Koirat.com

myrkku kirjoitti:

Eli onko se niin että metsästävillä koirilla on musta kitalaki aina? Tai että mitä tummempi, sen enemmän viettiä?

Tän sun kysymyksen innoittamana oli pakko kurkata oman koiran suuhun, ei ollu läheskään kokonaan musta kitalaki ja hyvin silti pelittää

miranja kirjoitti:


Tän sun kysymyksen innoittamana oli pakko kurkata oman koiran suuhun, ei ollu läheskään kokonaan musta kitalaki ja hyvin silti pelittää

Joo varmaan aika moni kurkistelee nyt koiran suuhun jos metsästävän rodun omistaa, mutta tämä olikin niiiiin outo faktana esitetty tieto minulle ja esitettiin niin vakuuttavasti että ei siinä ehtinyt epäillä, mutta nyt nousi sitten oma epäilys todesta

Kysymys elintarvikealan ihmisille, koskee jauhelihaa:

Yleensä ku paistan jauhelihaa pannulla, ni sitä pitää pilkkoa aika paljon puuhaarukalla. Tänään kuitenkin jauheliha oli tosi murenevaisen oloista ja tuntu ettei sitä tarvinnu juuri puuhaarukalla pilkkoa murumaisemmaksi. Mistä tämä voi johtua?

Minne pitää ilmoittaa, jos takapihalta (koiran aidan ulkopuolelta) löytyy kuollut kissa?

Koira paikansi sen äsken, kun oltiin ulkona. Näyttää siltä, ettei ole siinä kauan ollut.

muoks. Vanis painelee vääriä nappeja

griffon kirjoitti:

Mikä on juurikasvu.org Valittaako siellä ihmiset kun juurikasvu näkyy Juu, blondi on ihan pihalla

Läheltä liippaa, juurikasvu on hiushöperöiden sivusto missä jauhetaan kaikkea hiuskista ja niiden hoidosta ( mitenniin hiusfriikki?).

Hiiri ongelma..
Porukoitteni luona on alkanu hiiret ja myyrät pitämään pitoja, ku ei ole enään kissoja.
Kyse on omakotitalosta jossa esim. terassin alla on paljon hiiriä, ne ei edes pelkää ihmisiä, natustavat ruohoa ihan nenän vieressä, mutta niistä pitäis päästä eroon.
Onko kellään samaista ongelmaa ja miten niistä pääsee eroon?
Myrkkyjä ei haluta käyttää koska on koiria joita ei haluta myrkyttää, hiiriloukkuja on kokeilussa, mutta eipä ne niistä välitä..
Oisko paras vaan lainata joltain kissaa joka ne tappais vai oisko jollakin jotain hyvää ideaa päästä eroon niistä?

myrkku kirjoitti:

Mie kuulin hassun jutun, enkä ollenkaan tiedä uskoako vai eikö.
Eli onko se niin että metsästävillä koirilla on musta kitalaki aina? Tai että mitä tummempi, sen enemmän viettiä?
Itse olin suu ymmyrkäisenä kun kuulin tämän ja nyt en tiedä nauraako vai mitä :D

On Mistylläkin melkosen musta kitalaki vaikka se on paimenkoira. Eikä tarvinnu ees kurkata kun oon sitä joskus ennenkin kurkkinu muuten vaan kun hampaita tarkistelen.

creek: Eikö ne hiiret jää loukkuihin vaikka juustoa laittais? Tosin oli mun vanhemmillakin joku vuosi vaivana niin viisaita hiiriä että kävivät ansojen juustot napsimassa mutteivät silti jääneet loukkuun..

creek kirjoitti:

Hiiri ongelma..
Oisko paras vaan lainata joltain kissaa joka ne tappais vai oisko jollakin jotain hyvää ideaa päästä eroon niistä?

Toimiiko nämä ultraääni karkoittimet ulkotiloissa? Oletteko sellaista kokeilleet, kuulemma on sisätiloissa toiminut ja häätänyt hiiret. Itsellä ei kylläkään kokemusta.

mill kirjoitti:


creek: Eikö ne hiiret jää loukkuihin vaikka juustoa laittais? Tosin oli mun vanhemmillakin joku vuosi vaivana niin viisaita hiiriä että kävivät ansojen juustot napsimassa mutteivät silti jääneet loukkuun..

Juustoa ollaan kokeiltu ja yksi ainoa on menny loukkuun, nyt ajateltiin laittaa jotain makoisampaa: jyviä?
Ne natustaa vain loukkujen vieressä jotain juuria ym. fiksuja hiirulaisia..

^Ultraääni karkottimet on kuulemma höpöjuttuja?
Tiedä sitten..
Tekeekö ne kotieläimille jotain myös? Siis kuuleeko koiratkin ne?

^ Kylläpä on nykyajan hiirut fiksuja.. Mutta piparin/keksin palasella kannattaa kokeilla, sillä iskä on kuulemma viime aikoina hiiriä pyydystelly kun kysyin äsken. Niin ja mahollisimman herkäksi se loukku että kun kevytkin hiiri koskee siihen niin se laukee.

Sonik kirjoitti:

Minne pitää ilmoittaa, jos takapihalta (koiran aidan ulkopuolelta) löytyy kuollut kissa?

Koira paikansi sen äsken, kun oltiin ulkona. Näyttää siltä, ettei ole siinä kauan ollut.

Ehkä tulee myöhässä, mutta ota kissasta tarkat kuvat sekä tuntomerkit muistiin. Soita löytöeläinpaikkoihin ja kysy onko kissa ilmoitettu kadonneeksi. Kuvat ja tuntomerkit voi yleensä jättää tällaisiin paikkoihin siltä varalta että omistaja kyselee. Tsekkaa karkurit ja muut vastaavat. Voit myös jättää itse ilmoituksen löydöstä. Kissan voi haudata tai heittää hyvin pakattuna roskiin.

^^Liian fiksuja, ja kesyjä.
Ne on kyllä hengettömän pieniäkin ja luukut on laitettu herkimmilleen, että kyllä niiden pitäis nasahtaa kunhan ne ensin kiinnostuis tarjoilusta.
Täytyy kokeilla tuota keksiä myös jos menis paremmin kaupaksi

Muoks, väksy

Joku kimeä, korkea ääni taitaa ajaa hiiret sun muut pakosalle. Sitä en taas sitten tiedä, että millä tuon äänen tuottaa. Ainakin tehtaissa huutaa aina ne "rottapillit" etteivät pyrkisi lähelle. Enkä tiedä onko nää nyt just sitten niitä ultraäänijuttuja, mutta tuskin, koska sen äänen kyllä kuulee ihminenkin. Voishan sitä koittaa lainata kissaa, ja sitten vetää sieltä terassin alta kaikki piilokolot tuusan nuuskaksi ja laittaa jotain soraa tai sepeliä tilalle niin ei kai ne sitten siellä viihdy enää.. Tai näin vois ainaki ajatella. Ja jos tosissaan ongelmaksi asti muodostuu niin soittaisin jollekin tuholaistorjujalle joka hoitelis ongelman kerrasta kuntoon eikä tarvis ite yrittää väkertää mitään. Tai no, soittaisin itse ensimmäisenä tuholaistorjujan paikalle koska ei riittäis mielenkiinto tapella niiden vihulaisten kanssa.

mitäs kannattaa kysellä työhaastattelussa? joka ei ole omaan koulutukseen vstaava työ.. kyseessä siis kaupanalan haastattelu...

Vanis kirjoitti:

Ehkä tulee myöhässä, mutta ota kissasta tarkat kuvat sekä tuntomerkit muistiin. Soita löytöeläinpaikkoihin ja kysy onko kissa ilmoitettu kadonneeksi. Kuvat ja tuntomerkit voi yleensä jättää tällaisiin paikkoihin siltä varalta että omistaja kyselee. Tsekkaa karkurit ja muut vastaavat. Voit myös jättää itse ilmoituksen löydöstä. Kissan voi haudata tai heittää hyvin pakattuna roskiin.

Kissalle varmaankin löytyi omistaja tuosta meidän naapurista. Ainakin oven vieressä dallun kuvan kanssa on aika mätsäävän näköinen kissa ja teksti "me vartioimme täällä". Ollaan nyt käyty muutaman kerran soittelemassa ovikelloa, mut kukaan ei avaa. Täytynee kokeilla uudelleen illemmalla.

Soittelin jo eläinlääkärillekkin ja kyselin, et miten tuollaisen kanssa tulis toimia ja he kehoittivat viemään sinne "jälkikäsittelyä" varten, jos kissalle ei omistajaa löydy.

Melina kirjoitti:

Kysymys elintarvikealan ihmisille, koskee jauhelihaa:

Yleensä ku paistan jauhelihaa pannulla, ni sitä pitää pilkkoa aika paljon puuhaarukalla. Tänään kuitenkin jauheliha oli tosi murenevaisen oloista ja tuntu ettei sitä tarvinnu juuri puuhaarukalla pilkkoa murumaisemmaksi. Mistä tämä voi johtua?

Mä en varmaksi tiedä, mutta epäilisin että liittyy rasvapitoisuuteen jotenkin. Kotona kun jauhettiin riistaeläinten lihaa, se ei tullut myllystä tasaisena nauhana vaan sellaisina pieninä pätkinä, johtuen juuri siitä että se ei sisällä paljonkaan rasvaa. Lisäksi jos lihan on päässyt jotenkin kuivumaan, se periaattessa murenee, eikä pysy kasassa.

Seuraa sarjassamme hieman hassu ja omituinen kysymys..
Törmäileekö teidän koirat teidän jalkoihin? Minttu sillon tällön törmää (siis ihan tahallaan) mun jalkoihin (pohkeisiin), erityisesti sillon ku se kävelee mun perässä. Ja hyvin usein näissä tilanteissa sitte on pakko ängetä jalkojen välistä ja pysähtyy siihen jälkojen väliin ja tuijottaa oikein iloisilla ja ihanilla nappisilmillä mua.
Ongelma tää ei oo, mutta tulipa vaan tänään mieleen, että onko mulla ainoastaan tämmönen "törmäilykoira" vai löytyykö näitä muiltaki.. Ja se, että mikä ihme juttu toi oikeen on, miksi se törmäilee? "hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaset"?

neruda kirjoitti:

Joku kimeä, korkea ääni taitaa ajaa hiiret sun muut pakosalle. Sitä en taas sitten tiedä, että millä tuon äänen tuottaa. Ainakin tehtaissa huutaa aina ne "rottapillit" etteivät pyrkisi lähelle. Enkä tiedä onko nää nyt just sitten niitä ultraäänijuttuja, mutta tuskin, koska sen äänen kyllä kuulee ihminenkin. Voishan sitä koittaa lainata kissaa, ja sitten vetää sieltä terassin alta kaikki piilokolot tuusan nuuskaksi ja laittaa jotain soraa tai sepeliä tilalle niin ei kai ne sitten siellä viihdy enää.. Tai näin vois ainaki ajatella. Ja jos tosissaan ongelmaksi asti muodostuu niin soittaisin jollekin tuholaistorjujalle joka hoitelis ongelman kerrasta kuntoon eikä tarvis ite yrittää väkertää mitään. Tai no, soittaisin itse ensimmäisenä tuholaistorjujan paikalle koska ei riittäis mielenkiinto tapella niiden vihulaisten kanssa.

Pistetään korvan taakse tämä, mutta tosiaan ois helpompi jos esim. tää ääni ei kuuluis ihmisten tai koirien korvaan, koska tuossa terassilla niin paljon näin kesäsin oleillaan.

Laitettiin pyydyksiin keksin muruja, erittäin vähän ripoteltiin ja ei menny ku tuntikaks? ku kummassaki oli hiirulaiset ketarat ojoissa, näyttäs toimivan
Hitaasti mutta (toiv) varmasti

ousa kirjoitti:

Seuraa sarjassamme hieman hassu ja omituinen kysymys..
Törmäileekö teidän koirat teidän jalkoihin? Minttu sillon tällön törmää (siis ihan tahallaan) mun jalkoihin (pohkeisiin), erityisesti sillon ku se kävelee mun perässä. Ja hyvin usein näissä tilanteissa sitte on pakko ängetä jalkojen välistä ja pysähtyy siihen jälkojen väliin ja tuijottaa oikein iloisilla ja ihanilla nappisilmillä mua.
Ongelma tää ei oo, mutta tulipa vaan tänään mieleen, että onko mulla ainoastaan tämmönen "törmäilykoira" vai löytyykö näitä muiltaki.. Ja se, että mikä ihme juttu toi oikeen on, miksi se törmäilee? "hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaset"?

Meillä ei törmäillä (muuta kuin pennut vahingossa auts) mutta Savu tunkee jalkojen väliin ja on opettanut sen koko laumalle. Se on osa sen tervehtimis ja muutakin innostusrituaalia. Sen on vaan pakko päästä hinkaamaan itseään jalkoihin. Siinä se sit steppaa hölmösti ja heiluttelee häntäänsä.

^Meilläki toki tulee näitä vahinkotörmäyksiä mutta ne on yleensä sitte koirakaverin voimin ku vetävät rallia pihalla eivätkä aina muista kattoo eteensä
No, eilen illalla viimeksi neiti sitte päätti (ku iltapisulla käytiin) törmätä mun jalkoihin. Kyseessä ei oo mikään voimakas törmääminen vaan enemmänki että puskee päällään ja sitte piti ängetä taas jalkojen väliin ja tapittaa emäntää. Joka kerralla se tuntuu yhtä hellyyttävältä