
Isosveitsinpaimenkoira
36–64 kg60–72 cm

Landseer on suuri, mustavalkoinen ja lempeä vesikoira. Se on newfoundlandinkoiran läheinen sukulainen.
Landseer polveutuu samoista Newfoundlandin saaren koirista kuin newfoundlandinkoira. Newfoundlandilta tuotiin koiria Eurooppaan 1700-luvun puolivälistä lähtien, ja Englannissa niitä käytettiin kalastajien apuna verkkojen vetämisessä, veneiden vartioinnissa ja veteen pudonneiden ihmisten pelastamisessa. Valkomustia yksilöitä esiintyi kannassa alusta asti.
Rotu on saanut nimensä englantilaisen taiteilijan Sir Edwin Landseerin mukaan. Hän ikuisti 1800-luvun alkupuoliskolla maalauksiinsa valkomustia newfoundlandinkoiria, ja maalaukset tekivät värityksestä tunnetun. Britanniassa ja Pohjois-Amerikassa valkomusta koira on edelleen newfoundlandinkoiran värimuunnos, mutta Manner-Euroopassa, erityisesti Saksassa ja Sveitsissä, siitä jalostettiin korkeampijalkainen ja kevyempi oma rotunsa.
FCI tunnustaa mannereurooppalaisen landseerin omaksi rodukseen, ja sen alkuperämaiksi on merkitty Saksa ja Sveitsi. Rodun virallinen nimi on siksi usein muodossa landseer ECT (European Continental Type). FCI luokittelee sen ryhmään 2, vuoristotyyppisten molossien alaryhmään, ja sen käyttötarkoitukseksi on kirjattu vahti- ja seurakoira.
Suomeen ensimmäiset landseerit, kaksi narttua, tuotiin Englannista vuonna 1977. Ensimmäinen suomalainen landseerpentue syntyi helmikuussa 1981, ja siitä lähtien rotua on kasvatettu Suomessa pienellä mutta vakiintuneella kasvattajajoukolla.
Landseer on kookas, voimakas ja sopusuhtainen koira, joka on newfoundlandinkoiraa korkeampijalkaisempi ja kevyempiliikkeisempi. Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 72–80 cm ja narttujen 67–72 cm, ja pienet poikkeamat sallitaan. Painoa rotumääritelmä ei anna, mutta aikuiset koirat painavat tavallisesti noin 45–70 kg, urokset selvästi narttuja enemmän. Liikkeen kuuluu olla vapaata ja pitkäaskelista.
Turkki on pitkä, suora, tiheä ja pehmeä, ja selässä ja takaosassa hieman laineikas karva on sallittu. Aluskarvaa on, mutta vähemmän kuin mustalla newfoundlandinkoiralla. Päässä karva on lyhyempää ja hienompaa. Keskikokoiset, kolmionmuotoiset korvat ovat korkealle kiinnittyneet ja asettuvat pään myötäisesti.
Landseer on avoin, ihmisystävällinen ja yleensä rauhallinen koira, joka haluaa olla perheensä lähellä. Se kiintyy koko perheeseen ja on lasten kanssa tavallisesti kärsivällinen. Pienen lapsen kanssa haasteena on lähinnä koko: nuori landseer on innokas ja voimakas, ja se voi kaataa taaperon heilauttamalla häntäänsä tai rynnistämällä tervehtimään.
Vieraisiin landseer suhtautuu yleensä ystävällisesti, eikä se ole luonteeltaan epäluuloinen tai aggressiivinen. Se ilmoittaa tulijasta matalalla haukulla ja voi kookkaana koirana vaikuttaa uhkaavalta, mutta varsinaista suojeluviettiä siltä ei kannata odottaa. Haukkuherkkyys on rodulla vähäinen.
Saalisvietti on landseerilla vähäinen, joten se tulee yleensä toimeen kotieläinten ja perheen kissan kanssa. Rodussa esiintyy kuitenkin jonkin verran dominoivaa käytöstä muita koiria kohtaan, etenkin samaa sukupuolta olevien urosten välillä. Hyvä sosiaalistaminen pennusta asti ja johdonmukainen kasvatus pitävät kookkaan koiran käytöksen hallittuna. Rodun luonnetesteissä suurin osa testatuista koirista on saanut hyväksytyn tuloksen, ja käsiteltävyys on yleensä hyvä.
Landseer oppii hyvin, mutta se ei ole nopean tottelemisen koira. Se tarvitsee selkeitä rutiineja, kärsivällisyyttä ja runsaasti toistoja, ja lempeä mutta jämäkkä ote toimii parhaiten. Kova käsittely tekee pehmeästä yksilöstä epävarman. Koska aikuinen landseer painaa kymmeniä kiloja, arjen perustaidot on opetettava ennen kuin koira on täysikasvuinen: löysässä hihnassa kulkeminen, luoksetulo, odottaminen ovella ja autoon meno sekä käsittelyn sietäminen turkinhoitoa ja eläinlääkäriä varten.
Tyypillisiä haasteita ovat hihnassa vetäminen, vieraita vasten hyppiminen ja nuoruusiän omapäisyys. Jos koira oppii pentuna, että vetämällä pääsee eteenpäin, aikuisen koiran ohjaaminen vaatii voimaa. Sosiaalistaminen erilaisiin ihmisiin, koiriin ja ympäristöihin on erityisen tärkeää rodun koiriin kohdistuvan dominanssin vuoksi.
Landseerin luontevin harrastus on vesipelastus eli vepe. Kokeissa koira muun muassa vie esineitä veneeseen, vetää venettä ja tuo hukkuvaa esittävän ihmisen rantaan. Lisäksi rodulle sopivat rally-toko, arkitottelevaisuuteen keskittyvä toko, nosework, jäljestys, kärryjen veto rauhallisessa tahdissa sekä näyttelyt. Agility ja paljon hyppyjä sisältävät lajit eivät sovi näin raskaalle koiralle.
Aikuinen landseer tarvitsee päivittäin noin 1–1,5 tuntia liikuntaa, esimerkiksi pari reipasta kävelylenkkiä ja vapaata ulkoilua maastossa. Uinti on rodulle mieluisin liikuntamuoto, ja se kuormittaa niveliä vähemmän kuin juoksu. Kasvavan pennun liikunta pidetään lyhyinä ja vaihtelevina hetkinä pehmeällä alustalla. Pitkiä lenkkejä asfaltilla, portaiden ravaamista, autosta hyppäämistä ja rajua leikkiä isompien koirien kanssa kannattaa välttää, kunnes kasvu on päättynyt noin kahden vuoden iässä.
Landseer nauttii tehtävistä, joissa se saa kantaa, noutaa tai etsiä. Esineen noutaminen vedestä, namien etsiminen ja lyhyet tottelevaisuusharjoitukset väsyttävät sitä mukavasti. Rauhallinen koira ei vaadi jatkuvaa viihdyttämistä, mutta yksitoikkoinen arki voi näkyä tylsistymisenä ja tavaroiden tuhoamisena nuorella koiralla.
Pitkä turkki harjataan perusteellisesti vähintään kerran tai kaksi viikossa, ja karvanvaihdon aikaan aluskarvaa irtoaa niin runsaasti, että päivittäinen harjaus on tarpeen. Takkuja muodostuu helposti korvien taakse, kainaloihin ja housuihin. Turkkia ei trimmata, mutta tassujen pohjakarvat ja korvien ympärys siistitään. Pesu tehdään tarvittaessa, ja märkä turkki kuivataan huolellisesti ihotulehdusten välttämiseksi. Landseer kuolaa, etenkin juotuaan ja syötyään, ja kotiin kannattaa varata kuolaliina.
Jättirotuisen pennun ruokinnassa tärkeintä on tasainen ja maltillinen kasvu, joten pennulle annetaan isoille roduille tarkoitettua ruokaa eikä kalsiumlisiä ilman eläinlääkärin ohjetta. Aikuisen landseerin ylipaino rasittaa niveliä ja sydäntä, joten annokset mitataan ja vyötärön näkymistä seurataan. Ruokinta kannattaa jakaa vähintään kahdelle aterialle, ja rajua liikuntaa vältetään heti ruokailun jälkeen. Lisää aiheesta koiran ruokinnan oppaassa.
Landseer on jättirotuiseksi koiraksi kohtuullisen terve, mutta sen tärkeimmät terveyskysymykset liittyvät nivelten ja selän rakenteeseen. Keskimääräinen elinikä on noin 10–12 vuotta, mikä on tyypillistä näin suurelle koiralle.
Osassa Keski-Euroopan maita jalostuskoirilta edellytetään myös kystinurian geenitestiä. Kystinuria on perinnöllinen aineenvaihduntasairaus, joka voi aiheuttaa virtsakiviä, ja se tunnetaan myös newfoundlandinkoirilla. Kasvattajalta kannattaa kysyä, onko vanhemmat testattu.
Landseer kuuluu Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan (PEVISA). Vuoden 2026 loppuun voimassa olevan ohjelman mukaan pentue rekisteröidään vain, jos molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta virallinen lonkka- ja kyynärkuvauslausunto. Lonkkien raja-arvo on C ja kyynärien 1, ja kuvaus tehdään vähintään 18 kuukauden iässä. Vuodesta 2027 alkaen ehdot voivat muuttua.
PEVISA asettaa vain vähimmäistason. Jalostuskoirille suositellaan lisäksi selän kuvausta, ja hyvä kasvattaja kertoo avoimesti myös sukulaiskoirien terveydestä, eliniästä ja luonteesta. Pyydä kasvattajalta nähtäväksi vanhempien viralliset terveystutkimusten tulokset sekä tieto mahdollisista geenitesteistä ennen pennun varaamista.
Aikuinen landseer voi tottua olemaan yksin kohtuullisen työpäivän ajan, kun yksinoloa on harjoiteltu pennusta asti vähitellen. Rotu on rauhallinen ja nukkuu mielellään, mutta se on hyvin ihmisrakas eikä viihdy päivästä toiseen pitkiä aikoja yksin. Nuori koira voi tylsistyessään tuhota tavaroita, joten pennun alkuaikoina kannattaa järjestää päiväulkoilutus.
Landseer viihtyy parhaiten omakotitalossa, jossa on aidattu piha ja tilaa liikkua. Kerrostalo onnistuu, jos hississä ja portaissa kulkeminen sujuu ja lähellä on hyviä ulkoilumaastoja, mutta kasvavan pennun portaissa kulkemista on rajoitettava. Kookas koira vie tilaa myös eteisessä ja autossa.
Tiheä turkki tekee landseerista erinomaisen talvikoiran, joka nauttii lumessa piehtaroinnista. Lumipaakkuja kertyy talvella tassuihin ja housuihin, joten tassujen karvat kannattaa pitää lyhyinä. Kesähelle on rodulle selvästi vaikeampi: lenkit tehdään aamulla ja illalla, koiralle järjestetään varjoa ja vettä, ja uintimahdollisuus on paras viilennys.
Landseer ei sovi allergiselle. Se irrottaa runsaasti karvaa ja kuolaa, ja molemmissa on allergeeneja. Allergisen kannattaa tutustua allergiaystävällisiin koirarotuihin, vaikka mikään rotu ei ole täysin allergeeniton.
Landseer tarvitsee autossa ison kuljetushäkin tai tilavan tavaratilan, ja farmariauto on käytännössä välttämätön. Autoon hyppäämistä varten pennulle ja vanhalle koiralle kannattaa hankkia ramppi. Pitkillä matkoilla koira tarvitsee taukoja ja vettä, ja kuumalla säällä autossa on oltava hyvä ilmanvaihto.
Jättirotuinen koira on kallis ylläpitää. Ruokaa kuluu paljon, tarvikkeet ovat isoja ja hinnakkaita, ja eläinlääkärikulut, kuten lääkkeet ja nukutukset, mitoitetaan painon mukaan. Kattava vakuutus on suositeltava, ja sen hinta on isoilla roduilla korkeampi. Myös hoitopaikan löytäminen lomien ajaksi voi olla suurelle koiralle hankalampaa.
Landseer on Suomessa harvalukuinen rotu. Vuosittaiset rekisteröinnit ovat vaihdelleet muutamasta kymmenestä reiluun sataan pentueiden määrän mukaan: vuonna 2011 rekisteröitiin 171, vuonna 2015 59, vuonna 2018 95 ja vuonna 2020 129 landseeria. Tuontikoirien osuus on useimpina vuosina noin 5–15 %.
Rotua harrastava yhdistys on toiminut Suomessa 1980-luvun alusta lähtien. Se ohjaa jalostusta, järjestää luonnetestejä ja rotutapahtumia ja tukee harrastamista, kuten vesipelastusta.
Luonteen arvioinnissa rodulla on käytetty sekä luonnetestiä että MH-kuvausta. Vuosina 2010–2020 luonnetestiin osallistui 178 landseeria, ja MH-kuvauksissa koirat ovat olleet sosiaalisia, eivät aggressiivisia, ja niiden saalisvietti on ollut matala.
Tapaa emä ja mahdollisuuksien mukaan isä tai muita sukulaisia. Rauhallinen, ystävällinen ja hyvin liikkuva aikuinen koira kertoo paljon siitä, millaiseksi pentu todennäköisesti kasvaa.
Rekisteröidyn landseerin vanhemmat on lonkka- ja kyynärkuvattu, ja polveutuminen on tiedossa. Jättiroduilla nivelterveys vaikuttaa koko koiran elämään, joten rekisteröimättömän pennun säästö voi tulla kalliiksi. Lue lisää koiran rekisteröinnistä.
Pentu luovutetaan aikaisintaan 7 viikon ikäisenä, ja landseerin pennut muuttavat uuteen kotiin tavallisesti noin 8 viikon iässä. Pentueet ovat harvassa, joten pentua voi joutua odottamaan pitkään. Hinta vaihtelee kasvattajan ja yhdistelmän mukaan, joten vertaile useampaa kasvattajaa ja kysy, mitä hintaan sisältyy. Pentuilmoituksia voi seurata myös Koiratorilla.
Ensimmäisinä päivinä pentu tarvitsee rauhaa, säännöllisen rytmin ja paljon unta. Liukkaille lattioille kannattaa laittaa mattoja, portaat suljetaan portilla, ja pentu nostetaan autoon ja sohvalle. Hihnassa kulkemisen ja käsittelyn harjoittelu aloitetaan heti leikin kautta, kun koira on vielä helppo ohjata. Kattava muistilista löytyy pentuoppaasta.
Landseer sopii perheelle, joka haluaa rauhallisen, ystävällisen ja lapsirakkaan seuralaisen ja jolla on tilaa isolle koiralle kotona, pihalla ja autossa. Se on hyvä valinta ulkoilusta ja vesistöistä pitävälle omistajalle, joka ei kaipaa vauhdikasta urheilukoiraa. Ensikertalainenkin pärjää, jos on valmis panostamaan pennun kasvatukseen ennen kuin koira kasvaa liian vahvaksi.
Rotu ei sovi, jos koiran karva, kuola ja märät tassunjäljet sisällä ahdistavat, tai jos koiran ruoka-, vakuutus- ja eläinlääkärikulut ovat tiukilla. Myös lyhyempi elinikä kannattaa tiedostaa etukäteen. Jos pohdit samantyyppistä lempeää jättiläistä, vertaa leonberginkoiraan ja newfoundlandinkoiraan tai selaa muita isoja koirarotuja.
Vastaa viiteen kysymykseen, niin näet, kuinka hyvin landseer sopii sinun arkeesi, ja mitkä rodut sopisivat vielä paremmin.
Landseer on jättiläinen koirarotu. Säkäkorkeus on tyypillisesti 67–80 cm ja paino 45–70 kg. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia.
Landseer elää tyypillisesti 10–12 vuotta. Elinikään vaikuttavat perimä, ruokinta, painonhallinta ja liikunta.
Liikuntatarve on keskiverto: aikuinen koira tarvitsee noin 1–1,5 tuntia päivässä. Kasvavan pennun liikuntaa annostellaan maltillisemmin.
Kyllä, rotu sopii yleensä hyvin ensimmäiseksi koiraksi.
Rodun karvanlähtö on runsas. Turkki: pitkä ja tiheä. Turkinhoito on työläs.
Kerrostalo on mahdollinen, mutta rodun suuri koko kannattaa ottaa huomioon. Riittävä päivittäinen liikunta ja aktivointi ovat tärkeimmät edellytykset.
Landseer kuuluu FCI:n ryhmään 2 (pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat). Nykyään sitä käytetään erityisesti perhekoirana.
Lapsiystävällisyys on rodulla erinomainen. Lasten ja koiran yhteiseloa kannattaa aina valvoa ja opettaa molemmille hyvät tavat.
Landseer on FCI:n hyväksymä oma rotunsa, joka on aina valkomusta ja newfoundlandinkoiraa korkeampijalkainen ja kevyempi. Newfoundlandinkoira voi olla musta, ruskea tai valkomusta, ja sen valkomustaa väritystä kutsutaan myös landseeriksi. Molemmat ovat lempeitä vesikoiria, joita käytetään vesipelastuksessa.
Aikuinen landseer voi tottua olemaan yksin kohtuullisen työpäivän ajan, kun yksinoloa on harjoiteltu pennusta asti. Rotu on hyvin ihmisrakas, joten pitkät päivittäiset poissaolot eivät sille sovi. Pentu tarvitsee alkuun ulkoiluttajan päivän aikana.
Hinta vaihtelee kasvattajan ja yhdistelmän mukaan. Vertaile useampaa kasvattajaa ja varmista, että molemmilla vanhemmilla on PEVISA-ohjelman edellyttämät viralliset lonkka- ja kyynärtulokset. Muista laskea mukaan myös jättirodun ylläpitokulut.
Kyllä, landseer kuolaa etenkin juotuaan, syötyään ja innostuessaan. Kuolan määrä vaihtelee yksilöittäin ja huulten rakenteen mukaan. Kuolaliina kannattaa pitää käden ulottuvilla.
Ei yleensä. Landseer ilmoittaa tulijasta matalalla äänellä, mutta se ei ole herkkä haukkumaan. Tylsistynyt nuori koira voi kuitenkin oppia haukkumaan huomiota hakiessaan.
Ei. Landseer irrottaa runsaasti karvaa ja kuolaa, ja molemmissa on koira-allergeeneja. Allergisen kannattaa harkita pienemmän ja vähemmän karvaa irrottavan rodun hankintaa.
Kyllä. Landseer on vesikoira, jolla on vahva uintihalu ja vettä hylkivä turkki. Monelle koiralle uinti on mieluisin liikuntamuoto, ja rotu sopii hyvin vesipelastusharrastukseen.
Vuoden 2026 loppuun voimassa olevan PEVISA-ohjelman mukaan molemmilla vanhemmilla on oltava ennen astutusta virallinen lonkka- ja kyynärkuvauslausunto. Lonkkien raja-arvo on C ja kyynärien 1, ja kuvaus tehdään vähintään 18 kuukauden iässä. Vuodesta 2027 alkavan kauden ehdot voivat poiketa näistä.
Kuva: Landseer (piirroskuva). Värit: Valkoinen mustin laikuin. Rotukuvaus perustuu rodun yleisiin ominaisuuksiin, ja yksilöiden välillä on eroja. Ennen pennun hankintaa kannattaa tavata rodun koiria, keskustella useamman kasvattajan kanssa ja pyytää nähtäväksi vanhempien terveystutkimusten tulokset. Päivitetty 2.11.2026.
Kaikki rodut ryhmässä pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoiratKaikki isot koirarodutLapsiperheelle sopivat koirarodutAloittelijalle sopivat koirarodut
Kukaan ei ole vielä kertonut kokemuksistaan landseerin kanssa. Omistajien kokemukset auttavat rotua harkitsevia enemmän kuin mikään rotukuvaus.
Nämä rodut ovat kooltaan, käyttötarkoitukseltaan ja liikuntatarpeeltaan lähellä tätä rotua.

36–64 kg60–72 cm

40–80 kg65–80 cm

45–90 kg72–90 cm

40–60 kg63–80 cm

50–90 kg65–90 cm

45–68 kg58–68 cm