
Sileäkarvainen noutaja
25–36 kg56–62 cm

Chesapeakelahdennoutaja on voimakas ja sitkeä amerikkalainen noutaja, joka työskentelee jäisessäkin vedessä.
Chesapeakelahdennoutaja on Yhdysvaltojen itärannikon rotu, joka sai nimensä Marylandin ja Virginian välisestä Chesapeakenlahdesta. Rodun alkutarinan mukaan vuonna 1807 Marylandin rannikolla uppoavasta englantilaisesta laivasta pelastettiin kaksi newfoundlandilaistyyppistä pentua, uros Sailor ja narttu Canton. Koirat olivat erinomaisia vesityöskentelijöitä, ja niitä risteytettiin paikallisten noutavien koirien kanssa.
Lahden ankanmetsästäjät tarvitsivat koiraa, joka noutaa päivän aikana kymmeniä lintuja jäisestä, aallokkoisesta vedestä ja jaksaa työskennellä kylmässä tuulessa. Näin syntyi vankka, öljyturkkinen ja itsenäinen noutaja, jota jalostettiin käyttöominaisuuksien eikä ulkonäön perusteella. Chesapeakelahdennoutaja on yksi vanhimmista Yhdysvalloissa kehitetyistä roduista, ja se on ollut Marylandin osavaltiokoira vuodesta 1964.
Nykyäänkin chesapeake on ensisijaisesti metsästyskoira, joka tunnetaan sitkeydestään, voimastaan ja kyvystään työskennellä vaikeissa olosuhteissa. Euroopassa ja Suomessa se on harvinainen.
Chesapeakelahdennoutaja on voimakas ja hyvin lihaksikas noutaja, jonka runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 58–66 cm ja narttujen 53–61 cm. Urokset painavat noin 29,5–36,5 kg ja nartut 25–32 kg. Rotumääritelmän mukaan lantion kohta on yhtä korkea tai hieman korkeampi kuin säkä, ja voimakas takaosa antaa voimaa uintiin.
Rodun tärkein tuntomerkki on turkki. Peitinkarva on lyhyttä, karkeaa ja öljyistä, ja sen alla on tiheä, villava pohjavilla, joka pitää ihon lähes kuivana kylmässäkin vedessä. Karva laineilee tyypillisesti kaulassa, hartioissa, selässä ja lanteilla. Silmät ovat kellertävät tai meripihkanväriset, mikä antaa rodulle omaleimaisen ilmeen.
Chesapeake on perheelleen hyvin uskollinen ja kiintyy omiin ihmisiinsä syvästi. Kotona aikuinen koira on yleensä rauhallinen, kun sen liikunta- ja työtarpeet täyttyvät. Lasten kanssa hyvin sosiaalistettu chesapeake on leppoisa, mutta voimakas ja innokas nuori koira voi kaataa pienen lapsen, joten yhteiselo vaatii valvontaa ja selviä sääntöjä.
Chesapeake eroaa monista muista noutajista: se on itsenäisempi ja suhtautuu vieraisiin pidättyväisemmin. Rodussa on luontaista vahtiviettiä, ja koira voi suojella omaa perhettään, autoaan tai saaliiaan. Labradorin kaltaista kaikkien ystävää on turha odottaa. Varhainen ja monipuolinen sosiaalistaminen on tärkeää, jotta pidättyväisyys ei muutu epäluuloisuudeksi.
Kotona kasvanut chesapeake tulee yleensä toimeen perheen muiden eläinten kanssa. Vieraita koiria kohtaan etenkin urokset voivat olla hallitsevia. Riistavietti on vahva, ja vesilintujen näkeminen voi viedä huomion helposti.
Chesapeake on jalostettu toimimaan itsenäisesti vaikeissa olosuhteissa, ja se on sitkeä ja päättäväinen. Sama luonteenpiirre voi arjessa näkyä jääräpäisyytenä. Rotu kypsyy hitaasti, ja nuoruusiässä se kokeilee rajoja.
Chesapeakelahdennoutaja oppii hyvin ja tekee mielellään työtä, mutta se ei ole yhtä pehmeä ja miellyttämishaluinen kuin labradorinnoutaja tai kultainennoutaja. Koulutus perustuu johdonmukaisuuteen, selkeisiin sääntöihin ja motivoivaan palkkaan. Kova käsittely johtaa helposti vastarintaan, mutta rajoista kiinni pitäminen on välttämätöntä.
Tyypillisiä haasteita ovat luoksetulo riistan tai veden houkutellessa, hihnassa vetäminen sekä suojeleva käytös. Sosiaalistaminen vieraisiin ihmisiin ja koiriin aloitetaan heti pennusta ja pidetään yllä koko nuoruusiän.
Luontevin harrastus on vesilintujen metsästys, johon rotu on jalostettu. Suomessa chesapeake voi noutajarotuna osallistua noutajien taipumuskokeeseen (NOU), noutajien metsästyskokeisiin (NOME-B ja NOME-A) ja working test -kilpailuihin (NOWT). Noutajan perustaidot, kuten paikallaan pysyminen, ohjattavuus ja ehjänä tuotu nouto, ovat pohja kaikelle. Metsästyksen ohella sopivia harrastuksia ovat jäljestys, nosework, toko, rally-toko ja vesipelastus.
Aikuinen chesapeake tarvitsee runsaasti liikuntaa, yli kaksi tuntia päivässä, ja lisäksi säännöllistä aivotyötä. Paras liikunta on uinti ja noutotyö. Pelkkä lenkkeily ei riitä täyttämään työkoiran tarpeita. Pennun liikunta pidetään maltillisena, ja kovat hypyt ja pitkät juoksulenkit odottavat, kunnes kasvu on päättynyt.
Öljyinen turkki on helppohoitoinen. Viikoittainen harjaus kumiharjalla tai karstalla poistaa irtokarvan, ja karvanvaihdon aikana harjataan useammin. Koiraa ei pestä turhaan shampoolla, sillä pesu poistaa turkin luontaisen öljyn, joka suojaa kylmältä vedeltä. Uinnin jälkeen pelkkä ravistelu ja pyyhkeellä kuivaus riittävät. Turkissa on usein rodulle tyypillinen tuoksu.
Korvat tarkistetaan uinnin jälkeen ja pidetään kuivina. Kynnet leikataan, jos ne eivät kulu luonnostaan, ja tassut tarkistetaan metsästyksen jälkeen haavojen varalta.
Työskentelevän chesapeaken energiantarve on metsästyskaudella selvästi suurempi kuin muulloin, ja annos mitoitetaan kunnon mukaan. Ylipaino rasittaa niveliä ja heikentää kestävyyttä. Lisää: koiran ruokinta.
Chesapeakelahdennoutaja on yleisesti kestävä rotu, mutta sillä tunnetaan useita perinnöllisiä sairauksia, joihin on saatavilla tutkimuksia ja geenitestejä.
Jalostuskoirille suositellaan virallista lonkka- ja kyynärkuvausta, silmätutkimusta sekä geenitestejä. Pyydä kasvattajalta nähtäväksi vanhempien viralliset terveystutkimusten tulokset ja geenitestien tulokset, ja kysy, koskeeko rotua PEVISA-ohjelman terveysvaatimuksia ja täyttävätkö vanhemmat ne. Brittiläisessä omistajakyselyssä chesapeakelahdennoutajien mediaani-ikä oli noin 10,75 vuotta, ja osa koirista elää yli 13-vuotiaiksi.
Aikuinen chesapeake voi tottua olemaan yksin työpäivän ajan, kun se saa ennen ja jälkeen kunnolla liikuntaa ja yksinoloa on harjoiteltu pennusta. Pitkästynyt nuori koira keksii itse tekemistä, ja seuraukset näkyvät usein kodin tavaroissa.
Omakotitalo aidatulla pihalla ja vesistö lähellä on chesapeakelle paras ympäristö. Kerrostalo on mahdollinen, jos omistaja huolehtii päivittäisestä liikunnasta ja työstä, mutta vahtiva koira voi reagoida rappukäytävän ääniin.
Chesapeake on rakennettu kylmään: öljyinen peitinkarva ja tiheä pohjavilla suojaavat sitä pakkaselta ja jäiseltä vedeltä, eikä se tarvitse takkia. Moni chesapeake ui mielellään syksyllä ja keväällä, kun vesi on kylmää. Kesähelteellä paksu pohjavilla lämmittää, joten liikunta siirretään viileisiin aikoihin ja uinti on paras tapa viilentyä.
Chesapeake irrottaa kohtalaisesti karvaa, ja karvanvaihdon aikaan pohjavillaa lähtee runsaasti. Rotu ei sovi allergiselle.
Metsästyskoira matkustaa autossa häkissä, ja märkä koira tarvitsee kuivattavan alustan. Kulut ovat ison koiran tasoa, ja metsästysvarusteet, kokeet ja koulutus tuovat omat kulunsa. Matkustamisesta lisää: koiran kanssa matkustaminen.
Chesapeakelahdennoutaja on Suomessa hyvin harvinainen rotu, ja sitä kasvattaa vain muutama kasvattaja. Pieni kanta nojaa paljolti tuontikoiriin ja ulkomaisiin uroksiin. Suurin osa rodun harrastajista metsästää tai osallistuu noutajien kokeisiin.
Noutajien kokeita järjestetään eri puolilla Suomea koko kauden ajan, ja ne ovat chesapeake-harrastajille luonteva tapa tavata ja vertailla koiria.
Koska pentueita syntyy Suomessa harvoin, pentua joutuu usein odottamaan tai sitä haetaan ulkomailta. Tutustu rotuun ajoissa, seuraa noutajien kokeita ja tapaa aikuisia koiria. Pentuilmoituksia voi seurata myös Koiratorilla.
Rekisteröidyllä pennulla on virallinen sukutaulu, ja vanhempien terveystutkimukset voi tarkistaa. Pentu luovutetaan aikaisintaan 7 viikon ikäisenä. Ulkomailta tuotavan pennun rekisteröinti vaatii omat asiakirjansa. Lue lisää: koiran rekisteröinti.
Pennun hinta vaihtelee kasvattajan ja maan mukaan, ja tuontipennun kuluihin lisätään matka- ja tuontikulut. Vertaile kasvattajia ja kysy, mitä hintaan sisältyy.
Anna pennun tutustua kotiin rauhassa ja aloita sisäsiisteys, nimeen reagointi ja luoksetulo leikin kautta. Ensimmäiset vesikokemukset tehdään matalassa ja lämpimässä vedessä. Lisää vinkkejä pentuoppaassa.
Chesapeakelahdennoutaja sopii aktiiviselle ja kokeneelle omistajalle, joka metsästää vesilintuja tai harrastaa noutajien kokeita ja haluaa sitkeän, itsenäisen ja vahtivan työkoiran. Omistajan pitää olla johdonmukainen ja valmis sosiaalistamaan koiraa huolella.
Rotu ei sovi omistajalle, joka toivoo labradorin kaltaista kaikkien kaveria, eikä perheelle, jolla ei ole aikaa päivittäiseen liikuntaan ja työhön. Ensikertalaiselle se on haastava valinta. Muita metsästysrotuja voi vertailla sivulla metsästyskoirarodut.
Vastaa viiteen kysymykseen, niin näet, kuinka hyvin chesapeakelahdennoutaja sopii sinun arkeesi, ja mitkä rodut sopisivat vielä paremmin.
Chesapeakelahdennoutaja on iso koirarotu. Säkäkorkeus on tyypillisesti 53–66 cm ja paino 25–37 kg. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia.
Chesapeakelahdennoutaja elää tyypillisesti 10–13 vuotta. Elinikään vaikuttavat perimä, ruokinta, painonhallinta ja liikunta.
Liikuntatarve on erittäin runsas: aikuinen koira tarvitsee yli 2 tuntia päivässä sekä säännöllistä aivotyötä. Kasvavan pennun liikuntaa annostellaan maltillisemmin.
Rotu sopii paremmin kokeneelle omistajalle.
Rodun karvanlähtö on kohtalainen. Turkki: lyhyt, laineikas ja öljyinen. Turkinhoito on helppo.
Kerrostalo on mahdollinen, mutta rodun suuri koko ja runsas liikuntatarve kannattaa ottaa huomioon. Riittävä päivittäinen liikunta ja aktivointi ovat tärkeimmät edellytykset.
Chesapeakelahdennoutaja kuuluu FCI:n ryhmään 8 (noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat). Nykyään sitä käytetään erityisesti metsästyskoirana ja vahti- ja palveluskoirana.
Lapsiystävällisyys on rodulla hyvä. Lasten ja koiran yhteiseloa kannattaa aina valvoa ja opettaa molemmille hyvät tavat.
Labradorinnoutaja on avoimempi ja miellyttämishaluisempi, ja se sopii paremmin ensikertalaiselle. Chesapeake on itsenäisempi, sitkeämpi ja vahtivampi, ja sen turkki on öljyinen ja laineikas. Chesapeake on myös selvästi harvinaisempi.
Aikuinen chesapeake voi olla yksin työpäivän ajan, kun se saa riittävästi liikuntaa ja yksinoloa on harjoiteltu pennusta asti. Ilman liikuntaa ja tekemistä yksinolo ei suju.
Chesapeake ei yleensä hauku turhaan, mutta se ilmoittaa vahtikoiran tavoin tulijoista. Pitkästynyt koira voi haukkua enemmän.
Ei. Chesapeake irrottaa kohtalaisesti karvaa ja pohjavillaa, ja allergeeneja on koiran ihossa ja syljessä.
Öljyinen peitinkarva ja tiheä pohjavilla hylkivät vettä ja pitävät ihon kuivana kylmässäkin vedessä. Siksi koiraa ei pestä turhaan shampoolla. Turkissa on usein rodulle tyypillinen tuoksu.
Sopii aktiiviseen perheeseen, joka liikkuu paljon ja kouluttaa koiraa johdonmukaisesti. Rotu on perheelleen uskollinen, mutta vieraita kohtaan pidättyväinen ja tarvitsee runsaasti liikuntaa ja työtä.
Chesapeake voi osallistua noutajien taipumuskokeeseen (NOU), noutajien metsästyskokeisiin (NOME-B ja NOME-A) ja working test -kilpailuihin (NOWT). Lisäksi se sopii jäljestykseen, tokoon ja rally-tokoon.
Kuva: Chesapeakelahdennoutaja (piirroskuva). Värit: Ruskean, ruo'on ja kuivan ruohon sävyt. Rotukuvaus perustuu rodun yleisiin ominaisuuksiin, ja yksilöiden välillä on eroja. Ennen pennun hankintaa kannattaa tavata rodun koiria, keskustella useamman kasvattajan kanssa ja pyytää nähtäväksi vanhempien terveystutkimusten tulokset. Päivitetty 2.11.2026.
Kaikki rodut ryhmässä noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoiratKaikki isot koirarodutMetsästyskoirarodut
Kukaan ei ole vielä kertonut kokemuksistaan chesapeakelahdennoutajan kanssa. Omistajien kokemukset auttavat rotua harkitsevia enemmän kuin mikään rotukuvaus.
Nämä rodut ovat kooltaan, käyttötarkoitukseltaan ja liikuntatarpeeltaan lähellä tätä rotua.

25–36 kg56–62 cm

25–35 kg55–59 cm

25–30 kg51–61 cm

30–40 kg64–69 cm

25–34 kg51–61 cm

25–36 kg54–57 cm