Koirat.com

Jos joitain koiria pitäisi metsästyksessäkin typätä, se olisi ennen kaikkea mäyräkoirat, jotka ampuu kiinni kettuihin ja mäyriin kapeissa luolissa. Sama juttu muille luolakoirille, korvat ja häntä pois vaan.

En hyväksy typpäystä ulkonäkösyistä, esim. kokonaan typätty dobermanni näyttää ällistyttävän typerältä töttörökorvineen ja töpöineen, kävelevät takajalat miten sattuu. Tänään näin mätsärissä niin nätin luomudobermannipennun, että menin ihan kehaisemaan, miten komia on.

Jos halutaan pystyjä korvia tai lyhyttä häntää, jalostakaa siihen. Eiköhän dobermannillekin saisi jotenkin jalostettua pystyt korvat, kuten se on aikanaan saatu black and taniksi ja ruskeasilmäiseksi.

Jos jokin minua ihmisten piirteissä ärsyttää, se on ylemmuudentunne, turhamaisuus ja julmuus yhdistettynä. Eläinten, etenkin koirien, kohdalla se näkyy parhaiten. Omaa napaa ajatellaan ja unohdetaan, että kyseessä on elävä, tunteva olento, joka elää vieläpä eräänlaisessa symbioosissa ihmisen kanssa. Ja sitten niitä mennään leikkelemään, että näyttävät "uhkaavammalta" tai mitä siinä nyt haetaankaan.

No, onneksi koirissa on muitakin osia kuin korvat ja häntä, jotka sentään jätetään useimmiten rauhaan. Katselen kokonaisuutta enemmän kuin pientä osaa, vaikka valitsisin aina ja ikuisesti luomun typätyn edeltä.

Rant, koska typerä (mies)ihminen munanjatke-doppereineen, jonka alle vuotiaalla koiralla on jo nyt ongelmia muiden koirien kanssa ja selvästi purkaa turhautunutta energiaa omistajaansa käymällä käteen kiinni ja joka lentää aina niskaperseotteella selälleen, kun omistajalla menee päreet.

Mun ex-miekkoselta katkesi sormi irtipoikki ekan nivelen kohalta työtapaturmassa. Hän sanoi, että vuosien jälkeenkin on haamukipua - särkee, särisee, pakottaa. Kipu tuntuu kuulema todella ikävältä ja oudolta. Kivut ei tule mistään sormen koplaamisesta, vaan ihan satunnaisesti silloin tällöin. Sormi paleltuu pakkasella tosi nopeasti ja siihen on aina laitettava jotain extra-lämmikettä.
Mä siis uskon, että myös koirilla on haamukipuja, mutta en usko, että me ihmiset pystytään niitä havaitsemaan esim korvia räpläämällä.

Rutttin koirat näyttää kokonaisuudessaan kivalta, en voi kieltää. Mä en silti voisi ikinä ottaa typättyä koiraa, ne vaan etoo mua jotenkin.

Lyhyesti: En näe mitään syytä, miksi typistyksen pitäisi olla sallittua. Suomessa tuskin on sellaiset metsästysmuodot ovat käytössä, missä korvat olisivat juurikaan vaarassa. Ja tuskinpa se hännän vaurioituminen niin yleistä on. Eiköhän jalkamurtumat yms ole paljon tavallisempia metsästyskoirilla.

Turkkirodut varmasti nauttivat elämästään siinä missä muutkin, koirien omistajat toki on suuressa roolissa sen eläimen hyvinvoinnin takana. Monet nauttivat niistä turkinhoitohetkistä ja se nyt vaan on eläimen hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Mutta se on sääli että joidenkiin näyttelytähtien kohdalla eletään vaan sen turkin ehdoilla, eikä päästä riekkumaan. Ja on sääli että muutenkin koirien hyvinvointia laiminlyödään (liian vähäinen liikunta/virikkeistäminen, huono ruokinta (liikaa/liian vähän, huonolaatusita), sairauksien hoitamatta jättämien, väkivalta yms. yms.).

Juttelin erään afgaaniomistajan kanssa taannoin. Hänen koirat käyvät näyttelyissä, juoksukisoissa ja metsässä juoksemassa. Hän kertoi, että osa näyttelyporukasta ei päästä koiriaan riehumaan/ratajuoksuhommiin/metsään, ettei vaan turkki vahingoitu. Ja muuten hänen afgaaniensa turkki näytti ainakin omaan silmääni oikein hyväkuntoiselta aktiivisesta elämästä huolimatta.

Kynsikeskustelusta: Vanhemman koiran kynnet eivät juuri kasva. Kerran vuodessa leikkaus riittäisi ihan varmasti. Kerran kuussa sohin kuitenkin muodon vuoksi kynsiä saksilla ja välillä otan sen puoli milliä pois. Uudemmalla tulokkaalla taas kynnet kasvavat tosi nopeasti. 1-2 viikon välein leikkaan ja kuitenkin ne on mun mielestä vähän liian pitkät..

Edit: ja Tigrun kysymykseen vastaus: Meidän koirilla turkki on aika säänkestävää. Jos kuraantuvat lenkillä, turkki joko kuivuu ja hiekka/lika pääosin varisee ennen kuin ehditään kotiin tai sitten uitan ne vielä ennen sisälletuloa, kävelen nurmikon ja asfaltin kautta kotiin, jolloin kuivaan pahimmat kosteudet pyyhkeellä kotona. Iho-ongelmia ei ole tähän mennessä ollut, lattialle kyllä kertyy jonkin verran hiekkaa. Nykyisessä kaksiossa on pieni suihku huoneiston perällä, jonne vien vain, jos olisivat selkeästi likaisia, kierineet jossain epämääräisessä tms. Rakenteilla olavaan taloon tulee kurasyöpöt heti sisääntulon viereen, joten varmaan useammin joutuvat suihkun kautta sisään ihan kodsin puhtaanapidon kannalta.

Tigru kirjoitti:

Ja kyllä mua kiinnostais tietää että kuinka usein yleensä koiranomistajat käyvät sen koko koiran läpi lihas lihakselta tunnustellen ja katsellen ja tutkailevat korvat, silmät, anturat jne? Meillä se tehdään aina vähintään pesun yhteydessä eli viikottain kaikessa rauhassa ja samalla jos koirassa esim on pienikään lihasjumitus niin se hierotaan auki. Lisäksi mua kiinnostaisi tietää että kuinka moni ns. tavallisella turkilla varustetun koiran omistaja jättää koiran ulos/kylppäriin tms rajatulle alueelle kuivumaan ja ravistamaan turkista roskat rapakelilenkin jälkeen ja kauanko siinä keskimäärin menee? Sillä sitähän se kurapuvun pukeminen ja/tai pesu meillä yleensä korvaa.

En tiedä miten muut, mutta meillä tuo otus ei pahemmin suurta pesua vaativaa likaa edes kerää itseensä. (Jollei se jossain hirven tai muun elukan pskakasassa käy metsäreissuillaan pyörähtämässä. Joo sitä ne joskus tekee.) Ajokoiraa tarvitsee pestä ehkä kolmisen kertaa vuodessa oikein läpikotaisin. Useimmiten ulkoilun jälkeen lähinnä kurakeleillä tassut ja mahanalunen tarvitsee suihkuttaa ja sen jälkeen pyyhkeellä kuivata. Sen jälkeen otus onkin jo sen verran kuiva, että sen ei tarvi enää missään kuivumistaan odotella. Paksumpiturkkisilla onkin asia varmaan eri. Muutoin koiran oloa tulee kyllä siinä sivussa tutkailtua oikeastaan päivittäin sohvalöhöilyjen ohessa. Joka mettäreissun jälkeen pitää kuitenkin syynätä myös montako ylimääräistä matkustajaa koiralla on sillä kertaa mukana. Siis punkit ja hirvikärpäset. Tää meidän on sen verran seurakoira, että se tulee kyhjäämään viereen niin siinä tuo sitten luonnistuu. Ja toki paljon näkee jo pelkästään sillä, kun katselee kriittisellä silmällä kuinka koira liikkuu. Jokin ongelma voi paljastua myös silloin, kun koira ei pelaa ihan normaalilla tavallaan metsässä. Sitä ei voi suoraan pistää "huonon päivän" piikkiin, jos niin käy useampana kertana lyhyen ajan sisään. En tiedä miten paljon toiset koiriaan tarkastelevat, mutta totta hemmetissä se huolenpito itseäni ainakin kiinnostaa, kun kuitenkin siitä toimivasta, terveestä koirasta on paljon enemmän iloa kuin kipeästä.

Tigru kirjoitti:


Ilmeisesti sulla on ajokoira. Eikö se tarvi vaatetta ikinä? Luulisi että talvella voisi tarvitakin?

Jos on talvisin niin kylmä, että ajokoira tarvitsisi jo vaatteita, niin ei sitä silloin viedä kuin välttämättömille tarpeille ulos. Kun se metsästyskaudella (meillä pääsääntöisesti jänis, eli syyskuun alusta helmikuun loppuun) pääsee viikossa ainakin kolmisen kertaa metsään niin loput päivät viikosta se on vallan tyytyväinen sohvaperuna. Metsälle lähdössä käytännön pakkasraja on meillä pidetty jossain -10 asteen tuntumassa ihan jo pelkästään koiran hengitysteiden säästämiseksi ja koira liikkuu tositouhuissaan sen verran rivakasti, ettei se turkkiaan enempää noissa maksimiasteissa vielä ylleen tarvitse. Useimmat tuttavatkaan eivät koiriaan ainakaan yli viidentoista asteen pakkasilla enää irti päästä. (Eikä hyvä, tervepäinen ajokoira tosin hulluksi tule, vaikka olisi viikon kovat pakkaset eikä se pääsisi kertaakaan ajolle tai kovin pitkille lenkeille.)

Tigru kirjoitti:

Bedlingtonissa ainakin rodun alkuperämaan asiaa penkoneet sanovat että ei ole alunperin asiasta tehden jalostettu. Turkki on tullut jonkin muun toivotun asian mukana. Silloin kun bedlington oli metsästyskäytössä ja näyttelyitä ei oltu keksittykään. Ei metsästyskoiralle tällaista turkkia kannata jalostaa mutta alunperin ne koirat ovat olleet pörröisyydestään huolimatta niin hyviä että niitä on käytetty (ja kyllä turkin kuvauskin löytyy jo ajalta ennen näyttelyitä eli ei ole jälkeenpäin keksitty juttu). Edelleen väittäisin että aika monelle se turkki on sivuseikka tässä rodussa. Olennaisempia ovat muut asiat (kuten luonne, terveys, koko jne).

Kai sekin voi olla, että se turkki ei ole ollut kuitenkaan vielä ihan noin huima silloin ihan alkuaikoina. Jos on ollut, niin liekö silloin pidetty vaatteita päällä vai onko käytetty ronskimmin saksia? Mene tiedä? Ja taas nykyisin bedlari taitaa olla täysin seurakoira, tai ei ainakaan enää metsästyskäytössä (vai onko?), jolloin turkilla tosiaan alkaa ollakin entistä pienempi käytännön merkitys.

Tigru kirjoitti:

Kai siitä puleeraamisesta onkin tehtävä itselleen harrastus jos siihen ryhtyy. Ja harrastuksiin käytettyä rahaa ja aikaahan ei tunnetusti lasketa eikä kannata laskea ja useinkaan ei itsekään tiedä onko koko touhussa mitään tolkkua, kunhan on kivaa. Ei ollut varsinaisesti tarkoitus leimata kaikkia ns. turkkirotujen harrastajia eläinten kiusaajiksi, joten pehmitän nyt tuota vaikutelmaa. Mutta tietysti onhan siellä se ikävä ääripää, mistä oli jo puhe aiemmin... Ne, joiden koirat ei suunnilleen koskaan edes käy ulkona, koska turkki. Niille suosittelisin sitä meikkipäätä.

krhm. Ei yhtään ole tarkoitus leimata mutta samassa toteat että rahaa ja aikaa ei lasketa ja touhussa ei oo tolkkua mutta on vaan omasta mielestä kivaa? Ööö...

Tuo kommentti oli lähinnä tarkoitettu ihan kaikkia harrastuksia koskevaksi eikä kenellekään erityisesti. Epäonnistuin ilmaisemaan itseni. Ei kai tuossa jäniskoirahommassakaan lopulta ole mitään mieltä. Sitä paitsi lihaahan saa sieltä kaupan tiskiltäkin... heh heh... (Ja voi kuinka monesti tuo on kuultu. No onhan se ihan sama asia toki. Raskas haukotus.) Mutta se on meidän joidenkin mielestä kivaa ja sen takia siihen käytetään paljon aikaa ja rahaakin. Tottakai niitä ikäviä ääripäitä löytyy varmaan ihan jokaisen koiraharrastuksen parista ja tiedän ja myönnän, että niitä löytyy omani joukosta myös. Onhan sitä leimakirvestä metsästyskoiraharrastajienkin suuntaan heiluteltu, aiheesta tai ei. Vaikka kyllä tähänkin taloon mun puolesta voi tarkastuksen tulla tekemään, jos epäilee onko harrastus terveellä pohjalla vai ei. Tiedän esimerkiksi, että moni olisi tuon koirankin jo monttuun pistänyt kun se jäi auton alle ja toinen takajalka meni tuhannen muusiksi. Viidellä sadallahan saisi jo uuden ajokoiranpennun ja tuon hoitaminen kuntoon on vienyt jo nyt kesken koko hoidon sen summan moninkertaisesti. Mutta sillä on hyvä toivo parantua entisekseen ja kun ei niitä hyviä koiria ole ihan tuosta vain kuitenkaan uusia saatavissa...

Noin niinkun loppukaneettina: Peace. Meitä on tosiaankin kaikkia moneen junaan ja niitä, joille ei pitäisi antaa mitään elävää olentoa käsiin ihan kuin sanoit. Olin liian jyrkkäpuheinen. On olemassa erilaista hoitoa vaativia rotuja, toiset enemmän yhdellä tapaa, toiset toisella. Kaikilla on omat harrastajansa. Kun kaikki hoitaisivat omia eläimiään kuten kuuluu ja ilman älyttömiä ylilyöntejä, mistä tämä keskustelu vissiinkin sai alkunsa, niin yksi pieni osa maailmasta olisi täydellinen.

piiskahäntä kirjoitti:

En tiedä miten muut, mutta meillä tuo otus ei pahemmin suurta pesua vaativaa likaa edes kerää itseensä. (Jollei se jossain hirven tai muun elukan pskakasassa käy metsäreissuillaan pyörähtämässä. Joo sitä ne joskus tekee.) Ajokoiraa tarvitsee pestä ehkä kolmisen kertaa vuodessa oikein läpikotaisin. Useimmiten ulkoilun jälkeen lähinnä kurakeleillä tassut ja mahanalunen tarvitsee suihkuttaa ja sen jälkeen pyyhkeellä kuivata. Sen jälkeen otus onkin jo sen verran kuiva, että sen ei tarvi enää missään kuivumistaan odotella. Paksumpiturkkisilla onkin asia varmaan eri.

No mun sheltti on sit tasan yhtä helppohoitonen ku ajokoira. Pesen ehkä kerran vuodessa, jos sitäkään, kurakeleillä huuhtasen kans mahan alusen ja tassut, kuivaan ja se on siinä. Harjaamista on toki enemmän, mutta harvoin mä sitäkään teen, turkki pysyy siistinä tosi vähällä hoidolla. Ja meillä ei pakkasrajoja tunneta, Alissa piehtaroi onnessaan lumessa 30 asteen pakkasellakin, et on siitä turkista hyötyäkin. Tietty kovilla pakkasilla ei tehdä niin pitkiä lenkkejä ku yleensä, mut lähinnä ihmisten jäätymisen takia...

Ja tohon typistämiseen, en hyväksy, täysin turhaa touhua mun mielestä. Just maanantaina näin lyhythäntäsen dobberin koirapuistossa ja musta se oli ruma, jotenkin tasapainottoman näkönen. Joku tuolla aiemmin tuomitsi myös korvien teippaamisen yms., mutta en tiiä, kärsiikö koirat siitä teippauksesta? Shelteillähän liimataan korvia, eli korvien päähän laitetaan hiukan maitoliimaa ja korvan kärki liimataan korvan tyven karvoihin, jotta korvat jäis alas. Useimmilla riittää liimaaminen hampaiden vaihtumisen aikaan, sitten korvat yleensä pysyy alhaalla. Eipä koirat näytä ainakaan siitä välittävän yhtään. Turhamaista ulkonäön manipulointiahan sekin tavallaan on ja vaan sen takia, et rotumääritelmän mukaan korvien tulee olla kärjistään taittuneet. Mut niin kauan ku koira ei siitä kärsi, niin mun mielestä se ok. Eriasia sitten on se, mitä järkeä siinä liimaamisessa pohjimmiltaan on, kun liimaamalla alas saadut korvat on perimältään pystyt...

Tutuli kirjoitti:

Eriasia sitten on se, mitä järkeä siinä liimaamisessa pohjimmiltaan on, kun liimaamalla alas saadut korvat on perimältään pystyt...

Lievänä OT:na: tätä olen itsekin miettinyt. Miksi ihmeessä shelteillä lukee rotumääritelmässä, että korvien kuuluu olla kärjestä taittuneet, kun suurimmalla osalla tuntuvat nousevan pystyyn, ja niitä juuri sitten liimaamalla korjataan "oikeaan" asentoon.. Pieni asia verrattuna moneen muuhun paljon vakavampaan jalostusasiaan, mutta tavallaan musta oiva esimerkki siitä, miten ihmiset vaan on päättäneet, että tämän rodun nyt kuuluu näyttää tältä, vaikka luonnostaan rotu näyttäisi joltain muulta. Anteeksi hieman sekava ilmaisutapa, toivottavasti joku ymmärsi, mitä yritän sanoa.

^Myös colliella pitää olla korvat 3/4 taittuneet ja osalla tosiaan nousee korvat pystyyn. Näyttelyissähän siitä ei pidetä, mutta omalla toinen korva pysty ja toinen oikea, niin ei joudu kun toisen kanssa sitten pelleilemään. Pidän koiralla aina välillä teippiä, kun ollaan menossa näyttelyihin. Ja teippi pysyy ihan hyvin ja tosiaan sen saa pois kun hinkkaa babyoililla korvan ja sitten pistää uuden teipin. Jos pistää ison palan teippiä, se saattaa koiraa häiritä, esim heiluttelee päätänsä, mutta pienempi palanen ei tunnu missään. Karvoja myöskään ei lähde juurikaan pois, kun ottaa öljyllä pois sen korvan.

Colliella pitää olla taittuneet korvat sen takia, koska vaikuttaa ilmeeseen ja sillon aikoinaan kun on ollut paimenkoirana niin kuuli paremmin paimenen vihellyksen kun korva oli 3/4 taittunut ja jotain että oli säänkestävämpi kuin pystykorvana. Onhan noita häntiäkin joskus kai noilta typättykkin, nykyään tuskin enää missään.

Ja musta ihan perseestä toi koko korvajuttu, kun ei vaikuta terveyteen tai muuhun millään lailla. Onhan se 3/4 korva ihan hauskan näköinen ja tuo kivaa ilmettä, mutta hei haloo... Kiinitetään taas huomiota aika ihmeellisiin juttuihin, mitkä on niitä tärkeitä. Hoh. Sama kun joku väri, mitä väliä sillä on oikeasti onko joku merlen musta laikku kämmenenkokoinen ja onko siellä seassa pari ruskeaa karvaa.

vems kirjoitti:

Mä siis uskon, että myös koirilla on haamukipuja, mutta en usko, että me ihmiset pystytään niitä havaitsemaan esim korvia räpläämällä.

No tuo korvien räpläys ei liittynyt mitenkään mihinkään haamukipuihin. Ihan vain kokeillakseni kokeilin ihoa, reagoiko ylipäänsä leikattuun kohtaan, niinkuin teen pojallenikin, jolla koko mahan levyinen arpi. Kyllä minä sitä räplään ja tunnustelen, aristaako mistään, voiko olla jotakin kipua siinä.

virtahepo kirjoitti:

^Myös colliella pitää olla korvat 3/4 taittuneet ja osalla tosiaan nousee korvat pystyyn.

Joo siis aivan, sama juttu shelteillä ja collieilla. Tuli vaan erhedyksessä mainittua pelkät sheltit, kun tutuli niistä korvista kirjoitti, ja siihen kommentoin.

virtahepo kirjoitti:

Ja musta ihan perseestä toi koko korvajuttu, kun ei vaikuta terveyteen tai muuhun millään lailla. Onhan se 3/4 korva ihan hauskan näköinen ja tuo kivaa ilmettä, mutta hei haloo... Kiinitetään taas huomiota aika ihmeellisiin juttuihin, mitkä on niitä tärkeitä. Hoh. Sama kun joku väri, mitä väliä sillä on oikeasti onko joku merlen musta laikku kämmenenkokoinen ja onko siellä seassa pari ruskeaa karvaa.

Samaa mieltä. Luulisi, että olisi vähän tärkeämpiäkin asioita joihin jalostuksessa pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota, kun esim. korvien kärjet tai onko oikean väriset karvat oikeissa kohdissa.

Tigru kirjoitti:


Minen vaan ymmärrä miksi se on niin iso ongelma muille kuin käyttökoiria kasvattaville pyyhkiä tarvittaessa myös takapäätään niillä näyttelytuloksilla. Varsinkaan siinä vaiheessa jos tosiaan ongelmana on se että "ei voi tuoda uutta verta koska typistyskielto" niin se on kyllä musta vaan sen verran ontuvaa selittelyä että ei kerro muuta kuin ko ihmisen omista arvotuksista...

Valitettavasti vaan niin kauan kun koiria voi myydä pelkällä tittelirivillä niin niin kauan on myös kasvattajia jotka tulevat titteliriveillä kasvattamaan...

Täsmällensä samaa mieltä. Tätä juuri tässä olen pauhannut, että ne näyttelytittelit esittävät aivan liian suurta osaa monen kasvattajan arvoasteikossa, vaikka järjellä ajatellen sen pitäisi olla pelkästään sivuseikka.

Valitettavastihan se aika usein on näin. Mun ideaali kukkahattutäti maailmassa se ei vaan saisi olla niin. Mutta toisaalta mun maailmassa myös kasvattaja on oikeasti ihminen joka jalostaa eikä vaan pennuta. Siinäkin kun on vissi ero. Enkä oikeasti kyllä tiedä millä ne erittäin huonosti koiriaan kohtelevat tai mitä sattuun kasvattavat tahot saataisiin kuriin. Ostajien äänestäminen jaloillaan voisi toimia (koska aina kun on joku joka ostaa niin löytyy joku moraaliton myymään) mutta se vaatisi sen että ostajien pitäisi ensinnäkin välittää ja toiseksi tietää mistä pitää välittää.

Pistän samanlaisen hatun päähäni, koska olen tässäkin samaa mieltä. Ostajienhan sitä nimenomaan pitäisi kyetä tunnistamaan nämä kyseenalaisiin seikkoihin kasvatustyönsä perustavat tyypit jotta voisi välttyä ostamasta tällaiselta pentua, mutta käytännössä tämä on ihan mahdotonta. Jokainen kasvattaja kehuu omia koiriaan (ja jos joku omaansa pelkästään haukkuisi niin varmaankin heräisi kysymys, että minkä takia sitä on sitten käytetty), osa kertoo rehellisesti myöskin huonot puolet joita löytyy ihan kaikista koirista, osa sitten kätevästi unohtaa mainita niistä tai jopa valehtelee silmät kirkkaina. Aika harva varmaankin taluttaa kasvattajan valheenpaljastuskokeeseen ennen pennun ostamista, ja eritoten jos on ensimmäistä koiraansa hankkimassa niin siinä joutuu äkkiä niin pyörryksiin kasvattajan puhetulvasta ettei välttämättä ymmärrä edes ajatella että tuo voisi puhua soopaa. Ei etenkään aloittelija voi osata kyseenalaistaa sellaista asiaa, mistä sillä ei ole alkuunkaan tietoa, ja esimerkiksi monet koirien sairaudet ovat sellaisia että niistä pitäisi oikeasti olla jo jonkun verran perillä että ymmärtäisi edes kysyä niistä kasvattajalta.

Mielellään saisi joo, mutta milläs valvotaan? Kotimaiset tuomarit koulutetaan rotujärjestöjen kautta (ja sieltä kouluttaja on yleensä kasvattaja ja aktiivinen näyttelyissä kävijä) (en ole ihan varma miten on sitten kun tuomari tekee useampia rotuja? mutta niiden ekojen kanssa ainakin pitää kouluttautua rotujärjestön avulla). Ja ulkomaiset hyvinkin vaihtelevilla käytännöillä. Ja sen jälkeen kun ne tuomarioikeudet on saanut niin sitäpä ei taideta valvoa mitenkään että millaisia koiria palkitsevat. Eli se vaatisi kokonaan jonkinlaisen valvontaelimen kehittämisen. Siksi musta esim se ell valvonta ainakin joiltain osin oisi ihan jees.

Se uuden valvontaelimen kehittäminen olisi varmaankin se tehokkain juttu, mutta siihen pitäisi tietenkin repiä jostakin resurssit. Toisaalta sitten voisi kysyä, että jos kerran on rahkeita järjestää niitä tuomareita ja näyttelytouhua ylipäätään, niin eikö pitäisi sitten olla paukkuja myös viedä se homma loppuun saakka ja hoitaa se joku valvontasysteemi. Eläinlääkärivalvonta ei olisi yhtään huonompi homma, ja se voisi mielestäni kuulua osana siihen valvontakoneistoon.

Musta sitä nykyistäkin luonnetestiä voi aivan mainiosti hyödyntää myös niillä roduilla joille sitä ei ole suunniteltu. Kun riittävästi oman rodun koiria on testattu niin on mahdollista yhdessä luoda rodulle niin sanottu ihanne luonneprofiili joka on siis jotain ihan muuta kuin "mahdollisimman isot pisteet".

Minunkin mielestäni voi, ja tästä asiasta olen tietynrotuisten koirien omistajien kanssa joitakin kertoja vääntänytkin. Osa vaan sitkeästi väittää, että tämä testi nyt ei palvele juuri tätä minun rotuani millään tavalla eikä kerro koirastani mitään, eikä auta vaikka kuinka selittäisi että kun siinä ei tosiaan ole tarkoituskaan saada mitään täysiä pisteitä. Tämän varjolla tiedän kuitenkin hyvin monien jättävän menemättä, joten vaikka sitten näiden mieliksi voisi väsätä niitä rotu/roturyhmäkohtaisempia testejä ettei olisi enää tekosyytä jättää jalostuskoiriaan testaamatta. Toki muutenkin voisi kehitellä nykyisen testin rinnalle toisenlaistakin testiä, jos hyviä ideoita (vaikka nyt näiltä nykyistä testiä boikotoivilta) tulisi.

Mutta siis piiz ja laav vaan kyllä me lurch oikeesti ihan samaa mieltä varmaan ollaan, mutta musta ny on vaan kiva vääntää ja vähän kyseenalaistaa ja kärjistääki.

Pusuja ja kukkasia sinnekin suuntaan, samoilla linjoilla tässä tosiaan ollaan ja tietänet että myöskin meikäläinen tykkää tästä vatuloinnista joten ei tässä hätiä.

No eikös MH-luonnekuvaus ole aika hyvä vaihtoehto sille luonnetestille, jos luonnetesti on liian "raju" kyseiselle rodulle? Ilmeisesti MH on tarkotettu vähän nuoremmille koirille, mutta antaa se kuitenkin kuvan luonteesta.

Tutuli kirjoitti:

No eikös MH-luonnekuvaus ole aika hyvä vaihtoehto sille luonnetestille, jos luonnetesti on liian "raju" kyseiselle rodulle? Ilmeisesti MH on tarkotettu vähän nuoremmille koirille, mutta antaa se kuitenkin kuvan luonteesta.

Jenkkicockereille on suunnitteilla nimenomaan ottaa tuo MH-luonnekuvaus jotenkin mukaan kuvioihin. Kuuntelin yhden luennon aiheesta, ja MH vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta hieman pehmeämmille roduille.

Kesällä katselin MH-kuvauksessa kun pieni villakoira pelästyi haalarilla, räminälaitteella ja aaveilla niin pahasti että otti samantien hatkat ja pinkoi muristen pitkin metsiä. Olin aiemmin sitä mieltä, että MH-kuvaus olisi oiva vaihtoehto seurakoiraroduilla, mutta yksi kuvaspäivä muutti mun käsityksen siitä. Se on yllättävän rankka ja hyvin kuormittava nimenomaan niille pehmeämmille roduille.

muoks. eikä se välttämättä anna todellista kuvaa koiran luonteesta. Mun fifiä epäilyttäisi jo se että mukana hengaa yleisö ja tuomarit, olen varma että arkielämässä sen reaktiot poikkeaisivat huomattavasti kuvauksen reaktioista. Kuitenkin aion käyttää sitä jalostukseen, sillä käsi sydämellä voin sanoa että sillä on sellainen luonne, jota soisin rodussa olevan enemmänkin. Taas nousee keskiöön kasvattajan vastuu, pitää tietää ja tuntea koirat joita aikoo käyttää, eilaiset testit ovat vain suuntaa antavia. Ne eivät missään nimessä kerro koko totuutta eivätkä mun mielestä saa olla peruste käytölle, esim. "tällä on luonnetestin pisteet +250, totta kai käytetään!".

Tutuli kirjoitti:


No mun sheltti on sit tasan yhtä helppohoitonen ku ajokoira. Pesen ehkä kerran vuodessa, jos sitäkään, kurakeleillä huuhtasen kans mahan alusen ja tassut, kuivaan ja se on siinä. Harjaamista on toki enemmän, mutta harvoin mä sitäkään teen, turkki pysyy siistinä tosi vähällä hoidolla. Ja meillä ei pakkasrajoja tunneta, Alissa piehtaroi onnessaan lumessa 30 asteen pakkasellakin, et on siitä turkista hyötyäkin. Tietty kovilla pakkasilla ei tehdä niin pitkiä lenkkejä ku yleensä, mut lähinnä ihmisten jäätymisen takia...

Siinä olis sellanen paksuturkkinen koira jonka minäkin laiskana voisin ottaa. No siis joo, kyllähän ajurinkin kanssa pystyy tekemään pidempiä lenkkejä kuin sadan metrin pissatus kovemmillakin pakkaskeleillä ja se vielä jollakin tapaa tarkenee jonnekin pariinkymppiin asti, mutta ei se kyllä enää ole lumessa piehtaroinnista silloin kovin innoissaan. Tosin eihän nuo sillä lailla siitä puuhasta taida muutenkaan innostua niin paljon kuin ihan vain jälkien etsimisestä ja haistelusta.

Kettuprinssi kirjoitti:

Jos joitain koiria pitäisi metsästyksessäkin typätä, se olisi ennen kaikkea mäyräkoirat, jotka ampuu kiinni kettuihin ja mäyriin kapeissa luolissa. Sama juttu muille luolakoirille, korvat ja häntä pois vaan.

Itse asiassa ainoa luolakoiraroduista, joiden yksilöt on hyvinkin monet niin hölmöjä, että menevät hengestään piittaamatta kiinni jopa siihen kaikista pahimpaan vastustajaan, eli mäyrään on saksanmetsästysterrieri. Hyvä luolakoira osaa painostaa sopivasti, mutta niin että oma henki säilyy. Niitä liian tyhmänrohkeita kuolee toisinaan jopa sinne luolaan. Mäyrikset ja muut territ tajuaa että perääntyäkin voi ja on joskus ihan viisasta. Supikoiraan ja kettuunkin voi jopa vähän käydä kiinni tilaisuuden tullen kun niiden kanssa yhteenotosta tulee korkeintaan vähän nekkuun naarmuja. Kavereilla on aika monella luolakoiria eikä niillä ole kyllä yhdelläkään typistetty korvia eikä sen puoleen häntääkään... Paikattavana ne kyllä muuten käyvät niistä taisteluhaavereistaan aika usein kun on naama tai etumukset muutoin verillä. Aika pienethän niillä terreillä varsinkin korvat loppujen lopuksi kyllä ovatkin, joten josko niistä kuitenkin saa aika huonosti otetta? Luolakoiralla metsästävän ei ole pahaksi vaikka tuntea joku eläinlääkäri. Tää onkin yksi niistä metsästyksen muodoista, mikä ei mua ihan kauheasti ole koskaan sytyttänyt. Sen verran olen sitä nähnyt, että on se aika hurjaa touhua niin koiralle kuin myös niille saaliseläimille.

Kettuprinssi kirjoitti:

Jos jokin minua ihmisten piirteissä ärsyttää, se on ylemmuudentunne, turhamaisuus ja julmuus yhdistettynä. Eläinten, etenkin koirien, kohdalla se näkyy parhaiten. Omaa napaa ajatellaan ja unohdetaan, että kyseessä on elävä, tunteva olento, joka elää vieläpä eräänlaisessa symbioosissa ihmisen kanssa. Ja sitten niitä mennään leikkelemään, että näyttävät "uhkaavammalta" tai mitä siinä nyt haetaankaan.

Komppaan tätä.

Peräkkäiset viestit yhdistetty.
Jaijah

Me lenkkeiltiin viime talvena kovemmillakin pakkasilla kun hommasin Lunalle tossut ja toppatakin. Nyt ei voi pakkastenkaan syyksi laittaa etteikö lenkeille pääsis

Pakko vielä ot sanoa, että itse en ainakaan ottais koiraa semmosesta paikasta jossa näyttelyt on se tärkein harrastus ja asia elämässä.

Mutta vielä tuohon typistys asiaan niin kauheampaa se kuitenkin on häntä typistää kuin korvat. Meillä ainakin Luna käyttää paljon häntäänsä tasapainoiluun ja tämän huomasin kunnolla viimetalvena kun tuolla lumihangessa rämmittiin.

"Näyttelyihminen" täällä hei (näyttely)koirani saa myös elää ihan koiran elämää, juosta metsässä ja puuhailla kaikenlaista. Sitä kyllä pestään ja puunataan, mutta samalla tarkastetaan, onko iho kunnossa. Parhaiten tuollaisen karvapöheikön alle näkeekin föönäämällä karvoja järjestelmällisesti sivuun.

Mitenkään nyt typistämiseen mitään kantaa ottamatta ajattelin sanoa pari sanaa tuosta "tittelirivijalostamisesta". Ei sen niin kuuluisi tosiaan olla, että pelkät tittelit painavat vaakakupissa niin paljon, että pennutetaan vain niiden perusteella. Jalostus, kuten joku mainitsi, onkin asia erikseen. Itse en kuitenkaan ottaisi pentua, mikäli vanhemmat eivät myös näytä suht hyvältä, tai siten, että vanhemmat eivät tasapainota toistensa virheitä. Titteleitä ei tarvitse olla, eikä tarvitse olla upein mahdollinen yksilö, eiväthän ne aina olekaan parasta jalostusmateriaalia. Perusasiat kuitenkin tulee olla kohdallaan, enkä usko, että kaikki voi olla kunnossa mikäli aina H:ta kiskoo näyttelystä. Joo, voi se koira olla ihan ok, mutta ei se ole silloin tarpeeksi rodunomainen ulkomuodoltaan, ja se on kuitenkin yksi osa-alue, tulisi jalostaa rodunomaisia koiria ominaisuuksien lisäksi myös ulkonäöltään, tai sitten tulee muuttaa rotumääritelmää mikäli suurin osa alkaa muistuttaa ihan jotain muuta kuin pitäisi. Lisäksi tietysti vielä se, että tuomarista riippuen tarvitsee miettiä, onko se ERIkään perusteltu, senhän kyllä saa jos valitsee Tuomari Eriautomaatin. Täydellistä rotunsa edustajaa tuskin on olemassakaan, mutta kyllä ne näyttelytkin jotain koirasta mielestäni kertovat, etenkin ne arvostelut.

Kettuprinssi kirjoitti:

Jos halutaan pystyjä korvia tai lyhyttä häntää, jalostakaa siihen. Eiköhän dobermannillekin saisi jotenkin jalostettua pystyt korvat, kuten se on aikanaan saatu black and taniksi ja ruskeasilmäiseksi.

Tai jos vaikka unohdettaisiin kokonaan se ulkonäkökeskeisyys. Varmaan heitit tuon kommentin et-niin-tosissasi, mutta hirvittävä ajatuskin, että lähdettäisiin jalostamaan pullonkaulojen kautta pystyjä korvia millekään rodulle, kun monen rodun jalostus on nyt jo liian ulkonäköpainotteista ja se näkyy sitten luonteissa ja terveydessä.

Samaan liittyy tuo jo käyty keskustelu collieiden ja shelttien korvista. Nuorempana (kun ajatusmaailma oli vielä niin kovin idealistinen ja musta-valkoinen...) olin sitä mieltä, että teippaaminen ja liimaaminen pitäisi kieltää, koska siten saatu korvienasento ei periydy. Nyt olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos sellaisilla suhteellisen harmittomilla keinoilla saadaan huomio pois jalostuksen kannalta totaalisen toisarvoisesta seikasta eli korvien asennosta, sehän on vaan hyvä.

Typistämisasiaan mulla ei ole enää muuta annettavaa kuin mitä täällä on jo sanottu. Ulkonäön takia typistäminen on suunnattoman itsekästä ja itsekeskeistä ja typistyskielto on ihan paikallaan. Valitettavasti turhamaiset ihmiset voivat edelleen hankkia silvotun koiran ulkomailta. Jalostus- tai työkäyttöön tuodun typätyn koiran tuomisen ymmärrän kyllä, jos kasvattajan kanssa ei ole ollut mahdollista sopia typpäämättä jättämisestä - muuten en. Kurja tosiasiahan on se, että niin kauan kuin muualla saa typistää koiria, sikäläiset kasvattajat eivät välttämättä halua ottaa riskiä, että heille jää pitkähäntäinen tai luppakorvainen pentu käsiin, jos vientisuunnitelmat peruuntuvatkin. Ja sikäläisen kasvattajan näkökulmakin on ihan ymmärrettävä, vaikka se hankaloittaakin jossain määrin jalostustuonteja (Tigrulla oli kuitenkin tähän hyviä pointteja) ja estää oikeastaan kokonaan kisakoiran tuomisen tällaiselta kasvattajalta. Siitäkin huolimatta on hyvä, että kilpailukiellossa typistetyille koirille ei ole Suomessa jätetty porsaanreikiä, koska niitä hyödynnettäisiin varmasti väärin perustein ja taas aiheutettaisiin koirille turhaa kipua, kun typistettyjen koirien hankkimiset lisääntyisivät.

maddy kirjoitti:

Samaan liittyy tuo jo käyty keskustelu collieiden ja shelttien korvista. Nuorempana (kun ajatusmaailma oli vielä niin kovin idealistinen ja musta-valkoinen...) olin sitä mieltä, että teippaaminen ja liimaaminen pitäisi kieltää, koska siten saatu korvienasento ei periydy. Nyt olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos sellaisilla suhteellisen harmittomilla keinoilla saadaan huomio pois jalostuksen kannalta totaalisen toisarvoisesta seikasta eli korvien asennosta, sehän on vaan hyvä.

Tuo on kyllä ihan totta. En minäkään kannata sitä, että alettaisiin jalostuksessa käyttämään vain "luomulurppakorvaisia" shelttejä ja collieita. Mutta sitä en ymmärrä, miksi rotumääritelmää ei voisi muuttaa niin, että korvien asennolla ei olisi väliä. Ymmärrän kyllä, että ilmeeseen vaikuttaa aika paljon se, ovatko korvat pystyt vai kääntyneet. Mutta kun tuntuu, että suurimmalla osalla ne nousevat pystyyn, niin onko rotumääritelmä silloin ihan realistinen..?

neruda kirjoitti:

Perusasiat kuitenkin tulee olla kohdallaan, enkä usko, että kaikki voi olla kunnossa mikäli aina H:ta kiskoo näyttelystä. Joo, voi se koira olla ihan ok, mutta ei se ole silloin tarpeeksi rodunomainen ulkomuodoltaan, ja se on kuitenkin yksi osa-alue, tulisi jalostaa rodunomaisia koiria ominaisuuksien lisäksi myös ulkonäöltään, tai sitten tulee muuttaa rotumääritelmää mikäli suurin osa alkaa muistuttaa ihan jotain muuta kuin pitäisi.

Ei yhtään näyttelyihminen tässä terve Mä en taas voi käsittää, miten niin H:n arvoinen koira ei olisi rotuisensa näköinen. H tarkoittaa käsittääkseni hyvää ja H:n arvostelun saaneet koirat varmasti muistuttavat rotuistaan sen verran, että helposti tunnistaa rodun edustajaksi. Ulkonäkö on tietyllä tapaa tosi helppo arvioida, mutta mä en käsitä, miksi värivirhe, korvien asento, ei-niin-tuuhea turkki (jos paksulle turkille ei ole erityistä perustetta, esim. rekikoirat) tai muu vähäinen virhe painaa vaakakupissa enemmän kuin se, että koiran kanssa on mukava olla ja elää. Eri asia sitten, jos H tulee ahtaista liikkeeistä tai epäterveistä kulmauksista tms "oikeasta ongelmakohdasta". Siksikö, että ulkomuoto näkyy päällepäin ja on helpommin arvioitavissa kuin asiat, joita ei niin tilastoida kuten vähäiset allergiat, huonohko hermorakenne, lievä ääniherkkyys jne. Sitten toki löytyy niitä puliveivareita, jotka pennuttavat pahasti allergisia, heikkohermoisia ja paukkuarkojakin yksilöitä, mutta tarkoituksella otin esimerkiksi tuollaiset ns. lievemmät versiot, jotka pennunostajalle ei välttämättä näy eikä niitä ole niin helppo mitata tai ne on kiva selitellä luonnetestin jälkeen parhain päin tai neuvomalla syöttämään varuiksi vehnätöntä tai pahimmillaan jopa tituleerata rotuominaisuudeksi, kun koira on arka, herkkävatsainen tms.

Lienee itsestään selvää, että kritiikki ei suoranaisesti kohdistunut nerudaan, vaan sai vain kimmokkeen lainaamastani kohdasta.

Täällä puhutaan näyttelyistä. ja yhden kerran olen elämäni aikana ollut mathc showssa(sen takia kun sosiaalistin Lulua) niin siellä oli sellainen sheltin omistaja joka käveli sen shelttinsä kanssa ja se koira vissiin nosti vähän väliä häntäänsä liian ylös ja sit se nainen läpsäs sitä häntää aina alaspäin. Mä kyllä vähän katsoin huuli pyöreänä mitä hittoa!! Ihan järjetöntä touhua toi että häntä täytyy olla just tietyssä asennossa ,hei haloo. Muuten oli kiva tapahtuma!