Koirat.com

Olen omasta mielestäni ollut aina ns. "koiraihminen" henkeen ja vereen :) Lapsuudessa kotona ollut koiria ja nyt kotona on 2 koiraa. Olen kuitenkin viime aikoina alkanut miettiä, että miksi en kuitenkaan pidä suurimmasta osasta koiria...? En pidä isoista koirista lainkaan, en pidä karvaisista, pörröisistä karvakasoista lainkaan. On niin monia rotuja joista en pidä ja itsekin ihmettelen miksi näin on?

Oikeastaan pidön vain lyttykuonoista (ranskikset, mopsit, bostonit ym.) ja chihuista...En tosiaan yhtään pidä isoista, kuolaavista jokapaikassa häsläävistä koirista enkä karvapalloista, joiden silmiä ei edes näy...Taidan olla aika outo Koiraihminen :(

Löytyykö muita näin rajoittuneita, olis kiva vaihtaa mielipiteitä!

Hehee.. Hauska aihe!

En tunne henkilökohtaisesti yhtäkään koiraihmistä joka rakastaisi kaikkia koiria (tai esim. rotuja). Kyllä itsekin sorrun tuohon roturasismiin aika usein ja karsastan tietyntyyppisiä rotuja, ominaisuuksia tai jopa tiettyjä värejä. Silti olen aivan varmasti henkeen ja vereen koiraihminen. Ei "koiraihminen" ole synonyymi ajatukselle "rakastaa tasapuolisesti aivan kaikkia nelijalkaisia kuolaturpia". Koirayksilö menee tietysti aina rotujen ja ulkoisten ominaisuuksien edelle ja kun paremmin tutustuu, voi siitä "ällöstäkin" koirasta saada aivan ihastuttavan kaverin.

Nyt kun toisen aiheen innoittamana innostuin vertailemaan lapsia ja koiria niin jatketaan samalla linjalla.. Kyllä minäkin sanon olevani vaikkapa lapsirakas, vaikka oikeasti en voi sietää tietynikäisiä kakaroita, huutavia ja rääkyviä, enkä vaikkapa nyt kiroilevia ja valehtelevia muksuja. Myöskään omia lapsia en halua. Silti kyllä aivan varmasti voin olla maailman paras Fay-täti pikkuriiviöille ja sanoa että pidän aidosti lapsista.

Kiitos asiallisesta vastauksesta! Pelkäsin, että saan heti kuraa niskaan tuollaisella aloituksella :) Ja tarkoitus ei siis tosiaan ollut provosoida eikä sortaa ketään/kenekään koiria, olen vaan pitkään asiaa päässäni mietiskellyt, että miksi näin on!

ja varmasti se niin onkin, että ei suurin osa ns. koiraihmisistä pidä kaikista koirista eikä tarvitsekaan pitää! Minulla vain on tuo rotulista, joista pidän aikas suppea...heh :) Mutta kyllä kuitenkin pääsääntöisesti itse pidän itseäni koiraihmisenä. Ja kuten sanoit, voi monesta kurvaturresta tulla mainio kaveri, kun yksilöön tutustuu paremmin. Yleisesti ottaen en itse vaan oikein voi sietää isoja koiria ja juurikin mainitsemiani pörröisiä turreja...

Ja mitä lapsi-asiaan tulee, sama täällä! On paljon lapisa joita en "voi sietää", mutta varmasti omille kummilapsilleni olen paras kummitäti maailmassa ja pidän omist akummilapsistani yli kaiken!

Eikai kukaan tykkää kaikista roduista? Itselläkin on yllättävän vähän rotuja, jotka herättää minkäänlaista mielenkiintoa. Muut saattaa lähinnä vaan ärsyttää, vaikkei ne todellisuudessa oliskaan yhtään sen "ärsyttävämpiä" kuin ne rodut, jotka on mulle mieleen.

Mulle sana "koiraihminen" tarkoittaa sellasta tyyppiä, joka harrastaa koiransa kanssa aktiivisesti, tietää (omasta mielestään) aikalailla kaiken koirista, on aika kova tapaus (kuten koiran koulutuksessa tarttee olla), ja on koiraihminen 24/7.
Oikeastaan en pidä sanaa "koiraihminen" kovin positiivisena. Ne on just niitä, jotka alkaa neuvomaan koirapuistossa, jotka puhuu sulle kuin koiralle, nyrppää nenäänsä kaikelle koiran inhimillistämiselle yms..
Pidin ennen itseäni koiraihmisenä, kunnes aloin pyörimään jonkin verran harrastusporukoissa ja tapasin muutenkin niitä oikeen henkeen ja vereen koiraihmisiä. Sitten muutin omaa henkilökohtaista sanastoani, ja aloin kutsumaan itseäni "ihmiseksi jolla on koira" tai "ihmiseksi joka pitää koirista <3", mutta en enää "koiraihmiseksi".. Ne on pelottavaa porukkaa.

Ja en kyllä tykkää kaikista koirista, roduista tai yksilöistä. Useimmista tykkään kyllä ainakin jollain tasolla, mutta harvemmin osuu ihan kaikki kohdalleen.

Pidän itseäni koiraihmisenä, koska pidän koirista ja koirat ovat minulle elämäntapa. Koiria tulee varmasti minulla aina olemaan. En ole kuitenkaan mikään superyberharrastaja, ja tietoja ja taitojakin voisi olla rutkasti enemmän. Kuitenkin voisin sanoa, että tykkään kyllä melkein kaikista koirista sinänsä, vaikka on muutamia rotuja, joiden ulkonäöstä en pidä. Yksilöinä kyllä saattaisin tykätä just näistä villakoirista ja bichon friséistäkin.

Sen verran olen myös koirista kiinnostunut, että vaikka pääni ei koskaan kadulla käänny miesten takia, useammin kuin kerran olen tarkoituksella kääntynyt katsomaan komeaa koiraa.

Murmuu kirjoitti:


Sen verran olen myös koirista kiinnostunut, että vaikka pääni ei koskaan kadulla käänny miesten takia, useammin kuin kerran olen tarkoituksella kääntynyt katsomaan komeaa koiraa.

Tuo on muuten niin totta! En ole koskaan ymmärtänyt joidenkin kavereideni taipumusta äijäbongailuun. Mutta herrijee jos jossain vilahtaa häntä tai karvainen korvapari. Siis koiran korvat tietysti. Muuten en ole karvaisista korvista kiinnostunut..

Joku taas täällä hihittelee omille jutuilleen kun kuvittelee itsensä bongailemassa miesten korvakarvoja.

No mä olen sitten vissiin koiraihminen, koska tykkään kyllä ihan kaikista koirista

Vaikka rotuina säälin ja karsastan kaikkia onnettomia lyttykuonoja sekä muita jalostuskukkasia, olen silti tykännyt kaikista tapaamistani ranskanbulldogeista, mopseista ja pihtikinttu-köyryselkäsakemaneista. Näiden koirien omistajia en tosin voi enkä edes halua ymmärtää

En kyllä muista että olisin tutustunut yhteenkään koiraan josta en olisi pitänyt. Ihan vain kadulla vastaantulevat koirat nyt eivät sen suurempia tunteita herätä, mutta jokainen jonka kanssa olen ollut vähänkin tekemisissä, on ollut ainakin jollain tavalla ihastuttava.

Minäkin olen varmasti koiraihminen, VAIKKA on lukuisia rotuja, joita kohtaan minulla on ennakkoluuloja niin silti olen yksilöinä pitänyt lähes jokaisesta koirasta, johon olen paremmin tutustunut, ihan rotuun katsomatta. Poikkeuksiakin on, mutta eihän jokaista tapaamaansa ihmistäkään tarvitse intohimoisesti rakastaa ollakseen olematta rasisti. Riittää se, että hyväksyy ja ymmärtää niin ihmisten kuin koirien erilaisuuden ja arvostaa sitä, että meitä on moneen junaan ja moneen hommaan (toivottavasti tästä nyt saa tolkkua.)

Ja minä kuulun myös niihin ihmisiin, joiden pää kääntyy kadulla koirien perään... Mieheni usein naureskelee tuolle, mutta tietää että JOS joskus satun silmät tapillaan tuijottamaan jonkun perään niin en todellakaan edes huomaa vaikka siinä olisi minkälainen adonis hihnan toisessa päässä, minä näen aina vain sen koiran ja noille karvakorville hän ei ole mustasukkainen kuitenkaan.

Minä taidan olla eläinihminen. En katso eläimen rotua tai lajia, vaan persoonaa.
Pidän kaikista eläimistä enkä pelkää käsitellä niitä karvaisia lintuhämiksiä ja käärmeitäkään.
Koirat on olleet hevosten ohella se jokin sellainen ylivoimaisen mielenkiinnon kohde, joka on sitten laittanut kuin huomaamatta oppimaan paljon uutta.
Ylijalostuksen tuotteet, jotka aiheuttavat koiralle aivan turhaa kärsimystä ihmisten typeryyden vuoksi ovat lähinnä säälittäviä, eivät inhottavia.

FrozenCorpse kirjoitti:

Minä taidan olla eläinihminen. En katso eläimen rotua tai lajia,

Sama täällä. Jos nään vaikkapa lampaita aitauksessa tai lehmiä laitumella, on niitä päästävä koskemaan ja syöttämään heinää kädestä. Kaikki eläimet jaksaa kiinnostaa aina. Tuli minkä näköinen koira tahansa vastaan, aina se kiinnittää mun huomion ja jos rotu kuuluu lempparirotuihin, olen vielä kiinnostuneempi, töllötän pitkään ja menen usein myös jututtamaan omistajaa. Mulla ei ole inhokkirotuja, kaikki koirat kivoja omalla tavallaan mutta suurin osa roduista on kuitenkin sellaisia joita en voisi kuvitella itselle esim. hölmön näköisen ulkonäön ja luonteen vuoksi. Toisaalta moni rotu vaatii sitä tutustumista ja kun tutustunut paremmin johonkin rotuun, mitä ennen "inhonnut", saatan alkaa jopa pitämään sitä kivana. Näin on käynyt esim. bedlarin kanssa. Pidin sitä ennen koiramaailman ällötyksenä mutta nykyään se on mun silmään kivan näköinen.

monna83 kirjoitti:

Pidin sitä ennen koiramaailman ällötyksenä mutta nykyään se on mun silmään kivan näköinen.

Mulle taas ei ulkonäkö ole ikinä ollut kovin oleellista. Nykyinen rotuni on myös sellainen, mitä en ole ikinä pitänyt erikoisen kauniina, nyt kun noihin on tottunut näen kyllä eri koirien kauneuden vaikka rodun ulkonäössä onkin piirteitä, jotka eivät yhäkään vastaa minun visuaalisiin mieltymyksiini

Kaikki lyttykuonot ja muuten vammaiset rodut säälittävät koska ne ovat sellaisia ihmisten sairaiden mieltymysten vuoksi, ei siksi että ne olisivat mielestäni rumia.

Ja minäkin olen ensisijaisesti eläinihminen. Tällä hetkellä meillä on koiria, kissoja ja marsuja, ja mies elättää perheen hevosten avulla. Hevoset ovat aina olleet minullekin se ykkönen ja yhäkin eläinlaji josta tiedän eniten (takana yli 20 vuotta hyvin intensiivistä perehtymistä ), mutta kaikki muutkin eläimet kiinnostavat. Näiden nykyisten lajien lisäksi meillä on ollut ainakin gerbiilejä, kani, undulaatteja, neitokakaduja, akvaario ja hiiriä.

Olen kanssa huomannut että "koiraihminen" (koulutusmielessä esim.) ei ihan sovi omaan suuhun. Parempi ois varmaan "koirallinen".. Myöskin lukeudun "eläinihmisiin" tosin sillä rajoitteella ettei kalat ja linnut kauheasti kiinnosta noin yleisesti. Pienestä asti eläinten -kirjaimellisesti hevosista hiiriin, kanssa touhunnut siltikin vaikka sisaruksilla on astmaa ja muuta herkistymistä. Vasta ensimmäisen ikioman koiran kanssa nyt elelen, siksikään en "koiraihmisenä" mene muita neuvomaan Minusta on mielenkiintoista tutustua erilaisiin koiriin, mutta on niitäkin joihin en välittäisi tutustua tarkemmin, se taas useimmiten johtuu siiitä etten luota koiran omistajaan jostain syystä.

Minä olen koiraihminen. Olen kiinnostunut koirista (myös muista kuin omanrotuisistani) ja käännyn kyllä helpolla kadulla katsomaan koiria. En kuitenkaan pidä välttämättä likimainkaan kaikista koirista, eikä minua kiinnosta rapsutella kaikkia koiria. Etenkään kouluttamattomat tai huonokäytöksiset koirat eivät usein ole minun mieleen.

Pidän yleisesti eläimistä ja niitä on mielenkiintoista seurata. Minulla ei kuitenkaan useinkaan ole tarvetta mennä lääppimään kaikkia eläimiä. Esimerkiksi kissoja on kiva seurata, mutta en niin varsinaisesti useinkaan välitä lääppiä niitä.

Mäkään en varmaan oikein voi sanoa olevani koiraihminen, koska oon tasan kiinnostunut niistä asioista, jotka koskettaa mun elämääni. Kadulla vastaan tullessa en oo kiinnostunut muista koirista ellei "omia" rotuja kävele vastaan tai muuten vaan jotenkin spesiaalitapaus (esimerkiksi erityisen iloinen koira). Kavereittenkaan koirat ei mua oikeastaan kiinnosta muuta kuin siinä tapauksessa että harrastavat samoja asioita/ovat samanrotuisia omieni kanssa. Mutta esimerkiksi kaverillani olevat kotikoirat ovat mulle melko yhtä tyhjän kanssa, kyllähän mä niitä tervehdin kun käymään menen ja rapsuttelen/otan syliin jos tahtovat, mutta en mä kysele niiden kuulumisia ellen nyt sitten satu tietämään että ovat esim. sairastelleet niin ihan yleistä kohteliaisuutta. Toisaalta katsoen sitten taas, mun omat koirat on mulle henki ja elämä ja siihen väliin ei kannata edes yrittää.

Yleisesti ottaen en muista eläimistä edes pidä, kissat on ihan kivoja mutta siihen melkein loppuu sitten mun mielenkiinto.

Mielenkiintoinen keskusteluhan tsätä sukeutui! Kiva huomata, että en olekaan ajatusteni kanssa yksin...Olen yllättynyt itseasiassa siitä, että näin monia muitakin "roturasisteja" (anteeksi...) itseni lisäksi ilmoittautui! Olen jotenkin pitänyt itseäni outolintuna koiramaailmassa ja pitänyt ajatukset ominani...Tuntuu, että kaikki muut "koiraihmiset" ovat kaikkien koirien kavereita ja tykkäävät koirasta kuin koirasta, mutta näin ei varmaan sitten ole - mielessään varmaan moni pitää meidänkin lyttykuonoja pelkkinä vammaisina säälityksinä :( Ikävää, että niin moni mainitsi juuri minun rotuni inhokkina ja säälittävänä tapauksena :( En vaan voi sille mitään, että juuri muut rodut ei omaa sydäntä sykäytä kuin nämä persoonallisen kauniit ruttuturvat :) Ja nämä tosiaan eivät ole ihan niin sairaita kuitenkaan kuin julkisesti annetaan ymmärtää...yksilöitä löytyy joka rodussa.

Mua ihan ällöttää oma koiraihkutteluni. :D Oikeastaan multa löytyy koiraihkuttelun lisäksi kissa-, pupu- ja heppaihkuttelua. Mä voisin verrata itseäni ihan johonkin 10-vuotiaaseen pikkutyttöön, joka menee sekaisin melkein joka eläimen tavatessaan. Tosin mun ihkuttelu ei ole pelkästään sitä pintapuolista "voi kun se on niiiiiiin söpö"-tyyppistä, vaikka ulkopuoliset, jotka ei mua tunne, voisi niin luulla. Mä rakastun tulisesti melkein jokaiseen tapaamaani koiraan - sekä isoon että pieneen, kissaan ja jyrsijään. Kuitenkaan huonostikäyttäytyvät eläimet ei saa mua sekasin; Ellei mulla olisi lujia tunnesiteitä isäni koiraan, en varmasti tykkäisi ko. koirasta yhtään. Isäni koira on toki hirmu älykäs ja rakas koira, mutta tapakasvatus on jäänyt vähän vähemmälle, ja oikeastaan melkein kaikki muukin. Tiedättehän - oikea koira väärällä omistajalla.

Aina kun näen hevosia, alan ajatella lapsuuden heppatyttövuosia, ja siitä taas heppailukuume nostaa päätään. Hevoset on vaan niin kauniita ja upeita eläimiä, ja tuntuu tosi kurjalta, että nyt, kun olen muuttanut pois kotoa, en vaan pysty enää harrastamaan ratsastusta.

Näiden moni-ihkutteluiden takia laskisin itseni eläinihmiseksi, en pelkästään koiraihmiseksi. Toi ihkuttelu on todellakin väärä sana, mutta en vaan keksi millään mitään parempaa sanaa.

Itse asiassa minäkin kyllä olen ihan ELÄINihminen - myös kalat (meillä on akvaario) ja linnut (olen harrastanut vuosia ornitologiaa) sopivat sydämeeni. Monenlaista pikkuelukkaa on vuosien varrella meillä ollut. Hyvin mielelläni käyn lasten kanssa katselemassa kotieläinpihoissa yms. ja aina kun joku lapsista tahtoo ratsastamaan niin minäkin saan siitä hyvän tekosyyn kiivetä hevosen selkään (ettei lasta jännitä liiaksi...). Tyttö tuossa yhtenä päivänä alkoi puhua ponista - ja kukapa tietää jos joskus... Minä kyllä olen myös "lapsi-ihminen", eli touhuan mieluusti muidenkin kuin omien lasten kanssa.

Paulchen kirjoitti:

Mulle taas ei ulkonäkö ole ikinä ollut kovin oleellista. Nykyinen rotuni on myös sellainen, mitä en ole ikinä pitänyt erikoisen kauniina, nyt kun noihin on tottunut näen kyllä eri koirien kauneuden vaikka rodun ulkonäössä onkin piirteitä, jotka eivät yhäkään vastaa minun visuaalisiin mieltymyksiini

Heh Ihan tällä samalla kriteerillä mä olen tykästynyt ruttukuonoihin, etenkin tähän omaan rotuun = griffoneihin. Ulkonäkö ei alunperin ollut niin oleellinen rotua miettiessä, muutama toivomus oli että pienikokoinen, luppakorvainen jne. Aiemmat rodut on olleet cockeri, apso ja cavalieri. Mutta kun rotuun lähemmin tutustuin, kävi samoin kuin monnalle :)

Pidän kaikista eläimistä (no, ehkä joitain eläinmaailman edustajia löytyy, mitkä ei nyt ihan hirveesti säväytä ) ja etenkin koirista. Mutta koiraroduissakin on joitain niitä, mistä en pidä joko a) luonteen ja ulkonäön takia (mm sakemannit, belggarit ym vastaavat) b) pelkästään ulkonäön takia (pystyssä olevat korvat juu, en vain osaa selittää miks en pidä pystykorvaisista roduista) tai c) runsaasti kuolaavat rodut.

En toki kiellä, etteikö jokaisesta rodusta kuitenkin löytyisi sellainen yksilö, minkä saattaisin ottaa.

Ainiin, olenko vai enkö mä nyt koiraihminen Tavallaan.Ehkä.

Griffon, hauska tuo sinun kriteerisi ei-niin kivojen piirteiden listalla: "pystyssä olevat korvat". Minulla on joitain samantyyppisiä kriteerejä, joita en vaan osaa ollenkaan selittää, että miksen tykkää...Minua taas eivät miellytä yhtään sellaiset isot luppakorvat kuten spanieleilla. Ja jo moneen kertaan mainitseman pitkä karva, pörröinen turkki ovat ihan no-no minun listallani :) Turkeissa pidän vain sileäkarvaisista/ihan lyhytkarvaisista...Eli myös mainitsemieni lempirotujen listalta chihuahuasta putoaa pois pitkäkarvainen versio :)