
Ariègenseisoja
25–30 kg54–65 cm

Weimarinseisoja on hopeanharmaa, tyylikäs ja energinen kanakoira. Sitä kutsutaan joskus harmaaksi haamuksi.
Weimarinseisoja on saanut nimensä Weimarin hovista, jossa harmaita metsästyskoiria pidettiin jo 1800-luvun alussa. Rodun kehittämisen yhdistetään usein Saksi-Weimarin suurherttua Karl Augustiin, joka käytti koiria hovinsa metsästyksissä. Esi-isinä pidetään vanhoja saksalaisia jäljestäviä koiria, joiden joukossa on mahdollisesti ollut nykyään sukupuuttoon kuollut harmaa Hubertuksenajokoira. 1800-luvun puolivälissä rotua pitivät yllä lähinnä Keski-Saksan ammattimetsästäjät ja riistanvartijat.
Kun suurriistan jäljestys väheni, harmaita koiria risteytettiin seisovien lintukoirien kanssa, ja niistä kehittyi monipuolinen kanakoira. Suunnitelmallinen jalostus ja kantakirja alkoivat 1890-luvulla, ja Saksan weimarinseisojakerho perustettiin Erfurtissa 20.6.1897. Rotua on jalostettu puhtaana yli sata vuotta, ja sitä pidetään mahdollisesti vanhimpana saksalaisena seisojarotuna. Pitkäkarvaisia yksilöitä on syntynyt satunnaisesti 1900-luvun alusta asti.
Suomeen ensimmäinen lyhytkarvainen weimarinseisoja rekisteröitiin vuonna 1969, kun maahan tuotiin narttu Yhdysvalloista. Ensimmäinen kotimainen pentue syntyi 1.9.1976, mutta varsinainen kasvu alkoi vasta 1990-luvun puolivälissä. Pitkäkarvaiset weimarinseisojat tulivat Suomeen Saksasta ja Norjasta vuonna 2003, ja ensimmäinen kotimainen pitkäkarvainen pentue syntyi vuonna 2007.
Weimarinseisoja on iso, lihaksikas ja jalolinjainen käyttökoira. Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 59–70 cm ja paino noin 30–40 kg, narttujen säkäkorkeus 57–65 cm ja paino noin 25–35 kg. Rakenteeltaan se on hieman pidempi kuin korkea, ja liikkeissä tavoitellaan pitkää, maata voittavaa askelta. Korvat ovat leveät, melko pitkät ja riippuvat, ja häntä on kiinnittynyt hieman alemmas kuin muilla seisojilla.
Rodun tunnusmerkki on harmaa väri: hopean-, kauriin- tai hiirenharmaa ja niiden väliset sävyt. Pää ja korvat ovat usein hieman vaaleammat, ja selässä voi olla tummempi ankeriasjuova. Valkoista saa olla vain pieni merkki rinnassa ja varpaissa. Pennuilla silmät ovat taivaansiniset, ja aikuisella koiralla ne muuttuvat meripihkan sävyisiksi. Kellertävät tai ruskehtavat sävyt, ruskeat merkit ja sininen väri ovat hylkääviä virheitä.
Rotumääritelmä kuvaa weimarinseisojaa monipuoliseksi, helposti koulutettavaksi, vahvahermoiseksi ja intohimoiseksi metsästyskoiraksi, joka on järjestelmällinen ja sitkeä mutta ei ylikiihkeä. Siltä odotetaan myös terävyyttä petoja kohtaan ja valppautta. Arjessa tämä tarkoittaa voimakasta ja tunteikasta koiraa, joka kiintyy perheeseensä syvästi ja haluaa olla siellä, missä sen ihmiset ovat.
Omassa perheessään weimarinseisoja on yleensä hellä ja leikkisä myös lasten kanssa. Nuori koira on kuitenkin iso, nopea ja vauhdikas, joten pienten lasten kanssa leikit pitää valvoa. Rotu ei pidä siitä, että se jätetään perheen toiminnan ulkopuolelle, ja eristäminen lisää levottomuutta.
Weimarinseisojalla on toisin kuin monella kanakoiralla selvä vahtimisvietti, joka on rotumääritelmässä sallittu. Se ilmoittaa vieraista ja voi olla tuntemattomia kohtaan pidättyväinen. Aggressiivisuus ihmisiä kohtaan on kuitenkin hylkäävä virhe. Suomalaisissa jalostusarvioissa ongelmiksi on tunnistettu sekä liiallinen kovuus että liiallinen pehmeys eli arkuus, ja vuosina 2014–2024 viisitoista koiraa jäi näyttelyssä ilman palkintoa luonteensa vuoksi.
Rähjääminen hihnassa ja aggressiivisuus muita koiria kohtaan ovat rodun tunnistettuja haasteita, ja niitä esiintyy erityisesti uroksilla. Saalisvietti on voimakas, joten kissat, linnut ja pieneläimet vaativat huolellista totuttamista. Rauhallinen, varhain aloitettu sosiaalistaminen muihin koiriin on rodulle tärkeämpää kuin monelle muulle kanakoiralle.
Weimarinseisoja oppii nopeasti, mutta se on myös herkkä ja muistaa huonot kokemukset. Paras tulos syntyy johdonmukaisella, rauhallisella ja palkitsevalla koulutuksella, jossa rajat ovat selvät mutta ote ei ole kova. Liian kova käsittely tekee pehmeästä koirasta varovaisen ja kovasta koirasta vastahakoisen.
Tyypillisiä haasteita ovat hihnassa vetäminen ja rähjääminen, luoksetulo riistan läsnä ollessa ja yksinolon sietäminen. Koiraohituksia kannattaa harjoitella jo pentuna, ennen kuin murrosikäinen uros on voimakas ja itsevarma. Laukaukseen totuttaminen tehdään asteittain, koska paukkuarkuutta esiintyy rodussa yksittäistapauksina.
Suomessa weimarinseisojalla metsästetään ennen kaikkea kanalintuja, sillä noudetaan vesilintuja ja osa koirista osallistuu myös pienpetojen pyyntiin. Käyttöominaisuudet testataan kanakoirien erikoiskokeessa KAER, jossa koiran on näytettävä haku, seisonta, nouto ja vesityö. Koetulos on rodulla erityisen tärkeä, koska se on jalostuskoiran edellytys.
Luonnetestissä on käynyt yli 50 lyhytkarvaista weimarinseisojaa. Metsästyksen ohella rotu sopii MEJÄ-jälkeen, noseworkiin, noutoharjoitteluun, rally-tokoon ja canicrossiin. Pelkkä näyttelyharrastus ja hihnalenkit eivät riitä tälle koiralle.
Aikuinen weimarinseisoja tarvitsee yli kaksi tuntia liikuntaa päivässä, ja osan siitä pitää olla vapaata juoksua turvallisessa maastossa tai työtä riistan parissa. Pitkät metsälenkit, pyöräily valjaissa ja uinti sopivat sille hyvin. Pennun liikunta annostellaan lyhyiksi, monipuolisiksi ulkoiluiksi pehmeillä alustoilla. Raskas pakkoliikunta, kuten pyörän rinnalla juokseminen, aloitetaan vasta kasvun päätyttyä.
Weimarinseisoja tarvitsee myös aivotyötä: noutoja, jäljestystä, etsintäleikkejä ja koulutusta. Ilman tekemistä älykäs ja voimakas koira keksii omaa tekemistä, kuten tavaroiden pureskelua, ovien raapimista tai jatkuvaa ääntelyä.
Lyhytkarvaisen turkki on rotujen helppohoitoisimpia: harjaus kumisella harjalla tai hoitokintaalla kerran viikossa ja pyyhkiminen kostealla liinalla riittävät. Karvaa irtoaa kohtalaisesti. Pitkäkarvainen harjataan ja kammataan 1–2 kertaa viikossa, ja erityisesti korvien, kainaloiden ja housujen takut tarkistetaan. Pesu tarvitaan vain likaantuessa.
Roikkuvat korvat tuulettuvat huonosti, joten ne tarkistetaan säännöllisesti varsinkin uinnin jälkeen. Kynnet lyhennetään, jos ne eivät kulu liikunnassa. Maastossa liikkuneelta koiralta tarkistetaan tassut, anturat ja iho haavojen ja punkkien varalta.
Weimarinseisoja on syvärintainen rotu, jolla mahalaukun kiertymän riski tunnetaan hyvin. Päivän ruoka-annos jaetaan vähintään kahteen ateriaan, eikä rajua liikuntaa suositella juuri ennen ateriaa tai heti sen jälkeen. Kiertymän oireita ovat esimerkiksi turpoava vatsa, tuloksettomat oksennusyritykset ja levottomuus, ja ne vaativat välittömästi eläinlääkärin hoitoa. Lisää ruokinnasta koiran ruokinnan oppaassa.
Weimarinseisoja on Suomessa kohtalaisen terve rotu, mutta sen keskeinen jalostushaaste on pieni ja suljettu kanta. Keskimääräinen elinikä on noin 11–13 vuotta. Suomessa terveystilanteen arviointia vaikeuttaa se, että vain osa koirista on virallisesti tutkittu.
Rodun lisääntymisterveys on hyvä, ja sukusiitosaste on pidetty matalana: lyhytkarvaisilla se on ollut vuosittain keskimäärin 0–1,8 %, vuonna 2024 vain 0,2 %. Matala sukusiitosaste johtuu siitä, että jalostukseen käytetään paljon tuontikoiria ja ulkomaisia uroksia.
Weimarinseisoja kuuluu Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan (PEVISA). Nykyinen ohjelma on voimassa 31.12.2026 asti, ja se koskee molempia karvanlaatuja:
Kotimaiseen jalostusrekisteriin pääsevältä koiralta vaaditaan lisäksi lonkkatulos A tai B sekä nartulta KAER-kokeen avoimen luokan 2. ja urokselta 1. palkinto. Selkien kuvaamista suositellaan vähintään 24 kuukauden iässä, ja silmätutkimus on hyödyllinen, vaikka se on vapaaehtoinen. Pyydä kasvattajalta nähtäväksi vanhempien viralliset lonkka-, kyynär- ja silmätulokset sekä koetulokset ennen pennun varaamista.
Weimarinseisoja kiintyy ihmisiinsä voimakkaasti, ja moni yksilö sietää yksinoloa huonosti. Yksinoloa harjoitellaan pennusta asti hyvin pienin askelin, ja aikuisellekin koiralle pitkät päivittäiset yksinolot ovat raskaita. Ennen yksinoloa koira liikutetaan kunnolla. Jos työpäivät ovat pitkiä, tarvitaan koiranulkoiluttaja, koirahoitola tai muu järjestely.
Omakotitalo lähellä metsää ja peltoja on rodulle luontevin. Kerrostalossa asuminen onnistuu, jos liikunta hoidetaan joka päivä maastossa ja koira oppii ohittamaan rauhallisesti muita koiria rappukäytävässä ja pihalla. Vahtimisvietti voi näkyä ovelle haukkumisena.
Lyhytkarvaisella weimarinseisojalla on vain vähän pohjavillaa, joten se palelee paikallaan ollessaan. Pakkasella, odotellessa ja autossa se tarvitsee takin tai loimen. Liikkeessä se pärjää hyvin, mutta korvanreunat voivat paleltua kovassa pakkasessa. Pitkäkarvainen sietää kylmää paremmin, mutta lumi paakkuuntuu sen hapsuihin ja varpaiden väliin. Kesähelteellä liikunta siirretään viileisiin aikoihin ja koiralle annetaan mahdollisuus uida.
Haukkuherkkyys on kohtalainen. Weimarinseisoja ilmoittaa vieraista ja oudoista äänistä, ja tylsistynyt tai yksinoloon tottumaton koira voi ulvoa tai vinkua. Riittävä liikunta, yksinolon harjoittelu ja rauhoittumisen opettaminen vähentävät ääntelyä.
Lyhyt karva irtoaa kohtalaisesti ja tarttuu tekstiileihin. Weimarinseisoja ei ole allergiaystävällinen rotu, sillä allergeeneja on hilseessä ja syljessä riippumatta karvan pituudesta.
Isolle koiralle tarvitaan autoon kiinnitetty, tilava kuljetushäkki. Rauhallinen autossa odottaminen on hyvä opettaa pennusta asti, koska metsälle ja kokeisiin ajetaan usein pitkiä matkoja.
Kulut ovat ison metsästyskoiran tasoa: ruoka, vakuutus, kuljetushäkki, GPS-paikannin, talvitakki ja kokeiden osallistumismaksut. Koska kotimainen kanta on pieni, moni pentu tai jalostuskoira tuodaan ulkomailta, mikä nostaa hankintakuluja. Tapaturmiin ja mahdolliseen mahalaukun kiertymän päivystyshoitoon kannattaa varautua vakuutuksella.
Weimarinseisoja on Suomessa harvinainen kanakoira. Vuodesta 1990 vuoden 2024 loppuun maassa rekisteröitiin 924 lyhytkarvaista weimarinseisojaa, ja koko kannan arvioidaan olevan noin 500 koiraa. Vuosina 2014–2024 lyhytkarvaisia rekisteröitiin 13–75 vuodessa: esimerkiksi vuonna 2020 rekisteröitiin 48, vuonna 2022 75 ja vuonna 2024 37 koiraa. Pitkäkarvaisia on rekisteröity kaikkiaan noin 110, ja kotimaisia pentueita on syntynyt kymmenen.
Rodun rotujärjestö on Saksanseisojakerho ry, joka vastaa myös muiden mannermaisten seisojien jalostuksen ohjauksesta. Harrastajat ovat lisäksi järjestäytyneet vuonna 2005 perustettuun Weimarinseisojakerhoon, joka järjestää koulutuksia, kesäpäiviä ja rodun omia metsästyskilpailuja. Suomessa harrastus painottuu metsästykseen ja KAER-kokeisiin.
Näyttelyissä weimarinseisojat menestyvät hyvin: vuosina 2014–2024 lyhytkarvaisista 73 % sai laatuarvostelussa erinomaisen ja pitkäkarvaisista 66 %.
Valtaosa Suomen weimarinseisojista on lyhytkarvaisia, ja pitkäkarvaisia pentueita syntyy harvoin. Pitkäkarvaista toivovan kannattaa varautua jonotukseen tai pennun tuontiin. Karvanlaatu ei vaikuta luonteeseen tai liikuntatarpeeseen, mutta pitkäkarvaisen turkki vaatii enemmän harjausta.
Rekisteröidyn pennun vanhemmat ovat täyttäneet PEVISA-ohjelman lonkka- ja koetulosvaatimukset, ja suvun tulokset ovat tiedossa. Rekisteröimätöntä koiraa ei voi viedä virallisiin kokeisiin eikä näyttelyihin. Lue lisää koiran rekisteröinnistä.
Pentu luovutetaan rekisteröintisääntöjen mukaan aikaisintaan 7 viikon ikäisenä. Suositushintaa ei ole julkaistu, joten hinta vaihtelee kasvattajan, yhdistelmän ja mahdollisen tuonnin mukaan. Vertaile kasvattajia ja kysy, mitä hintaan sisältyy. Pentuja voi etsiä myös Koiratorilta.
Weimarinseisojan pentu tarvitsee heti alusta selkeän rytmin, rauhallisen nukkumapaikan ja lyhyitä yksinolon harjoituksia, jotta se oppii, että omistaja palaa. Tutustuminen rauhallisiin aikuisiin koiriin kannattaa aloittaa varhain. Kattava muistilista on pentuoppaassa.
Weimarinseisoja sopii metsästäjälle tai erittäin aktiiviselle harrastajalle, joka haluaa tunteikkaan, voimakkaan ja tiiviisti perheeseensä kiintyvän koiran. Omistajalla pitää olla aikaa päivittäiseen maastoliikuntaan ja halua kouluttaa koiraa koko sen eliniän. Kokemus isoista ja voimakkaista koirista on eduksi, sillä vahtimisvietti ja uroksilla tavattava koira-aggressiivisuus vaativat ohjaajalta varmuutta.
Rotu ei sovi kotiin, jossa koira olisi usein pitkiä aikoja yksin, eikä omistajalle, joka toivoo helppoa, kaikkien kanssa toimeen tulevaa koiraa. Se ei myöskään ole hyvä valinta pelkäksi seurakoiraksi ilman metsästystä tai vastaavaa työtä.
Jos harkitset kanakoiraa, vertaa myös lyhytkarvaista saksanseisojaa ja lyhytkarvaista unkarinvizslaa tai selaa muita metsästyskoirarotuja.
Vastaa viiteen kysymykseen, niin näet, kuinka hyvin weimarinseisoja sopii sinun arkeesi, ja mitkä rodut sopisivat vielä paremmin.
Weimarinseisoja on iso koirarotu. Säkäkorkeus on tyypillisesti 57–70 cm ja paino 25–40 kg. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia.
Weimarinseisoja elää tyypillisesti 11–13 vuotta. Elinikään vaikuttavat perimä, ruokinta, painonhallinta ja liikunta.
Liikuntatarve on erittäin runsas: aikuinen koira tarvitsee yli 2 tuntia päivässä sekä säännöllistä aivotyötä. Kasvavan pennun liikuntaa annostellaan maltillisemmin.
Kohtalaisesti. Ensikertalaisen kannattaa perehtyä rotuun huolella ja hakea tukea kasvattajalta ja koirakoulusta.
Rodun karvanlähtö on kohtalainen. Turkki: lyhyt tai pitkä. Turkinhoito on erittäin helppo.
Kerrostalo on mahdollinen, mutta rodun suuri koko ja runsas liikuntatarve kannattaa ottaa huomioon. Riittävä päivittäinen liikunta ja aktivointi ovat tärkeimmät edellytykset.
Weimarinseisoja kuuluu FCI:n ryhmään 7 (seisovat lintukoirat). Nykyään sitä käytetään erityisesti metsästyskoirana ja harrastuskoirana.
Lapsiystävällisyys on rodulla erittäin hyvä. Lasten ja koiran yhteiseloa kannattaa aina valvoa ja opettaa molemmille hyvät tavat.
Aikuinen weimarinseisoja voi oppia olemaan yksin muutaman tunnin, kun yksinoloa on harjoiteltu pennusta asti ja koira on liikkunut ennen sitä kunnolla. Rotu kiintyy ihmisiinsä voimakkaasti, ja moni yksilö sietää yksinoloa huonosti. Pitkiin päivittäisiin poissaoloihin rotu ei sovi.
Ne ovat saman rodun karvanlaatuja, joilla on sama koko, väri ja luonne. Lyhytkarvaisen turkki on tiivis ja helppohoitoinen, pitkäkarvaisella on pehmeä karva ja hapsut raajoissa, korvissa ja hännässä. Pitkäkarvaiset ovat Suomessa selvästi harvinaisempia.
Weimarinseisojan pennut syntyvät taivaansinisin silmin. Silmien väri muuttuu kasvun myötä, ja aikuisella koiralla se on tumman- tai vaaleanmeripihkainen.
Haukkuherkkyys on kohtalainen. Rodulla on kanakoiraksi selvä vahtimisvietti, joten se ilmoittaa vieraista. Tylsistynyt tai yksinoloon tottumaton koira voi myös ulvoa ja vinkua.
Koiralla on oltava astutushetkellä virallinen lonkkakuvauslausunto raja-arvolla C ja vähintään KAER-kokeen 3. palkinto, ja yhdelle koiralle rekisteröidään enintään 21 jälkeläistä. Typistetyiltä tuontiuroksilta koetulosta ei vaadita. Vuodesta 2027 jalostuskoirilta vaaditaan myös kyynärkuvaus.
Suositushintaa ei ole julkaistu, ja hinta vaihtelee kasvattajan ja yhdistelmän mukaan. Pentueita syntyy Suomessa vain muutamia vuodessa, joten pentua voi joutua odottamaan tai sitä voi harkita tuotavaksi ulkomailta. Varmista aina vanhempien lonkkatulokset ja koetulokset.
Ei erityisesti. Lyhytkarvainen weimarinseisoja irrottaa kohtalaisesti karvaa, ja allergeeneja on myös hilseessä ja syljessä. Allergisen kannattaa viettää aikaa rodun koirien kanssa ennen päätöstä.
Molemmat ovat saksalaisia monikäyttöisiä kanakoiria. Weimarinseisoja on aina harmaa, sillä on selvempi vahtimisvietti ja se kiintyy usein tiiviimmin omistajaansa. Lyhytkarvainen saksanseisoja on Suomessa moninkertaisesti yleisempi, ja sen jalostuspohja on laajempi.
Kuva: Weimarinseisoja (piirroskuva). Värit: Hopeanharmaa. Rotukuvaus perustuu rodun yleisiin ominaisuuksiin, ja yksilöiden välillä on eroja. Ennen pennun hankintaa kannattaa tavata rodun koiria, keskustella useamman kasvattajan kanssa ja pyytää nähtäväksi vanhempien terveystutkimusten tulokset. Päivitetty 28.10.2026.
Kaikki rodut ryhmässä seisovat lintukoiratKaikki isot koirarodutLapsiperheelle sopivat koirarodutMetsästyskoirarodut
Kukaan ei ole vielä kertonut kokemuksistaan weimarinseisojan kanssa. Omistajien kokemukset auttavat rotua harkitsevia enemmän kuin mikään rotukuvaus.
Nämä rodut ovat kooltaan, käyttötarkoitukseltaan ja liikuntatarpeeltaan lähellä tätä rotua.

25–30 kg54–65 cm

22–28 kg53–63 cm

25–36 kg61–68 cm

25–36 kg62–66 cm

25–32 kg55–67 cm

25–30 kg58–65 cm