Koirat.com

Kyllä täällä Oulun korkeuksillakin on törmännyt noihin koiria kivittäviin muslimilapsiin. Kyseessä tosiaan alle 10v lapsia, niin pitäiskö niistä oikeasti soittaa poliisille? Turha niitä toruakaan on, kun yhteistä kieltä ei ole...

Mutta hyviäkin kokemuksia löytyy! Ex-ukon irakilainen työkaveri kävi meillä kerran kylässä. Päälle kolmekymppinen mies, joka ei koskaan aiemmin eläissään ollut koiraa koskettanut! Kyllähän se noita pelkäs aivan hulluna, mutta lopulta uskaltautui jopa silittämään ja antamaan herkkuja. Ja olihan se aivan ällikällä lyöty kun näytin vähän mitä temppuja meidän vanha herra osaa :) Suunnitelmana oli, että oisi 3-vuotiaan poikansa kanssa käyny joku kerta kylässä, mutta suunnitelmaksi tais jäädä...

Tuulituulia kirjoitti:


Ruotsissa on tapahtunut, että taksikuskit ovat kieltäytynyt ottamasta koiria kyytiin.

Ei tuo nyt niin harvinaista ole, riippuu ihan kuskista ottaako kyytiin vaikka olisi suomalainen. Multa mm. tentattiin kerran puhelimessa kovasti minka kokoinen koira on tulossa mukaan, tietty ymmarran kylla etta haluavat tietaa sen vuoksi ettei joku ole tuomassa taksiin vaikka tanskandoggia tai vastaavaa jattilaista, mutta silti. Toisen kerran kuski oli myos alkuun epaluuloinen ja totesi lopulta, etta menkoon kunhan pysyy sen peratilan puolella. En tieda onko sylikoirien kanssa eri asia kun en ole sellaisen kanssa ollut kuin kerran tutun paikkakuntalaisen taksikuskin (joka itse on viela nykyisin koiraihminen) kyydissa.

Joku ihmetteli ettei ole nahnyt romaneilla koiria, itse taas muistan lukioajoilta nahneeni useaan otteeseen romaninaisen kaapiopinserin kanssa. Muutenkin jaanyt jostain kuva, etta kaapiopinserit tuntuisivat olevan romaneilla aika yleisia. Ja eikos se dalmatialainen ihan rotuna ollut aikanaan yleinen Kroatian romanien vaunukoira? Samoin kuin lurcherit olivat ainakin kirjojen mukaan alunperin romanien koiria.

On myos totta etta riippuu varmasti uskonnon asteesta ja osin myos maasta tuo koiriin suhtautuminen (esimerkiksi turkkilaisethan ovat muutenkin sielta lievimmasta ja modernistuneemmasta paasta islamilaista kulttuuria, vaikka toki siina maassa esim. ihmisoikeusrikkomukset ovat monella tasolla edelleen arkipaivaa). Omassa koulussani oli ekana lukuvuotena jemenilainen poika, joka piti koirista ja jolla olikin niita 5 kappaletta. Mutta koirien rooli kuitenkin oli tietynlainen: ne elivat ehdottomasti talon ulkopuolella pihalla eika niilla ollut paasya sisatiloihin, ja poika kylla koski niihin mutta leikittyaan niiden kanssa han myos aina pesi katensa huolella moneen kertaan. Eras toinen muslimioppilas, joka oli kotoisin Bangladeshista taas selitti mulle etta koiria voi kylla pitaa, mutta niiden tulee vain asua ulkotiloissa koska "pyhimykset eivat tule sisaan taloihin joissa on koiria".

En tieda millainen koiran rooli Intiassa on, mutta ainakin tuntemani intialainen osoitti hindulaisuudestaan huolimatta aika lailla samantyyppista suhtautumista koiriin kuin moni noista taalla kuvailluista muslimeista: vaikka han omisti Intiassa ison koiran (jonka rooli oli samaan tapaan selva, ehdottomasti kayttoelain jonka paikka oli ulkotiloissa), han sanoi pelkaavansa koiria taalla Euroopassa koska ne saavat olla sisatiloissa.

Myonnettakoon, etta itse olen usein hyvin kriittinen Islamia ja vastaavia kulttuureja kohtaan, ja omakohtaiset kokemuksetkin siihen vaikuttavat, mutta kuitenkin kokemukset ovat myos osoittaneet sen etteivat asiat ihan niin mustavalkoisia ole, kuten eivat esimerkiksi tuossa asiassa kuinka voimakkaasti muslimit koiria halveksuisivat tai pitavatko ylipaansa niista.

Rushdie kirjoitti:

Juulia, ovatko "maahanmuuttajat" ihan oikeasti heitelleet sinua ja koiriasi kivillä ja syljeskelleet päälle? Ettet nyt ihan vähän liioittelisi kun tuntuu noita ennakkoluuloja ja stereotypioita olevan aika lailla muutenkin.

Vaikka tämä kommentti onkin jo kahden vuoden takaa, niin on minunkin todettava, että ei Juulia varmastikaan liitoitellut. Itsekin asun Helsingissä, ja naapuritaloissa/-rapuissa asuu melko paljon somali(?)perheitä. Minulla ei ole mitään heitä (tai muitakaan maahanmuuttajia) vastaan, vaan pyrin olemaan yhtälailla suvaitsevainen ja ystävällinen kaikkia ihmisiä kohtaan, huolimatta siitä, mistä he ovat kotoisin, mitä uskontoa he harjoittavat tai harjoittavatko ollenkaan jne.

Kuitenkaan en itse arvosta sitä, että KUKAAN käyttäytyy vihamielisesti koiraa kohtaan, joka ei ole tehnyt kenellekään mitään pahaa tai käyttäytynyt aggressiivisesti. Esimerkiksi meidän koira on kohta 9kk vanha shetlanninlammaskoira, kiltti kuin mikä, ei hauku, rähise tai muutakaan. Poitsu on ainoastaan terveellä tavalla utelias ja hyväntahtoinen kaveri. Koira on kävelylenkeillä hihnassa, enkä koskaan päästä sitä tarpeettoman lähelle ohikulkijoita (elleivät he itse lähesty koiraa).

Toistuvasti käy kuitenkin niin, että jos olen koiran kanssa ulkona, niin nämä muslimitaustaiset lapset katsovat meitä kauhulla jo kymmenien metrien päästä, toisinaan lähtevät jopa juosten karkuun (vaikka ihan normaalilla kävelylenkillä ollaan, eikä lähestytä heitä). Kadun puolta myös vaihdetaan ja muutenkin koiraa katsotaan siihen malliin, kuin se kantaisi vähintään viittä eri tautia mukanaan ja olisi täynnä kirppuja. Muutamina kertoina nämä 5-16-vuotiaat lapset ovat yrittäneet heittää koiraani roskilla ja pienillä kivillä. On myös huudettu ja kiljuttu: kerran pari pikkulasta uskaltautuivat muutaman metrin päähän koirasta, kiljuivat suoraa huutoa päin koiraa ja juoksivat pakoon (oli muuten nopeasti tämäkin tilanne ohi, en ehtinyt edes reagoida). Ja kuten joku aikaisemmin jo mainitsikin, niin välillä näitä tilanteita on seurannut sivusta lasten oma äiti, joka ei puutu tilanteeseen millään tavalla. Ollaan sitten koiran kanssa vain lähdetty pois tilanteesta.

Minun puolestani muslimitaustaisten ihmisten ei tarvitse pitää koirista tai omistaa niitä, mutta ei ole minun mielestäni oikein yrittää sylkeä päälle ja viskoa pientä shetlanninlammaskoiran pentua (joka ei ole heille MITÄÄN tehnyt) roskilla, vain siksi, että kulttuuri sanoo, että ne ovat saastaisia. Minä ymmärrän kyllä heidän kulttuurinsa kannan tähän, mutta eikö koiriin voisi suhtautua hieman neutraalimmin? Vaihdetaan sitten vaikka kadun puolta ja ei huomioida koiraa lainkaan, jos sellainen tulee vastaan? Miksi hommasta pitää tehdä erikseen numero, ja ottaa roskat/ kivet/ sylki käyttöön? :(

Olen omalla asuinalueella huomannut pienen muutoksen (somali?) lapsissa.
Hoitokoiran kanssa lenkkeillessä vastaan tuli joukko nuoria ehkä n.15v tyttöjä ja poikia, ilmeisesti koulusta tulossa. Tytöt kyllä kavahtivat ja siirtyivät REILUSTI sivuun ja hetken päästä myös pojat. Pojat jäivät huutelemaan törkeyksiä perään koirasta, mutta sitten tapahtui jotain mitä en ole itse nähnyt, tytöt pistivät pojat ojennukseen ja selvästi sättivät omalla kielellään poikia ja nopeasti hymyilivät minulle, ikäänkuin anteeksi pyytävällä ilmeellä, pojat hiljenivät ja jatkoivat matkaansa.

Kesällä olimme lasten kanssa koko päivän ulkona ja pihaan tuli pari ala-aste ikäistä tyttöä koiranpennun kanssa, taisi olla minirotuinen, kun oli niin kamalan pienikokoinen.
Somali lapset kiljuivat alkuun ja juoksivat karkuun jos pentu heilautti edes korvaansa, mutta muutamien minuuttien päästä kerääntyivät kuitenkin koiran luokse parin metrin päähän ja omistaja tyttö lupasi pitää koiran sylissään. Alkoi hurja kysely tulva, kysyivät takuulla kaiken mahdollisen, jota nyt koirista mitään tietämätön vaan voi keksiä kysyä ja kuuntelivat hirmu tarkkaavaisina.
Tämäkin oli ihan uudenlainen tilanne minulle, tähän saakka on ollut täällä todella vahvasti sellainen asenne heillä, että koirat on saastetta ja alhaisimpia olentoja ja agressiivinen käytös koiria ja myös omistajiakin kohtaan on ollut ihan tuttu näky. Nyt voisi jopa ajatella, että tämä suomalaistuneempi sukupolvi uskaltautuu hieman muuttaa asennettaan myös tässä asiassa, paljon muutakin positiivista muutosta olen täällä meidän alueella nähnyt muutenkin, tämä on yksi niistä monista.

Lähestulkoon voisin sanoa, että varsinkin pojat ovat ärhäkämpiä käyttäytymään typerästi, ellei jopa röyhkeästikin. Tyttöjen kohdalla tilanne tuntuu aivan toisenlaiselta.

Työttöjen reaktio muistuttaa oikeastaan hyvin paljon sitä reaktiota, jonka itse saan kun näen hämähäkin (en yritä rinnastaa koiraa ja hämähäkkiä). Äitini pelkää niitä kuollakseen ja lapsena tuli nähtyä miljoonat sätkyt, kyllähän se tarttuu lapseen, sillä lapsi heijastaa käytöstään yleensä suoraan vanhempiensa käytöksestä ja reaktioista.
Jos esim. äiti pelkää ukkosta kuollakseen, on hyvin todennäköistä, että lapsikin sitä alkaa pelätä nopeasti ja vahvasti ja ketju on valmis.
Itse tiedän, ettei hämähäkki mitään tee, täällä meillä suomessa, mutta silti saan pahan sydämentykytyksen itselleni ja kylmänhien, kun sellaisen näen. Silti minusta monikin hämähäkki on ihan kaunis, kunhan voin olla varma, ettei se tule lähellekkään minua ja voin turvallisesti katsoa sitä matkan päästä. :)
Lapsille sitten riitti se kerta, kun säikähdin hihallani kävelevää hämähäkkiä. Molemmat pelkäsivät seuraavan hämähäkin nähdessään aivan kamalasti. Sen jälkeen päätin itse, että pystyn nielemään jotenkin sen pelkoreaktioni ja niin vain olen onnistunut, edelleen ällöttää ja puistattaakin, mutta reaktioni on lähes päinvastainen, menemme yhdessä katsomaan (vähän matkan päähän), ihmetellään ja annetaan ötökän jatkaa matkaansa. Lapset eivät enään pelkää hämähäkkejä, mutta antavat niille oman tilansa, riittää minulle :D
Lapsena opittua käytöstä tai pelkoa on vain kovin vaikea muuttaa ja hillitä, sillä ei välttämättä ole lasten kohdalla mitään tekemistä uskonnonkaan kanssa, vaan ehkä puhtaasti siitä, että ovat sisäistäneet vanhempiensa ja sisaruksiensa reaktiot ja heijastavat sen taas edelleen omassa käytöksessään. Jossain vaiheessa mukaan astuu myös se uskonnollinenkin puoli, kun ovat tarpeeksi vanhoja ymmärtämään tekstin sisältöä. Kyllähän heidän kasvaessa alkavat kyseenalaistamaan oppimiaan asioita ja tekevät lopulta ne omat päätelmänsä asioista, kuten kuka tahansa teini, mutta uskonto on vahva osa heidän kulttuuriaan, joten en usko itse, että koira asia vahvasti heidän osaltaan muuttuisi, mutta ehkä voisi ajatella tai ainakin toivoa, että jos samanlaista positiivista muutosta tulee jatkossakin, ei kohtaamisiin sisälly jonkun ajan päästä niin suurta dramatiikkaa, vai miksikähän sitä kutsuisi paremmin :)

Mielenkiintoinen aihe, erityisesti koska oma mieheni on maahanmuuttaja (tuli tänne opiskelemaan) ja hänen äitinsä (ja äidin puoli suvusta) on muslimeja, joten hänkin on niitä vaikutteita saanut. Tosin eivät he mitään kovin kiihkeitä uskovaisia ole; eivät rukoilee montaa kertaa päivässä tai käytä huiveja.

Hänelle oli tietysti aluksi järkytys, miten moni suomalainen pitää koiria sisällä ja jopa nukkuu niiden kanssa. Ei sillä, löytyy hänen suvustaan yksi, joka pitää koiria sisällä ja ne nukkuvat hänen kanssaan. Tuota henkilöä luonnolisesti pidetään vähän kajahtaneena. Miehelleni on pienestä pitäen sanottu, että kaikilla koirilla on kirppuja jne. Alkuun hän olikin joka kerta koiran rapsuttaessa itseään vakuuttunut siitä, että koiralla on kirppuja. Ja varmasti onkin hänen maassaan, jossa on myös irtokoiria, eikä niistä jonkun omistamistakaan pidetä välttämättä ihan samalla tavalla huolta. Hänen mielestään oli perinkummallista, että meillä oli koiria, jotka lähestyivät jo kymmentä ikävuotta. Nehän on jo niin vanhoja ja laiskoja!

Samoin hän oli vakuuttunut, ettei koiraa voi kouluttaa itse, vaan se pitää lähettää jonnekin koirakouluun muualle ja joku muu kouluttaa sen. Hän oli hämmästynyt, miten olin onnistunut kouluttamaan omia koiria ja millaisia temppuja ne osasivat. Hän on myös oppinut tässä matkan varrella itsekin.

Alkuun hän pesi käsiään jatkuvasti, kun oli koiraa silittänyt. Nykyisin voi jopa syödä pesemättä käsiään.

Ollaan saatu myös riitoja aikaiseksi näistä asioista. Esimerkiksi yksi liittyi siihen missä sen meidän tulevan koiran pitäisi nukkua. Hänen mielestään koiralla ei olisi saanut olla edes mitään asiaa makkariin. Itse olisin suostunut siihen, että koira ei saa nukkua sängyssä. Kuinkas sitten kävikään, kun tuo pentu tuli; siellähän se kohta puoliin nukkui hänen kainalossaan. Äidin koirat hän kesti jo aiemmin sängyssä, koska ne olivat siellä tottuneet nukkumaan (olivat siis minulla aina välillä hoidossa).

Näistä asioista on myös mukava puhua hänen kanssaan, koska suomalaisena on tullut hyvin yksipuolinen kuva muslimeista. Ainakin minun käsitykseni on ollut, että jokainen heistä on hyvin harras uskovainen, joka juurikin ruokoilee useamman kerran päivässä ja käyttää huivia, sika on saastainen eläin jne. Esimerkiksi tuon sian "saastaisuuden" hän on selittänyt sillä, että sika on rasvaista lihaa ja ismalamin usko on alunperin peräisin lämpimistä maista. Totta kai se liha pilaantuu, kun rasva härskiintyy -> ihmiset sairastuivat. Hänen mukaansa nämä säännöt on siis tehty alunperin antamaan neuvoja ihmisille niihin olosuhteisiin, jotka siihen aikaan ovat vallinneet. Mieheni syö nykyisin sikaa, vaikka aluksi siihen suhtautuikin epäluuloisesti. Ei kuitenkaan mainosta asiaa äidilleen, jolle tuo on kova pala.

Samoin hänen mielestään on hyvin hämmentävää kuinka paljon vapauksia me annamme muslimeille. Kuinka suvaitsevia me olemme heitä kohtaan täällä, vaikkei se olekaan monenkaan meistä uskonto. Hän oli hyvin hämmentynyt nähdessään kerran koulun ruokalassa tytön huivi päässä. Edes siellä ei ole kouluun asiaa, jos on huivi. Jos huivia ei suostu ottamaan pois -> kotiin. Erikseen löytyy sitten uskonnollisia kouluja, jotka ovat niiden tyttöjen ainoa vaihtoehto, joiden vanhemmat huivia pakottavat käyttämään (tai käyttävät sitä omasta halustaan). Kaiken maailman omat uintivuorot kuuluvat samaan kastiin.

Hän on myös kysynyt, että emmekö me pelkää niitä lieveilmiöitä, joita islaminusko monissa maissa aiheuttaa (=terrorismia). Tämä on yksi syy miksi siellä pyritään välttämään sitä, että annettaisiin liikaa valtaa niille kiihkeimmille uskovaisille (esim. huivikielto liittyy tähän). Tämä on myös syy miksi hän ei pidä kyseisestä uskonnosta, eikä halua lukeutua sen kannattajiin.

Kaikki edellä mainitut eivät suoranaisesti liity vain islaminuskoon, vaan enemmänkin kulttuuriin. Toinen suuri uskontokunta tuolla ovat katolilaiset.

Olen myös havainnut kuinka moni kiinalainen kammoksuu koiria (juoksevat kiljuen karkuun). Myös eräs etelä-korealainen kääntyi pyörällään ja ajoi kiljuen toiseen suuntaan havaitessaan meidät ulkona koirien kanssa. Se oli melko koominen tilanne ja mies ei voinut uskoa hänen olevan tosissaan. Afrikkalaiset myös kavahtavat, etenkin naispuoleiset.

Yksi kiinalainen tyttö kertoi, että hänen naapurillaan oli koira, jota hän kävi usein silittelemässä ollessaan pieni. Hänen äitinsä kuitenkin alkoi pelotella ja sanoi tytön saavan jonkun taudin yms. Nykyisin tuo parikymppinen tyttö pelkää koiria ihan hysteerisenä. Hän on kyllä kiinnostunut ja on ollut meillä kylässä, mutta säikähtää, jos koira tekee äkkinäisen liikkeen tai äänen. Kerran hän melkein kaatui lumihankeen viime talvena, kun pentu osoitti mielenkiintoa häntä kohtaan ja teki pienen äänen. Eikä ole suinkaan ainut kiinalainen, jolla on noita taipumuksia. Hän myös kertoi, että jos perhe ottaa siellä koiran, menee koko perhe rokotettavaksi. Hän ei tosin tiennyt mitä vastaan. Hän kysyi olimmeko mekin käyneet. Jäin ihmettelmään, mikä tämä rokotus mahtoi olla? Kenties jäykkäkouristus tai vastaava, jonka me saamme joka tapauksessa?