Koirat.com

Ot. Mua vaan naurattaa, kun pojat kerjää. Avo ei erityisemmin tykkää kuolaavasta kuonosta lautasensa vieressä, joten se pyytää yleensä koirat pois keittiöstä syödessään. Me kuitenkin syödään yhdessä vaan 1-2 krt viikossa, joten yleensä pojat saa rauhassa kuolata mun ruokaa. Mä voin huolettaa jättää leivän/karkkipussin/lautasen vaikka sohvalle, eikä pojat siihen koske ilman lupaa.

Yksi juttu on, jonka haluaisin Saku oppivan, mutta en ole vielä(kään) saanut aikaiseksi opetettua tätä sille. Hyppimininen, liian innokas tervehtiminen. Se on vaan niin pirun täynnä intoa ja rakkautta ihan kaikkia kohtaan, ettei se muista käytöstapoja tervehtiessään. Sitten kun on joku extra-rakas ihminen, niin koko koira meinaa irrota nahoistaan.

Angat kirjoitti:

Ja ovista, porteista ja autosta tullaan ja mennään meilläkin vain luvan kanssa.

Sama meillä. Mä ärsyttää suunnattomasti jos koira/t rynniin ovesta ekana, hyvä että omistaja pysyy perässä. Teki tätä siis omat tai vieraat koirat. Mä en todellakaan ole mikään hyvä koirankouluttaja mutta tälläiset perusasiat itselle hyvin tärkeitä että ovista kulkemiseen, ruuan syömiseen yms. koiran pitää kysyä lupa katsomalla silmiin ja ovesta saa mennä/ruuan saa syödä vasta luvan saatuaan.

rosa1 kirjoitti:

Yki juttu on, jonka haluaisin Saku oppivan, mutta en ole vielä(kään) saanut aikaiseksi opetettua tätä sille. Hyppimininen, liian innokas tervehtiminen.

Meillä Kusti tulee pian 7v ja vieläkin se hyppii. Ei tee sitä mulle mutta kaikille meille tuleville vieraille tai lenkillä silittelijöille. Mä olen yrittänyt kouluttaa sitä pois Kustilta mutta kun kerta toisensa jälkeen ruokitaan sitä sen tota pahaa tapaa silittämällä koiraa kun sillä etutassut silittelijän rinnan päällä, niin aika mahdottomalta tuntuu. Olen jo luovuttanut sen suhteen koska kuitenkin tarvittaessa saan pidettyä Kustin kaikki neljä jalkaa maassa pitämällä pannasta.

Mulla ei koirille paljoa vaatimuksia ole. Mulle melkein riittää että ne osaa ajaa viehettä ja ovat kuulolla kun ulkoillaan. Silloin, kun ajavat riistaa, ei tarvi olla kuulolla, kunhan tulevat takaisin mahd. pian. Ja joo, hihnassa vetämättömyys on osattava sitten kun se on opetettu. Ja peruskäytöstavat on jo itsestään selvyys.

Olen aika paljon samoilla linjoilla muidenkin kanssa. Meillä koira kerjää, eikä se minua tai muita perheen jäseniä haittaa, joten kerjätköön, koska vaikka koiran kuono olisi kiinni leivässäni se ei sitä ota ilman lupaa. Sana yhteiskuntakelpoisuus oli aika kuvaava sana tähän, mielestäni koira saa olla koira ja pitääkin olla, tietyin rajoituksin. Mielestäni on hölmöä jos koiran pitäisi koko ajan olla käskyn alaisena ja ulkonakin kulkea vierellä koko ajan. Joissain tilanteissa koira totta kai pitää pitää käskyn alla ja vierellä, mutta koiralle pitää myöskin antaa tilaa liikkua ja olla koira.

Itseäni ärsyttää suunnattomasti oman koirani hyppiminen. Ja olen samoilla linjoilla muidenkin kanssa että koira ei saisi hyppiä. Ensin mieleeni tuli että koiran pitäisi olla kiltti, mutta entä sitten jos ei ole ? Jos koira on vaikka niin arka ja pelokas ja puolustautuu agressioilla, eikö se silloin olisikaan ns. yhteiskuntakelponen. Jos koira on agressiivinen, oli sitten syy mikä tahansa, ei tarkoita etteikö koira voisi olla kuitenkin kunnon koira, omistajan tehtävänä on huolehtia ettei koira hyökkää muiden koirien tai ihmisten kimppuun.

En sano että jokaisen koiran tulisi osata tämä ja tämä käskys. Koiran kuitenkin tulisi kuunnella omistajaansa ja olla omistajan hallinnassa. Tietenkin on monia hyödyllisiä käskyjä, joista on niin paljon hyötyä niin koiralle kuin omistajallekkin että melkeinpä jokaisen koiraan pitää "osata" ne. Itse ehdottomasti ensimmäiset käskyst jotka opetin omalle koiralleni olivat: istu, erittäin hyödyllinen käskys loppujenlopuksi, koiran voi rauhoittaa hyvin istuttamalla sen ja kun koira istuu se ei voi hyöriä ja pyöriä ympäriinsä, paikka, toinen erittäin hyödyllinen käskys, itse käytän melkeinpä joka päivä arkielämässä, luoksetulo, koiraa voi hyvin pitää metsässä ja pelloilla vapaana ja on näin koiralle mieluisaa liikuntaa, irti, myöskin hyvä käsky, itse olen kokenut hyödylliseksi sekä leikki mielessä että muutenkin,, mieleeni ei tule nyt muita, mutta varmasti lisäilen tänne jos tulee mieleen.

Meillä laivis (schipperke), ainokainen, saa kerjätä kun sen osaa tehä äänettömänä. Ovista mennään luvan perästä. Autossa nätisti hiljaa. Muita koiria ei kovin noteerata (melkein jo toivois "kapinointia" tähän) ruoka laskeutuu luo vain katseen voimalla = saanko luvan? Kynsien leikkausta varten ei tarvi lähteä eläinlääkärille tms. Puolustamisesta ei ole tarvinnu neuvotella, se esiintuodaan korkeintaan raivopäisellä ilmoitushaukulla kotiovella (ei puolusta haukulla tai muutenkaan esineitä ihmistä vastaan) eikä sisällä jatkotoimenpiteitä kuten kiinnikäymistä vieraaseen, olin paikalla tai en. Odottaa-käsky on meillä toimiva moneen tilanteeseen mutta hiomista vielä vaatii että uskaltaisi sen auttavan tuolla aiemmin mainittuun tien toiselta puolen käskyttämiseen häiriön alla ja vapaana ollessa.

Itseäni ärsyttää koiran kerjääminen siinä määrin, että se on ehdottomasti kiellettyjen asioiden listalla. Joskus häiritsee, kun kavereiden luona koirien annetaan kuolata kahvipöydän vieressä. Yritä siinä syödä rauhassa, kun joku laskee koko ajan suupaloja ja jopa nousee vasten kyttäämään Jos se koira oikeasti tietäisi (niin kuin monet väittää) ettei se tule saamaan mitään, niin tuskin se edes kerjäis. En vain ymmärrä miksi ihmiset ei opeta koiriaan pois kerjäämisestä. Kuitenkin enemmän hyötyä kuin haittaa opettaa tuollainen pikkujuttu. Vai nauttiiko joku oikeasti siitä, että koira on mukana myös syömishommissa?

Muutoin mun koiran ei tartte osata paljoa peruskäskyjä enempää. Luoksetulo ja istuminen varmaan eniten käytössä arkielämässä. Niin ja hyppiä ei saa, vaikka koira niin kovasti siitä tykkäis. Onneksi kaveritkaan ei enää sabotoi tuota hyppimiskoulutusta Vielä voisi opettaa kunnolla menemään omalle paikalle ja pysymään siellä, koska jatkuva perässä kulkeminen raivostuttaa pitemmän päälle. Ihan kuin pääsisin yksiössä karkaamaan ulos ilman, että koira huomaa

Tita kirjoitti:

Vai nauttiiko joku oikeasti siitä, että koira on mukana myös syömishommissa?

Jollain tavalla joo.

Mua ei kerjäävät koirat haitaa, kun ne voi aina käskeä pois, mutta en voi sietää kerjääviä kissoja. Parhaimmassa tapauksessa sitä on saanut teemukinsa täyteen kissankarvoja, kun jonkun kattilainen on päättäny tulla pöydälle naaman eteen tuijottamaan pullan toivossa. Ja ne kun ei usko mitään.

^ Hahaa, meidän poika tulee juoksujalkaa maukuen mukana jos siirryn keittiöön. Jos teen leipää, se istuu nätisti jalkojen juuressa tapittamassa silmiin. Toisaalta, olen opettanut sen istumaan -> saa jotain, ja en kyllä muista että ennen sitä olisi kerjännyt...

Hassua sinänsä, että kissalle kyllä annan aina esim. palan kinkkua leivän teon yhteydessä, mutten voi kuvitellakaan tekeväni tätä samaa koiralle

muoks.
Meillä kissa ei saa tulla pöydälle, joten tuo kerjääminen ei ole niin häiritsevää.

Nutti kirjoitti:

mutta en voi sietää kerjääviä kissoja. Parhaimmassa tapauksessa sitä on saanut teemukinsa täyteen kissankarvoja, kun jonkun kattilainen on päättäny tulla pöydälle naaman eteen tuijottamaan pullan toivossa. Ja ne kun ei usko mitään.

Sasha kirjoitti:

Meillä kissa ei saa tulla pöydälle, joten tuo kerjääminen ei ole niin häiritsevää.

Meillä kissat saavat olla pöydillä, tiskipöydällä ym. Ei mua häiritse. Jos jotain vierasta häiritsee niin ei voi mitään. Ja just eilen syötiin yhden kissan kanssa sängyssä yhdessä jäätelöä, vuoronperään nuolastiin tuutista.

Nutti kirjoitti:

Mua ei kerjäävät koirat haitaa, kun ne voi aina käskeä pois, mutta en voi sietää kerjääviä kissoja. Parhaimmassa tapauksessa sitä on saanut teemukinsa täyteen kissankarvoja, kun jonkun kattilainen on päättäny tulla pöydälle naaman eteen tuijottamaan pullan toivossa. Ja ne kun ei usko mitään.

Mäkin luulin ennen, että kissat olisi jotenkin mahdottomia, mutta kun on nyt omia, niin huomaa, että ihan hyvin ne lopulta oppii tavat ja myöskin uskomaan, jos kielletään. Tosin pohjatöihin menee ainakin vuosi, että saa katit oppimaan talon tavoille.

Meidän kissoista varsinkin Hilda saattaa joskus havahtua keittiön pöydän ääressä tuolilla nukkuessaan, että nyt on hyviä tuoksuja pöydässä. Siinä se sitten nousee istumaan tuolilla pöydän ääressä ja killittelee pöytään. Joskus harvoin saattaa tassu haroa ilmaa, jolloin riittää ihan hiljaisellakin äänellä sanottu "Hilda, noh" tms. Kissoilla ei siis ole lupa tulla pöydälle ja ne tietävät ihan hyvin sen, että myöskään tassu ei saa pöydälle mennä. Sen takia kissojen "kerjääminen" on meillä verrattain harmitonta, kun se on lähinnä istumista pöydän ääressä ja killittämistä. Tietty, jos ei haluta, että kissa kerjää, sen voi hätistää tuolilta (tai työntää tuolin pöydän alle niin ettei kissa pysty istumaan siinä tuijottaen samalla pöydälle) ja silloin saa syödä ihan rauhassa. Yhtä lailla Oskukin saa joskus tulla (tosin luvan kanssa vasta) tuolille istumaan pöydän ääreen ja silloin se istuu siinä samalla tavalla katsellen pöytään. Osku ei pöydän ääressä istuessaankaan syö pöydästä tai yritä nuolaista siinä olevia ruokia, mutta mies kyllä syöttää sitten Oskulle maistiaisia haarukalla.

Hmm, tässä kun mietin... Me kyllä harvoin syödään ihan keittiön pöydän ääressä, silloin vain jos on vieraita. Muuten syödään olohuoneessa
Mutta siis kissa ei saa tulla pöydälle kun siinä on ruokaa, siitä kun lähtee niin jumalattomasti karvoja ettei tarvitse kuin metrin päässä pyörähtää ja ruoka on karvojen peittämä. Muuten kissa kyllä istuskelee keittiön pöydällä, katselee pihalle ja syö mun kukkia.
Olohuoneessa se saattaa istua sohvalla vieressä ja killittää anovasti, tai maata selkänojalla niskan takana ja vähän hajustella kurkottamalla päätä lähemmäs :)

Ohoh, menipäs off topic. Anteeksi.

Meillä kotona koira ei missään nimessä saa ottaa pöydältä mitään. Kerjääminen ei minua häiritse, koiran kuono pysyy riittävän kaukana, mutta isältä menee hermo jos koira on edes keittiössä kun syödään. Nyt sitten ollaan harjoiteltu pysymään poissa keittiöstä kun käsketään.
Ulkona kun ollaan niin pitää tulla luokse kun käsketään, eikä omalta pihalta saa poistua. Häkkiin myös mennään kun käsketään.
Koira ei saa yhtään temppuilla tai äristä kun käyn läpi korvat, silmät, hampaat ja kuonon. Kun leikkaan kannusten kynnet niin pitää olla aloillaan. Sitten lähinnä että koiran pitää kiertää ihminen ja se ei saa murista jos otan sen suusta luun tai muuta sellaista. Koiran täytyy myös antaa nostaa syliin tai vaikka eläinlääkärin pöydälle ilman meteliä.
Yllättäen minun ei ole koskaan tarvinnut kieltää koiraa hyppäämästä sänkyyni. Se voi kyllä aamulla mönkiä viereen ja herätellä, mutta kun nousen se lähtee myös. Se nukkuu mielummin lattialla kiltisti.
Vieraita täytyy vähän haukkua, että talonväki tietää ketä pihaan ajoi. Mutta kun ollaan tervehditty koissun pitää rauhoittua.
Kaikki temput (istu, paikka, hyppää, hauku, tanssi, tassu ja muut) ovat ekstraa, jotka on opetettu että isäkin pitäisi narttukoiria viisaina.

Tita, kyllä mä olen ihan opettanut pojat kerjäämään. Tai tarkemmin sanottuna, ruokailemaan mun kanssa. Musta se on kivaa. Jaan koirien kanssa sujuvasti myös jäätelön, tikkarin ja myös karkkipussista tulee pienet maistiaiset. Jos on vieraita kyässä, niin sanon pojille, että "me syödään nyt", jolloin he menevät omille paikoilleen makoilemaan ihan tyytyväisinä.

Eipä siinä silloin olekaan mitään ongelmaa, jos koira(t) kuitenkin tottelee silloin, kun vieraita on kylässä. Eihän se tietenkään mua häiritse mitä ihmiset kotonaan tekevät keskenään, vaikka en ymmärrä miten jotain ei ärsytä koiran kerjääminen. Kaikki koirat vaan ei ole niin kovin hyvin hallussa ja multa ei oikein tuo ruokailu suju, jos joku tuijottaa koko ajan En tykkää kyllä koiran (saati ihmisen) tuijottelusta muutenkaan ja komennan omaani, jos se jää tuijottamaan liian pitkäksi aikaa. Olenkohan jotenkin outo..

^ En mäkään tykkää, että koirat tuijottaa, jos nukun. Jos tiedän, että niillä ei ole mitään hätää, niin käsken kyllä lopettamaan tuijottamisen. Ruokailun kanssa mä olen niin nirso, että on tosi kätevää, että vieressä on pari jätemyllyä. Mä en syö kypsennettyjä kokonaisia herneitä, juuston ekoja paloja, leikkeleestä valkoisia kohtia, juustosta yli leivän meneviä reunoja, lihasta rasvaa tai rustoja jne.

Minulla on hauska muisto naapurin rottweilerista. Olin kahvilla heillä ja tämä ukkeli makasi pöydän allla ja kuono lepäsi jalkapöytäni päällä. Kun oltiin nousemassa pöydästä, oli sukkani kutakuinkin märkä kuolasta Joku vähemmän koirista pitävä ois saanu varmaan sätkyn..

Koiran pitää olla yhteiskuntakelpoinen sillä tavalla että se ei ole vaaraksi muille, kenenkään ei tarvitse pelätä sitä ja että se antaa tehdä hoitotoimet.

Eli: sen pitää osata antaa ihmisten käsitellä sitä. Sen pitää osata tulla käskystä luokse, antaa itsensä kiinni. Pysähtyä. Kulkea remmissä. Ja olla räyhäämättä, pureskelematta, hyppimättä holtittomasti. Monet muut asiat onkin sit enempi makuasioita, mutta käsiteltävyys on musta ihan ehdoton minimi. Rauhoittuminen ja omistajan kuulolla oleminen on kans hyödyllisiä taitoja.

Kerjääminen, nuoleminen jne on musta just niitä makuasioita. Mutta ainakin itse yritän ottaa vieraita huomioon eli jos koirien kerjääminen, sohvalla olo tms häiritsee niin ne voi vaikka pistää kokonaan toiseen huoneeseen siksi aikaa kun vieraita on. Meillä koirat hyppii vasten ja höösää kun tulee ihmisiä. Ja siihen olis toki syytä puuttua, mutta tosiasiassa se häiritsee mua niin vähän etten jaksa vaan keskityn puuttumaan siihen että niiden on toteltava kun mä sanon että hössötys loppuu ja oltava aloillaan jos käsky käy. (Vasten hyppimisen kanssa meillä on ongelmana a) että koiria palkataan vieraiden toimesta jatkuvasti siitä ja b) mä vaadin sitä tietyissä tilanteissa joten se ei ole niille niin mustavalkoista kuin syytä ehkä joissain tilanteissa olisi. Vaadin siksi että selkäkipuisena on etu jos koira nousee mua vasten palkattavaksi, pannoitettavaksi jne).

Aikalailla samoilla linjoilla mennään meillä kuin muillakin.

Perusasioista vaadin:
-Koirat kulkee hihnassa nätisti vetämättä, ja muita koiria ei haukuta tms. (Mies sitten taas ei osaa koiria hallita samoin kuin minä, joten sen kanssa urosmäykky vetää ja narttumäykky hilluu toisille koirille, sakua en edes anna hänelle lenkitettäväksi;))

-Vapaana ollessa kuunnellaan minua ja ollaan kuulolla jatkuvasti. Jos ruvetaan rellestämään omia, niin sit loppuu vapaana olo (tästä syystä ääririistaviettinen Helga ei yleensä ikinä ole irti).

-Kotona mennään mun mielen mukaan, eli leikitään vaan kun mä annan luvan, muuten ollaan rauhassa ja riehuminen loppuu kun mä sanon.

-Porteista ja ovista ei mennä ilman lupaa ja toisaalta koirien täytyy mennä sinne minne mä/mies sanon (kuten aina illalla mäykyt passitetaan niiden omaan huoneeseen, ja nehän menee kauniissa jonossa)

-Koirien tulee myös olla nätisti eristyksessä (eli ei saa möykätä), jos ollaan päätetty et ei just nyt kaivata koiria likelle

-Ihmistä väistetään aina (mua väistävät, pentu tosin ei aina vielä muista. Miestä eivät aina väistä, kun se ei ole ollut asian kanssa tarpeeksi tiukka)

-Pöydästä EI kerjätä (Veeti kyllä toisinaan yrittää, mutta niin kauan kun se on hiljaa ja pysyy parin metrin päässä tuijottamassa niin asia on ok)

-Keittiössä saa sen sijaan olla ruuan valmistuksen aikana (avokeittiö), kunhan ei ole jaloissa, vaan odottaa sivussa. Saavat sitten makupalansa tässä vaiheessa (liharoippeet ym.) JOS ovat nätisti

-Hoitotoimenpiteiden aikana ei rimpuilla, oli se sitten kotona tai ell:llä (tietysti jos koira on kovissa kivuissa niin asia on vähän eri, mutta pyrin siihen että minuun voi luottaa että vaikka sattuu, niin minä en kipua tuota)

-Koiran tulee ylipäätään osata luottaa minuun ihmisenä, jonka luo on aina hyvä mennä (tämäkin on kuitenkin asia, joka tulee koirille "opettaa")

-Pakolliset käskyt: istu, maahan, paikka, pois, ei, ja tärkeimpänä luoksetulo (pilli tai suullinen käsky)

-Saku saa tulla makkariin vain jos annetaan lupa, muuten se saa odottaa ovella, mutta koskaan se ei saa tulla sänkyyn. Mäykyt saa tulla sänkyyn toisinaan, jos niin päätän, mutta ei koskaan yöllä. Makkari on ylipäätään meillä aika koiravapaa alue, ihan siksi että minä en halua p*skaista sänkyä.

-Sakulle on myös tiukemmat säännöt sohville tulon kanssa, eli saa tulla sohvalle, jolla me istutaan vain luvan kanssa , eli vain kun me se sinne pyydetään, sohvan vieressä "kerjäämällä" ei pääse. Tämä ihan kokonsa vuoksi. Mäykyt saa pyytää itse sohvalle (ovat oppineet, että jos on ahdasta niin eivät hyppää summamutikassa syliin vaan nostavat etutassut sohvan reunalle ja näin pyytävät lupaa), ja jos on paljon tilaa niin saavat hypätä oma-aloitteisestikin sohvalle viereemme (syliin ei siis hypätä suoraan ilman lupaa).

-Meillä mäykyt saa vapaasti "hyppiä päin" eli nousta etutassuilla nojaamaan jalkaa vasten (holtiton riehumispoukkoileminen sen sijaan on nounou). Tämä on ihan yksi palkitsemistapa meillä, ja vieraiden kanssa ne ei kuitenkaan villiinny holtittomasti, ja lasten kanssa taas osaavat olla rauhassa. Saku saa hypätä meitä vasten meidän pyynnöstä, ja vierellä saa hyppiä innosta vapaasti, kunhan ei silloin kohdista sitä ihmistä päin.

Meillä koirien pitää osata lähinnä perusjutut;
-luoksetulo
-hihnakäyttäytyminen
-siirtyminen käskystä (siis pois tieltä, tai sohvalta jne)
-hoitotoimien sujuvuus (eli pysytään paikallaan ja annettaan sörkkiä kynnet, haavat ym.)
-lopettaa haukkuminen käskystä
- paikallaan pysyminen on kanssa aika oleellinen, kaikki kolme koiraa tosin ymmärtää sen hieman eri tavoin
-Lisäksi tietenkin vielä kaikki perus istumiset, odottamiset ym.
Vaikeeta muistaa itsestäänselvyyksiä
Jokaisen koiran kanssa ollaan säädetty jonkun asian kanssa pidempään, mm. vanhimmalla ei ollut mitään käytöstapoja tullessaan meille, nykyään toimii kun unelma

Toi kerjääminen on meillä vähän kakspiippunen juttu. Meille se on aika sama onko ne koirat siinä kun syödään, kunhan käskettäessä poistuvat, mutta en viitsi ees käskeä niitä sillon, jos vieraat niille pöydästä syöttää (tai pussailee niitä) ja sitten valitetaan kun koirat alkaa kuolata siihen lautaselle