Koirat.com

No minähän olen tunnetusti huikean älykäs, intensiivinen työntekijä ja äärimmäisen motivoitunut työhöni. Tämän lisäksi loistan myös atleettisuudellani olemalla kadehdittavan nopea ja notkea. Olen myös loistava lammaspaimen.

Ja ai niin: onnistuneen baari-illan jälkeen nenäni punertaa ja toinen silmäni on isketty nakkijonossa mustaksi.

^ päivän paras !

Collie on vähän niinku minä, herkkävatsainen, pehmeä ja arka ja samalla aikamoinen luupää joka ei aina tottele käskyjä. Innostuessani minäkin hoilotan omiani ja menen osittain rakkaiden ihmisten päälle makaamaan lauleskellen. Mullakin on tukkakriisejä jatkuvasti. Herneet meiän päästä on tippuneet nenän kautta jo aikoja sitte. Aina joskus mietin koska alan itse maiskutella kun ukko silittää päästä.

Mäykyn kanssa yhteneväisyyksiä on ehkä se, että ollaan kumpikin mukavuudenhaluisia ja itsepäisiä. Ja jos joutuu tekemään jotain epämieluisaa, sen kyllä huomaa ympäröivät henkilöt. Ulkonäöllisesti ei onneksi ole yhteisiä tekijöitä. Tappijalat, pitkä selkä ja puikula nokka, ei kiitos.

Holskun kanssa yhteistä on ehkä se, että ollaan muka tosi itsenäisiä, mutta sitten kuitenkin tykätään ihan hirveesti, kun oma lauma on koossa. Niin ja ollaan kumpikin välillä vähän ulapalla ympäröivästä maailmasta, eikä tykätä kärpäsistä.

Hmm, mussa tuskin on ulkonäöllisesti belgin kanssa kovinkaan paljon samaa. Sisu on musta ja mulla on tummat hiukset. Sisun turkki ei ole koskaan mikään kamalan pöyhkeä, ja aina kun luulen että nyt se kasvattaa hienon turkin, näyttääpä lupaavalta, niin se pudottaa sen pois. Samoin mun hiukset on aina kamalan ohuet.

Samanlaisia ollaan belgin kanssa siinä, että ollaan aika malttamattomia. Ei jaksa oottaa, jos tietää, että kohta tapahtuu jotain kivaa tai lähetään jonnekin kivaan paikkaan. Kaikki pitäisi saada tässä ja nyt, miksei voi saada?

Belgistä sanotaan myös, että se puolustaa tarvittaessa isäntäänsä epäröimättä, peräänantamattomasti ja kiihkeästi. Samalla lailla minäkin käyn kyllä päälle kuin yleinen syyttäjä, jos pitää puolustaa jotakin mulle tärkeää aihetta tai ihmistä. Sisulta ei tätä puolustustahtoa samalla lailla löydy. Epäluuloisuus vieraita kohtaan on yhdistävä tekijä. Sisu on vähemmän epäluuloinen kuin minä, se suhtautuu uusiin ihmisiin hillityn pidättyväisesti, mutta antaa toki käsitellä ja koskea. Samalla lailla minäkin voin tavata "vieraita" ihmisiä, kun se ei ole varsinaista tutustumista, mutta sit itse tutustumiseen menee meiltä kummaltakin pitkä aika.

Sisu on aika älykäs, tylsistyy helposti. Minäkin vaadin aina silloin tällöin tekemistä, jossa voin haastaa itseni mieluiten älyllisesti. Sisu on kova draamailemaan, ja saa kohtauksia milloin mistäkin pikkuasiasta. Sisulla menee akkamaiseen tapaan herne nekkuun aika pienestä, ja sitä on aika vaikea sieltä pois saada. Sisu osaa mököttämisen jalon taidon ja se osaa näytellä marttyyriä. "Kaikki on huonosti!", ulisee koira ja varmistaa, että kuulihan nyt kaikki. Ite oon aika lailla samanlainen. Usein belgimäiseen "reagoi ensin, ajattele sitten" -tapaan huomaan jälkeenpäin, että olipa tyhmää nostaa hirveet kierrokset tollasen pikkuasian takia.

Jos Sisu ei pidä jostain asiasta, se varoittaa pari kertaa aika pienieleisesti (mulkoilemalla, irvistämällä, luimistelemalla, väistelemällä) ettei pidä jostakin asiasta/koirasta/tapahtumasta. Jos ei mene jakeluun, niin parin hienovaraisen varoituksen jälkeen rähähtää kyllä päin näköä, ja samoin teen minä. Itellä saatta tuo 'varoittaminen' mennä niin, että pari kertaa sanon "Älä viitti." "Lopeta." ja sit lähti tulemaan, täältä pesee, huuhtelee ja linkoaa. Yleisesti ottaen ollaan kuitenkin normiarjessa aika vaivattomia ja mutkattomia kavereita.

Ruokailun suhteen Sisu on nirso. Kaikki ruoka ei vaan uppoa, mutta herkkuja pitäis olla koko ajan. Sama se on mullakin, mieluummin jotakin herkkuja kuin oikeaa ruokaa, mutta mulla tässä on vaan sekin ongelma, etten inhoa oikein mitään ruokaa, kyllä maistuu!

Jonkin verran yhtäläisyyksiä löytyy myös villakoiriin, jollainen löytyy lapsuudenkodista. Uskollinen, oppivainen ja helppo kouluttaa, nämä piirteet löydän myös itsestäni.

Mies sanoo, että me ollaan ton meiän porokoiran kanssa ihan samanlaisia. Ollaan molemmat välillä ihan pihalla ja tykätään molemmat nukkua pitkään. Tuo on kyllä ehkä yksilökysymys enemmän, mutta meiän porkkiksella tosiaan välillä tuntuu olevan hidas sytytys. Samoin minulla. :D Ja vapaapäivänä herätään tasan tarkkaan aikaisintaan puoleltapäivin.