Amerikanakita

Historia ja alkuperä

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltoihin vietiin akitoja, joista jalostettiin raskaampi tyyppi. FCI erotti amerikanakitan omaksi rodukseen vuonna 1999.

Ulkonäkö ja koko

Amerikanakita on suurikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on tyypillisesti 61–71 cm ja paino 32–55 kg. Turkki on paksu ja tiheä. Rodulla esiintyy kaikkia värejä, usein musta maski. Rodulle ovat tyypillisiä pystyt korvat. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia ja järeämpiä.

Luonne ja käyttäytyminen

Amerikanakita on rauhallinen, itsevarma ja perheelleen uskollinen. Se on vieraita kohtaan pidättyväinen ja voi olla muita koiria kohtaan aggressiivinen.

Koulutus ja harrastukset

Amerikanakita on itsenäinen, joten koulutus vaatii kärsivällisyyttä, hyviä palkkioita ja lyhyitä harjoituksia. Varhainen ja monipuolinen sosiaalistaminen ihmisiin, koiriin ja erilaisiin ympäristöihin on erityisen tärkeää. Rodulle sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi palveluskoiralajit (pk-lajit) ja toko.

Liikunta, aktivointi ja turkinhoito

Rotu tarvitsee päivittäistä liikuntaa. Paksu turkki irtoaa runsaasti karvanvaihdon aikaan.

Terveys ja elinikä

Rodulla esiintyy lonkkaniveldysplasiaa, kilpirauhasen vajaatoimintaa ja autoimmuunisairauksia.

Rodun keskimääräinen elinikä on 10–13 vuotta. Ajantasaiset terveystilastot ja vanhempien tutkimustulokset löydät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.

Kenelle amerikanakita sopii?

Amerikanakita sopii parhaiten kokeneelle koiranomistajalle, jolla on aikaa ja halua johdonmukaiseen koulutukseen. Liikuntatarve on kohtuullinen, joten rotu sopeutuu monenlaisiin perheisiin. Pienten lasten kanssa tarvitaan erityistä valvontaa ja harkintaa. Suuri koko tarkoittaa myös suurempia ruoka-, varuste- ja eläinlääkärikuluja sekä tilantarvetta kotona ja autossa. Runsas karvanlähtö kannattaa huomioida, jos perheessä on allergikkoja.