Koirat.com

Tulipa tänään lenkillä mieleen, että olisi mielenkiintoista nähdä toisten koiranomistajien päänsisään ja sitä kautta tutustua heidän logiikkaansa koiranpidossa. Ainakin meillä päin koirien ei tarvitse osata ohittaa, ne saavat mennä hihnassa miten sattuu, niitä ei tarvitse kieltää mistään...

Mitkä siis ovat sinulle ne asiat, jotka koiran tulee osata ja joita omalta koiraltasi vaadit?

Oma listani voisi pikapohdinnan jälkeen näyttää tältä (varmasti lisäilen myöhemmin huomattuani, että olen unohtanut kaikki perusjutut):
- ohittaminen. Oli sitten kyseessä ihminen, koira, auto, hevonen, pyörä, ohi mennään eikä meinata.
- autossa matkustaminen ja hiljaaolo. Ehkä mikään maailmassa ei ole rasittavampaa kuin koira, joka haukkuu autossa kaiken näkemänsä.
- perusasiat koulutukseen liittyen: luoksetulo, poistuminen, hoitotoimenpiteiden aikana käyttäytyminen, ruuan odottaminen jne.
- yksinolo hiljaa. Tuo otus kyllä ulvoo hetken jäätyään yksin (välissä osasi jo olla kokonaan hiljaa, tiedä sitten mistä takapakki johtuu), mutta sen jälkeen nukkuu nätisti koko yksinolonsa ajan.
- kunnioittaminen. Sanoin mitä sanoin, se sana on laki

^ Meillä on aika samat.

Molempien poikien pitää osata:
- tulla luokse käskystä
- odottaa käskystä
- pysyä paikallaan käskystä
- olla kotona nätisti yksin (ei tuhoamista tms.)
- kulkea nätisti hihnassa, ts. ei vedetä tai kiinnostuta liikaa mistään ohimenevästä
- mennä pois tieltä pyynnöstä tai oma-aloitteisesti
- antaa tehdä hoitotoimenpiteet kotona ja lääkärissä

Meillä aina iskä jaksaa kauhistella, kun mun koirat saa kerjätä. Se raivoaa, että koirat ei saa kerjätä, ne ei saa olla lähellä, kun ihmiset syö. Mä kysyn aina miksi ja saan aina saman vastauksen. "Koska niin kuuluu vaan olla". Höpö, höpö, sanon minä. Jos mua ei häiritse, että poikien nenä on sentin päässä mun lautasesta, niin miksi mun pitäisi niitä siitä komentaa? Pojat osaa pyynnöstä myös mennä kauemmaksi, eikä ne ota mun lautaselta mitään ilman lupaa. Se riittää mulle. Sitäpaitsi,on kätevää syöttää lautaselta pahat palat pojille siinä syödessä.

^ Meillä on toi kerjääminen ainainen taistelun aihe. Kumpaakaan ei tavallaan haittaa se, ja siksi lipsutaan. Kun ollaan vaan jostain saatu päähän ettei niin saa tehdä ja aina päätetään kouluttaa Lara pois siitä. Se ei vaan onnistu kovin tehokkaasti, kun pikkuhiljaa Lara aina rupeaa taas saamaan jämiä tai juurikin noita pahoja paloja jommalta kummalta..

Lyhyesti sanottuna koiran kuin koiran tulee olla yhteiskuntakelpoinen, mikä siis pitää sisällään nuo kaikki että osaa ohittaa, kulkea hihnassa vetämättä, osata suhtautua erilaisiin koiriin, ihmisiin, liikennevälineisiin (ei siis räyhäystä, haukkumista, vetämistä siihen suuntaan, eikä myöskään poispäin esim. hillittömän pelon vuoksi), koiran tulee sietää hoitotoimenpiteet mieluiten myös vierailta, mutta siis ainakin omalta omistajaltaan/perheenjäseniltä. Lisäksi koiran on hyvä oman turvallisuutensa vuoksi osata varma luoksetulo ja mieluiten myös varma "SEIS"-käsky tms (olettaen että koira on vaikkapa karanneena tien vilkkaan tien toisella puolella, sitä ei kannata huutaa luokse, sillä se jää mahdollisesti auton alle, jos koira osaa pysähtyä käskystä, ihan sama mihin asentoon, voisi sen huutaa pysymään paikoillaan kunnes omistaja käy kytkemässä sen). Myös yksinolo on sellainen asia joka tulisi jokaisella koiralla olla hallinnassa, mikä siis tarkoittaa että koira ei esim. hauku tai tuhoa ollessaan yksin.
Jokainen saa sitten itse määritellä "lisäkäskyt" ja asiat joita koiran pitää hänen mielestään osata ja paljon tuo riippuu harrastuksistakin.

Muakaan ei kerjääminen haittaa ja sitä ei meidän koirilta edes pois yritetä kouluttaa. Saavat napottaa pöydän vieressä, käsistähän eivät vie kuitenkaan ruokia mitä taas kaverin dopperi tekee muille kuin omistajalleen.. Kuten rosalla, meilläkin koirat tottelevat jos niille sanoo että "mene pois siitä".

Täällä on hyvin listattu asioita, mitä koiran pitää osata ja samaa mieltä olen muiden kanssa. Yksi, mikä itselle tuli mieleen, on pöydältä varastaminen. Kukaan ei varmasti tykkää että oma koira pöllii voileivän pöydältä.. Meillä Kustilla paha tapa napata ruokaa pöydältä jos jotain siihen on unohtanut. Ei missään tapauksessa tee sitä jos joku näkemässä mutta kun yksin, niin on lähes varmaa että jos samassa huoneessa on kaksistaan voileipä ja Kusti, niin ei sitä voileipää kohta enää ole.

monacorgi kirjoitti:

Lyhyesti sanottuna koiran kuin koiran tulee olla yhteiskuntakelpoinen,

Näin juuri. Ja mulle sen koiran yhteiskuntakelpoisuuden suhteen riittää se, että minä ja muut pärjää sen kanssa, joten tähän lukeutuu myös se, että koiran on oltava helppo käsitellä lähestulkoon kenen vaan.

Meillä on kyllä ehdoton ei kerjäämiselle. Yksinkertaisesti vain siksi, että se on kuvottavaa kun koira kerjää kuola valuen naaman vieressä. Meidän taloudessa ei ole koirilla siis mitään asiaa keittiöön ruuan valmistuksen yhteydessä tai ruoka-aikaan.

catja kirjoitti:

Ja mulle sen koiran yhteiskuntakelpoisuuden suhteen riittää se, että minä ja muut pärjää sen kanssa, joten tähän lukeutuu myös se, että koiran on oltava helppo käsitellä lähestulkoon kenen vaan.

Mä haluan myös, että mun koirani on niin helppoja, että niiden kanssa pärjää tarvittaessa kuka tahansa. Toki ne jallittaa ihan surutta niitä, jotka antaa, mutta ovat ihanaa kyllä perusluonteeltaan niin leppoisia, että voin esimerkiksi huoletta jättää ne porukoilleni hoitoon eikä mun tarvitse pelätä, että ne katsoisivat oikeudekseen murista eläinlääkärille tai kenellekään vieraalle. Osku tosin varmaan puolustaisi itseään oikeasti uhkaavassa tilanteessa jossa pakeneminen ei olisi mahdollista (Sakke meni luonnetestissä seinässä kiinni ollessaan vain pienemmäksi ja pienemmäksi ja vingahteli). Koirani eivät saa myöskään omatoimisesti puolustaa minua tai minun omaisuuttani. Musta on ihanaa kun ei tarvitse pelätä, että koirat nappaisivat esimerkiksi avoimesta autonikkunasta kätensä sisääntyöntävää silittelijää sormista (vaikka en haluakaan, että kukaan kättään mun autoon ilman lupaa tunkeekaan).

Mun koirien tulee osata peruskäyttäytyminen eli ihmisiä vasten ei hypitä (ainakaan ilman lupaa), pöydästä ei kerjätä tai ainakin poistutaan keittiöstä käskystä, yksin ollaan nätisti, vastaantulijat osataan ohittaa, lenkillä kävellään tien laitaa eikä seilata, käskystä tullaan luokse, ovista tai autosta ei ryysitä pihalle ilman lupaa. Nuo nyt ainakin.

maddy kirjoitti:

[quote=catja]Ja mulle sen koiran yhteiskuntakelpoisuuden suhteen riittää se, että minä ja muut pärjää sen kanssa, joten tähän lukeutuu myös se, että koiran on oltava helppo käsitellä lähestulkoon kenen vaan.

Mä haluan myös, että mun koirani on niin helppoja, että niiden kanssa pärjää tarvittaessa kuka tahansa. Toki ne jallittaa ihan surutta niitä, jotka antaa, mutta ovat ihanaa kyllä perusluonteeltaan niin leppoisia, että voin esimerkiksi huoletta jättää ne porukoilleni hoitoon eikä mun tarvitse pelätä, että ne katsoisivat oikeudekseen murista eläinlääkärille tai kenellekään vieraalle. Osku tosin varmaan puolustaisi itseään oikeasti uhkaavassa tilanteessa jossa pakeneminen ei olisi mahdollista (Sakke meni luonnetestissä seinässä kiinni ollessaan vain pienemmäksi ja pienemmäksi ja vingahteli). Koirani eivät saa myöskään omatoimisesti puolustaa minua tai minun omaisuuttani. Musta on ihanaa kun ei tarvitse pelätä, että koirat nappaisivat esimerkiksi avoimesta autonikkunasta kätensä sisääntyöntävää silittelijää sormista (vaikka en haluakaan, että kukaan kättään mun autoon ilman lupaa tunkeekaan).

Mun koirien tulee osata peruskäyttäytyminen eli ihmisiä vasten ei hypitä (ainakaan ilman lupaa), pöydästä ei kerjätä tai ainakin poistutaan keittiöstä käskystä, yksin ollaan nätisti, vastaantulijat osataan ohittaa, lenkillä kävellään tien laitaa eikä seilata, käskystä tullaan luokse, ovista tai autosta ei ryysitä pihalle ilman lupaa. Nuo nyt ainakin.[/quote]

Nämä oli kuin mun näppikseltä myös. Hommaa meillä vielä on varsinkin Taran ohittamisen suhteen, mutta kyllä sinne joku päivä päästään.

Mun mielestä tuo "mitä koiran tulee osata" liittyy pitkälti siihen, missä sen koiran kanssa asutaan/kuljetaan ja mitä sen kanssa tehdään. Koti kotona on aina ollu koiria eikä ne oo kaiken kaikkiaan "osannu" yhtään mitään tai niille ei tietoisesti opetettu mitään. Mm. ohittamista ei mitenkään harjoteltu ku ei siellä korvessa liiku ku satunnainen traktori/auto. Ainoa asia mitä niiden tuli kyetä tekemään oli käytännössä niiden vaistoissa. Hirvikoiran tuli osata haukkua hirvi oikeaoppisesti ja ajokoiran ajaa jänistä. Ite pidän tärkeimpänä asiana sitä, et siitä koirasta tulee tasapainoinen/täyspäinen.

muoks. Sitä en siis sano ettei metsästyskoira tarvitse koulutusta. Kyllähän sen kanssa tulee kauanki kulkea metsässä et se tajuaa homman jujun.

catja kirjoitti:


Näin juuri. Ja mulle sen koiran yhteiskuntakelpoisuuden suhteen riittää se, että minä ja muut pärjää sen kanssa, joten tähän lukeutuu myös se, että koiran on oltava helppo käsitellä lähestulkoon kenen vaan.

Hmm. Minun määrittelmäni yhteiskuntakelpoisuudesta on erilainen. Omistajat tulee koiran kanssa toimeen ja koirasta ei ole häiriötä muille. Minun mielestäni omani täyttävät tämän määritelmän, vaikka toinen ei varsinkaan ole kenen tahansa käsiteltävissä. En häpeä laittaa kuonokoppaa eläinlääkärissä, jos tilanne sen vaatii. En koe äärettömän suurta haittaa,että koira vahtii autossa ollessaan omaa tilaansa( farkun takakoppaa), jotta jaksaisin opettaa sen sietämään kenen tahansa sörkkimistä. Se varoittaa itsestään hyvissä ajoin, joten tyhmät saa olla, muttei niin tyhmä. Normaalitilanteissa molemmat kuitenkin ovat avoimen ystävällisiä ihmisiä kohtaan ja se riittää minulle.

Mitä koiran sitten tulee osata? Sietää lenkillä toisia koiria, omituisesti käyttäytyviä ihmisiä, hevosia,autoja jne. Sietää pitää myös hoitotoimenpiteitä. Kipeän koiran reaktio voi olla voimallinen vierasta ihmistä kohtaan, joten siksi se aikaisemmin mainittu kuonokoppa. Osata tarvittaessa tulla luokse käskystä. Irti käsky on ihan hyvä osata koiran oman turvallisuuden vuoksi. Kaikki muu onkin sitten ekstraa ja omistajan mukavuuden halua.
Itse haluan,että koirat eivät ilman lupaa sinkoa ovista ulos. Samoin hihnan irrotus ei ole vielä sinkoamiseen tarvittava lupa. Myöskään ruokakupille ei saa rynniä, sitä käytetään harrastusliikkeiden opettelemisen palkkana. Kerjätä saa, mutta ääntäkään ei saa tulla. Samoin ihan mun lautasen vieressä ei ole hyvä olla.

Itse olen luovuttanut hyppimättömyyden vaatimisesta esim. ovella, koska käytännössä lähes kaikki sitä H:n kohdalla vahvistavat, vaikka mitä sanoisi. Mua se ei hypi, jos en anna. Jopa suht kiinnostuneet koiran kouluttajat ovat antaneet tuon hyppiä. Lasten kanssa siitä voi tietty tulla ongelma, muttei se onneksi ole kiinnostunut kuin omistaan ja tilanteet, joissa lapsiin törmätään ovat sen verran harvinaisia, että ne voidaan ratkaista toistaiseksi tilannekohtaisesti.

Kerjätä saa, jos malttaa olla vinkumatta. Mutta jos on vieraita ja syödään pöydässä, on H:n paikka eteisessä, ei pöydän vieressä vinkumassa. Saa sitten nuolla jonkun lautasen kiitokseksi, jos on osannut hommansa. Yllättävän hyvin se on idean tajunnut.

Me reissataan H:n kanssa aika paljon ja useissa paikoissa on ollut huoneita/tiloja, joihin koiralla ei ole asiaa. Niistä on väännetty, mutta hiljalleen viesti on yleensä mennyt perille. Kakarahan tuo vasta on, joten toistaiseksi sille on vielä jaksanut sanoa muutaman kerran.

Haukkumisjuttu on ongelma: ulkona ihmiset yllyttävät haukkumaan ja räyhäämään, mikä on aika kurjaa, kun itse sitä yrittää kitkeä pois. Mutta on tuo ehkä aavistuksen hiljennyt ja räyhääminen keskittyy nyt yhdelle tienpätkälle oman talon pihassa. Ehkäpä H oppii vielä hiljaiseksi.

Ja jos jollain on hyviä vinkkejä, miten onnistuu opettaa koira odottamaan sidottuna hiljaa (agitreeneissä, satunnaisilla kauppareissuilla, muuten vaan), otan mieluusti vastaan. Kivahan tuota olisi pitää mukana, mutta hitto sitä ääntä. Eikä se aina voi olla jalassa kiinnikkään..

^Kannattaa sitä kiinni olemista harjoitella ensin vähemmän kiihdyttävissä tilanteissa. Ei siis suoraan viedä sinne agitreeneihin.

Meillä taas koirilla ei ole mitään asiaa keittiöön kun me syödään. Minua kerjäävät koirat ärsyttää ihan suunnattomasti. Omat on vielä kuolaavaa mallia.

Täällä on tullut jo oikeastaan kaikki, mitä itsekin koiriltani vaadin.
Kaikesta on mentävä ohi, tulipa vastaan mitä tahansa, vaikka sitten dinosaurus. Mitä vähemmän kiinnitetään huomiota, sen parempi. Annan katsoa kyllä, jos vastaan tulee joku asia, mitä koirat ei ole ennen nähneet, mutta koskaan ei pysähdytä ja jäädä tuijottelemaan (eli ei saa unohtua katsomaan jotakin). Kävelemisen lomassa voi vähän katsella, että mikäs se tuo on. Toisia koiria EN KOSKAAN anna jäädä katsomaan tms. vaan ohi on mentävä tilanteesta riippumatta ilman mitään rähinöitä, hinkumisia jne.
Kerjääminen on mun koirille ehdoton ei. En siedä pätkääkään, jos koirat tuijottelee kun mä syön. Keittiöön niillä ei ole mitään asiaa ruuanlaiton yhteydessä tai ruokailun yhteydessä ja ruuan kyttääminen on kielletty, söipä ihminen ihan missä tahansa, vaikka koiran vieressä lattialla (näin kärjistetysti). Nuo onkin oppineet tosi hyvin, ettei minun ruualle ole asiaa. Mun ei tarvitse kuin mulkasta vihasella ilmeellä niin johan ne päät kääntyy toiseen suuntaan että "ei me mitään vahdittu"

Luoksetulo näiden on osattava ja lähellä näiden tulee pysyä kun ne ovat irti. Kun päästän hihnasta irti ei siis tarkoita sitä, että saa huidella ympäri metsiä missä ikinä tahtoo vaan on kuljettava yhdessä porukassa eteenpäin. Ovista ei ole mitään asiaa mennä omin lupineen. Ovi saa olla sepposen selällään vaikka kolme päivää ja siitä ei yksinkertaisesti mennä ulos ilman lupaa. Piste.
Malttamattomuutta en myöskään siedä, eli koiran on osattava pitää hermonsa kurissa tilanteessa kuin tilanteessa ja hyväksyttävä ympärillään toiset koirat jne ilman sen suurempaa show'ta.

Hihnassa koirien on ehdottomasti kuljettava nätisti vetämättä minun vierelläni ja tiellä ei todellakaan sahata laidasta laitaan vaan reunassa on pysyttävä.

Talon sisällä on osattava olla aloillaan. Jatkuva perässä seuraaminen ja ympärillä liehuminen on raivostuttavaa..

Ja kaiken tämän kukkuraksi, minä olen The Leader, jonka tahto on laki. Kun minä sanon, niin silloin on tapahduttava! Ja se olen tasan tarkkaan minä, joka lenkillä päättää mihin mennään ja kuinka kauan pysähtydään haistelemaan jotakin hajua jne.

Myotis kirjoitti:

Hmm. Minun määrittelmäni yhteiskuntakelpoisuudesta on erilainen. Omistajat tulee koiran kanssa toimeen ja koirasta ei ole häiriötä muille. Minun mielestäni omani täyttävät tämän määritelmän, vaikka toinen ei varsinkaan ole kenen tahansa käsiteltävissä. En häpeä laittaa kuonokoppaa eläinlääkärissä, jos tilanne sen vaatii. En koe äärettömän suurta haittaa,että koira vahtii autossa ollessaan omaa tilaansa( farkun takakoppaa), jotta jaksaisin opettaa sen sietämään kenen tahansa sörkkimistä. Se varoittaa itsestään hyvissä ajoin, joten tyhmät saa olla, muttei niin tyhmä.

Mä olen samaa mieltä sinun määritelmästäsi yhteiskuntakelpoisuudesta. Kun koira ei ole häiriöksi eikä esimerkiksi vastaantulijoiden tarvitse pelätä, että koira hyökkää (oli pelko aiheellinen tai ei eli yhteiskuntakelpoinen koira ei anna käytöksellään pelkoon aihetta), ja omistaja muutoinkin pystyy elämään leppoisaa elämää koiransa kanssa, koira on mun mielestä ihan riittävän yhteiskuntakelpoinen. MUTTA minä itse haluan koiran, joka on helppo ja niin luotettava, että mun ei tarvitse olla koko ajan skarppina, ettei joku tule syöttämään itseänsä sille. (Noin niin kuin kärjistettynä. ) Mä en myöskään häpeäisi laittaa kuonokoppaa, jos sille olisi tarvetta, ja oppisin kyllä elämään sen kanssa, jos koira vahtisi autoa, kun en ole paikalla (paikallaollessani en sellaista katselisi), mutta toivon, että minulle ei sellaista koiraa satu, jonka kanssa joudun joustamaan näissä jutuissa. Mieluiten ottaisin koiran, joka on kaikin puolin helppo tavallisessa elämässä.

Komppaan Myotis sinua. Tiesin jo rotua valitessani, että nämä vahtivat jonkunverran, puolustavat jonkunverran, ja ovat rodunomaisia ollessaan 'yhden perheen koiria'. Eikä minulla ole siis tarvetta siihen, että kuka tahansa voisi näitä käsitellä. Kipureaktiot taas ovat mielestäni koiralle täysin luonnollisia ja yksilökohtaisia. Joku vingahtaa, joku ärähtää, joku puree. Se pitää vaan osata ennakoida.

Mutta minulle riittää Myotis:n määritelmä yhteiskuntakelpoisuudesta. Noin niinkuin perustaksi. Sen lisäksi niiden täytyy osata kaikki se, mitä olen niille opettanut niin hyvin ja niin paljon, että voin olettaa liikkeen olevan lihasmuistissa.

maddy kirjoitti:

Mieluiten ottaisin koiran, joka on kaikin puolin helppo tavallisessa elämässä.

Aina ei voi voittaa. En meillä olleiden muiden saman rotuisten perusteella osannut varautua,että koira voi olla tuommoinen. Aikaisemmat ovat olleet äärihelppoja ihmisten kanssa. Mutta näillä eväillä mennään.

Meillä taitaa olla vielä hieman pidempi matka yhteiskuntakelpoiseksi koiraksi.
Toisille koirille räyhääminen hihnassa taitaa olla suurin ongelma, kaikessa muussa saan minä koiran kontrolliin aina niin ettei tästä ole kenellekään haittaa. Tietenkin työskennellään asian kanssa koko ajan.

Mitä minä vaadin peruskäyttäytymisessä koiralta on:
-Käskyä (oli se mikä tahansa) totellaan, tai itketään ja totellaan.
-Minua väistetään, samoin muita ihmisiä.
-Hihnassa käyttäydytään ulkona&missä tahansa(työn alla koko ajan)
-Autossa matkataan nätisti istualtaan tai maaten
-Hoitotoimenpiteiden tekeminen kotona, lääkärissä myös, mutta kuonokoppaa tarvittaessa.
-Saa kerjätä, mutta kauempaa (ei kunnollista keittiötä) pöydästä ja hiljaa
-Peruskäyttäytyminen tilanteessa kuin tilanteessa (kova ääni, saa säikähtää mutta ei ylireagoida esimerkkinä.)

Mä olen tosi huono selittämään mitä oikein vaadin ja haluan että koira osaa, ja unohdan aina puolet kaikesta, mutta tuossa nyt pikaisimmat. :)

^^Niinpä. Joskus käy noin päin ja joskus niin, kuten minulla, että minulla on käyttölinjainen sakemanni joka ei vahdi autoa tai kotia.

Vähän aiheen vierestä, mutta kerjäämisestä tuli mieleen: aiemmin olen tottunut omien koirien kanssa siihen, että voin jättää ruokalautaseni lattialle, mennä toiseen huoneeseen esim. hakemaan jotakin ja palatessani ruoka on edelleen koskemattomana tallella. Vaan eipä onnistu nykyään... Hassua huomata ero koirassa, jonka on pennusta asti kouluttanut ja tuossa nykyisessä, joka tuli vasta puolivuotiaana (ja oli aiemmin kuulunut juuri näihin pöydältä varastaviin). Mutta itse siis haluan voida syödä vaikka siellä lattialla ilman, että lautaselle tunkee jonkun kuono.

Ja ovista, porteista ja autosta tullaan ja mennään meilläkin vain luvan kanssa.