiani, mutta eipä ainakaan kukaan voi väittää etten huolehtisi koirastani perinpohjaisesti

Onkohan peitsihampaat purentavika..
No, kuitenkin.. Onkohan kellään tietoa miten periytyvät ne on? Ja periytyykö suoraan, vai voiko hypätä monenkin sukupolven yli?

^Ymmärrän tuon paniikin.. Soimasin itseäni tuhansia kertoja, kun piti niin ahkerasti tutkia sitä suuta :D Olisin päässyt sata kertaa helpommalla kun olisin antanut hampaiden kasvaa omia aikojaan..

Meillä oli jonkun verran kans tota 'lukottumista'. Tosin lähinnä siinä vaiheessa, kun oikea puoli oli jo kasvanut 'ristiin'. Eli vain vasen kulmuri oli yläpurennassa. Mutta siis koira nukkuessaan loksutteli suutaan, kun hampaat jumittuivat toisiinsa.

Myös koloset ikenistä löytyvät. Jossain vaiheessa olivat aika hurjankin näköiset, mutta en aiankaan huomannut että olisi suuremmin pennun syömiseen sillon vaikuttanut. Kuulin myös tarinoita koirista, joille yläpurenta oli jäänyt ja omistajat vaan totesivat, että 'kyllä ne hampaat sitten sinne asettuvat ja tekevät itselleen sopivat kolot'. Eli käsittääkseni ne kolot kyllä turtuvat ajan kanssa..jos eivät tulehdu.

Kulmahammas ilmeisesti taipuukin kunnolla vasta kasvaessaan. Eli se hammas itsessään on käytännössä suora, mutta juurestaan kaartuu ulospäin. Ei siis hätää, keskenkasvuinen hammas on oikeassakin purennassa lähes suora :)

Sonik kirjoitti:

Onkohan peitsihampaat purentavika..
No, kuitenkin.. Onkohan kellään tietoa miten periytyvät ne on? Ja periytyykö suoraan, vai voiko hypätä monenkin sukupolven yli?

Eikös sekin purentavika ole. Vissiin aika yleinen just nimenomaan collieilla ja shelteillä? Sikäli kun oikein olen ymmärtänyt.

Kyseisten rotujen jalostusvaatimuksia en tunne, mutta kyllä käsittääkseni purentavika on riittävä peruste jättää koira pois jalostuksesta. Eli ilmeisesti sen voidaan ainakin olettaa periytyvän. Mutta kyllähän purentavika voi pennulle siitä huolimatta tulla, vaikka vanhemmat terveitä olisikin..

Juu, meillä äidin koiran näyttelyt tyssäsi juuri noihin peitsihampaisiin ja sitä myöden myös jalostukseen.
Mutta vanhemmat on terveitä, eli jostakin kauempaa sen sit täytyy tulla.

Onko ruokinnalla jotakin osuutta noihin purentavikoihin, vai tuleeko ne vaan, jos on tullakseen? Tämä nyt siis ihan noihin peitsiin liittymätön, vaan ihan yleisesti.

Sonik kirjoitti:


Onko ruokinnalla jotakin osuutta noihin purentavikoihin, vai tuleeko ne vaan, jos on tullakseen? Tämä nyt siis ihan noihin peitsiin liittymätön, vaan ihan yleisesti.

Eikai niitä ruokinnalla voida estää, eikä edistää. Faktatietoa ei minullakaan kyllä ole, mutta olen ymmärtänyt että kyllä se purentavika tulee jos on tullakseen. Toki ajoissa huomattu lievä purentavika voidaan korjata, varsinkin jos se tehdää pennun kasvukauden aikana. Ja osa pentuajan purentavioista korjaantuu melkeinpä itsestään (niinkuin esim. meillä).

Jos vanhemmat ovat terveitä useamman sukupolven takaa, eikä voida olettaa purentavian periytyvän mistään, niin kai se sit on jonkunlainen kehityshäiriö pennulla. Siis että hampaat menee hyvistä lähtökohdista huolimatta vinksalleen. Samaan tyyliin kuin esim. kivesviat, värivirheet jne.

Ok, kiitos Kadi.

Aattelin kun tuolla toisessa ketjussa oli keskustelua siitä voiko ruoka vaikuttaa niveliin (siis tais olla varpaiden jostain vääntymistä kyse) ja aattelin, et mites sit hampaiden kehitykseen.

^nivelten kasvuhäiriöt on onneksi ainakin nykytieteen valossa vielä eri asia kuin hampaiston ongelmat

Koiran kasvattaminen pennusta terveeksi aikuiseksi ruokintoineen ja liikuttamisineen kun on riittävän taidelajinomaista muutenkin

Tämä on ketjun aloittajalle erityisesti. Eli minä olen onnistunut saamaan kaksikin koiraa, joilla on ollut luovutusiässä yläpurenta. Danin kohdalla en osannut edes huolestua, kun ensimmäinen koira kyseessä, ja myyjä sanoi että usein se purenta kasvun myötä normalisoituu. Ensimmäisillä rokotuksilla ell kuitenkin kiinnitti huomiota asiaan, ja alakulmurit poistetiin juurikin sen takia, että yläikenessä oli reiät, ja niissä oli jonkin sortin tulehdusriski.

No, sen koiran kohdalla kävi niin onnellisesti, että kasvun myötä purenta normalisoituikin hienosti. Danille tuli kuitenkin toiselle puolelle pysyvään kulmuriin kiillevaurio, joka mitä ilmeisemmin johtui siitä maitokulmurieden poistosta. Sellainen riski siis liittyy noihin poistoihin.

Sitten tapaus Tilda: Sillä puolestaan maitokulmurit poistettiin myöskin noiden ikenen reikien+leukalukon takia. Tildalle tehtiin poisto ns.poraamalla. Siinä käsittääkseni on tuo riski pysyvien kulmureiden kiillevauriolle olematon, mutta on huomattavasti kalliimpi operaatio. Saatiin myös nuo ohjeet palloleikeistä ja hampaiden painamisesta.

Tildalla nämä keinot eivät kuitenkaan tepsineet, vaan toisella puolella alakulmuri jäi painamaan ientä, ja toisella puolella se kasvoi väärälle puolelle yläkulmuria. Se yläkulmurin väärällä puolella oleva ei haittaa, koska se ei paina mihinkään. Sen sijaan se ientä painamaan jäänyt piti katkaista, siis tehdä ns.pulpa-amputaatio. Toinen vaihtoehto olisi ollut oikomishoito, mutta se on kallista ja hoidon aikana ei saa leikkiä puoleen vuoteen muiden koirien kanssa, ja syödäkin voi vain pehmeää ruokaa.

Tuo leikkikielto oli se miksi en voinut oikomishoitoa harkita. Minulla on kaksi koiraa ja yksiö, eli aika mahdoton toteuttaa toisin sanoen. Nykyään käymme kerran vuodessa röntgenissä kuvauttamassa sen katkaistun hampaan koko koiran loppuelämän ajan, koska katkaistu (ja paikattu) hammas voi tulehtua.

Tuli vähän pitkä tarina...

Mites aloittajan koiran purennalle kävi, menivätkö kulmahampaat oikeille paikoilleen?

Omalla pennulla oli maitokulmureista alhaalta toinen niin että osui ikeneen ja poistettiin. Toinen alakulmuri on lähtenyt itsestään ja nyt kasvavat uudet, mutta himppasen liian sisälle näyttäisivät tulevan. Minä tietysti panikoin miten purennalle käy. Yläkulmureista ei ole kumpikaan irti ja uudet näkyvät jo. Niiden asento kuitenkin näyttäisi ihan hyvältä ja uskon, että maitokulmurit ylhäältä lähtevät omaan tahtiinsa. Alakulmureille on hyvät kolot ylärivissä, mihin ne kyllä mahtuvat kun vaan taittuisivat tarpeeksi ulospäin kasvaessa.

Rodussa on tosi vähän purentaongelmia ja kovasti toivon ettei oma koira olisi tässä poikkeus ja että purenta menisi kohdalleen.

^Aloittajan koiralle kävi varsin onnellisesti, eli hampaat löysi paikkansa ja neidillä on nyt saksipurenta. Ihan pikkasen sillä on vielä ylä- ja alaleuan pienten etuhampaiden välissä ilmaa (n. 2 mm), mutta se saattaa vielä kehittyä täysin tiiviiksikin. Pääasia on, että kulmurit on kohdillaan ja purenta on sinällään nyt oikeanlainen

Hienoa! :) Pitikö alakulmahampaille jotain tehdä, väännellä tai muita isompia toimenpiteitä? Vai solahtivatko ne jossain vaiheessa vaan itsestään niistä ikeniin tekemistään kuopista ikenien ulkopuolelle?

Meillä on alapurentainen schipperke typy (9kk) ja purennasta toki tiedettiin pentua ostettaessa. Meillä ei oo juurikaan ongelmia tullu, mitä nyt tyyppi näyttää hassulta hymyillessä :D

Meidän pennun(4kk) alakulmurit ottaa ikävästi tuonne yläikeniin ja siellä on sellaset kolot..
Kysyin eläinlääkäriltä noiden hampaiden poistamisesta, mutta sen mielestä moinen toimenpide on ihan turha? Herra kehoitti vaan tulemaan 10kk:n iässä uudestaan näyttämään hampaita, jos näyttää ettei ne asetu oikein ja tässäkin tapauksessa puhui vain hampaiden lyhentämisestä ja oikomishoidoista. Mä en oikeen ymmärtänyt miksei näitä maitohampaita kannata jo tässä vaiheessa vetää pois, kun ei nuo reiät varmasti mukavalta tunnu.