
Friisinvesikoira
25–35 kg55–59 cm

Kiharakarvainen noutaja on noutajista pitkäjalkaisin ja itsenäisin. Sen turkki koostuu pienistä tiiviistä kiharoista.
Rotu on yksi vanhimmista noutajaroduista, ja se oli suosittu riistanvartijoiden koira 1800-luvun Englannissa.
Kiharakarvainen noutaja on suurikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on tyypillisesti 64–69 cm ja paino 30–40 kg. Turkki on pienet tiiviit kiharat. Rodulla tavataan seuraavia värejä: musta tai maksanruskea. Rodulle ovat tyypillisiä kolmionmuotoiset, eteenpäin taittuvat korvat. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia ja järeämpiä.
Kiharakarvainen noutaja on rauhallinen, itsenäinen ja omistajalleen uskollinen. Se on vieraita kohtaan pidättyväisempi kuin muut noutajat.
Kiharakarvainen noutaja oppii hyvin, mutta tarvitsee johdonmukaisuutta ja riittävästi toistoja. Pentukurssi ja monipuolinen sosiaalistaminen luovat hyvän pohjan aikuisiälle. Rodulle sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi metsästys, noutajien taipumuskokeet, retkeily ja nosework.
Rotu tarvitsee runsaasti liikuntaa ja uintia. Kiharaa turkkia ei harjata, ettei se pörhisty.
Rodulla esiintyy lonkkaniveldysplasiaa, glykogeenin kertymäsairautta ja karvattomuutta.
Rodun keskimääräinen elinikä on 10–12 vuotta. Ajantasaiset terveystilastot ja vanhempien tutkimustulokset löydät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.
Kiharakarvainen noutaja voi sopia ensikertalaiselle, joka perehtyy rodun tarpeisiin huolella ja käy koiransa kanssa pentukurssin. Omistajan kannattaa olla aktiivinen ja nauttia ulkoilusta tai koiraharrastuksista, sillä rotu tarvitsee runsaasti tekemistä. Metsästyskoirana se viihtyy parhaiten, kun sen luontaisille taipumuksille löytyy käyttöä metsällä tai harrastuksissa. Rotu tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa, kun koiralle ja lapsille opetetaan yhteiset pelisäännöt. Suuri koko tarkoittaa myös suurempia ruoka-, varuste- ja eläinlääkärikuluja sekä tilantarvetta kotona ja autossa.
Kiharakarvainen noutaja on iso koirarotu. Säkäkorkeus on tyypillisesti 64–69 cm ja paino 30–40 kg. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia.
Kiharakarvainen noutaja elää tyypillisesti 10–12 vuotta. Elinikään vaikuttavat perimä, ruokinta, painonhallinta ja liikunta.
Liikuntatarve on runsas: aikuinen koira tarvitsee noin 1,5–2 tuntia päivässä. Kasvavan pennun liikuntaa annostellaan maltillisemmin.
Kohtalaisesti. Ensikertalaisen kannattaa perehtyä rotuun huolella ja hakea tukea kasvattajalta ja koirakoulusta.
Rodun karvanlähtö on kohtalainen. Turkki: pienet tiiviit kiharat. Turkinhoito on helppo.
Kerrostalo on mahdollinen, mutta rodun suuri koko ja runsas liikuntatarve kannattaa ottaa huomioon. Riittävä päivittäinen liikunta ja aktivointi ovat tärkeimmät edellytykset.
Kiharakarvainen noutaja kuuluu FCI:n ryhmään 8 (noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat). Nykyään sitä käytetään erityisesti metsästyskoirana ja perhekoirana.
Lapsiystävällisyys on rodulla erittäin hyvä. Lasten ja koiran yhteiseloa kannattaa aina valvoa ja opettaa molemmille hyvät tavat.
Kuva: Kiharakarvainen noutaja (piirroskuva). Värit: Musta tai maksanruskea. Rotukuvaus perustuu rodun yleisiin ominaisuuksiin, ja yksilöiden välillä on eroja. Ennen pennun hankintaa kannattaa tavata rodun koiria, keskustella useamman kasvattajan kanssa ja tutustua rotujärjestön jalostuksen tavoiteohjelmaan. Päivitetty 11.10.2026.
Lähteet: rodun FCI-rotumääritelmä, Suomen Kennelliiton rotutiedot sekä eliniän osalta Britanniassa ja muualla julkaistut rotukohtaiset elinikätutkimukset. Mitat ovat rotumääritelmän ja yleisesti julkaistujen tietojen mukaisia vaihteluvälejä.
Kaikki rodut ryhmässä noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoiratKaikki isot koirarodutLapsiperheelle sopivat koirarodutMetsästyskoirarodut
Nämä rodut ovat kooltaan, käyttötarkoitukseltaan ja liikuntatarpeeltaan lähellä tätä rotua.

25–35 kg55–59 cm

25–30 kg51–61 cm

25–34 kg51–61 cm

25–36 kg54–57 cm

25–37 kg53–66 cm

25–34 kg43–51 cm