Koirat.com

^Siistejä jätkiä... Narttukoirassa on puolensa tossa suhteessa.

Ai että. Mä kävin torstaina silmäleikkauksessa ja en oo laseja tarvinnut. Tippoja oon suihkinut silmiin ahkerasti mutta se tunne ku pääsi lauantaina ostamaan halpis aurinkolasit Citymarketista niin että näki ihtensä sovitustilanteessa peilistä oli kyllä niiiiiin ihkuu ja ihanaa. Vielä kun pääsee saunaan ja saa alkaa kastelemaan naamaankin normaalisti ja meikkaamaan niin ollaan taas normaalitilassa. Ai että ois vaan pitänyt käydä jo aikasemmin.

^Harva taitaa olla siihen ratkaisuun tyytymätön, kun vaan kaikki onnistuu hyvin. Mies kans leikkuutti v. 2008 itseltään lasit pois ja on se kyllä kans puhunut, että voi kun olis aikaisemmin jo tullut tehtyä moinen.

Mä odottelen, että näkö lakkaisi huononemasta(ja rahaakin pitäisi tietysti kerätä), mutta menen silmäleikkaukseen kyllä heti kun mahdollista. Kiva kuulla hyviä kokemuksia!

oonuliinu kirjoitti:

Meidän ajokki kusee kans nilkoilleen..

Meidän sakemanni teki tuota myös, mutta oppi onneksi jossain kohtaa taivuttamaan itseänsä niin, että lorottaa oikeastikin pientareelle.

Meillä tuo husky ei katso yhtään mitä ympärillä tapahtuu, ja sen seurauksena ei ole kerta eikä kaksi, kun aussie on nostanut jalkaa sen kylkeen huskyn tupattua eteen... Aussie osaa itse ninjahypyillä väistää, jos tilanne jostain syystä on toisinpäin. Omille jaloilleen nuo eivät laske (koputan puuta), mutta välillä on kyllä hienoa kävellä loppulenkki, kun toisen kyljessä valuu kivat pissaraidat

Kuu kiurusta kesään! En ollu uskoa korviani aamulenkillä, ku kuulin tutun liverryksen.

^Ai nyt jo kuulit kiurun? Jes Se on sitten kohta kesäkesäkesä

^Joo ja näin, ne on kyl hauskoja pikkulintuja, lentotyylistä ei voi erehtyy. Ja eilen joutsenet lensi aurassa yli metelin säestämänä. Ootan niin sitä, et mustarastaat alkaa laulaa, sitä kauniimpaa linnunlaulua ei oo. Viime viikolla yks jo lauleli puistossa.

Sydän oikein pakahtuu, kun kuulee mustarastaan laulamista . Siinä on jotain taianomaista romantiikkaa ja lupausta sellaisen kokemiseen...
Myös erityisesti peipon kuulemista odotan joka kevät innoissani.
Vuoden parasta aikaa on, kun linnut alkavat lauleskella. .

^^ Kyllähän ne mustarastaat jo laulelee. Viime viikolla jouduin laittamaan ikkunan kiinni joskus kahdelta yöllä kun lurittelivat menemään. Olin unetonna ja avannut ikkunan ja sitten huomasin etten kyllä pysty nukkumaan siinä "metelissä"

Itse olen kevään lapsi ja tosiaan mukavaa tuolla ulkoillessa metsästää pälvipaikkoja ja kuunnella konsertteja. Tänään kyllä näkyy tulevan sumusadetta vaakasuoraan, olen erittäin tyytyväinen että tuli tehtyä kevään ensimmäinen pyörällä kauppaan-reissu ennen tuota sateen alkua.

^^Nii on, mä aina herkistyn, ku kuulen mustarastaan laulavan ekoja kertoja, jotain erityistä siinä on. Peippo on myös ihana ja hiukan samankuulonen pajulintu. Mulla saattaa olla sekä peippo et mustarastas pehmoina, joista kuuluu aito ääni... Kevät on melkeenpä paras vuodenaika, niin kivaa seurata lintujen paluumuuttoa ja muita kevään merkkejä.

Pikipaimenia, mä oon vasta kerran onnistunu kuulemaan tänä keväänä. Pitäs herätä joku päivä aikasin aamulenkille. Iltahämärissä ne myös laulelee.

^ Mä olen jossain aina hypistellyt niitä "aidonnäköisiä ja kuuloisia" lintupehmoja mutta en oo raatsinut ostaa. Tai no joo, nyt ostin Kirille myöh.synttärilahjaks sellasen vaakkuvan sorsapehmon ja se on ihan menestys Juu tuntuu ettei nuo mustarastaat ihan keskellä päivää nyt laula, aamuisin ja iltaisin lähinnä.

Pirkanmaalla on ollut tänään niin masentava keli ettei ole paljon linnut laulaneet. Hyödynsin mälsän ulkoilukelin kuitenkin siihen että naksuttelin koirille alustalle peruuttamista ja asetin tavoitteeksi sohvalle peruuttamisen. Mökö ymmärsi kolmannesta toistosta mistä palkka tulee, ja eteninkin iltapäivän aikana siihen että se peruutti sohvaa vasten asetettua tyynyä sohvalle. Collieen käytin vähintään yhtä paljon aikaa, enkä ole ihan varma tietääkö se vieläkään että se saa palkkaa nimenomaan peruuttamisesta Miten voivat olla elikot noin erilaisia oppijoita, joissakin tehtävissä käy taas nimenomaan toisinpäin.

naukunen kirjoitti:

Pirkanmaalla on ollut tänään niin masentava keli ettei ole paljon linnut laulaneet.

Täällä sama, ainut laulu minkä kuulin pihalla oli paikallisen baarin pihalla oleva pulsu joka koitti laulaa kaverilleen jotain.

Meikäpä kävi ensimmäistä kertaa ala-asteen jälkeen teatterissa! Muuten ei oikeen nuo teatterihommat nappaa, mutta meidän pikkukaupungin pikkuteatteri oli saanut oikeudet Hobittiin, niin pakkohan se oli kovana Tolkien-fanina käydä katsastamassa.

^Oliks hyvä näytelmä? :) Tänään ois ollu Turun yliopistossa luento Suomen ja suomen kielen vaikutuksista Tolkienin teoksiin, joku ulkomaalainen tutkija siel ois ollu puhumassa. Mää aattelin, et ois voinu mennä, mut en sit yksin jaksanu lähtee.

Kattelen Kontiolahden ampumahiihdon MM-kisoja ja ihmettelen, ku siel on jo iha pimeetä! Stadionin lamput vaa loistaa. Tääl on viel iha valosaa. Taas on pakko todeta, et Suomi on pitkä maa.

Ai nii, näin tänään lenkillä kimalaisen!

Tutuli kirjoitti:

^Oliks hyvä näytelmä? :)

Ihan hyvä oli, lavasteet ja puvut oli upeita, ja siistiä miten jotkut ihmiset pystyy muistamaan 3 tunnin vuorosanat. Mutta ei miusta silti teatteri-ihmistä saa, kaipasin erikoistehosteita ja leffatunnelmaa koko näytelmän ajan.

Joko Helmi ei ole se penaalin terävin kynä tai sitten se on liian fiksu. Annoin lähinnä Essille pahvilaatioita (maitopurkkeja, talous- ja vessapaperirullia jne), joihin laitoin nameja sisälle. Helmi otti yhden leijona-askin ja on yli tunnin vain maannut sen vieressä. Se ei ole edes yrittänyt saada namia sieltä. Se vain vahtii sitä, Essillä ei ole asiaa lähellekään. Helmiä ei ole koskaan kiinnostanut mitkään aktivointipallot tai älypelit. Se ei viitsi nähdä vaivaa ruokansa eteen, vaikka ahmatti onkin ja erityisen paljon namien perään.

Pennyllä on juoksut. Se nylkyttää mun kissoja ja niillä on selät täys pieniä veripilkkuja Penny vihaa juoksuhousujaan, ja kun sen juoksut ei kamalasti tahraa, en viitsi kotona kiusata sitä pöksyillä. Vähän mietin, mitä meidän treeneistä tulee, kun Penny yleensä kotona ei suostu edes liikkumaan juoksuhousut jalassa, ja tänään sitten ekaa kertaa kokeiltiin treenata agilityä pöksyt päällä. Ihme kyllä, treenit meni ihan nappiin, eikä juoksupökät tuntuneet Pennyä juuri haittaavan. Se on kyllä niin agilitykoira, että ilmeisesti se tekemisen riemu menee juoksupöksyjen ällötyksen yli Perjantaina testataan, miten dobo sujuu pöksyt jalassa. Ens viikolla meillä olis näyttelyreissu Lahteen, ja toivon, että pahin vuoto olisi jo silloin ohi. Pennyllä on juoksuissaan tapana pysähdellä pesuille aina, kun vähänkään tulee verta, joten meidän kehäesiintyminen on muuten varmaan yhtä värkin nuolemista tuon osalta... Olis tietty kiva myös muita kehään tulijoita kohtaan, ettei meistä jäis kauheita verijälkiä, kun schipperke taitaa olla eka rotu kehässä

^Me ollaan kanssa jouduttu ageilemaan ja nyt just doboilemaan pöksyjen kanssa, ja vaikka Herttakin inhoaa pöksyjä ja menee tosi vaikeaksi kun ne pistää päälle, niin kappas kun aletaan reenaamaan, niin johan pöksyt unohtuu ja neiti tekee täydellä innolla Että jos teillä agi suju niin varmasti dobokin!