Koirat.com

Mä jossakin määrin tunnistan itseni tuosta kännykän jatkuvasta räpläämisestä, ja se on kyllä jotain josta toivoisi pääsevänsä eroon. Ylipäänsä pitäisi tehdä päätös että silloin kun oon menossa niin en päivystä mitään Facebookin chattia vaan ne keskustelut ehtii hoitaa muulla ajalla. Ylipäänsä nykyihmisen trendi on olla 24/7 tavoitettavissa ja se on ihan tötteröstä. Oon ottanut nykyään satunnaistavaksi jättää puhelinta kotiin, autoon jne jotta en salli itselleni sitä mahdollisuutta.

Mähän en ole vieläkään hankkinut älypuhelinta. Suurin syy on se, että nykyinen (ilmaiseksi saatu) puhelin toimii edelleen moitteettomasti enkä näe siis tarpeelliseksi käyttää rahaa uuteen puhelimeen. En mä varsinaisesti edes ole kaivannut muita kuin perustoimintoja, vaikka reissuilla on välillä tullut hyödynnettyä kaverien älypuhelimia, mutta olisi pärjätty ilmankin.

Mua ei mitenkään suunnattomasti ärsytä, vaikka kaverit istuvat puhelimet kourassa "koko ajan", mutta kyllä siihen kiinnittää huomioa ja kyllä se välillä tuntuu katkovan keskustelua. Lähinnä tuolle asialle tulee naureskeltua, kuten Barcelonassa parin kaverin seurassa aamupalalla: huoneessa huono yhteys, joten aulassa piti sitten sohia senkin edestä.

Kyllä mua silti oikeasti vähän kauhistuttaa, kun tulee hankittua se ensimmäinen älypuhelin joskus. Mä en tahdo olla noin koukussa sosiaaliseen mediaan! Tälläkin hetkellä saattaa mennä viikonloppu ilman Fb:iin kirjautumista (töissä nyt on kone auki aina) eikä ahdista mitenkään. Sitä paitsi, kyllähän sitä saa naurua aikaiseksi, kun vetäsee tuon oman parin euron vanhuksen esiin

Mullakaan ei oo älypuhelinta. Aina välillä oon katellut käytettyinä ja meinannut ostaakin, mutta jotenkin se on sit aina jäänyt, kun oon pysähtynyt miettimään että tarvitsenko tätä oikeasti. Ihan hyvin mä pärjään ilmankin ja 7 euron puhelinlaskut on varmaan isoin syy miks en vielä oo vaihtanut hienompaan luuriin. Rahaa ei kuitenkaan oo mitenkään älyttömästi ja vaikka olisikin niin miksi haluisin laittaa sitä sit siihen että roikun oikeesti netissä ihan 24/7, kun teen sitä ihan tarpeeks kotona koneellakin.

Kavereiden puhelinroikunta aina vähän hämmentää, joskus myös ärsyttää. Mä otan kyllä muutenkin aika helposti itseeni kaikki tommoset epäkunnioittavat eleet. Yleensä silloin kun kaikki selailee jotain facebookkia (siis mitä te oikein ees teette sillä puhelimella koko ajan? ei mun facebookissa ainakaan tapahdu mitään kivaa, eikä mun kaverit oikein päivittele mitään, joten en tajuu miks se puhelin pitää olla esillä kaikissa illanistujaisissakin?) kaivan ton oman raihnasen nokiani esiin ja kommentoin jotain aiheesta, en mitenkään pahasti, mutta niin että yleensä muutkin vähän havahtuu siihen, että tässä nyt 6 tyyppiä istuu yhdessä ja kaikilla puhelimet kädessä. Metrossa on myös tosi outo fiilis aina, kun mun lisäks vain spurgut ei tuijota puhelimen tai ipadin näyttöä...

Viime viikonloppuna leffassa oli kyllä niin naurettava pariskunta, että ois tehnyt mieli kommentoida niille jotain, mutta en oikein tiennyt että mitä oisin ees voinut sanoa. Ne oli siis tämmösiä suunnilleen samaa ikäluokkaa eli parikymppisiä, tyttö siinä jotain statusta kirjoitti faceen ja poika sitten kielsi ettei häntä saa tägää siihen koska "mä yritän pitää tätä yksityiselämääni vähän salassa" ja "en haluu aina olla tavoitettavissa ja et kaikki tietää missä meen". En muista miten se sen ripitys jatkui, mutta käytännössä sen pointti oli vaan että älypuhelimet ja sosiaalinen media on ihan kakkosesta ja noloo. Kuuntelin sitä sen palopuhetta ja olin että ihan ok. Mutta kas, sitten kun se elokuva alkoi, kaivoi se poika oman älypuhelimensa ja piti sitä kädessä koko kolmen tunnin ajan ja vastasi jokaiseen viestiin jonka sai :D Niitä viestejä tuli myös aika paljon, istuin ton älykön vieressä siis ja ihmettelin sitä meininkiä. Urvelooo...

nipanapa kirjoitti:

Metrossa on myös tosi outo fiilis aina, kun mun lisäks vain spurgut ei tuijota puhelimen tai ipadin näyttöä...

Joo tuo on julkisissa ihan älytöntä, ihmiset on aivan paniikissa jos se puhelimen näyttö ei ole sentin päässä nenästä. En tiedä minne ne pelkäävät katseensa harhautuvan, en minä ainakaan pakonomaisesti tuijota muita ihmisiä vaikka mulla ei luuri olekaan varastamassa keskittymistä. Oon monta kertaa herkutellut ajatuksella että ponkaisen yhtäkkiä ylös ja karjaisen täysin palkein mitä tahansa, olisi kiva nähdä kuinka monelta tulisi eritteet housuun kun tosimaailma jysähtäisi tajuntaan fb:n sijasta. Hauskaa on myös seurata niitä jotka meinaavat missata oman pysäkkinsä kun eivät malta keskeyttää sitä kännykän räpläämistä edes sen vertaa että katsoisivat missä ollaan menossa. Sitten juostaan letti suorana ja puolet tavaroista jää penkille.

^ Mä en bussissa tms oikein edes pysty kauaa puhelinta selailemaan, kun tulee niin paha olo siitä ruudun tuijottamisesta. Täällä ei häiritsevän paljon ole kyllä puhelimen selailijoita, lähinnä ehkä teinit tai parikymppiset. Mutta mä oonkin täällä Keski-Suomessa, en pk-seudulla.

Itsekkin olen aika kiinni puhelimessani ja whatsapp viestejä lentelee päivittäin useaan otteeseen, mutta se mikä ärsyttää eniten, on jos ollaan jossain kaverin kanssa kahvilla tms niin pitää kokoajan näpyttää puhelinta. Itsekin saatan vastata johonkin viestiin/puheluun, mutta pyrin kuitenkin silloin olemaan sen ihmisen enkä puhelimen kanssa.

Jos oon yksin eikä kuulokkeita eikä koiria, selaan 99 % todennäköisyydellä luuriani. Se olkoon minun syntymäoikeuteni digital nativena. Mitä se on keneltäkään pois jos vaikka bussissa tai liikennevaloissa tai kaupan kassajonossa kaivan instagramit ja twitterit esiin ja viihdytän itseäni? Ei mitään.

Kavereiden kanssa ollessa mikäli kaivan puhelimen esiin, teen sen syystä ja sanon myös mikä se syy on.

Muok. Tech -> digital.

Eihän se keneltäkään pois olekaan enkä minä ainakaan siitä toisten puhelimien selaamisesta jossain julkisissa mitenkään ärsyynny, lähinnä se näky on aika surkuhupaisa ja tulee mieleen joku zombiepidemia kun melkein jokainen matkustaja tillottaa nollat taulussa puhelintaan. En siis ajattele että ihmisten pitäisi alkaa esimerkiksi yhtäkkiä sosialisoimaan keskenään (yäk), ja jos se on vaihtoehto niin olen nykytilanteeseen entistäkin tyytyväisempi. Olen vain huvittunut.

Jos taas puhutaan noista jotka ripeltävät luurinsa kanssa jotain fb-päivityksiä silloin kun heillä on seuraa, niin sitä pidän ihan puhtaasti epäkohteliaana. En pahastu jos joku vastaa puheluun ja hoitaa sen järkevästi alta pois, mutta jos keskustelukumppanini selaisi kaiken aikaa facea/mitä tahansa ja saisin puhua yksikseni, kyllä se ärsyttäisi. Samoin jos luuri soi koko ajan ja siihen vastataan joka kerta ja jaaritellaan minuuttitolkulla, ajattelen myös silloin ettei seuraani näissä maisemissa kaivata.

Mua vaan hämmentää se jatkuva some-elämä. Tuntuu ettei kukaan osaa tai halua olla enää ihan vaan tässä hetkessä, ihan oikeasti kaikkialla kaivetaan heti se puhelin esiin. Sellaiset ns. tyhjät hetket lienee ihan sietämättömiä, vai miksi jatkuvasti täytyy olla se viihdyke x? Ei joo tosiaan tarvii alkaa tuntemattomille jutella (toivon aika usein että mullakin olis joku viihdyke mihin paeta, nyt oon se helpoin lähestyttävä ja aika usein haluaisin vaan istua rauhassa), enkä mä nyt sano että ihmiset jotka työmatkallaan julkisessa liikenteessä hoitaa asioita puhelimellaan tai muutenkaan sitä loisteruutua hipelöi tuolla ois jotenkin huonompia. Mutta just semmosta turhanpäivästä instagram-roikkumista en vaan tajuu. Musta toi on niin meditoinnin vastakohta, annetaan ärsykkeiden varastaa huomio siltä mitä oikeesti vois keholla aistia. Kuulostan ihan joltain hihhulilta, sori, tarkotan ihan hyvää. Mulla myös tulee liiallisesta some-käytöstä jotenkin levoton olo, mietin vaan miltä tuntuu kun just jokaiset kassajonotukset tai liikennevaloissa seisomiset vielä tsiigailee twitteriä, kun ite kuitenkin käytän vain facebookkia ja livejournalia ja niitäkin vain kotona koneella. Mutta näähän toki jokainen kokee omalla tavallaan. Jos se puhelin helpottaa oloa niin go for it.

Lurch kirjoitti:

Eihän se keneltäkään pois olekaan enkä minä ainakaan siitä toisten puhelimien selaamisesta jossain julkisissa mitenkään ärsyynny, lähinnä se näky on aika surkuhupaisa ja tulee mieleen joku zombiepidemia kun melkein jokainen matkustaja tillottaa nollat taulussa puhelintaan. En siis ajattele että ihmisten pitäisi alkaa esimerkiksi yhtäkkiä sosialisoimaan keskenään (yäk), ja jos se on vaihtoehto niin olen nykytilanteeseen entistäkin tyytyväisempi. Olen vain huvittunut.

Mä laitan aina tämän kuvan kun ihmetellään nykyään ihmisten epäsosiaalisuutta julkisessa liikenteessä ja nenä kiinni kännykässä

Mä kuulun just siihen ärsyttävään ihmistyyppiin joka on kokoajan puhelin kädessä . En kylläkään sillon jos mulla on seuraa. Mutta jotenkin just sen takia kun elämä muutenkin on niin hektistä niin sitä harhakuvittelee jäävänsä mukamas jostain paitsi jos ei kokoajan tsekkaa facebookkia/instagramia/whatever somea.

Oikeesti tekis ihan sika hyvää opetella siitä pois ja olla ihan rauhassa ne aamuset junamatkat/ravintolassa ruuan odotusaika/bussin odottaminen jne. Sitäpaitsi talvella usein jäätyy sormetkin.

Mua ehkä enemmän kiinnostais tietää, että milloin meistä tuli näin puhelinten/tablettien orjia ja osaako nykyset lapset ikinä rauhottua kun niillä ei _ikinä_ oo ollut sitä aikaa että ihan vaan oltiin ilman puhelinta

Mua ärsyttää oikeasti itsessäni se, että mun on tosi vaikea yksin ollessani irrottautua puhelimesta. Jos oon vaikka koiran kanssa lenkillä, niin en mä silloin kyllä näpellä enkä oikein edes viitsi kuunnella välttämättä musiikkia, kun tulee huono omatunto. Mielestäni mun pitäisi olla 100% koiran kanssa, kun sekin on mun kanssa. Ehkä vähän höpsö ajattelutapa, mutta ainakin kun samoilee jossain metsissä edes sen tunnin päivässä, niin saa sellaista kunnon rauhaa.

Mutta kotona, kun ei ole mitään tekemistä. On niin helppoa vain näpyttää älypuhelinta, selailla forumeita ja facebookkia, vaikkei siellä oikeasti tapahdu mitään 10 minuutin välein... Munkin pitäisi kyllä opetella siitä pois. Oikeasti vaikeinta on kun pitäisi ottaa pääsykoekirja käteen ja alkaa lukea, niin miten helposti sitä onkaan vaan sängyllä ja läprää puhelinta kirja sylissä... Mun pitäisi varmaan laittaa tohon joku aikarajoitus, että 5 minuuttia kerrallaan ja sitten se olisi 30 minuuttia kiinni, eikä voisi vastata kun puheluihin.

Tokya kirjoitti:

Mua ehkä enemmän kiinnostais tietää, että milloin meistä tuli näin puhelinten/tablettien orjia ja osaako nykyset lapset ikinä rauhottua kun niillä ei _ikinä_ oo ollut sitä aikaa että ihan vaan oltiin ilman puhelinta

Tätä mäki oon miettinyt. Muistaakseni hesarissa oli joskus tässä joku aasialaistutkimus, jonka mukaan älypuhelimet heikentää keskittymiskykyä ja muistia ja lisää stressiä. En nyt onnistunut löytämään kyseistä juttua. Tutkimukset on aina tutkimuksia, suhtaudun vähän skeptisesti siihen miten tarkan kuvan ne todellisuudesta antaa, mutta kyllä noi ajatukset jäi silti takaraivoon muhimaan. Vähän jännittääkin, että mitä sitten kun jossain vaiheessa varmaan tulee pakostakin vaihto hienompaan puhelimeen, tuleeko musta samanlainen addikti kuin muista?

myrkku kirjoitti:


Mä laitan aina tämän kuvan kun ihmetellään nykyään ihmisten epäsosiaalisuutta julkisessa liikenteessä ja nenä kiinni kännykässä

Hahah, touché. Minä olen monesti se joka istuu metro-lehti kourassa eikä katso kehenkään.

On kuitenkin sen verran puolustauduttava että osaan istua (ja toiseen suuntaan aina istunkin koska ehdin lukea lehden jo menomatkalla) myös paikoillani ja katsella vaikka ikkunasta ulos eikä koko ajan tarvitse tehdä mitään. Metrossa tietysti voi näyttää vähän epäilyttävältä jos joku kauhean kiinnostuneena katselee maisemia pilkkopimeässä tunnelissa, mutta näkee siinäkin vaunun heijastukset.

Mä ihmettelen tyyppejä, jotka itkee rahapulaansa facebookissa vähän väliä.. Mä en ikinä kehtaisi.

Tai ehkä ne toivoo, että saavat lahjoituksia.

Tunnistan kyllä ihmistyypin, siis nuo rahasta naukujat. Multa löytyy kanssa tällä hetkellä ainakin yksi sellainen, joka kollottaa tämän tästä miten ei ole rahaa ja pitäis ostaa sitä ja tätä ja välillä jopa kertoo ettei ole itselle/lapsille ruokaa.

Johannna kirjoitti:


Tai ehkä ne toivoo, että saavat lahjoituksia.

...Ja tämä edellämainittu tyyppi tekee tuota ainakin minun nähdäkseni juuri tästä syystä. Se kerjäsi joskus aikoinaan fb:ssa rahoitusta yhteen omaan juttuunsa, ja kun se muutamia lahjoituksia sai niin yhtäkkiä alkoikin ilmestyä uutta tatuointia jne. eli en tiedä menivätkö ne lahjoitukset sitten ihan muualle kuin piti. Siitä pitäen se on säännöllisesti pyydellyt avustusta milloin ulkomaanmatkoihin ja milloin mihinkin.

^ No oho, jos se rahan kerjääminen tuottaa tulosta, niin mikäs siinä.

Toinen ihmetyksen aihe ; mulla on yks kaveri, joka päivittelee useamman kerran viikossa tyyliin : voi ei, nukuin pommiin, nyt on kiire!

Ööh, no ei sulla näköjään kovin kiire voi olla, kun ehtii facebookiinkin tästä kaikille ilmoittamaan.

^ Noihin on erittäin helppo ratkaisu. Katsos siellä oikealla on sellainen pudostuspalkki, mistä saa piiloon semmoisten tyyppien päivitykset mitkä ei nappaa ollenkaan! (Jos haluaa kuitenkin kaverilistalla pitää.) Eri kätevää, eikö totta?

^ Olen kyllä tästä hyvin tietoinen. Ei nuo tietyt kaverit ja heidän päivitykset mun vitutuskäyrää niin korkealle nosta, ei lähimaillekaan, että pitäisi piilottaa. Mä en edes yleensäkään piilottele ketään, vaan jos joku oikeasti ärsyttää niin paljon, niin se lentää kaverilistalta saman tien pois.

Kaippa sitä silti saa ihmetellä joidenkin järjenjuoksua, vaikkapa just tuota, että jos on töistä jo myöhässä, ja silti on aikaa päivittää siitä facebookiin. Ainakin omassa arvomaailmassa tuossa on prioriteetit hieman hullunkuriset.

Tää topicci kun käsittääkseni käsittelee juurikin facebookkia, sen ihanuutta ja kamaluutta, mitä se sitten itse kullekin tarkoittaa.

^Toki, kunhan muistuttelin vain vaihtoehtoisesta ratkaisusta kun kerran löytyy useampikin ärsytyksen aihe sieltä omasta piiristä.

^ Minä kyllä tykkään jollain kierolla tavalla provosoitumisesta.

Eikö ihmiset oikeasti keksi mitään mielikuvituksellisempia aprillipiloja, kun tuntuu että joka toisella naisella on statuksena "olen raskaana", tai ultrakuva. Jee.