Norjanajokoira

Historia ja alkuperä

Rotu on nimetty Wilhelm Dunkerin mukaan, joka kehitti rodun 1800-luvulla risteyttämällä venäläistä harlekiiniajokoiraa paikallisiin ajokoiriin.

Ulkonäkö ja koko

Norjanajokoira on keskikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on tyypillisesti 47–58 cm ja paino 16–22 kg. Turkki on lyhyt ja tiheä. Rodulla tavataan seuraavia värejä: musta tai blue merle, ruskein ja valkoisin merkein. Rodulle ovat tyypillisiä riippuvat korvat. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia ja järeämpiä.

Luonne ja käyttäytyminen

Norjanajokoira on rauhallinen, ystävällinen ja sopeutuvainen. Metsässä se on sitkeä ajaja.

Koulutus ja harrastukset

Norjanajokoira on itsenäinen, joten koulutus vaatii kärsivällisyyttä, hyviä palkkioita ja lyhyitä harjoituksia. Pentukurssi ja monipuolinen sosiaalistaminen luovat hyvän pohjan aikuisiälle. Rodulle sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi ajometsästys, ajokokeet ja jäljestys (MEJÄ).

Liikunta, aktivointi ja turkinhoito

Rotu tarvitsee runsaasti liikuntaa. Lyhyt turkki on helppohoitoinen.

Terveys ja elinikä

Merle-väriin voi liittyä kuulo- ja näköongelmia, joten kahta merleä ei saa yhdistää.

Rodun keskimääräinen elinikä on 12–14 vuotta. Ajantasaiset terveystilastot ja vanhempien tutkimustulokset löydät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.

Kenelle norjanajokoira sopii?

Norjanajokoira voi sopia ensikertalaiselle, joka perehtyy rodun tarpeisiin huolella ja käy koiransa kanssa pentukurssin. Omistajan kannattaa olla aktiivinen ja nauttia ulkoilusta tai koiraharrastuksista, sillä rotu tarvitsee runsaasti tekemistä. Metsästyskoirana se viihtyy parhaiten, kun sen luontaisille taipumuksille löytyy käyttöä metsällä tai harrastuksissa. Rotu tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa, kun koiralle ja lapsille opetetaan yhteiset pelisäännöt.