Koirat.com

Miten huomaatte ympärillänne koiran ihmimillistämistä? Entä onko juttuja joissa itse teette niin?

Näin äkkiseltään mieleen tulee tilanteita, että kuvitellaan koiran ymmärtävän puhetta ja se että koira pahoittaa mielensä, jos ei se saa ruokapöydästä herkkuja.

Itse inhimillistän eläimiäni ehkä lähinnä niin, että monesti mieheni kanssa keskustelemme ns. eläiminä. Tai siis että mitä kissat/koira jossain tilanteessa ehkä sanoisi tai ajattelisi. Homma on lähinnä tavaksi tullutta huvia, eikä vaikuta suhtautumiseemme esim. ruokinnassa, koulutuksessa, toimenpiteissä yms. Inhimillistäminen on mielestäni ok siihen pisteeseen asti, kunnes se vaikuttaa koiran elämään tai elämään sen kanssa, negatiivisesti. Eli inhimillistämisenkin taustalla pitäisi aina ymmärtää että eläin on eläin, ja sillä on omat tarpeensa ja tapansa käsittää maailma. Sen myönnän, että joskus ajattelen että koirani ei pidä minusta koska se ei nuole naamani ikinä. :D

Omasta mielestäni siinä vaiheessa menee inhimillistämiseksi kun kuvitellaan koiran ajattelevan niinkuin me, eli liian monimutkaisesti tai pitkälle. Koira ei ajattele että `saakohan maata huomennakin tässä ihanalla pedillä´ se on koira ja se vain nauttii siitä hetkestä ja vain makaa.
Tälleen esimerkkinä..

Ikäviä inhimillistämispiirteitä ovat mielestäni juuri nuo Elenyan mainitsemat ja muutenkin juuri se, että ajatellaan koiran pystyvän ajattelemaan yhtä monimutkaisesti kuin ihminen. Ajatellaan, että koira muistaa kyllä tuhonneensa sen roskapussin aamulla klo 8, kun ihminen toruu siitä kello neljältä.

Vähän pitemmälle menee kyllä erilaiset ilmiöt maailmalla, jossa ajatellaan koiran nauttivan samoista asioista kuin ihminen. Olen lukenut esim. koirahotelleista, joissa koiralla on parisänky ja 40" telkkari. Ok, se sänky voi olla mukava ja pehmeä, mutta mitä koira tekee telkkarilla? Samoin koirien kauneudenhoitopalveluista taitaa nauttia vain ihminen.

Muitakin kuin koiria inhimillistetään. Juuri vähän aikaa sitten Oprahissa Oprhan selitti jotain sellaista kuin, että "miten kana voi olla muuta kuin onnellinen, kun sille soitetaan parasta musiikkia". Kobe-härille luetaan runoja, ja niitä hierotaan oluella, vaikka onnellisimmaksi nekin tulisivat ihan yksinkertaisesti laiduntamalla.

Itsestäni tiedostamia inhimillistämisiä ovat lähinnä koiran kuvailu ihmismäisin adjektiivein.

Mun mielestä kaikki inhimillistäminen ei ole aina Paha. Jos inhimillistämisestä ei koidu koiralle haittaa, niin ei se ole keneltäkään pois. Usein tunnutaan ajattelevan, että inhimillistäminen on Paha Asia, ja jos siihen sortuu, niin ei varmasti pitäisi hankkia koskaan koiraa, eikä tiedä mitään koirista, kun ei ymmärrä olla inhimillistämättä niitä. Juu, hieman kärjistettyä.. :D

Itse inhimillistän ainakin ruokailun suhteen. Jos itsellä on juhlapäivä tai jos koiralla itsellään on syntymäpäivä, niin silloin sen "on saatava" jotain herkkua. Samaten jos ollaan tien päällä, koiralla "on oltava" herkkumatkaeväät koska minullakin on. Eihän se toki sitä ymmärrä, että nyt tulee herkkua juhlan/erikoistilanteen vuoksi, mutta ehkäpä tuolla haluan ottaa koiran osaksi sitä hetkeä ja omaa arkeani.

Mmmm.. itsehän esim. kutsun itseäni elukoitten äidiksi. :D "Noniin heihei, äiti tästä lähtee..!". Ennen tuota kissaa olin vähän sitä mieltä, että on hullua kutsua itseään eläimen äidiksi, tai kutsua koiriaan pojiksi yms. mutta jotenkin se vaan alkoi kisunpennun kohdalla ja nyt huomaan, että välillä sanon Ansallekin jotain yllämainittua. Hassuintahan tässä on, että koira on kuuro, joten ihan omaksi "iloksi" sitä tulee puhuttua eläimille päivittäin.

Sitten tietty kisulla on aina välillä asiaa, ja puhun niinkuin mitä kissa puhuisi minulle. "Minä en ole saanut ruokaa vielä yhtään..kisu on vihainen." :D Voi luoja, nyt kun kirjoittaa nämä asiat ylös, niin näkee miten paljon sitä inhimillistämistä oikeastaan tekee.

En kuitenkaan anna koiran nukkua sängyssäni, koska ällöttää se kaikki hiekka, lika ja karvat mitä siitä muutenkin tippuu. Lenkillä se ei saa mennän niin pitkällä edellä minua kuin hihna riittää, ja sille on tietyt säännöt(ei saa riekkua sisällä, kissaa ei saa jahdata, ruoka pitää ansaita, koskaan en anna sille ruokaa pöydästä yms.).

Äitini on kyllä varmaan vielä pahempi kuin minä. Siellä kissoilla(silloin 4kpl) oli oikein kunnon monologeja aina, ja jos iskä lähti yksin lenkille ja Sani ei päässyt mukaan, niin se "pahoitti mielensä". Onhan noita! Ja tuollaista harmitonta inhimillistämistä tietty tekee vain itsensä takia. Kuten täällä sanottiin, niin ei se koira kauheasti ymmärrä paremman päälle.

Kyllä mäkin sorrun inhimillistämiseen, tosin paljon vähemmän kun otin asiakseni jo ennen koiran tulemista tiedostaa sen, että koira ei ole sama asia kuin ihminen. Kissaa olen luultavasti ennen inhimillistänyt liikaakin mutta sekin alkoi pysymään kurissa kun tajusin virheeni. Mulla oli esim. kauhean huono omatunto jos olinkin töiden jälkeen vaikka tunnin kaupungilla enkä mennyt suoraan kotiin, kissahan joutui odottamaan tunnin pitempään kuin normaalisti. Sitten kun aloin miettimään että tuskinpa tuo kelloa vahtii, kun olen pois se tarkoittaa että olen pois eikä sillä tunnilla ole mitään väliä kissalle.

Frostyn tapaan mäkin kutsun itseäni elukoille niitten äidiksi. Itseäni aina huvitti oma mummini joka lässytti kissoilleen ja oikeastaan kaikille elukoilleen ja puhui itsestään niiden äitinä, mutta sitten kun tuo nykyinen kissa pentuna tuli, ei jotenkin ollut parempaa kutsumanimeä itselle kuin se äiti. En jotenkin osaa puhua itsestäni kolmannessa persoonassa nimellä ja äiti vain sopi suuhun jotenkin hyvin.

En kuitenkaan pidä eläimiä ihmislapsina, ainoastaan karvalapsina ja niille on selvät rajat. En myöskään mielestäni "täytä mitään lapsenmentävää tyhjiötä" äiskättelemällä ja iskättelemällä meitä ihmisiä eläimille, enkä tee sitä julkisesti.

Näitä on hauska lukea Itsekin sanoin aina vanhalle koiralleni töihin lähtiessä äiti tulee kohta Ja ois ollu sinänsä se ja sama vaik oisin hihkassu et lakanat on vaihdettu, no difference there koska koira tuskin ymmärsi Kissat on toki mamman mussuja.
Ja se onb se oma hyvä mieli ostaa vaikka koiran synttärinä sille extra herkkua
On hyviä ja hauskoja tapoja inhimillistää, juuri niitä mitkä on koiralle aivan se ja sama kun ei ne tiedosta asioissa olevan mitään poikkeavaa.
Mutta sitten on sitä huonokin inhimillistämistä. Toivottavasti saataisiin herätettyä keskustelua sekä hyvistä että huonoista.

No okei mun on pakko kertoo tää.
Mulla on aina sellanen tapa että kun lähden kotoa ja elukat jää keskenään, niin sanon aina kissalle (koska se on koiraa vanhempi) "Vilinä, äiti menee nyt", jotta se ikään kuin tietäisi että äiti lähtee ja sen täytyy vanhempana "sisaruksena" ottaa vastuu ja huolehtia koirasta :D Voi mua itteenikin naurattaa aina tää.
Ja Vilinällä oli eilen synttärit, niin tänään kävin ostaan jonkun kissojen erikoishyvän herkkuannoksen, joka toimi kakkuna ja siihen vähän pieniä makkaranpaloja ympärille. Sitten tein mulle ja avokille lämpösiä leipiä ja syötiin sitten yhdessä siinä keittiössä elukoiden kanssa ikäänkuin juhlan kunniaksi.

Elenya kirjoitti:

Itse inhimillistän eläimiäni ehkä lähinnä niin, että monesti mieheni kanssa keskustelemme ns. eläiminä. Tai siis että mitä kissat/koira jossain tilanteessa ehkä sanoisi tai ajattelisi. Homma on lähinnä tavaksi tullutta huvia, eikä vaikuta suhtautumiseemme esim. ruokinnassa, koulutuksessa, toimenpiteissä yms. :D

Tätä harrastan itsekin, vedän oikein välillä kunnon dialogia eläinten ja ihmisten välillä. Omaa hupia siis lähinnä. Ja puhun kanssa eläimille itselleen paljon, etenkin jos olen yksin talossa. Ja eläimet on "sisaria" keskenään ja minä "äiti", oma äiti on "mamma".

Inhimmillistäminen eläinten kohdalla tapahtuu siis omaksi iloksi, ja koulutus ja toimenpiteet yms. tapahtuu puolestaan ihmisten ehdoilla. Kämppis olisi valmis lellimään eläimet pilalle, itse joudun aina muistuttamaan "se on eläin, ei se välitä". Niin läheinen perheenjäsen kuin koira tai kissa onkin, sillä on eläimen paikka, ja hemmotteleminen on melkeinpä enemmän oman mielen parantamista.

Ihanaa kuulla ettei olla avon kanssa ainoita, jotka lukee eläimiensä ajatuksia ääneen. Kummallakin koiralla on omat äänensä - mäykky kuulostaa Salkkareitten Liisan alter egolta Pirkko Sainiolta ja holsku Munamieheltä. Mäykynkin otan myös silloin tällöin kainaloon ja syliin löllytettäväksi ja pussailtavaksi, vaikkei se itse siitä välitäkään. Holsku ei ole enää sylikoirakokoinen, joten sitä ei valitettavasti syliin viitsi nostaa.

Ei hätää, ihan koiria ne oikeasti on. Koirina niitä kohdellaan, mutta tuo koirien "äänenä" oleminen on lähinnä mun ja avon keskenäistä viihdettä, eikä vaikuta ainakaan tietoisesti koirien kohtelemiseen mitenkään.

Mitään spesiaaliruokia en ole ikinä jaksanut koirille väsäillä merkkipäivien kunniaksi. Jouluna ja synttäreinä ollaan kylläkin Maurille annettu jotkut paketoidut lahjat (leluja ja luita), joiden kääreet on saanut repiä ja iloita sen jälkeen pakettien sisällöstä. En kylläkään ajattele, että Mauri, tai Roopekaan, osaisi synttäreitään mitenkään odottaa tai ymmärtää, saati sitten saamiaan herkkujaan lahjaksi mieltää samalla tavalla kuin ihminen. Ei koirat onneksi niin fiksuja ole.

Itse inhimillistän koiraani ehkä vähän liikaakin, kun aloin miettimään asiaa tämän ketjun myötä. Mutta silti en koe että koirani mitenkään kärsisi siitä koska välillämme on käsittämätön side jota en usko kenenkään ymmärtävän.
Koirani nukkuu kanssani joka yö samassa sängyssä koska se ei vain mukamas yksinkertaisesti uskalla nukkua yksin. -Tästä huolimatta yksinolo sujuu koiralla mainiosti.
Netsu syö kanssani samaa ruokaa koska haluan sen saavan monipuolisempaa ja "maukkaampaa" murkinaa kuin koiran kuivaruoka. -Normaali koiranruokakin maistuu.
Koira istuskelee ja nukkuu sylissäni aina ku katselen telkkaria (ja kyllä, koira on täysikasvuinen siperianhuskyuros). -Osaa myös itsenäisesti touhuta omiansa omalla paikalla.
Puhun Nesulle todella paljon johon se vastaa katseella suoraan silmiin ja muutamilla haukahduksilla, vinkumisella, murisemalla, inisemisellä jne. Koira myös itse aloittaa puhelemisen kun sen aika käy pitkäksi. -Mielestäni koiralle höpöttely on hyödyllistä koska koira poimii sanoja lauseiden välistä ja liittää ne aikaisempiin sanan jälkeisiin tapahtumiin.
Se myös kulkee mukanani ihan joka paikassa minne koiran vain voi ottaa messiin. Voisin laittaa vaikka pääni pantiksi että tämä koira on täysin pomminvarma. Ei ikinä, ei sitten ikinä ole pelännyt mitään. Uutenavuotenakin lenkkeillään ihan normaalisti ja käydään lähettämässä yhteisvoimin rahaa taivaalle ;)

Netsu on mulle aina se "vauva" ja "kultapoika". Ehkä kohtelen sitä kuin vauvaa ja voi hyvinkin olla että se on mulle osaksi vauvan korvike ja hoivaamisvietin tyydyttäjä. Mutta myös rakastan koiraani yli kaiken, se on ainoa joka jaksaa päivästä toiseen palvella minua ja ainoa joka on tähän asti pysynyt rinnallani sekä ylä- että alamäessä. Vaikka se onkin mun pikkuvauva niin silti harrastelen ja lenkkeilen sen kanssa niin kuin tavallisenkin koiran.

Murmuu kirjoitti:

Olen lukenut esim. koirahotelleista, joissa koiralla on parisänky ja 40" telkkari. Ok, se sänky voi olla mukava ja pehmeä, mutta mitä koira tekee telkkarilla?

Niin koomisilta kuin tuollaiset jutut on munkin mielestä aina kuulostaneet, niin työkaverin kissan yksi lempipuuhia on katsoa hiihtoa. Toisella kissa puolestaan katsoo esteratsastusta. En sitten tiedä, ovatko kissat herkempiä kiinnostumaan television ohjelmista.

^ Meillä Carlos on kanssa esteratsastusfani, ja satunnaisesti kyllä seuraa muitakin ohjelmia, erityisesti luonto-ohjelmia ja välillä pallopelejä kuten jalkkista ja tennistä.

Ai mikä inhimillistäminen, never-heard? Emme ole sortuneet siihen, emmehän... ei tarvitse kai kun avata meidän blogi ;).

En toivottavasti ole paha inhimillistäjä kuitenkaan. Nyt on aamuisin saanut tulle sängylle jatkamaan uniaan, kun itse en vielä jaksa nousta ja luen kirjaa ennen aamupalaa (kun se näyttää niin nauttivan olla siinä vieressä). Elokuviakin katsotaan niin, että Dave tulee syliin nukkumaan (aikaisemmin ei niin viihtynyt sylissä, niin itelle tulee vain hyvä mieli, kun toinen hakeutuu lähelle). Ja sohvalle sillä oli vähän aikaa kielto, mut nyt siinäkin on taas viltti mihin se voi tulla. Tuolilta se aina mulkoili ja näytti vähintäänkin loukkaantuneelta, kun ei päässyt pehmeemmälle nukkumaan :D.

Ainiin, Dave puhuu englantia :D Olen mä sille joskus harvoin lässyttänyt suomeksi, mutta se tuntuu jotenkin pöljältä... eli siis puhun sille englanniksi vaikka oltais kotona vain kahdestaan. Ja se saa erityisruokia aina silloin tällöin.

Kinoko kirjoitti:

Mun mielestä kaikki inhimillistäminen ei ole aina Paha. Jos inhimillistämisestä ei koidu koiralle haittaa, niin ei se ole keneltäkään pois. Usein tunnutaan ajattelevan, että inhimillistäminen on Paha Asia, ja jos siihen sortuu, niin ei varmasti pitäisi hankkia koskaan koiraa, eikä tiedä mitään koirista, kun ei ymmärrä olla inhimillistämättä niitä. Juu, hieman kärjistettyä.. :D

Osa inhimillistämisestä voi olla ihan itsessäänkin haitallista koiralle, esim. jotkut syöttävät koirille paljon kaikkia ihmisten herkkuja, jotka eivät varmasti tee koiralle hyvää, vaikka paljon parempi olisi "hemmotella" koiraa syöttämällä sille esim. ihan oikeita luita ja lihaa jne. Mun mielestä inhimillistäminen on haitallista siinä vaiheessa kun sitä tekemällä vähennetään koiran mahdollisuutta käyttäytyä mahdollisimman lajityypillisesti. Ruokinnan lisäksi toinen esimerkki on vaikkapa että koira viedään rattaissa shoppailemaan sen sijaan että se vietäisiin vaikkapa metsälenkille.

^ Oon täysin samaa mieltä tosta. Yksi mun tuttu syöttää koiralleen karkkia aina välillä. Itse syö puolet karkista ja puolet syöttää koiralle. Ihan käsittämätöntä mun mielestä! Kaiken lisäksi koira on vielä ylipainoinenkin.
Niin ja poikaystävän äidiltä kuulin, että hänen tuttunsa vie joka päivä koiralleen suklaapatukan, koska koira tulee kuulema surulliseksi, jos ei saa sitä. Toivon todella, että toi juttu ei ole totta.

Itse inhimillistän koiraa kuitenkin monella tavalla, eli juttelen sille kaikenlaista ja kuvittelen koiran juttelevan takaisin, juhlapäivinä koira saa herkkuja tai uusia leluja ja vanhempani kutsuvat itseään koirani mummoksi ja ukiksi. Mutta näistä asioista ei ole koiralle mitään haittaa, joten miksipä ei.

Täälläkin käydään keskustelua Laran kanssa, tai lähinnä Lara "puhuu" meille. Laralla on kimeä, äkäinen ja piipittävä ääni, ja se kiroilee paljon. Lara saa syntäreinään ja jouluna (joskus myös muina juhlapyhinä) erikoiseherkkuja ja myös lahjoja. Lara pääsee sänkyyn ja aamulla se on pakko päästää sänkyyn aamurapsutuksille. Laran sänky on sohvalla oleva huopa ja tyyny. Se saa myös tulla muille sohville, koska lattialla on niin ikävää. Talvisin Laralle on kivoja takkeja ja sille on myös muutama hieno kaulapanta. Minä kutsun itseäni Laran mammaksi tai mamiksi. Kun lähtee kotoa, Laralle on pakko antaa pusu ja huikata moimoit. Lara saa myös muuten rapsujen joukossa pusuja ja lässytän sille. Ah, ja meillä on ulko-ovella kyltti, missä lukee "Täällä asuu Koira ja Hänen henkilökuntansa".

Mutta.. Lara on koira. Se viedään lenkille, jossa se saa riekkua puskissa ja möyriä mudassa (jos sitä itseä kiinnostaisi..). Se syö kotitekoista ruokaa, joka kuitenkin on tehty vartavasten sille ja on koiralle sopivaa sapuskaa. Sillä on omat namit ja herkut. Meillä on sääntöjä, joita noudatetaan ja kun Laraa käsketään, se tottelee. Laraa ei pueta ihme pyjamiin ja röyhelömekkoihin, vain sään vaatiessa vaatteisiin, jotka eivät haittaa sen liikkumista. Ja kyllä minä oikeasti tiedän ettei Lara osaa puhua ja tuskin ymmärtää ripaustakaan siitä kaikesta, mitä sille höpötän. Mutta ei kaiken tarvitse olla niin vakavaa.

Inhimillistämisestä tulee ongelma siinä vaiheessa, kun koira ei pääse olemaan enää koira.

Vähän samat jutut meillä kuin Kalinkalla, meiltä löytyy jopa tuollainen kylttikin! Meillä on myös koirille omat äänet ja omat "jutut joita ne puhuu". Pienempi on kauhea rääväsuu joka kiroilee ja isompi sellanen yksinkertaisempi Minä olen koirien mamma tai mamsi, mutta ei sitä tule kovin usein edes hoettua. Avo lähinnä käyttää sitä kun tuo toinen kuljettaa tavaroita: "vie mamsille!"