
Grönlanninkoira
30–35 kg55–68 cm

Alaskanmalamuutti on suuri, voimakas ja kestävä rekikoira. Se on jalostettu vetämään raskaita kuormia pitkiä matkoja arktisissa oloissa.
Alaskanmalamuutti on yksi vanhimmista arktisista vetokoirista. Se on saanut nimensä Alaskan luoteisrannikolla eläneiltä malemiut-inuiiteilta, jotka käyttivät koiria raskaiden kuormien vetämiseen, metsästyksen apuna ja leirin vartijoina. Malamuutti ei ole kehittynyt kilpajuoksijaksi vaan voimakkaaksi ja kestäväksi kuormajuhdaksi, mikä näkyy yhä sen rakenteessa.
Kultakuumeen aikana 1800-luvun lopulla vetokoirien kysyntä Alaskassa kasvoi, ja paikallisia koiria risteytettiin tulokkaiden koirien kanssa. Nykyisen rodun kehitti 1920-luvulla Eva Seeley, ja Amerikan kennelklubi AKC hyväksyi rodun vuonna 1935. FCI:n rotumääritelmässä alkuperämaaksi on merkitty Yhdysvallat.
Suomeen ensimmäiset alaskanmalamuutit tuotiin vuonna 1967, kun Ahtojään kennelin Raili ja Esa Mäntysalo toivat uroksen ja nartun. Ensimmäinen kasvattaja aloitti 1970-luvulla kahdella Yhdysvalloista tuodulla koiralla, ja varsinainen kasvatustyö käynnistyi 1980-luvulla.
Alaskanmalamuutti on iso, tiivis ja voimakasluustoinen koira, jonka rakenne on tehty vetämään raskasta kuormaa pitkiä matkoja. Rotumääritelmän ihannekoko on uroksilla 63,5 cm ja noin 38 kg, nartuilla 58,5 cm ja noin 34 kg. Rotumääritelmä painottaa, että koon tärkein mittari on toimivuus: vetokykyä ei saa uhrata koon vuoksi. Urokset ovat narttuja selvästi järeämpiä.
Pää on leveä ja voimakas, korvat pystyt ja kolmionmuotoiset, ja silmät ovat mantelinmuotoiset ja ruskeat. Malamuutin tunnistaa kasvojen naamiokuviosta tai lakkimaisesta merkistä sekä pörröisestä hännästä, joka kaartuu selän päälle. Tassut ovat isot ja tiiviit, ja anturoiden välissä on suojaavaa karvaa.
Rotumääritelmä kuvaa alaskanmalamuutin ystävälliseksi ja lempeäksi koiraksi, joka ei ole "yhden miehen koira". Vuonna 2017 tehdyssä omistajakyselyssä, johon vastasi 232 omistajaa, yli 80 % omistajista oli tyytyväisiä koiransa luonteeseen. Yli puolet piti malamuuttia silti haastavana, koska se testaa rajojaan ja kyseenalaistaa käskyjä, ja 17 % kuvasi koiraansa itsepäiseksi.
Malamuutti on yleensä seurallinen ja leikkisä perheenjäsen. Iso koko ja voima vaativat kuitenkin aikuisen valvontaa: innostunut malamuutti kaataa helposti pienen lapsen, eikä lapsi pysty pitelemään sitä hihnassa. Luonnekyselyssä noin 30 % omistajista kertoi koiran vastustelevan hoitotoimenpiteitä, ja 14 % kertoi koiran purreen tai yrittäneen purra ihmistä. Käsittelyyn totuttaminen ja selkeät säännöt ovat siksi tärkeitä jo pentuna.
Aggressiivisuutta muita koiria kohtaan esiintyy, etenkin samaa sukupuolta olevia kohtaan, nartuilla enemmän kuin uroksilla, ja suvaitsevaisuus heikkenee usein koiran aikuistuessa. Rodulla on myös voimakas ruokavietti, ja moni malamuutti vartioi ruokaansa. Saalisvietti on voimakas, joten kissat ja pieneläimet ovat malamuutille usein riistaa, ja vapaana pitäminen on riski.
Malamuutilla ei ole vartiointiviettiä, mutta uteliaisuus ja laumavaisto saavat sen varoittamaan lähestyvistä asioista. Se haukkuu vähän, mutta "juttelee" ja ulvoo mielellään.
Alaskanmalamuutti on älykäs ja oppii nopeasti, mutta se on itsenäinen ja tekee päätöksiä itse. Kuormanvetäjälle tämä on ollut hyödyllistä, mutta arjessa se tarkoittaa, että koira tottelee, kun sille on syy. Omistajakyselyssä 83 % piti koulutusta silti helppona, kun motivaatio on kunnossa. Toimivinta on lyhyt, palkitseva ja johdonmukainen koulutus, jossa koiralle ei anneta mahdollisuutta harjoitella ei-toivottua käytöstä.
Tyypillisiä haasteita ovat luoksetulo, hihnassa vetäminen, ruoan vartiointi ja suhtautuminen muihin koiriin. Siksi sosiaalistaminen rauhallisiin aikuisiin koiriin ja käsittelyn harjoittelu ovat pennun tärkeimpiä tehtäviä. Vapaana malamuuttia pidetään vain aidatulla alueella.
Suomessa malamuutin päälajit ovat vetokoirailu, rekikoirakokeet ja kuormanveto. Malamuutteja nähdään myös agilityssä, tokossa ja MEJÄssä eli metsästyskoirien jäljestämiskokeessa sekä kaveri- ja lukukoiratoiminnassa. Retkeily ja vaellus, jossa koira kantaa omaa reppuaan, sopivat rodulle erinomaisesti.
Aikuinen alaskanmalamuutti tarvitsee päivittäin noin 1,5–2 tuntia liikuntaa. Rotu on kestävyysliikkuja, joka nauttii pitkistä lenkeistä maastossa ja vetotöistä. Kasvavan pennun liikuntaa annostellaan varovasti: iso ja raskas koira kasvaa pitkään, ja pitkät lenkit kovalla alustalla ja kova vetotyö rasittavat kehittyviä niveliä. Varsinainen vetotreeni aloitetaan vähitellen, kun koira on kasvanut.
Malamuutti tarvitsee liikunnan lisäksi tekemistä päähän. Etsintätehtävät, nosework, ruoan etsiminen ja aktivointilelut toimivat hyvin, koska rodulla on voimakas ruokamotivaatio. Tylsistynyt malamuutti kaivaa, pureskelee ja yrittää karata.
Turkki harjataan noin kerran viikossa, ja karvanvaihdon aikana useita kertoja viikossa. Malamuutti vaihtaa pohjavillansa tyypillisesti kaksi kertaa vuodessa, ja silloin karvaa irtoaa erittäin runsaasti. Pesu tarvitaan harvoin, mutta paksu pohjavilla on kuivattava huolellisesti. Turkkia ei ajeta, sillä se suojaa sekä kylmältä että kuumalta. Kynnet ja anturoiden väliset karvat tarkistetaan erityisesti vetokauden aikana.
Malamuutti on taitava ruoan hankkija ja lihoo helposti, jos liikunta jää vähiin. Paksu turkki kätkee ylipainon, joten kunto tarkistetaan tunnustelemalla kylkiä. Ruoka-annos mitoitetaan liikunnan mukaan: vetokaudella energiaa kuluu selvästi enemmän kuin kesällä. Kasvavan pennun ruokinnassa tavoitellaan tasaista, ei liian nopeaa kasvua.
Alaskanmalamuutin keskimääräinen elinikä on noin 10–14 vuotta. Lisääntyminen onnistuu rodulla pääsääntöisesti hyvin, ja pentuekoko on pitkällä aikavälillä keskimäärin 6,2 pentua. Lonkkatulosten kehityssuuntaa pidetään kuitenkin huolestuttavana.
Alaskanmalamuutti kuuluu Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan (PEVISA), joka on voimassa 1.1.2023–31.12.2027. Pentue rekisteröidään vain, jos molemmilla vanhemmilla on astutushetkellä:
Rodun jalostussuositukset ovat tiukemmat: vanhempien lonkkien pitää olla A tai B ja kyynärien 0, selkä kuvattu virallisesti, ja vähintään toisen vanhemman pitää olla polyneuropatian suhteen geenitestattu tai testivapaa vanhempiensa kautta. Kantajan pariksi käy vain testattu ei-kantaja. Päivälokkisokeuden kantajan saa parittaa vain ei-kantajan kanssa. Pyydä kasvattajalta nähtäväksi vanhempien viralliset terveystutkimusten tulokset ja geenitestien todistukset.
Malamuutti on laumakoira, ja yksinolo voi olla sille vierasta. Aikuinen koira voi oppia olemaan yksin kohtuullisen työpäivän ajan, kun yksinoloa harjoitellaan pennusta asti vähitellen ja koira saa ennen sitä riittävästi liikuntaa. Yksinäinen ja aliliikutettu malamuutti ulvoo, tuhoaa tai yrittää päästä ulos.
Omakotitalo, jossa on korkea ja tukeva aita, sopii malamuutille parhaiten. Aidan pitää kestää myös kaivamista, sillä malamuutti kaivaa mielellään. Kerrostalossa asuminen onnistuu vain, jos koira saa joka päivä runsaasti liikuntaa ja ulvominen ei häiritse naapureita.
Suomen talvi on alaskanmalamuutille mieluisinta aikaa. Tiheä turkki eristää kovaltakin pakkaselta, eikä koira tarvitse takkia. Moni malamuutti nukkuu mieluummin lumessa kuin sisällä. Kesähelle on rodulle vaikea: iso, paksuturkkinen koira kuumenee nopeasti. Helteellä lenkit tehdään aamulla ja illalla, vetotreenit jätetään väliin, ja koiralla on aina varjoa, vettä ja viileä makuupaikka. Monella malamuutilla kesä on hiljaisempaa aikaa, ja vetokausi alkaa uudelleen syksyn viilennettyä ilmat.
Malamuutti ei sovi allergiselle. Se irrottaa pohjavillaa kaksi kertaa vuodessa erittäin runsaasti ja muulloinkin jonkin verran, ja allergeeneja on myös hilseessä ja syljessä.
Aikuinen malamuutti tarvitsee ison kuljetushäkin, ja harrastajat kuljettavat koiria usein autoon asennetuissa häkeissä tai peräkärryssä. Kesällä malamuuttia ei jätetä autoon lämpimällä säällä edes hetkeksi. Lisää vinkkejä koiran kanssa matkustamisen oppaassa.
Ruokaa kuluu ison koiran verran, ja vetokaudella enemmän. Merkittäviä menoeriä ovat hyvä aita, kuljetushäkki ja autoon sopiva tila sekä harrastusvälineet, kuten vetovaljaat, liinat, vyö, kärry tai reki. Isolla koiralla myös eläinlääkärikulut ja vakuutusmaksut ovat yleensä keskikokoista koiraa suuremmat.
Alaskanmalamuutti on Suomessa vakiintunut pohjoinen rotu. Vuosina 2010–2020 Suomessa rekisteröitiin vuosittain noin 150–200 malamuuttia, ja rekisteröityjä kasvattajia oli 56. Tuontikoiria on viimeisen kymmenen vuoden aikana tuotu noin 20 maasta, eniten Ruotsista.
Rotua Suomessa harrastava yhdistys on Helsingissä vuonna 1984 perustettu Alaskanmalamuuttiyhdistys ry. Se hyväksyttiin rotua harrastavaksi yhdistykseksi vuonna 1998 ja haki rotujärjestön asemaa syksyllä 2021. Yhdistys ohjaa rodun jalostusta ja järjestää kuormanvetokokeita.
Malamuutit ovat voineet osallistua virallisiin rekikoirakokeisiin 1990-luvun puolivälistä lähtien. Useimmat malamuuttivaljakot ajavat 2 tai 4 koiran luokassa, ja mukana on myös joitakin 6–8 koiran valjakoita. Kilpailumatkat ovat olleet 10–92 kilometriä, ja keskinopeus on ollut lyhyillä matkoilla noin 12,5 km/h ja 92 kilometrin matkalla noin 10,5 km/h. Luvut kertovat rodun luonteesta: malamuutti on tasainen ja sitkeä vetäjä, ei sprintteri.
Kilpailemisen lisäksi malamuutin kanssa voi harrastaa hiihtojöringiä, pulkan tai reen vetoa, kesäisin kärry- ja pyöräjöringiä sekä koirajuoksua. Vetoon totutellaan vähitellen hyvin istuvilla vetovaljailla, ja kesällä harjoitellaan vain viileinä aamuina ja iltoina.
Kuormanveto on malamuutille tyypillisin oma laji. Alaskanmalamuuttien kuormanvetokokeen säännöt hyväksyttiin vuonna 1990, ensimmäinen virallinen koe pidettiin vuonna 1995, ja vuodesta 2004 kokeita on järjestetty vuosittain. Kokeessa koira vetää yksin kuormattua rekeä 10 metrin tasaisella radalla kolmen minuutin aikarajassa, ja ohjaaja saa käskyttää vain takaa.
Terveysosiossa kuvatut jalostussuositukset ovat hyvä vertailukohta. Terveystulosten lisäksi niissä edellytetään näyttelytulosta, ja jalostuskoiran sukusiitosaste ja jälkeläismäärä on rajattu.
Rekisteröidyn pennun vanhemmat ovat täyttäneet PEVISA-vaatimukset, eli niiden lonkat, kyynärät ja silmät on tutkittu. Rekisteröimättömän pennun vanhempien terveyttä ja geenitestejä ei voi varmistaa. Lue lisää koiran rekisteröinnistä.
Pentu voi muuttaa uuteen kotiin aikaisintaan 7 viikon iässä. Pennun hinta vaihtelee kasvattajan ja yhdistelmän mukaan, eikä virallista suositushintaa ole, joten vertaa useampaa kasvattajaa ja kysy, mitä hintaan sisältyy. Pentuja voi etsiä myös Koiratorilta.
Ensimmäisinä päivinä pentu tarvitsee rauhaa, säännöllisen rytmin ja paljon unta. Piha ja aita tarkistetaan ennen pennun tuloa, sillä pienikin malamuutti löytää raot. Käsittelyä myös ruokakupin lähellä, harjaamista ja yksinoloa aletaan totutella heti lyhyin hetkin. Kattava muistilista löytyy pentuoppaasta.
Alaskanmalamuutti sopii kokeneelle ja aktiiviselle omistajalle, joka liikkuu ulkona joka säällä ja haluaa harrastaa koiran kanssa vetoa, kuormanvetoa tai pitkiä retkiä. Omistajalla pitää olla fyysisesti voimia käsitellä isoa ja vahvaa koiraa, kärsivällisyyttä itsenäisen luonteen kanssa ja valmius pitää koira hihnassa tai aidatulla alueella koko sen eliniän.
Rotu ei sovi perheeseen, jossa on kissoja tai pieneläimiä ilman huolellista totuttamista, eikä kotiin, jossa toivotaan vapaana kulkevaa ja aina luoksetulevaa koiraa. Se ei sovi myöskään, jos koira jäisi pitkiksi päiviksi yksin tai jos runsas karvanlähtö ja kesäkuumuuden rajoitukset tuntuvat ylivoimaisilta. Ensimmäiseksi koiraksi malamuutti on vaativa.
Jos pohdit pohjoisia vetokoiria, vertaa malamuuttia kevyempään ja nopeampaan siperianhuskyyn, seurallisempaan samojedinkoiraan tai grönlanninkoiraan.
Vastaa viiteen kysymykseen, niin näet, kuinka hyvin alaskanmalamuutti sopii sinun arkeesi, ja mitkä rodut sopisivat vielä paremmin.
Alaskanmalamuutti on iso koirarotu. Säkäkorkeus on tyypillisesti 58–64 cm ja paino 34–39 kg. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia.
Alaskanmalamuutti elää tyypillisesti 10–14 vuotta. Elinikään vaikuttavat perimä, ruokinta, painonhallinta ja liikunta.
Liikuntatarve on runsas: aikuinen koira tarvitsee noin 1,5–2 tuntia päivässä. Kasvavan pennun liikuntaa annostellaan maltillisemmin.
Rotu sopii paremmin kokeneelle omistajalle.
Rodun karvanlähtö on erittäin runsas. Turkki: karkea ja tiheä, paksu pohjavilla. Turkinhoito on kohtalainen.
Kerrostalo on mahdollinen, mutta rodun suuri koko ja runsas liikuntatarve kannattaa ottaa huomioon. Riittävä päivittäinen liikunta ja aktivointi ovat tärkeimmät edellytykset.
Alaskanmalamuutti kuuluu FCI:n ryhmään 5 (pystykorvat ja alkukantaiset koirat). Nykyään sitä käytetään erityisesti vetokoirana ja perhekoirana.
Lapsiystävällisyys on rodulla erittäin hyvä. Lasten ja koiran yhteiseloa kannattaa aina valvoa ja opettaa molemmille hyvät tavat.
Hinta vaihtelee kasvattajan ja yhdistelmän mukaan, eikä virallista suositushintaa ole. Vertaile useampaa kasvattajaa ja varmista, että vanhemmilla on PEVISA-ohjelman vaatimat lonkka-, kyynär- ja silmätutkimukset sekä polyneuropatiatesti.
Aikuinen malamuutti voi tottua olemaan yksin muutamia tunteja, kun yksinoloa on harjoiteltu vähitellen ja koira on saanut ensin liikuntaa. Laumakoirana se ei kuitenkaan viihdy pitkiä päiviä yksin, ja turhautunut malamuutti ulvoo tai tuhoaa.
Ei sovi. Malamuutti irrottaa runsaasti pohjavillaa etenkin karvanvaihdon aikaan, ja allergeeneja on myös hilseessä ja syljessä.
Malamuutti haukkuu vähän, mutta se ulvoo ja ääntelee mielellään. Yksin jätetty tai tylsistynyt koira voi ulvoa pitkään, mikä kuuluu naapuriin.
Huonosti. Iso koko ja paksu turkki tekevät malamuutista herkän kuumuudelle. Helteellä liikutaan aamuin illoin, vetotreenit jätetään väliin ja koiralla on aina varjoa ja vettä.
Molemmilla vanhemmilla pitää olla vähintään 18 kuukauden iässä annettu lonkka- ja kyynärkuvauslausunto, ja lonkkien raja-arvo on B. Lisäksi vaaditaan enintään 24 kuukautta vanha silmätarkastus, ja kaikki perinnölliset kaihimuodot sulkevat koiran jalostuksesta. Ohjelma on voimassa vuoden 2027 loppuun.
Kuormanvetokokeessa koira vetää yksin kuormattua rekeä 10 metrin matkan kolmen minuutin aikarajassa. Tulos lasketaan siitä, montako kertaa oman painonsa koira vetää: kiitettävä tulos vaatii vähintään 15-kertaisen kuorman.
Malamuutti on isompi ja raskaampi kuormanvetäjä, husky kevyempi ja nopeampi juoksija. Malamuutin silmät ovat aina ruskeat, kun huskylla sallitaan myös siniset. Malamuutti on usein vaativampi muiden koirien kanssa ja vartioi ruokaansa herkemmin.
Vain aidatulla alueella. Malamuutilla on voimakas saalisvietti ja itsenäinen luonne, joten luoksetulo ei ole luotettava riistan tai kiinnostavan hajun edessä. Pihan aidan on oltava korkea ja kestettävä myös kaivamista.
Kuva: Alaskanmalamuutti (piirroskuva). Värit: Harmaa, musta, soopeli tai punainen valkoisin merkein. Rotukuvaus perustuu rodun yleisiin ominaisuuksiin, ja yksilöiden välillä on eroja. Ennen pennun hankintaa kannattaa tavata rodun koiria, keskustella useamman kasvattajan kanssa ja pyytää nähtäväksi vanhempien terveystutkimusten tulokset. Päivitetty 28.10.2026.
Kaikki rodut ryhmässä pystykorvat ja alkukantaiset koiratKaikki isot koirarodutLapsiperheelle sopivat koirarodut
Kukaan ei ole vielä kertonut kokemuksistaan alaskanmalamuuttin kanssa. Omistajien kokemukset auttavat rotua harkitsevia enemmän kuin mikään rotukuvaus.
Nämä rodut ovat kooltaan, käyttötarkoitukseltaan ja liikuntatarpeeltaan lähellä tätä rotua.

30–35 kg55–68 cm

23–34 kg51–61 cm

32–45 kg58–70 cm

32–55 kg61–71 cm

20–25 kg46–56 cm

24–32 kg52–63 cm