
Amerikanakita
32–55 kg61–71 cm

Akita on suuri, arvokas ja itsenäinen japanilainen pystykorva. Se tunnetaan uskollisuudestaan, josta tarina Hachikōsta on kuuluisa esimerkki.
Akita on peräisin Pohjois-Japanin vuoristoisesta Akitan maakunnasta, erityisesti Odaten alueelta. Sen esi-isät olivat keskikokoisia japanilaisia metsästys- ja vartiokoiria, joita käytettiin muun muassa suurriistan pyynnissä. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa alueella suosittiin koiratappeluita, ja koiria risteytettiin isompien rotujen, kuten tosan, kanssa. Kun koiratappelut kiellettiin Odatessa vuonna 1909, alkuperäinen koirakanta oli jo selvästi sekoittunut.
Rodun pelastamiseksi perustettiin 1920-luvun lopulla japanilaiset rotuyhdistykset, ja vuonna 1931 akita julistettiin Japanissa kansalliseksi luonnonmuistomerkiksi. Ensimmäinen rotumääritelmä kirjoitettiin vuonna 1933. Samoihin aikoihin rodun maine kasvoi Hachikōn tarinan myötä: Tokion Shibuyan asemalla isäntäänsä vuosia odottanut koira teki akitasta uskollisuuden symbolin. Toinen maailmansota romahdutti kannan uudelleen, ja sodan jälkeen rotu rakennettiin harvoista jäljelle jääneistä koirista.
Sodan jälkeen Yhdysvaltoihin vietiin paljon raskaampaa, mastiffimaisempaa tyyppiä, josta kehittyi oma linjansa. FCI tunnusti akitan vuonna 1964, ja vuoden 2000 alusta alkaen FCI-maissa japanilainen akita ja amerikanakita ovat olleet erillisiä rotuja. Suomessa ensimmäiset akitat olivat lähinnä amerikkalaistyyppisiä, mutta ne eivät enää vaikuta nykykantaan. Ensimmäiset japanilaistyyppiset akitat tuotiin Suomeen 1990-luvun alussa, ja ennen vuotta 2000 Suomessa syntyi vain muutama puhdas japanilaistyyppinen pentue.
Akita on suurikokoinen, vankka ja tasapainoinen pystykorva, jonka runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Urosten ihannesäkäkorkeus on 67 cm ja narttujen 61 cm, ja kummallekin sallitaan 3 cm:n poikkeama. Rotumääritelmä ei anna painoa, mutta aikuiset koirat painavat tyypillisesti noin 32–45 kg, urokset selvästi enemmän kuin nartut. Urokset ovat myös rakenteeltaan maskuliinisempia ja massiivisempia.
Pää on leveä ja kolmiomainen, ja otsapenger on selvä. Silmät ovat suhteellisen pienet, kolmiomaiset ja tummanruskeat, ja pienet, paksut korvat ovat pystyt ja hieman eteenpäin kallistuneet. Paksu häntä kiertyy tiukasti selän päälle. Japanilainen akita on amerikanakitaa kevyempi ja kettumaisempi, ja sen ilmeessä korostuu pystykorvamaisuus.
Rotumääritelmä kuvaa akitaa rauhalliseksi, uskolliseksi, oppivaiseksi ja vastaanottavaiseksi, ja arkuus on virhe. Arjessa akita on usein hillitty ja arvokas koira, joka ei hyppele tai tungettele. Se seuraa tapahtumia mieluummin sivusta kuin osallistuu kaikkeen. Itsenäisyys ja oma tahto kuuluvat rodun luonteeseen.
Omaan perheeseensä akita kiintyy syvästi ja on sille erittäin uskollinen. Lasten kanssa se voi olla lempeä ja kärsivällinen, mutta se ei siedä kovakouraista käsittelyä, ja iso koira voi puolustautua. Vieraat, riehuvat lapset voivat olla akitalle liikaa, joten valvonta on välttämätöntä.
Vieraisiin ihmisiin akita suhtautuu yleensä pidättyvästi. Suomalaisessa omistajakyselyssä noin 30 % koirista reagoi vieraisiin epävarmasti tai arasti ja noin neljännes vaihtelevasti. Muiden koirien kanssa akitalla on usein haasteita: monet ovat vieraita koiria kohtaan aggressiivisia, erityisesti samaa sukupuolta olevia kohtaan, ja noin joka viides reagoi vieraisiin koiriin voimakkaasti. Saalis- ja vartiointivietti vaihtelevat yksilöittäin, mutta pieneläimet ja kissat ovat monelle akitalle saalista.
Akita haukkuu hyvin vähän. Se vahtii kotiaan ensisijaisesti tarkkailemalla ja asettumalla tulijan tielle, ja haukku tarkoittaa yleensä, että jotain todella tapahtuu. Ääntelyyn kuuluu myös murinaa ja mutinaa, jota omistajat kutsuvat usein akitan puheeksi.
Akita oppii nopeasti, mutta se ei toista tehtäviä vain siksi, että sitä pyydetään. Koulutuksen pitää olla koiralle mielekästä, ja palkkion täytyy olla riittävän arvokas. Pitkät toistosarjat kyllästyttävät, ja kovat otteet heikentävät luottamusta ja voivat johtaa vastustamiseen. Johdonmukaisuus ja rauhallisuus toimivat parhaiten.
Sosiaalistaminen ihmisiin, koiriin ja erilaisiin ympäristöihin aloitetaan heti pentuna ja sitä jatketaan aikuisuuteen saakka. Erityisesti kohtaamiset muiden koirien kanssa kannattaa rakentaa hallituiksi ja myönteisiksi. Aikuisen akitan suhtautuminen vieraisiin koiriin voi muuttua murrosiässä, vaikka pentu olisi ollut sosiaalinen.
Luoksetulo on rodun suurin koulutushaaste. Itsenäinen koira, jolla on saalisviettiä ja taipumusta reagoida muihin koiriin, pidetään yleensä kytkettynä tai vapaana vain aidatuissa paikoissa. Hihnakäytös opetetaan huolella jo pentuna, koska aikuinen akita on vahva vetäjä.
Suomessa akitojen suosituin harrastus ovat näyttelyt. Rally-tokossa rodun koiria on alkanut näkyä enemmän, ja MEJÄ-kokeissa eli metsästyskoirien jäljestämiskokeissa, jotka ovat avoimia kaikille roduille, akitat ovat saavuttaneet hyviä tuloksia. Myös nosework ja vaellus sopivat rodulle. Virallisissa tottelevaisuuskokeissa akitoja ei juuri näe.
Aikuinen akita tarvitsee päivittäin noin 1–1,5 tuntia liikuntaa. Se ei ole hyperaktiivinen, mutta pitkät, rauhalliset lenkit metsässä ja maastossa ovat sille mieluisia. Kasvava pentu liikkuu omaan tahtiinsa, ja pitkiä tasaisia lenkkejä, portaissa juoksemista ja hyppimistä vältetään, kunnes luusto on kehittynyt. Iso rotu kasvaa hitaasti, ja täysi aikuisuus saavutetaan vasta parin vuoden iässä.
Jäljestys, nenätyöskentely ja ruoan etsiminen ovat akitalle luontevia tapoja käyttää aivojaan. Ne väsyttävät ilman, että koira joutuu tekemään yhteistyötä pitkiä toistosarjoja vaativissa tehtävissä.
Akitan turkki on tavallisesti helppohoitoinen: harjaus kerran viikossa riittää, ja karkea peitinkarva hylkii likaa. Pohjavillan vaihto on kuitenkin rajua, yleensä kaksi kertaa vuodessa. Silloin pohjavillaa irtoaa kokonaisina tuppoina viikkojen ajan, ja koiraa harjataan päivittäin karstalla ja pohjavillaharjalla. Pesu lämpimällä vedellä ja puhallinkuivaus nopeuttavat karvanvaihtoa. Turkkia ei ajeta, koska se suojaa myös kuumalta.
Akita on usein ruoan suhteen maltillinen, mutta painoa kannattaa seurata tunnustelemalla kylkiä, koska paksu turkki peittää ylipainon. Kasvavalle pennulle annetaan isoille roduille sopivaa ruokaa, jotta kasvu on tasaista. Monella akitalla on taipumusta vahtia ruokakuppiaan, joten ruokarauha muilta koirilta ja lapsilta on tärkeä. Lisää aiheesta koiran ruokinnan oppaassa.
Akitan keskimääräinen elinikä on noin 10–13 vuotta. Suomalaisen kannan jalostuspohja on kapea: tehollinen populaatiokoko on pieni, ja yksittäisiä uroksia on käytetty paljon. Siksi perinnöllisten sairauksien seuranta on rodulle tärkeää.
Akita kuuluu Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan (PEVISA). Ohjelmakaudella 2020–2024 pentue rekisteröitiin vain, jos molemmilla vanhemmilla oli astutushetkellä:
PEVISA asettaa vain vähimmäistason. Koska SA:han ja UDS:ään ei ole geenitestejä, tieto sukulaisten sairastumisista on ainoa tapa arvioida riskiä. Pyydä kasvattajalta nähtäväksi vanhempien viralliset lonkka- ja silmätutkimusten tulokset ja kysy suoraan, onko suvussa todettu SA:ta, UDS:ää tai muita autoimmuunisairauksia.
Aikuinen akita sietää yksinoloa yleensä hyvin, kun sitä on harjoiteltu pennusta asti ja koira on saanut liikuntaa. Itsenäinen ja rauhallinen rotu lepää mielellään omissa oloissaan, mutta pitkiä päiviä toistuvasti yksin se ei ansaitse, koska kiintymys omaan perheeseen on syvä.
Akita haukkuu vähän, joten se voi tulla toimeen kerrostalossakin. Haasteita tuovat kuitenkin rappukäytävät ja hissit, joissa vastaan voi tulla vieraita koiria. Omakotitalossa akita viihtyy, kunhan aita on korkea ja tukeva. Pihalle jätetty akita vartioi aluettaan, joten aidan ulkopuolella kulkevien koirien pitää olla turvassa.
Tiheä pohjavilla tekee akitasta erinomaisen kylmänkestävän, ja moni akita nauttii lumesta ja pakkasesta. Helle on rodulle raskaampaa. Kesällä lenkit tehdään aamuisin ja iltaisin, ja koiralla pitää olla varjoa ja vettä.
Akita ei sovi allergiselle. Karvanvaihdon aikaan pohjavillaa irtoaa erittäin runsaasti, ja sitä löytyy kodin joka nurkasta.
Isoa koiraa varten tarvitaan tilava ja kiinnitetty kuljetushäkki. Matkustaminen ja vieraat paikat kannattaa totuttaa pennusta asti. Lisää vinkkejä koiran kanssa matkustamisen oppaassa.
Ruoka- ja varustekulut ovat ison koiran tasoa. Akitalla kannattaa varautua myös mahdollisiin autoimmuunisairauksien ja ihovaivojen hoitokuluihin, joten vakuutus on järkevä ottaa heti pennusta. Tukeva aita ja kuljetushäkki ovat kertaluonteisia, mutta merkittäviä hankintoja.
Akita on Suomessa harvinaisehko, mutta sen rekisteröinnit ovat kasvaneet 2010-luvun puolivälistä. Vuonna 2014 rekisteröitiin 67 akitaa, vuonna 2017 jo 122 ja vuonna 2022 ennätykselliset 143. Vuonna 2023 rekisteröitiin 93 akitaa, ja pentueita syntyi 21. Vuosina 2014–2023 rekisteröitiin yhteensä noin 1 030 akitaa, joista noin 16 % oli tuontikoiria.
Rodulla on Suomessa oma, vuonna 1989 perustettu rotua harrastava yhdistys, joka järjestää muun muassa erikoisnäyttelyitä ja tapahtumia rodun harrastajille.
Jalostuksen tavoitteena on terve, elinvoimainen ja yhteiskuntakelpoinen perhekoira, joka säilyttää rodun tyypillisen luonteen ja oikean, liioittelemattoman rotutyypin.
Varmista, että pentu on japanilainen akita eikä amerikanakita tai näiden sekoitus. Rodut ovat FCI-maissa erillisiä, ja niiden tyyppi ja koko eroavat selvästi. Kysy kasvattajalta myös suvun koirien eliniästä ja siitä, millaisissa kodeissa sisarukset elävät.
Rekisteröidyn pennun vanhemmat ovat täyttäneet PEVISA-vaatimukset, ja polveutuminen on tiedossa. Rekisteröimättömän pennun taustaa ei voi varmistaa, ja autoimmuunisairauksien kannalta sukutieto on akitalle erityisen tärkeää. Lue lisää koiran rekisteröinnistä.
Pentu luovutetaan aikaisintaan 7 viikon ikäisenä, ja monet kasvattajat luovuttavat akitanpennut vasta 8–10 viikon iässä. Hinta vaihtelee kasvattajan ja yhdistelmän mukaan, joten vertaile useampaa kasvattajaa ja kysy, mitä hintaan sisältyy. Ilmoituksia voi etsiä myös Koiratorilta.
Ensimmäisinä päivinä pentu tarvitsee rauhaa, säännöllisen rytmin ja oman lepopaikan. Sosiaalistaminen aloitetaan heti pienin, myönteisin kokemuksin, ja käsittelyä, kuten tassujen ja suun tutkimista, harjoitellaan päivittäin. Myös ruokarauhaa ja kupin luovuttamista kannattaa harjoitella alusta asti. Muistilistan pennun tuloon löydät pentuoppaasta.
Akita sopii kokeneelle, rauhalliselle omistajalle, joka arvostaa itsenäistä, arvokasta ja hiljaista koiraa ja hyväksyy, ettei se ole kaikkien kaveri. Hyvä akitakoti on johdonmukainen, sitoutunut sosiaalistamiseen ja valmis hallitsemaan isoa koiraa myös tilanteissa, joissa vastaan tulee muita koiria. Omakotitalo, jossa on tukevasti aidattu piha, on rodulle hyvä ympäristö.
Rotu ei sovi ensimmäiseksi koiraksi, eikä perheeseen, joka haluaa ulkoiluttaa koiraa koirapuistoissa tai pitää useita samaa sukupuolta olevia koiria. Se ei sovi myöskään omistajalle, joka toivoo innokasta tottelevaisuusharrastuskoiraa. Jos haluat japanilaisen pystykorvan pienemmässä koossa, tutustu shibaan. Isoja rotuja voit vertailla isojen koirarotujen listassa.
Vastaa viiteen kysymykseen, niin näet, kuinka hyvin akita sopii sinun arkeesi, ja mitkä rodut sopisivat vielä paremmin.
Akita on iso koirarotu. Säkäkorkeus on tyypillisesti 58–70 cm ja paino 32–45 kg. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia.
Akita elää tyypillisesti 10–13 vuotta. Elinikään vaikuttavat perimä, ruokinta, painonhallinta ja liikunta.
Liikuntatarve on keskiverto: aikuinen koira tarvitsee noin 1–1,5 tuntia päivässä. Kasvavan pennun liikuntaa annostellaan maltillisemmin.
Ei yleensä. Rotu tarvitsee kokeneen ja johdonmukaisen omistajan.
Rodun karvanlähtö on runsas. Turkki: karkea, suora ja tiheä. Turkinhoito on kohtalainen.
Kerrostalo on mahdollinen, mutta rodun suuri koko kannattaa ottaa huomioon. Riittävä päivittäinen liikunta ja aktivointi ovat tärkeimmät edellytykset.
Akita kuuluu FCI:n ryhmään 5 (pystykorvat ja alkukantaiset koirat). Nykyään sitä käytetään erityisesti vahti- ja palveluskoirana ja seurakoirana.
Lapsiystävällisyys on rodulla vaihteleva. Lasten ja koiran yhteiseloa kannattaa aina valvoa ja opettaa molemmille hyvät tavat.
Molemmat polveutuvat samoista japanilaisista koirista, mutta FCI-maissa ne ovat olleet erillisiä rotuja vuodesta 2000. Japanilainen akita on kevyempi ja kettumaisempi, ja sen värit ovat punainen, seesami, tiikerijuovainen ja valkoinen urajiro-merkein. Amerikanakita on raskaampi, sillä on leveämpi, karhumainen pää, ja värejä sallitaan enemmän, myös musta maski.
Aikuinen akita sietää yksinoloa yleensä hyvin, kun sitä on harjoiteltu vähitellen ja koira on saanut liikuntaa. Rauhallinen rotu lepää mielellään omissa oloissaan, mutta pitkiä päiviä toistuvasti yksin se ei kaipaa.
Ei. Akita on yksi hiljaisimmista roduista, ja se vahtii mieluummin tarkkailemalla. Ääntelyyn kuuluu kuitenkin murinaa ja mutinaa, jota omistajat kutsuvat akitan puheeksi.
Vaihtelevasti. Monet akitat ovat vieraita koiria kohtaan aggressiivisia, erityisesti samaa sukupuolta olevia kohtaan. Tutun, vastakkaista sukupuolta olevan koiran kanssa yhteiselo onnistuu usein, kun akita on sosiaalistettu huolellisesti.
Ei sovi. Akitan pohjavilla irtoaa karvanvaihdon aikana erittäin runsaasti, ja allergeeneja on myös hilseessä ja syljessä.
Ohjelmakaudella 2020–2024 molemmilla vanhemmilla piti olla ennen astutusta virallinen lonkkakuvaus vähintään 18 kuukauden iässä (raja-arvo C) ja enintään 36 kuukautta vanha silmätutkimus. PRA:ta, perinnöllistä kaihia ja tiettyjä muita silmäsairauksia sairastavien koirien jälkeläisiä ei rekisteröidä.
Hachikō oli akita, joka odotti kuollutta isäntäänsä Tokion Shibuyan asemalla päivittäin vuosien ajan. Tarinasta tuli Japanissa uskollisuuden symboli, ja asemalla on Hachikōn patsas. Tarina teki akitan tunnetuksi myös maailmalla.
Hinta vaihtelee kasvattajan ja yhdistelmän mukaan. Vertaile useampaa kasvattajaa, ja varmista, että vanhemmilla on PEVISA-ohjelman vaatimat lonkka- ja silmätutkimukset. Kysy myös suvun autoimmuunisairauksista.
Kuva: Akita (piirroskuva). Värit: Punainen, seesami, tiikerijuovainen tai valkoinen, vaaleat merkit (urajiro). Rotukuvaus perustuu rodun yleisiin ominaisuuksiin, ja yksilöiden välillä on eroja. Ennen pennun hankintaa kannattaa tavata rodun koiria, keskustella useamman kasvattajan kanssa ja pyytää nähtäväksi vanhempien terveystutkimusten tulokset. Päivitetty 2.11.2026.
Kaikki rodut ryhmässä pystykorvat ja alkukantaiset koiratKaikki isot koirarodut
Kukaan ei ole vielä kertonut kokemuksistaan akitan kanssa. Omistajien kokemukset auttavat rotua harkitsevia enemmän kuin mikään rotukuvaus.
Nämä rodut ovat kooltaan, käyttötarkoitukseltaan ja liikuntatarpeeltaan lähellä tätä rotua.

32–55 kg61–71 cm

23–34 kg51–61 cm

34–39 kg58–64 cm

18–30 kg48–60 cm

15–25 kg43–55 cm

5–23 kg25–60 cm