Koirat.com

Meinas kyllä mennä roska silmään kun luki tuon hengitysputken kakomis-pätkän. Vaikka mitään uutta tietoa tuossa ei sinänsä ollut, niin hirveän surullista kyllä.
Viime keväänä kaverin tyttöystävä meinasi hankkia heille mopsipentua juuri siksi kun "ne on niin söpöjä", ja koska hänen tuttunsa mopsille oli syntyneet (rekkaamattomat) pennut. Kaveri ei ottanut kuuleviin korviinsa kun sanoin että on tosi lyhytikäinen rotu, ja ei jaksa ulkoilla kun ei saa henkeä, tai pysty nukkumaan kunnolla. Mutta sitten kun satuin sanomaan sellaisen sanan kuin raha, ja miten tolkuttomasti sitä tulee sairaaseen koiraan kulumaan, niin luopuivat ostoaikeestaan.

^ Ennen tota viestiä luulin, että puhuttiin tästä Kuono.fi:n "Pentutehtailua ei pysäytetä vaikenemalla - Bobon tarina"-artikkelista.

Kiinnitin huomiota lähinnä kyseisen koiran terveyteen, en niinkään pentutehtailupuoleen, kun juuri tälläkin palstalla oli puhetta siitä, kuinka paljon koiran sairauden hoitamiseen voisi laittaa rahaa, ja missä kohtaa olisi parempi päästää koira pois. Takerruin tuossa artikkelissa näihin, koskien koiran kokonaan puuttuvaa lonkkamaljaa ja sen hoitamiseen käytettyjä tuhansia euroja:

"Seuraavat kuukaudet ovat kuluneet koppihoidossa, ettei Bobo pääsisi hyppimään tai muuten rasittamaan toipuvaa jalkaansa. Leikkauksesta asti koira on vaatinut ympärivuorokautista hoitoa, joten jouduin keskeyttämään opintoni."

"Bobo on toipunut hyvin, vaikka reilu viikko lonkkaleikkauksen jälkeen myös sen polvi jouduttiin operoimaan. Se käveli reippaasti heti polvileikkauksensa jälkeen, joten joko Bobo on todella sisukas tai sitten sen kokemat kivut eivät ole mitään aiempiin kipuihin verrattuna. Nyt kun lonkkaleikkauksesta on kulunut kaksi kuukautta, tuntuu, että olemme saaneet vanhan Bobon takaisin. Bobo nukkuu vielä kuukauden ajan yöt häkissä, mutta jalkaa voi käyttää pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Riehua ei kuitenkaan vielä voi, joten joudumme pitämään Boboa hihnassa sisälläkin."

Niin onko sitten koiran elämää hengata hihnassa ja häkitettynä kuukausitolkulla? En perehtynyt artikkelissa mainitun koiran blogiin eli tarkempiin kuulumisiin, muttamutta. Aika karun kuuloista kuitenkin nuoren koiran kannalta

Kerrankin joku kiteytti mun ajatukset.

^ Jooh... Ite en oo vielä tähän kyselyryöppyyn törmännyt mut isosisko sai kyllä osakseen yhdessä vaiheessa ihan riittävästi. Oli siis vaatekaupassa töissä ja yks keski-ikänen naisasiakas oli sit just kysynyt että "Ollaankos sitä raskaana?" ni sisko oli suoraan sanonu että "Joo en ole, mä oon vaan läski." Oppi emäntä että ihan kaikkea ei kannata tuntemattomille laukoa.

Jotkut kommentit tuolla herätti ihmetystä: "Peli vaan kovenee vielä, usko pois. Kun "lopultakin" olet raskaana niin kysytään: No kumpi on tulossa? Vauvan synnyttyä jatkuu utelu: Imetätkö? - - Minne ovat kadonneet käytöstavat ja toisen yksityisyyden kunnioittaminen?"

Vaikka mulla ei ole tapana kysellä ihmisiltä kovin henkilökohtaisia, niin en mä noita kysymyksiä silti koe mitenkään yksityisyyden rajoja rikkovana tai käytöstapanormeja koettelevana uteluna. Mä ainakin käsitän noi kysymykset pääasiassa sellaisina kuulumisten jatkokysymyksinä. Tottakai eri asia, jos ne on esitetty jollakin muulla tavalla. Esim. jos imetyskysymyksen kohdalla ollaan kieltävän vastauksen varalta jo valmiiksi saarnalappu ojossa paasaamassa imetyksen hyödyistä, niin tottakai se on epäkohteliasta. Mutta onko teidän mielestä kauhean tökeröä kysyä raskaana olevalta tutulta asiasta puhuttaessa, että tietääkö he kumpi sieltä on tulossa?

Lisäksi mä mietin, esittääkö ihmiset oikeasti tollaisia kysymyksiä noin suoraan ja rumasti vai onko tossa käytetty retoriikkaa mukana? Kyllä mä sen ymmärrän, että pahastutaan, jos saa raskausuteluja sen takia, että paino on noussut tai jos kysymykset esitetään jotenkin tosi tökeröllä tavalla työpaikan kahvihuoneessa. Mutta onko oikeasti kauheen loukkaavaa ja epäkohteliasta, jos mä kysyn joltakin kaverilta sopivassa asiayhteydessä, että onko heillä puolisonsa kanssa ajankohtaisia lapsihaaveita? En mä ainakaan tarkoittais sitä kysymystä sillä perusolettamuksella, että pitäisi olla vaan ihan vaan, että onko.

Kyllä mäkin ihan omien kavereideni kanssa puhun näistä asioista ja tiedustelen, ja nyt kun hyvä työkaveri on kuudennella kuulla puhun hänen kanssaan mielelläni asiasta ja kyselen paljon. Sen lisäksi että itseäni kiinnostaa hänen kuulumisensa asian tiimoilta, se on mukava rupattelunaihe myös siksi että ihmisistähän on ihana puhua itsestään ja itseä kiinnostavista asioita.

Mua ei myöskään ärsytä se kun multa asiallisesti kysytään että aiotko sinä tehdä lapsia. Ei se musta ole sen henkilökohtaisempaa kuin kysyä että mitä aiot tehdä viikonloppuna. Jos kävisikin niin etten pystyisi, enkä haluaisi tätä tietoa jonkun puolitutun kanssa jakaa, vastaisin jotain ympäripyöreää. Musta se kohteliaisuuden raja rikotaan siinä vaiheessa kun vastapuoli alkaa kyseenalaistaa sitä vastausta tyyliin niinhän sinä nyt luulet ja kyllä se mieli siitä muuttuu ja silloin kun multa ei kysytä vaan mulle ilmoitetaan että tottahan sinä niitä teet. Oikeastaan se on se kaikkein punaisin vaate itselle että koska mä oon 25-vuotias nainen niin mun tehtäväni on jakaantua ja mahdollisimman pian etten vaan ehdi vanhentumaan liikaa. 29-vuotiaan työkaverin tuoreen poikaystävän äiti oli ensitapaamisella kysynyt että mitenkäs tuo lastenteko kun sinullakin alkaa olla aika paljon tuota ikää.

Oon itse asiassa puhunut tästä aiheesta paljon niin lapsettomien kuin lapsia tehneidenkin ihmisten kanssa ja kyllä jotkut kommentit pistävät sapettamaan. Ensin painostetaan että lapsia on tehtävä, sitten raskaana olevalle naureskellaan että nuku nyt kun vielä pystyt hehheh, kohta on arki sellaista paskaa ettei paremmasta väliä, noillakos tisseillä meinasit imettää, ettehän te nyt tuohon yhteen lopeta, kyllä yksi poika täytyy ainakin tehdä, ai jokos teillä on kaksi ei kai nyt enempää, ai oot taas raskaana kävikö vahinko.

Mutta niin, ärsyyntyähän voi toisaalta myös siitä mitä vieraat ihmiset sanovat mun koiraharrastuksesta, työpaikasta, asuinkunnasta, alkoholinkäytöstä, you name it. Mä ainakin tunnustan että mulle tuo lastentekoasia on sellainen semi-inhottava perusteltava kun en itse ole aivan loppuun asti sitä kuitenkaan omassa päässäni käsitellyt enkä halua saada vaikutteita tai painetta ihan turhaan.

Joko ootte törmänny tähän mainokseen: Nokian Hakkapeliitta - pysäyttää sinut ajoissa? Näin ton just telkkarista ja repesin. Loistava! Samaan sarjaan kuuluu ainakin yksi toinenkin, mutta se ei ollut mun mielestä yhtä hyvä.

Tuosta lastenhankintakeskustelusta vielä. Ehkä se riippuu siitä, miten arka asia se on sille, jolta asiaa kysytään. Ja sitten vielä kun tuntuu olevan niin selvää, että kaikki haluaa lapsia juuri tietyn ikäisenä ja olet kummajainen kun et niitä halua.

Oon kärvistelly tässä nyt vuosia noiden asioiden kanssa. Ollessani naimisissa sateli kysymyksiä jatkuvasti siitä, että "jokos ollaan raskaana?" ja aihe oli arka mulle silloin, koska parisuhde meni päin p:tä enkä kokenu, että haluaisin lapsia kyseisen ihmisen kanssa. Ja jos vastasi, niin aina seurasi niitä jatkokysymyksiä ja lopulta vaihtoehtona oli sanoa "en halua puhua asiasta" tai alkaa sepustamaan syitä sille, miksi en koe haluavani olla äiti just nyt. Ja kun useimmiten vastasin, että en halunnu puhua asiasta, lähti juorut liikkeelle lähipiireissä ja ihmiset mietti selän takana, että mistähän mahtaa kenkä puristaa; meneekö meikäläisellä NIIN huonosti, ettei voi edes asioista puhua. Voivoi raukkaa.

Kun mä en juuri nyt halua lapsia, enkä vain tiedä miksi. Enkä osaa asiaa selittää.
Tää on mulle herkkä asia siksi, koska mun äiti niin kovasti haluaa mummoksi ja mä olen ainoa hänen lapsi joka voisi lapsenlapsia saattaa maailmaan, enkä mä halua. Lapsettomuus saa mussa aikaan epäonnistumisen tunteita.

Lapsista/raskaudesta kysely on siinä mielessä aika herkkä aihe, että tahattomasti lapsettomia pariskuntia on paljon ja myös sekundäärinen lapsettomuus (siis että toista lasta ei kuulu, vaikka eka olisi tullut ihan luonnollisesti) on aika yleistä. Siksi myös ne "no, joko teille on toinen tilauksessa?"-kyselyt voivat loukata aika syvältä. Musta näistä asioista on ok keskustella ystävien kesken, jos kestää myös kuulla vastauksen. Puolitutuilta utelu on tökeröä ja voi satuttaa pahemmin kuin osaa itse kuvitellakaan.

Me ehdittiin yrittää viisi vuotta lasta, kunnes hoitojen avulla sellainen saatiin. Siitä on siis ihan omakohtaista kokemusta, kuinka kysymykset ja vihjaukset voivat satuttaa, kun toivoo ja yrittää saada omaa lasta, mutta ei ole mitään takeita siitä, että ikinä onnistuu lasta saamaan. Samoin tiedän tapauksen, jossa pariskunta toivoi lasta, sai keskenmenon ja pian keskenmenon jälkeen sukujuhlissa sukulaistäti tyrkytti lapsenlastaan heille syliin "että heillekin tarttusi vähän vauvakuumetta, kun eivät kerran olleet vielä lapsia hankkineet".

^ Tuota oon kanssa miettinyt, että miltä se tuntuu niistä, jotka oikeasti haluaa lapsia mutta ei pysty niitä saamaan.

Kysymyksen voi myös esittää eri tavoin, esimerkiksi mieluummin "ootteko koskaan miettiny perheenlisäystä?" jossain rauhallisessa paikassa ystävien kesken kuin että sukujuhlissa koko kansan kuullen "no joko oot paksuna!".

Joo, minäkin kyllä hyvin tiedostan, ettei lapsen saaminen aina ole yksinkertaista tai edes mahdollista. Ne pari kertaa, kun olen asiasta kysynyt, olen pyrkinyt muotoilemaan kysymyksen niin, ettei sen ainakaan mun näkökulmasta pitäisi loukata ketään. Siihen voisi sitten tarttua ja avautua tai vastata ympäripyöreästi, jos asiasta ei halua puhua..

Ovatkos ihmiset jo bonganneet videon, kun sudet hyökkäävät koiran kimppuun?

^ Sulla on tuossa linkissä yksi http:// liikaa, niin suora linkki ei toimi. Mutta rankka juttu, onneksi koira pääsi toistaiseksi pälkähästä.

just äsken katsoin kun kaveri oli linkannut sen omalle seinälleen. hurja video

Ruotsi ei oikein enää taivu, mutta siis koira selvis? Tuliko se omin avuin pois vai?

Mä olin ymmärtävinäni tekstistä että isäntä löysi koiran ja kantoi sen metsästä autolle josta jatkoivat suoraan eläinlääkäriin. Jalan lihakset kärsivät vammoja mutta koira tokeni parissa päivässä siihen kuntoon että ruoka alkoi maistua.

Mua hämmästytti tuossa videossa tuo noiden susien kehonkieli. Oon jotenkin kuvitellut että kun koira ja susi tapaavat metsässä on seurauksena instantti rähinä, mutta toi susien elekieli oli lähinnä jotenkin pentumaista, kun ähelsivät kylki kyljessä ton jämtin kanssa.

Mä katoin ton videon ja jossain vaiheessa aloin jo miettiä miten ihmeessä se selvisi siitä, en jotenkin osaa tota mun mammantissinvälidallua noin kovaa taistelevan jos maahan joutuu suden napsittavaksi..mutta ehkä jokin sisin käskisi senkin taistelemaan lopulta

^Mä kattelin kans tosi tarkkaillen noiden susien kehonkieltä ja kun mainitsit tuon pentumaisuuden, niin pohdin että eikös sekin pohjaudu leikkitaisteluun? :D Nuo sudet tuntui näkevän pienemmän saaliin, mutta se puolustautuu, muttei kovinkaan aggressiivisesti, sitä piti väsyttää ja mennä nopeasti sivulta sivulle ja tehdä valehyökkäyksiä kaulaa/niskaa kohti sivulta. Ihan samalta näyttää koirien leikki mun mielestä, vähän "kärjistetympänä" ehkä.
Ja tää nyt on ihan omaa päätelmää ja mutua jonkinlaiseen suden saaliskäyttäytymisen tietoon pohjaten :D

Hurja tuo video!

Mulle tuli tuosta alusta mieleen jostain syystä jotenkin narttua heilasteleva uroskoira. Just semmonen siinäpä näytät mulle hammasta, ei merkkaa mitään. Mäkin odotin ihan toisenlaista kohtaamista elekielen osalta ja muutenkin, mutta olikin kohtuu "kesyä". Ei ollukaan heti semmosta raivotautisena hampaat irvessä raivoavaa sutta, joka käy niskaan kiinni ja retuttaa :D

Minkähänlainen kamerasysteemi koiralla oli kun noin hyvin pysyi rötäkässä messissä? Saako gopro kamerat kötystettyä noin hyvin kiinni?

Luin jostain, että tolla koiralla oli semmoinen suojaliivi. Osin se varmaan auttoikin, mutta kyllähän sudet pääsivät sitä silti paikoin repimään.

^
Samaa mietin minäkin tuon kameran suhteen. Mies väkersi meidän ezydog-pikavaljaisiin kameran kiinni ja se ei oikein tahtonut pysyä asennossaan, vaan kääntyi koiran turkkia kuvaamaan. Muuten kyllä on huikean näköistä, kun koira juoksee kameran kanssa

Minäkin olen kuvitellut, että susi hyökkää saman tien aggrella päälle, tappomeininkinä, mutta tuo näytti lähinnä härnäämiseltä ja härkkimiseltä.