Koirat.com

Onko kellään jakaa kokemuksia miten on mennyt muuttotouhut koiran kanssa ?
Itselläni on 1,5 vuotias koira, jonka kanssa olemme asuneet saman katon alla hänen kotiinsa tulosta saakka. Nyt kuitenkin on muutto toiseen asuntoon edessä, miten koiranne ovat reagoineet uuteen kotiin tms. Meillä tietysti asiaa helpottanee varmasti se, että reviiri pysyy samana ulkoillessa kun muutamme vain tien toiselle puolelle. Asunto suurenee huomattavasti ja kuvioihin tulee myös puolisoni (jonka koirani on toki jo hyväksynyt perheenjäseneksi).

Kokemuksia ??? :)

Meillä muuttamiset on sujunu pääasiassa hyvin, ja niitä onkin jo muutama takana. Pentukoti oli siis iso omakotitalo isolla pihalla keskellä metsää kiljuvan kakaralauman seassa. Sieltä muutettiin Tampereen laitamille kerrostaloyksiöön. Tätä muuttoa pelkäsin eniten, mutta hyvin meni! Koira on toki aina ollut tosi paljon mun perään, mutta ei jääny huutamaan asuntoon tms. Hyvin ja helposti sopeutui myös siihen että ovesta ei pääsekkään suoraan ulos vapaana temmeltämään.

Toinen muutto oli viime syksynä Espooseen avomiehen kanssa kolmioon (kerrostalo). Koska kerrostaloasuminen oli jo tuttua, ja paljon tuo mieskin oli viettänyt aikaa jo yksiössä ilman ongelmia, uskoin kaiken menevän hyvin. Jokin mielenosoituskausi syksyllä kuitenkin piti läpi käydä, alkoi nimittäin tehdä tarpeitaan sisälle, usein avon käyttämien kulkureittien varrelle eli työhuoneen eteen, parvekkeen oven eteen jne (niin isot kuin pienet, niin yöllä ja päivällä, ja välillä ihan silmien edessä ilman ulos pyytämistä). Itsekin oli vähän tyhmä olo kun ei ollu aikaisemmin ollut tämmöstä ja sitä vaan jatku ja jatku. Loppui tuossa vähän ennen joulua kun oli pari viikkoa menty niin että sisällä oli vaan juoksuhousut päällä.

Muuten siis muutot mennyt hyvin, eikä ole stressiä ottanut :)

Lainaan itseäni tuolta kukkujista:

Me kun muutettiin niin tuo pikkukoira oli jo mukana katsomassa kämppää Muutto tuli nopeasti, joten pakattiin aika vauhdilla. Ja koska koira ottanut mitään stressiä pakkaamisesta ja ex-kämpän kaaoksesta, se oli mukana kun roudailtiin ekoja kamoja sekä myös varsinaisena muuttopäivänä. Tuolloin se oli mulla tupakeittiössä kevythäkissä, sillä meillä oli kaksi ulko-ovea auki jatkuvasti. Siellä se nukkui ja ihmetteli, kun kaikki tavarat olivat sisällä niin se oli vaan "aijaa, onks ruokaa?"

Ei meillä koira ottanut mitään stressiä, oli ihan oma itsensä vaikka meillä lenkkireitit yms muuttuivat.
Ei mun mielestä kannata tehdä liian suurta numeroa muutosta ja vaivata liikaa päätään asialla, ellei sitten edessä ole radikaali muutos esim. maaseudulta kerrostaloyksiöön kaupunkiin.

Me muutettiin koiran kanssa vajaaksi vuodeksi Suomeen, sitten takaisin meidän omaan kotiin ja nyt vähän aikaa sitten uuteen asuntoon.

Eipä ole ollut kertaakaan mitään ongelmaa, tosin meillä koirat ovat muutenkin kulkeneet paljon mukana joka paikassa eivätkä ihan pienistä hätkähdä. Nukkuvat kun väsyttää missä tahansa ja syövät kun tarjotaan ruokaa

Kissoja tuo muuttaminen on näyttänyt stressaavan enemmän, ovat aina olleet pari päivää vähän säikkyjä, mutta koirissa en kyllä ole huomannut minkäänlaista muutosta.

Kukkujia kurkkaamalla löytyy myös muutamia kokemuksia koirien kanssa muuttamisesta, mikäli kirjoittajat eivät huomaa viestejään tännekin naputella.

Me ollaan muutettu yhden kerran koiruuden kanssa, Manu oli silloin muutaman viikon päälle kaksivuotias eikä oikeastaan ollut moksiskaan vaikka kyllähän se vähän tuntui ihmettelevän siinä vaiheessa kun tavaroita kannettiin vanhasta asunnosta ulos.
Uusi (nykyinen) koti oli Manulle tavallaan entuudestaan tuttu, koska avokin veli asui tässä ennen meitä ja monesti käytiin tyhjääkin asuntoa tutkailemassa ennen muuttamista.
Koiruus olikin täällä heti kuin kotonaan, joten muuttaminen sujui täysin ongelmitta.

Me muutettiin Tomon kanssa kesällä, kaikki sujui hirmu hyvin. Ekana iltana oli vähän säikky, mm. haukkui hirveästi seinältä pudonneelle kalenterille, mut sen jälkeen on ollu kuin kotonaan, yksinolon kanssa ei ikinä yhtään ongelmaa, eikä oo haukkunut rapun äänille, vaikka ennen asuttiin omakotitalossa. Tomo oli täällä uudessa kämpässä mummon kanssa, kun me kuskattiin isän kanssa autolla tavaroita vanhasta kämpästä.

Minä olen ollut nyt neljä yötä uudessa kodissa 3,5-vuotiaan koiruuden kanssa, eikä ole ollut ongelmia. Kaikkein eniten koiraa tuntui ihmetyttävän tavaroiden pakkaaminen (kulki laatikolta toiselle, haisteli ja ihmetteli). Uudessa asunnossa on nukkunut yöt hyvin eikä ole käytävien kolinoille haukkunut. Pieniä yksinolo-harjoituksia tehtiin ennenkuin jätin kokonaan yksin muutamaksi tunniksi. En usko, että koira niin hirveästi muutosta välittää, jos ihmiset pysyy tuttuina ja huonekalut samoina. (Tämä ainakin nukkuu "omalla" nojatuolillaan edelleen tyytyväisenä, missä nukkui yksiössäkin, vaikka nyt tuoli on eri huoneessa kuin minun sänkyni.)

Meidänkin muutto kolmisen vuotta sitten meni ihan kivuttomasti. Keskustayksiöstä (ikkuna sisäpihalle) muutettiin "lähiöön" luhtirivarin toiseen kerrokseen. Kaupungissa oli kaikuisa eteishalli vanhoine hisseineen, mutta sielläkin meni pentuajan opettelu sujuvasti, postisedän kolistelujakaan ei kommentoitu kummemmin. Nykyinen asunto ja ympäristö melko hiljainen, ainoa mitä muistan koiran noteeranneen, oli nuo narisevat puuportaat ulkona, asutaan heti portaanpäässä joten ohikulkijoita on kahdesta asunnosta. Tuo portaiden kuuntelukin meni ohi tosi nopeasti (olin myös laittanut ovenpieleen lapun jossa ilmoitin että sisällä koira harjoittelee yksinolemista uudessa asunnossa jne). Muuttopäivän joka venyi pitkälle iltaan, neiti vietti parhaan koiraystävänsä luona, mikäs sen mukavampaa Mitään takapakkia sisäsiisteydessä ei tullut, enkä kyllä odottanutkaan sitä aikuiselta koiralta.

Meillä Jedi muutti heti 10 viikkoisena uuteen asuntoon, vaikka oli vasta 3 viikkoa aiemmin meille tullut Otettiin Jedi heti ekoista kerroista mukaan ja tehtiin sille rempan ajaksi oma paikka keittiöön, missä se tyytyväisenä köllötteli. Käytiin myös pyörimässä ulkona lähimaastossa ja nuuskimassa paikkoja, ettei uudet lenkkialueetkaan tullut ihan uutena sitten muuton jälkeen. Myös itse muuton ajan se oli oven takana keittiössä, mistä päästettiin se sitten nuuskimaan tavaroita ja paikkoja. Ekana yönä meni hienosti nukkumaan omaan koppaansa ja on ollut kovin tyytyväisen oloinen. Tosin tollanen pieni pentuhan yleensä ei kamalasti välitä siitä, missä ollaan, kun kaikki on uutta ja jännittävää...

Toinen koira oli jotain vajaan vuoden kun muutettiin rivitalossa omakotitaloon ja hyvin tuo sopeutu. Itseasiassa on täällä (tai ainakin tuntuu) olevan onnellisempi kun vähemmän hälinää ja iso oma piha missä telmiä ja olla vapaana. Sitä en tiedä miten tuo pienempi sopeutuis kerrostaloon kun näkee ja kuulee omiaan ja tänäänkin 3 kertaa avon ollessa pois kotoa alotti niin kauhean komentamisen, että mua ihan pelotti mennä keittiön ikkunasta kurkkaamaan onko pihalla ketään Kun vahtiva koira haluttiin en ole kieltänyt haukkumasta/vahtimasta. Kun taas avo on kotona niin ei hauku tai vahdi läheskään niin paljoa.

Meidän koirien kanssa on myös kaikki muutot sujuneet ihan kitkattomasti. Vanhin on muuttanut mun kanssa neljästi, keskimmäinen kolmesti ja nuorimmainen ei kertaakaan. Onhan nuo muutaman ensimmäisen päivän ollut normaalia säpsympiä, mutta sekin on mennyt nopeasti ohi, kun tavaroissa on tutut hajut ja omat ihmiset on kuitenkin ympärillä. Yksinolo on saattanut alkuun tuottaa pieniä ongelmia, jos on liian pian yksin jättänyt. Tällä siis tarkoitan koirakuoroa, joka laulaa kovaa ja korkealta sekä myös mahdollisimman lähellä ovea/ikkunaa. Ennen leikkauksia on myös ollut itsellä pelko siitä, että koirat merkkailisivat uudet paikat omakseen eikä pelko ole ollut aina turhakaan. Onneksi on kuitenkin koirillekin keksitty vaipat...

Muuttotouhuissa noita ei ole kyllä voinut pitää ollenkaan mukana. Nuo ovat niin läheisyysriippuvaisia ja tahtovat pitää lauman kasassa, että pakkaaminen aiheuttaa niille aina stressiä. Eikä tarvitse pakata kuin viikonlopuksi vaatteita mukaan, niin koirat hyörivät koko ajan stressaantuneina jaloissa, että eihän niitä vain jätetä. Kerran olen erehtynyt pitämään noita mukana, kun muuttoa ollaan tehty enkä kyllä toista sitä virhettä enää. Raukat eivät osanneet rentoutua hetkeksikään ja menivät ihan sekaisin jonkun tavaran/ihmisen katoamisesta. Nykyään koirat ovatkin sitten suosiolla lähetetty muuton ajaksi jonnekin hoitoon, kun ei ne muutot ikinä pikku hiljaa meillä tapahdu. :)

Onko kukaan muuttanut saman naapuruston sisällä? Olis vähän ku kiikarissa rivarikaksio ihan tosta kirjaimellisesti naapurista.
Onkohan se koiralla helpompaa vai haasteellisempaa sopeutua? Lenkkimaastot pysyy siis samana, mutta koti on kuitenkin eri paikassa kuin ennen...

^ Meillä on tulossa tuossa kuukauden päästä tämä tilanne, kun muutetaan toiseen asuntoon tuohon 200 metrin päähän. Jos ette ole siihen mennessä muuttaneet, niin kerron sitten, kuinka kävi.

^Heh Jos kämppä on mieluinen ja saadaan se, niin meilläkin olis muutto sitten huhti-toukokuun vaihteessa. Voidaan sitte vertailla kokemuksia... xD

Me muutettiin tammikuussa rivitaloon, Peppi oli sillon 1v5kk. Se oli ihan hermona kun hääräsin ja pakkasin tavaroita. Se sai pari kertaa käydä tutustuun uuteen kotiin ennen muuttoa. Ensimmäiset päivät se oli ihan hermokimppu kun jouduin taas kauheella vauhdilla purkaan laatikoita ja pyöriin ympäriinsä.

Peppi ei oo kotiutunu vieläkään, ainakaan mun mielestä. Se haukkuu kaikille äänille (kerrostalossa ei koskaan pukahtanu millekään, ei edes ovikellolle) ja jokaiselle ohikulkijalle jonka se näkee. Lisäksi se on alkanu touhuileen yksin ollessaan, kaivelee roskiksia ja pöydiltä tavoita. Yksinoloa harjoteltiin täällä samoin miten pentunakin. Entisessä kodissa Peppi oli mitä mainioin yksinolija, nukku (varmaan) vaan.

En sitten tiedä, johtuuko koiran käytöksen muutos ainoastaan siitä, että nykyään se näkee ikkunoista ulos vai stressaako se uudesta ympäristöstä.

jannie kirjoitti:

Onko kukaan muuttanut saman naapuruston sisällä? Olis vähän ku kiikarissa rivarikaksio ihan tosta kirjaimellisesti naapurista.
Onkohan se koiralla helpompaa vai haasteellisempaa sopeutua? Lenkkimaastot pysyy siis samana, mutta koti on kuitenkin eri paikassa kuin ennen...

Me on muutettu koiran kans ensimmäisestä asunnosta toiseen kuukaudeksi, joka oli ihan eri paikassa. Siitä asunnosta en tykännyt minä, eikä koirakaan. Oli koko ajan stressaantunut ja aloitti konsertin jos jäi yksin. Saatto hyvin vaikuttaa se että kämppä oli homeessa ja sielä oli kaikenmaailman ölliäisiä. (heräsin joka aamu silmät ihan rähmästä muurautuneena)
Kuukausi siis asuttiin home kämpässä ja sitten muutettiin takasin sille alueelle mistä lähdettiin (eri asunto, eri rapussa) ja koira oli heti kämppään astuessa kuin kotona. Ei mitään ongelmaa. Samat lenkki paikat säily jne.

Sen jälkeen ollaan muutettu 2-3krt (1kk kavereilla) 1000km päähän alkuperäisestä asunnosta, eikä ongelmia ole ollut. Kai se sopeuttaa nopeasti kun samat tutut tavarat on mukana ja arki+käyttäytyminen on samanlaista heti kuin vanhassa asunnossa.

creek kirjoitti:

Kai se sopeuttaa nopeasti kun samat tutut tavarat on mukana ja arki+käyttäytyminen on samanlaista heti kuin vanhassa asunnossa.

Mua huolettaa nimenomaan tuo arkikäyttäytyminen. Kaikki lähiopetuskurssit loppuvat vähän ennen muuttoa, joten mun toukokuu kuluu kirjan kanssa kotona. Tarvii varmaan tekemällä tehdä jotain puolen tunnin asioita joka päivä johonkin, että koira huomaa, ettei sitä hylätä tähänkään paikkaan. Meillä oli vähän vastaavanlainen tilanne silloin kun Hippu tuli: avo oli työttömänä ja päivät kotona, joten sille ei tullut mitään rutiinia yksinoloon ja alku oli tosi vaikea. Sitten se rutiini vaan tekemällä tehtiin. Onneksi enää ei ole mitään ongelmia.

Meillä on muutot menneet vaihtelevasti. Eka muutto oli koiran ollessa pentu, vasta n. 16vkoa. Se meni huonosti, muutto laukaisi tuhoomisen jota jatkuikin sit päälle vuotiaaksi asti. Mutta silloin mulla ei ollut aikaa pitää lomaa jotta oisin totutellut pennun rauhassa uuteen asuntoon, jouduin heti jättämään sen 9 tunniksi yksin kun itse menin töihin. Virhe.
Seuraava muutto oli koiran ollessa vajaa 3v, jouduin muuttamaan hetkellisesti äitini luokse kun en saanut asuntoa kun edellinen meni alta. Se meni muuten hyvin (koiralle tuttu paikka valmiiksi), mutta koira piippaili ja oli levoton pari viikkoa, tuntui että se odotti koko ajan milloin lähdetään kotiin. Sen jälkeen kotiutui ja oli rennompi. Saman vuoden syksyllä, 8kk myöhemmin sain nykyisen asunnon ja se muutto meni hyvin vaikka koira olikin vieraassa paikassa yön yli hoidossa muuttopäivän, sen jälkeen viikon mun äidillä kun itse tulin kipeeksi. Kerrankin olin varannut sen viikon loman muuton jälkeen, mutta itse sairastin koko viikon ja koira oli äitini luona. Mutta tähän asuntoon se tottui heti, ei ongelmia missään vaiheessa, oli ekana päivänä kuin kotonaan. Ei tuhoomista (mitä pelkäsin taas) eikä mitään muutakaan. Varmaan jo koiran ikäkin vaikutti sekä se, että nyt oli tutut tavarat ja huonekalut mukana, äidille muuttaessa ei mikään ollut omaa ja tutulta tuoksuvaa.
Vahingosta viisastuneena aion aina muuton yhteydessä ottaa sen viikon loman, etenkin pennun kohdalla.

Meillä on nyt kuudes asunto menossa ja koira on kuusivuotias. Sen lisäksi porukatkin on muuttanut kerran, ja sielläkin vietetään aikaa niin paljon että koira on kuin kotonaan. Ikinä ei o koira ollut moksiskaan, vaikka joukkoon mahtuu rivaria, omakotitaloo ja kerrostaloo. Tosin sillon kun porukat muutti, se kerran oli sitä mieltä että siellä maalla olis kivempi asua ja kieltäyty lähtemästä mun mukaan. Sitten se kuitenkin tajus, että kivempi asua mun kanssa kaupungissa kun joidenkin muitten kanssa. Myös siitä oon positiivisesti yllättyny, kuinka hyvin toi on tänne Helsinkiin sopeutunu kun tähän asti on aina asuttu isojen metsien vieressä pikkukaupungeissa. Olisipa itsekin yhtä hyvä sopeutuun...

Mekin ollaan nyt sitten käyty allekirjottamassa paperit uudesta vuokrakämpästä, muutetaan takaisin keskustaan hyvälle alueelle pienempään asuntoon.

Mä jo tiedustelin anopilta miten he hoiti muuttamisen koirien kanssa, he oli pitäneet koiria ja mukana heti ekasta kerrasta asti, ja jättäneet joka kerta jonkun koirien lelun tmv uuteen asuntoon. Tytöt oli kuulemma mielellään aina menneet sinne sitten, ja lopulta muutto oli käynyt tosi vaivattomasti, olivat olleet hoidossa vaan sen varsinaisen "ison" muuttopäivän ajan.
Me tehdään näillä näkymin jotenkin samalla lailla, kun varsinaista kiirettähän meillä ei tosiaan oo muuttaa, kun joudutaan pitämään kahta asuntoa kuukauden ajan.