Koirat.com

Mua kans ärsyttäis ,jos mua sanottais mun koirieni äidiksi.Kuulostaa niin oudolta ja typerältä. Olen kyllä mielestäni ihan emäntä enkä äiti. ymmärrän joissain tilanteissa Hännittelyn koirista ja muistakin eläimistä mutta jos menee liian inhimmilllästämiseksi et sillä tarkoitetaan et koira on joku pikkulellikkipuudeli nii se on vähän ärsyttävä ajatus! Itse en kyllä ole hännitellyt eläimiä..ainakaan muistaakseni.

Mä en kutsu itteäni äidiksi, paskamutsiksi kyllä aina hetkittäin. Ja tokihan mamittelen, se on olennainen osa lässytystä, onnistuuko lässyttäminen muka ilman

Mä kutsun itseäni koirani "mammaksi" aina välillä.

Tai nyt se on jäänyt vähän vähemmälle kun on tuokin ihmislapsi kuvioissa..

Mullahan onkin kaksi lasta, kumpikin kulkee neliveto päällä ja kuolaa yhtä paljon

Mä kyllä puhun itsestäni koirien äiskänä ja mieskin sanoo aina että "menkää äiskän luokse niin se antaa teille namia". Mies ei tykkää että siitä puhutaan koirien iskänä mutta mä kyllä puhun. Kun Kusti tai Lexa hakee lehden mun kanssa, niin sanon aina että "vie isille se". Ja ne tietävät kuka on isi, kun joku on opettanut.

^Musta tuntu alkuun hassulta puhua avokista millään eri nimellä Hugon kanssa kuin mitä ite siitä normaalisti puhun, mutta jossain vaiheessa avokki alkoi itse kutsua itseään pappaksi. Sekin tuntui oudolta, mutta kaikkeen sitä tottuu näköjään... Hugokin kyllä tietää kuka "pappa" on, siitä ei ole epäilystäkään

Mä olen aika paha koirien inhimillistäjä. Mä olen koirilleni äti, avo on iskä ja mun vanhemmat + avon vanhemmat tietenkin isovanhempia. Mun sisarukset on koirien tätejä (ja kummitätejä). Mä kyselen koirilta mielipiteitä, esim. mikä lenkki tänään, kumpi hihna, kumman namin haluat jne. Mä juttelen koirille ja omalla olemuksellaan ne juttelee takaisin. Mun mielestä mun koirat osoittaa tunteita, ne on iloisia, innostuneita, surullisia, loukkaantuneita, peloissaan jne. Mun koirat saa synttäri- ja joululahjat (myös mun siskoilta ja molempien vanhemmilta). Mä uskon, että jos joudun jättämään koirat hoitoon, ne ikävöi mua.

Mä en puhu koirista, tai muista eläimistä hän- muodossa, mutta enpä kyllä puhu ihmisistäkään. Mä en jaksa enää välittää ihmisten kummastumisesta tai pahastumisesta mun käytöksestä omia elämiäni kohtaan, vaan jätän tyhmät kommentit sikseen.

Mun koirilla on varmasti ihan hyvä koiran elämä. On paljon ulkoilua, lenkkeilyä, harrastuksia, laaduksta ruokaa ja eläinlääkäri tarvittaessa. Ja on omistaja, joka tykkää raaputella, ottaa kainaloon ja antaa nameja silloin tällöin hemmotteluksi.

No kyllä munkin mielestä koirilla on tunteet. Eikö niillä stten oikeasti ole tunteita...........

Meillä minä olen usein koirille mami, mamma, avo iskä ja eläimet on karvamuksuja. Saatan todeta avolle, että "onko muksut saaneet ruokaa?" tms. Äiti puhuu itsestään mummona ja avonkin äiti lähti tähän mukaan, kun kyseli, että koska kissa tulee taas mummolaan hoitoon

Kotikotona taas on aina ollut, että koirat on olleet ihmislasten sisaruksia ja minäkin joskus kiusasin avoa siitä, että sen 3-vuotiaalla pikkuveljellä (vanhempiensa kissalla) ei ole minkään sortin kotiintuloaikoja ja se menee ja tulee miten huvittaa.

Kuitenkaan eläimet eiät ikinä ole olleet mitään lapsenkorvikkeita, ne syövät omaa ruokaansa, nukkuvat omilla paikoillaan, kävelevät omilla jaloillaan ja elävät varsin koiramaista/kissamaista elämäänsä varsin tyytyväisinä. Enempi minä otan tällaisen huumorina kuin inhimillistämisenä

On koiralla tunteet, ihan kuin monilla muilla eläimillä joten ei niillä ole tekemistä inhimillistämisen kanssa tuon taivaallista. Koirakin voi olla iloinen, vihainen, alakuloinen yms. Mutta sen mitä on kuullut niin koira ei osaa hävetä, vaikka asia siltä ns. näyttäisi. Entinen koirani kun teki jotain tuhmaa sanoin sille että "hyii häpeä" niin kyllähän se mateli ja nöyristeli. Mutta viksummat sanovat sen olleen vain reagointi äänenpainoon yms. Mene ja tiedä

Mielestäni se on inhimillistämistä jos oikeasti uskotaan koiran ajattelevan kovin monimutkaisesti ja unohdetaan sen elävän hetkessä. Ihmiset voi leikkiä ajatusleikkiä omaksi huvikseen
Mutta koira ei mieti tulevaa ja haaveile paremmasta!

Mua oikeastaan vaan huvittaa tää meidän höpöttely täällä kotona. Mä nyt olen aina sellainen lässyttäjä, oli sitten kyseessä ihmislapsi tai eläin. Mies piti mua aikoinaan ihan tärähtäneenä kun tosiaan äidittelin itseäni ja sitten jossain vaiheessa leikilläni muina naisina sanoin kissalle että "antaiskohan isi sulle ruokaa, jos pyydät oikein nätisti?". Ei reagoinut oikein mitenkään siinä vaiheessa mutta yhtenä aamuna kun heräilin, oli mies jo noussut ylös ja laittamassa kissalle ruokaa samalla puhuen "juu, kyllä iskä antaa ruokaa, odota hetki".

Nykyään äidittely ja iskättely on jo ihan rutiinia molemmille, pilke silmäkulmassa puhellaan meidän (karva)lapsista ja nauretaan sitä että jos joku ulkopuolinen kuulis niin pitäis meitä vähintäänkin tärähtäneinä.

Kun saatiin pentu kotiin ja avokin vanhemmat tulivat katsomaan sitä meille niin jossain vaiheessa lipsautin vahingossa jotain "iskästä" ja ilmeet olivat kyllä hetken aika -luokkaa.
Pahimmasta järkytyksestä toivuttuaan anoppi naurahti vähän vaivautuneesti ja totesi pennulle että "vai on sulla iskä ja äiskä, no tuut sitten mummulaan kylään joku kerta, jookosta".

Melina kirjoitti:

Itse inhimillistän ainakin ruokailun suhteen. Jos itsellä on juhlapäivä tai jos koiralla itsellään on syntymäpäivä, niin silloin sen "on saatava" jotain herkkua. Samaten jos ollaan tien päällä, koiralla "on oltava" herkkumatkaeväät koska minullakin on. Eihän se toki sitä ymmärrä, että nyt tulee herkkua juhlan/erikoistilanteen vuoksi, mutta ehkäpä tuolla haluan ottaa koiran osaksi sitä hetkeä ja omaa arkeani.

Joo, ja ihan nauratti toi inhimillistäminen. Kun heti huomasin itsekkin sitä tekeväni. Minä myös kun esim. sairaalaan lähden, ja sinne matkaa liki kakssataa kilsaa, niin johan laitan myös herkut koirille, kahdelle, mukaan. samoin Jouluna saavat lahjapaketit, ja synttärinä jauhenlihakakut. Ja kuitenkin olen ollu sitä mieltä, että pidän koiriani koirina, ja perheenjäseninä tottakai. Mutta en muka inhimillistä !

Itsekin päätin ennenkuin koira meille tuli että en inhimillistä sitä. Ei tule sänkyyn, sohvalle, en ole sen äiti jne.. jne.. Mutta ylläripylläri Mooses nukkuu mun vieressä ja olen sen "mami" . Viime viikolla vietettiin 5kk synttäriä jauhelihan ja possunkorvan kera ...

Onko koiran päästäminen sänkyyn tai sohvalle inhimillistämistä? Mulla se on ainakin tasan sitä, että mä tykkään, kun se on siinä vieressä siliteltävänä.

Täälläkin inhimillistetään

Meillä minä olen mamma ja avo on pappa (äidiksi en voisi silti kuvitellakkaan itseäni nimittäväni!). Koiristani puhun yleisnimityksellä "tytöt". Tytöt pääsevät meillä sohvalle ja sänkyyn, nukun niiden kanssa sylityksin ja rapsuttelen ja hellittelen. Joskus musta kyllä tuntuu, että koirasta olisi paljon kivempi kun joku ei koko ajan häiritsisi, mutta tunne kai tuo vaan on - kai ne lähtisivät esimerkiksi sylistä pois jos rapsuttelu häiritsisi.. Tytöt myös juhlivat synttäreitä ja joulua ja ne puetaan tarpeen vaatiessa ulkoillessa. Joskus juttelen koirilleni, harvemmin tosin. Saatan alkaa juttelemaan vaikkapa jos rapsuttelen jompaa kumpaa koiristani niin, että ilme tai takajalan liike antaa olettaa, että pitäisi rapsuttaa jostain tietystä kohtaa... "Ai tästäkö? Noniin... Mamma rapsuttaa... Joo..."

Meilläkin koirat kuitenkin syövät omaa ruokaansa, käyvät lenkillä ja niiden kanssa harrastetaan.

^^Baelina joo ei ole. Huonosti ilmaisin itseäni. Enemmänkin tarkoitin että kun koira tuli taloon kaikki mitä olin päättänyt meni ikkunasta ulos. Kyllä munkin koira elää koiran elämää mutta mun vauva se on...

Sattuu sitä paremmissakin piireissä. Ruotsin kuningas Kaarle XIII otti ainakin yhden lemmikkikoiristaan mukaansa sotaretkille. Rintamalta kuningas sitten lähetti kirjeissään koiransa ja omissa nimissään terveisiä hovin muille koirille.

Täällä on ainakin yksi mamma
Muutenkin saatan kysellä koiralta kaikenlaista ja juttelen sen kanssa, sillä Cora vastailee takaisin. Joo, en nyt ihan tärähtänyt ole, joten nou hätä. Eihän se mitään vastaa, mutta älämölöä ainakin takaisin päin pitää... Mutta se on käsitykseni mukaan tuolle rodulle tyypillistä "jutella" (?). Samaten puhun joskus sen puolesta, ilmeestä päättelen, mitä sillä saattaisi päässä liikkua... Ja täälläkin koira saa tulla sohvalle ja sänkyyn. Ainoa paikka, minne se ei saa mennä, on lasten makuuhuone öisin ja niiden sängyt.
En ainakaan itse pidä sitä mitenkään pahana asiana, että koiraa pitää välillä muunakin kuin "pelkkänä" koirana. Onhan se (meillä ainakin) perheenjäsen.

Kyllähän mekin sanotaan koirille "isi ja äiti" tai "mami". Se on musta ihan ok, mutta onko teillä kokemusta että joku ihan LELLII koiraansa?
Tuli mieleen mun työkaveri jolla on coton de tulear, niin koirahan on ihan heidän "vauva", sitä ei ole koulutettu yhtään, se saa tehdä mitä vaan ja olen välillä järkettyneenä kuunnellut juttuja "lenkin jälkeen se oli ihan kurainen, sitten se heti hyppäsi meidän sänkyyn, ja voi että sitten sänky oli täynnä tassunjälkiä..." Mä sit sanoin että ettekö pyyhi koiran tassuja ja ettekö komenna koiraa niin vastaus oli jotain "ei se yhtään tykkää pyyhkimisestä ja se heti eteisestä juoksi makuuhuoneeseen eikä sitä tarvii komentaa, ei se tee ikinä mitään pahaa..." tuitui... Mä ajattelin mielessäni että just...Ehkä ei kannattaisi päästää koiraa hihnasta ennen kuin se on pyyhitty, mutta kun SE EI HALUA että pyyhitään, niin koira saa tietty periksi...

Sitten kun kerran pääsin tämän työkaverini miehen kyydissä keskustaan, heillä oli koira mukana, koira istui etupenkillä työkaverini sylissä, räksytti kaiken mitä ulkona näki, omistaja vaan sanoo hellästi "noh, äläs nyt..." ja samalla pusuttelee koiraansa. Siis ei millään pahalla mutta koirahan vaan kokee saavansa kehun haukkumisesta kun sitä pusutellaan ja puhutaan hellästi.

Ja sitten työkaverini on sanonut mulle että voi kun koira on niin arka! No ei mikään ihme kun se ei saa kävellä omilla jaloilla vaan se nostetaan heti syliin ja lässytetään.

Koira ei kuulemma yhtään tykkää harjaamisesta ja sillä on usein takkuja, sitä käytetään trimmaamossa jossa aina ajetaan turkki lyhyeksi ja kuulemma trimmaaja leikkaa kynnet koska koira ei anna omistajien leikata.

Ja monia muitaki juttuja oon kuullu mitä työkaverini kertoo mulle söpöstä fifistään...En mä viitsi häntä loukata ja sanoa että hänen piskinsä on ihan pilalle hemmoteltu ja taitaa olla pomo perheessä. aaargh..... No se on hänen asiansa...

Mainitsen vielä että kyseessä ei siis ole mikään nuori tyttö vaan yli 50v nainen.

Joo mun serkuilla on tiipetinspanieli ja se on ihan kauhea kun sillä ei ole vissiin ollut pahemmin kuria. Varmaan lellitty pilalle. Se puri mun isää kerran =D Ja siltä ei voi leikata kynsiä kun se rähisee ja niitten piti mennä poistamaan eläinlääkäriin punkki kun ei saanu siltä poistettua sitä itse kun rähisi niin paljon vastaan=D Ja sitten se karkailee aika usein. En tiedä kaikkea kun näen niitä tosi harvoin mutta tollaista olen kuullut. En tajua ketä ei saa kuria pienelle tiibetinspanielille ,huh huh.