Koirat.com

kiivilintu kirjoitti:

Ihmettelin tässä taas yksi päivä koiranomistajia ollessani koirapuistossa. Ensin siellä oli nainen 3,5 kuisen sipukan kanssa ja se ei antanut kenenkään koiran tulla oman koiransa lähelle vaan nosti sen aina syliin. Yritin sanoa että Jedi ei kyllä tee kenellekkään pahaa ja että se alistuu heti kaikille, mutta ei... Sitten kun koira bähän haukotteli niin se nainen oli ihan kauhistunut ja sanoi että parasta viedä koira nopeasti kotiin kun se on niin väsynyt ja lähti kauheeta vauhtia kiikuttamaan koiraansa autoon ja syötti samalla taskusta namia sille kokoajan.

Ärsyttäviä tollaset pennun ylisuojelijat. Tottakai mäkin katson, ettei nyt ihan kenen kanssa vaan päästä omaa pentua leikkimään, mutta jos vieras koira osoittautuu ihan tervepäiseksi, niin saa mennä ihan vapaasti tutustumaan. Uolevi on hyvä esimerkki: se on saanut leikkiä pienestä asti kaiken kokoisten ja ikäisten kanssa. Vinttikoiria toki näkee vaan hihnasta turvallisuussyistä mutta muuten se on juossut niin sakemannien, dopperien, beaglen, tiibetinmastiffien ym. ym. kanssa. Koirapuisto tietty vähän riskipaikka, mutta mekin oltiin Luukissa tuossa joku aika sitten ja ei siellä ole eroteltu pieniä ja isoja. Kun sinne paukkasi galgo, otin tottakai heti Uolevin ja Aapon syliin (moni ymmärtänee miksi..) mutta kun näytti ettei galgo ole kiinnostunut, niin annoin pikkupoikien mennä vapaana ja kutsuin tarvittaessa luokse. Sitten en olisi antanut enää pikkupoikien olla vapaana jos galgolla ei olisi ollut koppaa. Mä en vieraisiin vintteihin enää vain luota. Voisin kuvitella että pennusta voisi tulla epävarma ja pelokas kun vaistoaa omistajan epävarmuuden ja pelon vieraiden koirien kanssa. Vaikka itselle käynyt se pahin vieraiden koirien kanssa, eli menetin Ernon, mutta en anna sen vaikuttaa nykyisiin koiriin. Kyllä ne saa elää koiranelämää, ei niiden tarvitse elää pumpulissa. Ja muuten, miten se sipukan omistaja on uskaltanut tuoda 3,5kk ikäisen puistoon?! Eihän sillä ole vielä edes kaikkia rokotuksia.

Huomenna Sheba pääsee juoksemaan vieheen perässä. Kiva nähdä, mitä tytskä tykkää siitä hommasta. Lisäksi mukaan lähtee Räkä-Auri sekä kaveri espiksensä kanssa. Ja uusi palstailija Uuhokin lähtee messiin.

Me käväistiin tänään pitkästä aikaa mätsäröimässä huonosta säästä huolimatta, yli vuoden päivät taitaa olla edellisestä kehäilykerrasta. Hienosti kuitenkin meni ja tulokseksi tuli PUN3.

kiivilintu, miten teillä meni raunioradalla?

Tämä menee nukkumaan. Sain vaalean kesätukan aikaiseksi. Voi olla et sävytän tän jossai vaiheessa vähän tummemmaksi. Meinas vaan naurattaa ku värjäyksen jälkeen menin facebookiin huomatakseni, et sisko oli kans vaalentanut itselleen kesätukan Ei ole eka kerta ku huomataan systereiden kesken, et meillä on samanlainen hiustyyli meneillään. Ja meitä on kuitenkin viis.

Kun täällä on nyt puhetta noista roduista ja sopivuudesta jne., niin täytyy nyt tähän laukoa omaa mielipidettä.
Mulla ärsyttää todella paljon, kun aina toitotetaan, kuinka tietyt rodut "eivät sovi ensimmäiseksi koiraksi". Mun mielestä joku tietty rotu joko sopii ihmiselle, tai sitten ei. Ei siihen välttämättä aiempien omien koirien määrä vaikuta. Vaikka olisi omistanut sen kymmenen koiraa, voi silti olla helisemässä aktiivisemman rodun kanssa - ehkä jopa enemmän, kun on tottunut erilaiseen menoon. Ja ihan yhtä lailla toisin päin, homma voi toimia oikein hyvin, vaikkei omia koiria olisikaan ollut. Niin täysin yksilöistä kiinni. Sekä koirasta että ihmisestä.

Omaan napaanhan tämä nyt liittyy - monet on sitä mieltä, ettei dobberia voi ottaa ensimmäiseksi koiraksi. Joo, mulla ei ole ollut omaa koiraa ja silti mulla on nyt dobberi. En näe mitään järkeä siinä, että ottaisin jonkun harjoituskappale-koiran ja kokoajan miettisin, että ei tuo nyt kyllä ole sitä mitä haluan. Enkä mä nyt mitenkään koe olevani ongelmissa tuon kanssa, vaikkei ole ollut ensin sitä labbista tai kultsua (mitä yleensä suositellaan ekaksi).

Reissu kaikinpuolin onnistunut! Helsingin lastenklinikalla palvelu moiteeton ja ystävällisiä ihmisiä. Pojan sydämmestäkään ei löytynyt kummoista, eli ei tarvitse enää siitä stressata, eikä Helsinkiin tarvitse palata enää tämän asian tiimoilta

Hotellinkin työntekijät olivat ystävällisiä, ehkä pieni pettymys oli aamiainen kun vertasin niihin missä hotelleissa itse työskentelin, oli tuolla pieni, mutta ihan hyvä muuten.

Ei ollut ollenkaan niin paha paikka kuin muistelin, ainakaan nuin sunnuntai illasta, kun ei ollut oikein ihmisiä liikkeellä Ehdottomasti varataan kokonaiseksi viikonlopuksi hotelli joku kerta ja käydään kaupungilla ja kenties katsomassa yöelämää.
Ja kyllä lääkäritkin katsoi minun ja miehen ilmeitä kun kuultiin ettei mitään löytynyt. Molemmilla hymy nous korviin ja tuuletukset vedettiin

Pakko tohon syliin nostamis keskusteluun kommentoida.
Oon täällä meillä päin huomannut tällaisen ikävän "trendin". Melkein kaikki chihujen omistajat nostavat koiransa syliin, jos tulee muita koiria vastaan/ jos se chihu tekee jotain esim. haukkuu.
En vaan käsitä miksi. On siis ihan sama minkä kokoinen/näköinen koira tulee vastaan, niin heti ne omistajat nostaa ne koirat syliin. Hyvin ne chihut varmaan oppii suhtautumaan muihin koiriin ja kulkemaan hihnassa, kun niitä vähän väliä kanniskellaan.

^^ Sasha sulla on kyllä ihan pointtia tossa kirjotuksessa. Oon ihan samaa mieltä tästä "Mun mielestä joku tietty rotu joko sopii ihmiselle, tai sitten ei". Ja vaikka joku rotu olisi kuinka "helppo" niin ei se sitä tarkota, että se kaikille sopii. Kauhulla oon kattellut yhden tyttösen koiran kasvatusta, hän kun hankki tällaisen "helpon ekan koiran" eli labbiksen. Ja tulos ei oo ollut kauhean hyvä.

^Tosi hieno juttu Taraa, että reissu meni noin hyvin ja ettei pikkusen sydän olikin kunnossa.

Ihan mahtavaa Taraa, että saitte välillä positiivisia uutisia!

Jaijah kirjoitti:

kiivilintu, miten teillä meni raunioradalla?

No eihän me mihinkään päästy kun avo lähti baariin kavereidensa kanssa ja olisin tarvinnut jonkun sinne kaveriksi... Istuin koko illan himassa odottelemassa että joskos mentäisi ja sitten kun laitan viestiä että mentäisikö jo niin tulee vastaus että ehkä sitten huomenna.

Mä oon itse periaatteessa myös sitä mieltä, että ensimmäiseksi koiraksi kannattaa ottaa se minkä haluaa, mikäli uskoo omiin resurseihinsa. Mulla taas oli kauhea epävarmuus siitä, että riittääkö mun motivoinnit ja aktiviteetit sellaiselle rodulle, minkä olisin halunnut ja että onko agility mun laji ja mitä enemmän kaikkea mietin niin sitä epävarmemmaksi tulin. Nyt kun on toi koira kotona niin varmuus on palannut ja tiedän että olisin pärjännyt niiden unelmarotujenikin kanssa, mutta parempi katsoa kun katua. Ja eihän se sulje mitään pois, ettei ensimmäinen rotu ollutkaan se unelmarotu, koska mihinkään ei ole kirjoitettu että perheessä saa olla vain yksi koira jonka kanssa harrastaa. Hamassa tulevaisuudessa siis

Kukkuu,

hienoja uutisia Taraaa saanut, hieno homma!

Meillä on huomenna taipparikurssin vika kerta. Hiukan kyllä harmittaa, on ollut niin mukavaa. Ensi viikolla pitäisi sitten uskaltatua ihan oikeaan nome-rymään. Hui, jännittää jo!

Kukkuuta vaan,

hain tänään uudet silmälasit, tuli kyllä älyttömän nopeesti. Lauantaina olin optikolla, ja tänään tuli viesti että valmiina on. Noh, nyt on visio taas kirkas, hianot pokat päässä ja tilillä melkoinen lovi...

Lunalla alkaa tiputtelut loppua pikku hiljaa, mutta lähiseudun kundit kiinnostaisi kovasti. Mun laskujen mukaan pitäisi olla tärppien aikaa tää viikko, joten eipä tuo sitten ihmekään että pojat on mielessä.

Ai niin, ja näin viime yönä unta että hankin aikuisen saksanseisojan Italiasta. Hmm... Italiasta? Saksanseisojan? Woot... Ja siinä unessa se sitten vaan seisoa pönötti täällä sisällä koko ajan ja tuijotti kaukaisuuteen. Ja mies oli vihanen ku olin semmosen hommannu.

alphabetty kirjoitti:

Melkein kaikki chihujen omistajat nostavat koiransa syliin, jos tulee muita koiria vastaan/ jos se chihu tekee jotain esim. haukkuu.

Tuli tästä mieleen tapaus josta olen kuullut, todenperäisyydestä ei tietoa mutta hauska ja mahdollinen kuitenkin.

Kaksi poliisia ollut lenkillä virkakoiriensa kanssa työvuoron aikana, eli virkapuvut päällä. Vastaan oli tullut nainen joka oli jo kaukana nostanut pienen koiransa syliinsä ja kulki suojelevasti selkä vieraita vasten. Poliisien reaktio tähän oli ollut nostaa omat koirat samalla tavalla syliin ja suojella niitä hurjalta ja pelottavalta chihulta. Oli naisen ilme kuulema ollut näkemisen arvoinen ja koira oli päässyt takaisin maahan aika nopeasti.

Taraaa:lle ja miehelle onnea kun pikkuisen sydän on kunnossa.

Oltiin juoksemassa Hyvinkäällä maastossa ja Sheba tais tykätä hommasta. Juoksi yksin tosi hienosti ja juoksi vielä Aurin kanssa kahdestaan sekä kaverin podencon kanssa. Ensi kerralla kokeillaan rataa. Uolevi ja Ada juoksi kans maastossa mutta homma meni vähän puihin kun Uolevi olisi vain halunnut nylkyttää Adaa. Koko sen kolmen tunnin ajan, mitä oltiin paikanpäällä, Uolevi ja Ada harrasti seksiä.

Meillä kans Iisan kanssa lenkkeillessä naapuritalon emäntä nosti AINA pienen toyterrierinsä syliin, kun näki isoja koiria ja lässytti sille, että "älä musti suotta pelkää, äiti suojelee!" Jossain vaiheessa mulla keitti yli ja kerran nostin Iisan syliin ja kannoin sen eukon ja koiran ohi ja tuumasin naiselle isolla äänellä kohdalla, että TÄTÄ PELOTTAA!

Ja kukkuut pitkästä aikaa!

^ Eikä, vähän repesin

Voih mulla on ikävä omaa koiraa. Oon jo kaks kertaa viikon sisään nähny unta siitä. Ja vaikka B onkin mainio, niin joskus hommat vaan tuntuu vähän toivottomilta sen kanssa. Harmi vain, että mun omaa koiraa tuskin on edes pistetty alulle vielä..

Niin ja B treffaa tänään 4,5 kk ikäisen pennun.. Vähän jänskättää, miten tulee menemään. No pittää laittaa herra autoon tai hihnaan, jos ei osaa käyttäytyä.

Päivä kukkuu. Tänään ois lekuri kun ei meinaa tuo migreeni helpottaa millään. Ajattelin kitistä 10 kertaa fysioterapiaa ja mahdollisesti jotain rentouttavia, on niskat niin jumissa että huh sentään. Juilii ja yrjöttää ihan koko ajan.

Eilen tein suuren uroteon ja sain Nasun trimmauksen finaaliin. Eka kerta kun tein koko trimmauksen alusta loppuun jopa ajelut ihan itse, ja koiralla on edelleen parta, kulmakarvat, silmät ja helmakarvojakin muutama jäljellä. Ja ennätysajassa, kaiken kaikkiaan vaivaisen viisi tuntia. Ihan voittajafiilis. Paras keksintö ikinä oli laittaa poron luu koiralla siksi aikaa kun nykin takapuolen päältä/läheltä karvoja.

Kukkelispukkelis kaikille vaan!

Minä kotiuduin just kampaajalta, ja nyt mulla on sitten aikalailla lyhyempi tukka kuin mitä on ollut ainakaan kymmeneen vuoteen, eikä otsistakaan ole nähty näin kovasti sen jälkeen kun olin kaheksan. Oon ihan superrrrrronnellinen! Tässä vielä kuvaa siitä, mitä lähdettiin hakemaan (mallina ilmeisesti (viitaten vanhaan? Elokuvat ja TV-ohjelmat -ketjuun) koko palstan kammoksuma ja vihaama Kirsten Dunst ). Ihan noin lyhkänen ei tullut kuitenkaan. Vitskit!!

Noniin ja eikun opiskeluhommiin, nämä eivät lopu ikinä.

^woot! Kirsten on kaunis kaunis :D ja koitahan päivittää kuvaa lopputuloksesta myös :)

Tuli ostettua eilen jongöörauspallot! Pääsi pitkästä aikaa kokeilemaan miten pysyy käsissä. Ja pysyihän ne

Pallojen mukana tuli myös joku cd, jossa ilmeisesti opetetaan jotain temppujakin tekemään. Eli ei muuta kun kaikki särkyvä piiloon ja reenaamaan

^^ No nyt on omat naamat -ketjussa kuvaa. Täällä muutama kuva lisää!

Kiitoksia paljon
Mies oli hyvännäköinen eilen kun rupesi tosissaan miettimään, että tänä vuonna tulee lapsi meille ja mitä kaikkea pitää ostella. Parempi niin, että toinen suunnittelee jo mitä ostaa ja on innoissaan kaikesta. Molemmat siis (+ molempien suku) onnemme kukkuloilla
Onhan siinä vielä pientä, eli ettei suoli mene kuolioon yms. mutta harvoin niin käy ja toivottavasti ei tapahdu niin.