Koirat.com

Joh kirjoitti:

Mutta suhde, jossa kaikki on hyvin, tuttua ja turvallista, tuntuu olevan "tylsä" monen mielestä. Nykyään kun kaikki pitää olla niin intohimoista, ja kun "mehän eletään vain kerran" niin miksi jäädä suhteeseen joka on "tylsä"?

Mutta miksi pitäisi olla kokoajan niitä perhosia vatsanpohjassa? Eikö tasapainoinen ja turvallinen parisuhde merkkaa mitään? Monelle ei tunnu merkkaavan. Halutaan vain kokoajan elää siinä rakkauden alkuhuumassa.

Omalla kohdallani kaipaan kyllä sitä, että niitä perhosia olisi vatsassa edes vähän useammin. Perhosten häviämisen myötä on toki vastapainoksi tullut tuttuus, turvallisuus ja tietty luottamus, mutta en mä nyt tosiaan pahaksi pistäis, jos sitä "säpinää" olisi luonnostaakin vähän enemmän. Reilun kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen toinen on välillä melkeimpä liian tuttu, vaikka tietysti iän myötä pikkuhiljaa muuttuu niin mies kuin itsekin.

Nopeasti eteneviin suhteisiin on itsellä aika tapauskohtainen suhtautuminen. Oma fiilis ystävien ja tuttavien parisuhteen kestosta on varsin usein osunut oikeaan. Tietyissä tapauksissa olisi halunnut säästää ystävät pahoilta kolauksilta, jotka ulkopuolisesta vaikuttivat varsin todennäköisiltä, mutta kuten sanottu, siinä tilanteessa on turha edes yrittää takoa "järkeä" päähän. On vain toimittava myöhemmin olkapäänä.

Me ollaan oltu reilu kuusi vuotta yhdessä ja varsin onnellisesti kokoajan. Mua ei epäilytä suhteen tulevaisuus, mutta kyllä mua silti ajoittain ahdistaa se, että ollaan avon kanssa niin tuttuja toisillemme ja meidän keskinäinen suhde on varsin suora ja sensuroimaton. Me voidaan sanoa toisillemme asiat suoraan ja kaunistelematta ja varsinkin avo käyttää tätä mahdollisuutta aika paljon. Eilenkin oltiin menossa kauppaan kun avo yhtäkkiä toteaa mulle "noissa vaatteissa sun ei kyllä pitäis lähteä ihmisten ilmoille, ihan kauheet" (huppari, rennot caprit ja crocsit). Ei sanonut sitä mitenkään ns. rumasti tai tarkoittaen mua loukata vaan se nyt vaan oli sellanen toteamus. Jotenkin harmittaa se, että ei oo ns. tarvetta kaunistella asioita kun ei ns. "yritttää olla mitään". En oikeen osaa nyt laittaa sanoiksi sitä, mitä tarkotan tällä...Jotenkin elämässä ei kuitenkaan ole enää mitään jännitystä, kun mäkin noin 8/10 avon soittaessa pystyn vastaamaan puhelimeen tietäen tasan tarkkaa mitä asiaa sillä on. Tavallaan sitä on kokoajan askeleen edellä toista kokoajan kun tottuu niihin toisen tapoihin niin tietää aina, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Toisaalta oon myös miettinyt sitä, että oon huomannut itsessäni ainakin sellasen ongelman, että on jumiutunut vanhoihin kaavoihin eikä aina välttämättä huomaa kuinka paljon toinen on muuttunut. Tavallaan ei ole antanut omassa päässään toiselle tilaa kasvaa. Lähinnä tarkotan nyt sitä, että kun mäkin oon suhteen alussa ehtinyt tottua siihen ettei avo tee hirveesti kotitöitä tai esimerkiksi osaa kokata. Sitä tulee vieläkin valiteltua "kun sä et koskaan..." ja sitten kun asiaa alkaa ihan oikeasti miettiä niin avo tekee nykyään ihan suht paljon (tosin ei kyllä omaa osaansa vieläkään, piruvie) kotitöitä ja itseasiassa tekee ihan mahtavaa ruokaa ja tykkää ruuan laitosta. Jotenkin kun ne muutokset tapahtuu niin pienesti ja hitaasti niin sitä tarvii oikeasti ottaa itselleen aina silloin tällöin hetki miettiä, miten ne asiat tällä hetkellä ihan oikeasti on.

Nyt on asuttu yhdessä vajaa vuosi ja vähän ahdistaa. Muutin toiseen kaupunkiin sadan kilometrin päähän ja nyt on ikävä entistä kotikaupunkia ja omaa elämää, koska en edelleenkään tunne kun pari ihmistä tästä kaupungista. Sosiaaliset kontaktit kaikki avon kavereita ja sukulaisia ja tuntuu että muutun koko ajan v-mäisemmäksi muijaksi. En haluisi erota, mutta ahdistaa entisestään kun avo ilmoitti ettei koskaan ikinä missään tilanteessa halua asua mun entisessä kotikaupungissa.

^Tosi inhottava tilanne.. Mieki olen huomannu kyllä muuttuneeni paljon kettumaisemmaksi eukoksi nyt kun sitä on tavallaan juurtunut sisälle ja omiin oloihin.

Nytkin kun oltiin juhannuksena baarissa ja tuli pientä riitaa avon baarihommista, sillä hänen juomisensa ja käyttäytymisensä menee yli minun hilseen, niin keskusteltiin asiasta ihan kunnolla.
Avo sitten tokaisi että mie olen ollu tuommonen "vihaan baareja"- tyyppi siitä asti kun ollaan alettu ja kun hän juoksee baarissa. Silloin minun silmät aukesi, taas.

n. 6kk sitten sama asia tuli ilmi ja mie yritin muuttaa suhtautumistani baarielämään. Kävin juomassa avon kanssa ja yritin, mutta en mie vain osaa. Ehkä asiaan vaikuttaa se että kun on ollut siellä tiskin työläämmällä puolella ja nähnyt asiakkaiden örvellykset, niin ei huvita viettää siellä aikaa, vapaa-aikaa.
Tietenkään kukaan ei pakota minua sinne lähtemään, mutta en mie aina halua tänne sisällekkään mädääntyä.
Mietin vain että mihin ihmeeseen on kadonnu minusta se tyttö joka melkein joka ilta kävi baarissa ja oli sitä sosiaalista elämää ennen avoa, mutta sitte se liekki lopahti. Ehkä mie vain haluan asettua ja olla. Ainahan mie olen kyllä halunnu "tulla aikuseksi" nyt ja heti= hankkia perhe ja talo.

Mutta sitten toinen puoli asiassahan on se, että miksi avo ei voi muuttua, tai edes hillitä hieman halujaan? Miksi mie olen se jonka pitää muuttua ja katsoa käyttäytymistään?
Kun alkaa miettimään, niin mie olen kyllä muuttunu aika paljon avon takia, mutta olen alkanu saada "itteäni jo takasi". Hassua, vaikka aina on toitottanu itelle että "älä muutu ikinä kenenkään takia", mutta mie olen vain vässykkä joka haluaa miellyttää kaikkia. Sillä tavalla mie saan itelleni ongelmia aina aikaseksi.

^Mun on pakko kommentoida tuota baarissa juoksemista sen verran, että mulle se on sitä että pääsee kunnolla irti siitä arjesta ja näkee kaikkia tuttuja ja tutustuu uusiin ihmisiin. Mulla kuitenkin arkisin menee aika töissä ja elukoitten kanssa, joten pieni irtiotto on aina tarpeen vielä kun se on mahdollista. Mutta toki jos jatkuvasti siellä istuu niin kyllä se sitten menee jo yli.

Mua henk.koht. ärsytti ku mun exä valitti siitä kun minä baareissa ravasin. Lopulta se meni siihen, että se kuvitteli minun ehtivän sieltä miestä

Ja eihän sun tarvii sisällä mädäntyä kun lähdet omien kavereiden kanssa jonnekkin viettämään iltaa

Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin paeta keskustelusta heti kun se menee liian hankalaksi, varsinkin kun itse on sen keskustelun aloittanut. Perskele, eikö voisi vaan asioita käsitellä kerralla loppuun, mitä se vältteleminen hyödyttää.

Me ollaan avon kanssa seurusteltu nyt 4 vuotta, joista 2 ollaan asuttu yhdessä. Ollaan molemmat "siistejä" ihmisiä, eli paikat on yleensä järjestyksessä, MUTTA riidan saa helposti aikaan sillä, että avo jättää kaapin ovia auki! Avo lähtee saunailtaan ja auki jää pyyhe- ja peilikaappi. Avo tekee ruokaa/tiskaa, jokainen kaappi mistä on ottanut/laittanut jotain jää auki. Ja se on raivostuttavaa ja varsinkin nyt kun on koira, koska silloin koira tunkee kaappiin, jos sinne vain yltää, ja kyllä yltää.

Välillä myös tuntuu, että avo on meidän suhteessa ainut joka saa viettää laatuaikaa kavereiden kanssa. Välillä tuntuu, että mä en voi suunnitella viikonloppua toisessa kaupungissa yksin, jollen ole "järjestäny" koiralle "hoitopaikkaa", koska aina jossain vaiheessa hänenkin pitää päästä vapaalle. Ja näitä mun "luksusviikonloppuja" on/olis maks 5 kertaa vuodessa.

Muuten meillä menee oikein mukavasti, uskokaa tai älkää :)

Niii kirjoitti:

^Mun on pakko kommentoida tuota baarissa juoksemista sen verran, että mulle se on sitä että pääsee kunnolla irti siitä arjesta ja näkee kaikkia tuttuja ja tutustuu uusiin ihmisiin. Mulla kuitenkin arkisin menee aika töissä ja elukoitten kanssa, joten pieni irtiotto on aina tarpeen vielä kun se on mahdollista. Mutta toki jos jatkuvasti siellä istuu niin kyllä se sitten menee jo yli.

Mua henk.koht. ärsytti ku mun exä valitti siitä kun minä baareissa ravasin. Lopulta se meni siihen, että se kuvitteli minun ehtivän sieltä miestä

Ja eihän sun tarvii sisällä mädäntyä kun lähdet omien kavereiden kanssa jonnekkin viettämään iltaa

Siis kyllähän se on hyvä silloin tällöin käydä baarissa tapaamassa kavereitaan ja tehä tuttavuutta uusien kanssa, mutta avolla se ei ole vain silloin tällöin, vaan aika usein. Ja viinaahan tarjoillaan joka ikiselle ja tupakasta puhumattakaan, itellekkin viinaa kuluu sen verran että aina on oksentamassa. Jotenkin tuntuu ihan kaamealta että miksi avo hakee baarista tilanteen nollausta. Se ei vain sovi minun järkeen. Eikö ole muita tapoja "nollata tilannetta"?

Ehkä minun pitää vain olla ja.. antaa asian olla. Itehän hän tienaa rahansa ja saa kuluttaa ne niin kuin tahtoo, mutta mie olen vain tämmönen joka yrittää kontrolloida ja pohtii aina asioita.

Mie haluaisin enemmän ku mitään lähteä kavereitten kanssa ulos, vaikka vain kahville, mutta kun ne kaikki kaverit on näin kesän aikaan muualla kuin täällä. Sitten kun ei rahatilanne anna periksi lähteä muualle kavereiden luokse.

krista kirjoitti:

Me ollaan avon kanssa seurusteltu nyt 4 vuotta, joista 2 ollaan asuttu yhdessä. Ollaan molemmat "siistejä" ihmisiä, eli paikat on yleensä järjestyksessä, MUTTA riidan saa helposti aikaan sillä, että avo jättää kaapin ovia auki! Avo lähtee saunailtaan ja auki jää pyyhe- ja peilikaappi. Avo tekee ruokaa/tiskaa, jokainen kaappi mistä on ottanut/laittanut jotain jää auki. Ja se on raivostuttavaa ja varsinkin nyt kun on koira, koska silloin koira tunkee kaappiin, jos sinne vain yltää, ja kyllä yltää.

Tähän on pakko kommentoida lukuunottamatta tuota koira-aspektia kaappien aukijättämisessä: mikä siinä on niin paha ja ärsyttävä juttu että pitää aiheesta riidellä? Kaapin ovet on erittäin helppo sulkea jos niiden aukioleminen ärsyttää, sama kuin vessanpöntön kansien ylösjättämisessä. En vaan tajua miksi pitää turhaan nalkuttaa ja nillittää jostain noin yksinkertaisesta asiasta riitaan asti. Totta kai koiran kanssa on sitten vähän vaikeampaa, ettei sinne kaapille mennä ja napsita sieltä kaikkea, mutta sekin on ihan koulutuskysymys. Avohyllyjenkin kanssa kun voi koira elää ilman jatkuvia tuhoja.
Minusta se, että kaapinovet ovat auki ja se ärsyttää, kertoo enemmän ärsyyntyjän obsessiivisuudesta tai neuroottisuudesta pitää kaikki tiptop järjestyksessä. Kyllä ne ovet jossain vaiheessa tulee suljettua, liekkö sen niin väliksi jos jäävät vaikka koko yöksi tai päiväksikin auki jos ovat jäädäkseen? Tuollaisista pikkujutuista riitely syö kyllä suhdetta aika tehokkaasti. Tämmöisissä tilanteissa, kun joku tuommoinen merkityksetön pikkujuttu vaivaa niin että aiheesta saa kehiteltyä riidan helposti, olisi mielestäni enemmän peiliinkatsomisen kuin jatkuvan nalkuttamisen paikka.

Peace, love and understanding.

^toinen mikä tulee mieleen on se, miten päin vessapaperi on telineessä :D:D Entinen poikaystäväni aina asiasta nalkutti. Mulle ihan sama miten se siellä on, saa sen kuitenkin käännettyä jos on "väärinpäin".

Musta tulee kesäleski kolmeksi viikoksi perjantaina :(. Katotaan miten sitä ossaa olla. Melko tiiviisti kuitenkin oltu 2,5 vuotta yhdessä (tai siis se eka 1,5 vuotta ollut etäsuhdetta) niin noin pitkä erossa olo hieman ahdistaa. Mahtavaa oli se, kun tietenkin hieman marmatin, että kun mulla ei ole mitään elämää täällä sen aikaa, niin "no hanki"... juu, kyllä sitä kylä on täynnä kavereita ihan yllättäen varmasti tässä kolmessa viikossa, kun niitä ei ole ilmaantunut kolmessakaan vuodessa... :D

innna kirjoitti:

Kaapin ovet on erittäin helppo sulkea jos niiden aukioleminen ärsyttää, sama kuin vessanpöntön kansien ylösjättämisessä.

Oon myös miettinyt, että miksi miehet ei koskaan valita siitä, että naiset jättää sen kannen alas..

Tiedättekö mikä on kuitenkin kaikkein ärsyttävintä? Sukat, käytetyt sukat. Se, että niitä ripotellaan ympäri asuntoa, ei missään nimessä pesukoriin. Sitten puhtaita sukkia etsitään kiireellä ties mistä ja eihän niitä tietenkään ole. Tilanne ei olisi niin paha, ellei meillä olisi kotona pientä sukan metsästäjää, joka vaanii lattialle jätettäviä sukkia, sitten sieppaa ne ja piilottaa milloin mihinkin. Tosin, toisinaan saan tästä myös vallan suurta hupia, joten ehkei se ole loppujen lopuksi sittenkään niin paha juttu..

Minä asuin exän kanssa kaks vuotta yhdessä, eikä meillä tainnu olla sen kummempia riitoja kodin siisteydestä ym. koska minä yleensä aina siivosin, koska kävi hermoon ku herra siivos niin huonosti. Samoten ärsyti se kun mies tiskas joskus harvoin niin astiat oli ihan sikinsokin kaapissa. Lasit ja mukit sekasin samoten isot ja pienet lautaset ja eri malliset. Joten päätin ite tiskata (Tai sitte se teki sen tahallaan) Ja jos herra ite ei vaatteitaan pyykkikoriin tuonu niin en niitä sitte pessykkään. Muistaakseni.

Ja Saije jos sitä jatkuvaan perskännejä vetää niin se menee jo yli. Onkos se aina ravannu samalla tavalla vai?

Mulla on aika harvinainen mies, se nimittäin osaa laittaa sen vessanpöntön kannen alas :D Eikä oo ees tarvinu opettaa. Ja WC-pöntön kansi pitää tietysti olla aina alhaalla sen takia, että on hemmetin inhaa istua vahingossa sille kylmälle posliinille, jos se onkin jätetty ylhäälle.

Kalinka kirjoitti:


Tiedättekö mikä on kuitenkin kaikkein ärsyttävintä? Sukat, käytetyt sukat. Se, että niitä ripotellaan ympäri asuntoa, ei missään nimessä pesukoriin. Sitten puhtaita sukkia etsitään kiireellä ties mistä ja eihän niitä tietenkään ole. Tilanne ei olisi niin paha, ellei meillä olisi kotona pientä sukan metsästäjää, joka vaanii lattialle jätettäviä sukkia, sitten sieppaa ne ja piilottaa milloin mihinkin. Tosin, toisinaan saan tästä myös vallan suurta hupia, joten ehkei se ole loppujen lopuksi sittenkään niin paha juttu..

Meillä on vähän sama ongelma. Tai oikeastaan OLI, nyt mieskin on tajunnut laittaa ne sukat koriin, koska muuten niissä on kuolaa, reikiä ja ovat piilotettua johonkin jemmaan.
Meillä tulee kyllä vähän kinaa turhanpäiväisistä asioista. Siivous ym turhanpäiväinen asia on meillä riidan aiheena ja yleensä lopulta tajutaan tai jopa nauretaan asialle, että sinä aikana kun asiasta on jäkätetty tai riidelty, niin se asia olis jo hoitunut moneen kertaan.
Tosin me nyt ollaankin 8 vuotta jo seurusteltu ja 3 vuotta yhdessä asuttu. Asiat on kyllä välillä vähän turhan rutiinomaisia.

Mä oon varmaan joku bitch nalkuttaja :( Oon vähän sellainen että haudon jotain mua ärsyttävää asiaa vaikka pari päivää (tai viikkoa) päässäni, enkä ole huomauttanut asiasta avolle. Sitten räjähdän lopulta enkä sano aina hirveän nätisti.. Tänään esim erosimme huonoissa väleissä kun avolla oli kiire lähteä niin vielä kun se oli lähdössä niin mainitsin parista jutusta mitä se oli käyttänyt muttei palauttanut omalle paikalleen (kuten kynsisakset, prkl! :D) nalkuttavalla sävyllä ja sitten avo oikeasti ihan ahdistui ja yritti sanoa että "MULLA ON KIIRE". Sitten siitä tuli pieni sanaharkka ja sanoin lopulta "hyvää loppuelämää" ja hän vastasi "kiitos" :D No, me riidellään harvoin ja ne on pääasiassa just tälläsiä kun edellä kuvasin (erittäin turhia!!) ja sovitaan nopeasti. Ei meillä kyllä varsinaisesti edes mitään sovintoja tollasissa tilanteissa tehdä, kun ei niissä mitään puhuttavaa sen enempää ole.. Avo on tarkka siitä että jos ollaan oikeasti kunnolla riidelty ja molemmat on sanonu sellasia asioita mitä ei oo tarkotanu ni sitte niistä pyritään juttelemaan. Oon aika huono pyytelemään anteeksi ja muutenkin sovittelemaan, pitäis oikeasti "harjoitella" sitä :P

Tulee myös purettua kaikki harmituksen huolet avolle, joskus myös purettua ärsytys häneen vaikka olisin riidelly jonkun muun kanssa (okei, näitä tuli pääasiassa sillon kun asuin vielä kotona, nykyään kun tulee nähtyä vähemmän kavereita ja vanhempia..)

Avolla on tosi vähän kavereita, joten tosta baareilusta meille ei ole kyllä tullut ongelmaa. Ollaan molemmat kotona viihtyviä ja nyt kun Rikikin on tuon yksinolon kanssa niin vaativa niin on tullut aika vähän baareissa käytyä. Juominenkaan ei ole mun juttu, sitä litkin kun olin alaikäinen ja nyt en enää juo kuin TODELLA harvoin ja sillonkin kun juon niin 1-3 annosta. Mutta tosiaan, ehkä se kavereiden kanssa oleminen on jäänyt vähän liiankin vähälle varsinkin sen jälkeen ku muutettiin yhteen. Mulla on ollut joskus tosi paljon kavereita, enkä millään nykyään ehdi kaikkiin pitämään tarpeeksi yhteyttä :/ "onneksi" monilla kavereistani on jo omatkin parisuhteensa niin he vähän ymmärtävät. Toivon kyllä että avo löytäis sitten esimerkiksi armeijasta vähän syvempiä kaverisuhteita niin vois niitä tyttöjeniltojakin ym. pitää enemmän ja hän vois olla omien kavereiden kanssa :D Ja siis en tarkoita että avolla olis mitään sitä vastaan että näen kavereita, ei todellakaan! Oon vaan tosi paljon viikonloppusin töissä, kun taas avo ei, niin jos tuun työpäivän jälkeen kotiin niin sitä haluaa sitten avon kanssa viettää loppuillan kotona kun kuitenkin hän on suurinpiirtein koko päivän ollut yksin.. Tämmöstä meillä, tulipa romaani.

Niii kirjoitti:


Ja Saije jos sitä jatkuvaan perskännejä vetää niin se menee jo yli. Onkos se aina ravannu samalla tavalla vai?

Ennen minua se oli kuulemma paljon pahempi. Illassa alkajaisiksi meni 0.7 pullo viinaa. Nyt se on hieman rauhottunu, mutta välillä tuntuu että sillä jää päälle se että "viikonloppuna baariin" Joskus se saattaa koko kuukauden ravata joka vkl baarissa ja mie jään ns. jalkoihin.

Mun nykyinen on kyllä tosi ihana mies...se on rakastava,kiltti,siisti,uskollinen, ei ryyppää liikaa, haluaa mua melkein koko ajan =D Hmm mitäs muuta... Me ei kyllä asuta yhdessä vaikka ollaan melkein 4vuotta oltu yhdessä mutta ei mulla oo tavallaan mikään kiirekkään sen suhteen. Sain mun exästä traumoja ku edettiin vähän nopeata kun se kysyi melkein heti että muutanko hänen luokse ja suostuin ja oltiin lähes joka päivä yhdessä eka tapaamisesta. Noin kaksi vuotta kesti se suhde kun exä oli raivohullu yms...olis vaan pitänyt tajuta heti lähteä ensimerkkien jälkeen mut tilanne vain paheni ajan kuluessa... naimisiin,kihloihin tai lapsia ei sentäs hommattu...onneksi.

Mulla on kyllä ihana miekkonen, yhdessä ollaan oltu kohta 7 vuotta ja kovasti suunnitellaan tulevaisuuttakin :) Toisaalta meillä ei ole ihan sellanen itsestäänselvästi helppo suhde, vaan se mies on myös raivostuttava, ärsyttävä, täysin käsittämätön törppö. Siis toisinaan. Mutta sen törppöydenkin kestää, kun miettii että eihän me ollakaan sama ihminen, eikä sen tartte mua varten olla täydellinen. Mun pitää vaan tiedostaa se se idioottipuoli ja tehdä sitten valinta että kelpaako vai ei. Ja kelpaahan se toki :) Ja ihana onkin.
Välillä kyllä vähän hävettääkin sen tempaukset, viimeksi just tossa juhannuksena (vaikka olikin täysin selvinpäin) oli taas niin suorasanaisena liikenteessä että mua hävetti ihan mielettömästi. Myöhemmin kun mies meni pois niin mun koko perhe aloitti puheenaiheen tyyliin "onkohan se hullu vai sairas vai mikä tota vaivaa" ja sisko kysyi multa "meneekö teillä ihan hyvin.." johon sitten siskon mies täräytti väliin että "minä en ainakaan tuu ton kanssa toimeen" tms. Että huoh...

Oishan se vaan niin ihanaa kun kaikki tykkäis toisistaan ja tulis toimeen, eikä tulis fiilistä ikinä että pitää olla joko oman miehen tai oman perheen "puolella". Sen linjan oon kyllä ottanut, että kenenkään puolesta en anteeks pyytele enkä kummemmin tekoja selittele, vaan saavat itte keskustella jos haluavat.

Kaikenkaikkiaan kyllä mahtava mies ja hyvä tyyppi. Mutta VAIKEE. Huh.
Itehän oon sen sijaan helppo, kaunis ja täydellinen..

innna kirjoitti:

Minusta se, että kaapinovet ovat auki ja se ärsyttää, kertoo enemmän ärsyyntyjän obsessiivisuudesta tai neuroottisuudesta pitää kaikki tiptop järjestyksessä. Kyllä ne ovet jossain vaiheessa tulee suljettua, liekkö sen niin väliksi jos jäävät vaikka koko yöksi tai päiväksikin auki jos ovat jäädäkseen? Tuollaisista pikkujutuista riitely syö kyllä suhdetta aika tehokkaasti. Tämmöisissä tilanteissa, kun joku tuommoinen merkityksetön pikkujuttu vaivaa niin että aiheesta saa kehiteltyä riidan helposti, olisi mielestäni enemmän peiliinkatsomisen kuin jatkuvan nalkuttamisen paikka.

Samaa mieltä, ihmettelen miten pikkuasioista jaksetaan tehdä suuria riitoja, se vaan syö molempia -ja sitä parisuhdetta. Toisaalta sitten taas, jos itse on tosi pedantti niin toisen hälläväliä -piirteet saattaa oikeasti ärsyttää niin paljon että niistä on "pakko" nalkuttaa? Ehkä. Hyväpä tässä sanoa kun mies kutsuu mua milloin milläkin ihanalla lempinimellä kuten mahdoton huutava hirmu tai jotain muuta yhtä ihanaa En mä kyllä mielestäni nipota mistään ihmeellisistä, enimmäkseen koiran hyvinvoinnista jos mun mielestä se ei oo tehny asioita sen kanssa kuten mun mielestä pitäis. Täytyy opetella lopettamaan sekin. Ja joskus mainitsen tiskaamisen ilosta jota olis mukava jakaa muillekin. Ja tähän koen olevani täysin oikeutettu, nimittäin tässä yhdessä asumisen aikana miehen tiskauskerrat on kyllä laskettavissa yhden käden sormin. Sitten taas, se tekee paljon muita asioita mitä mä en tee, kuten leikkaa nurmikon jne. Eli ei tarvis kyllä olla mainitsemista siinä että mä joudun tiskata. Joskus ei vaan voi itselleen mitään

Mullakin on näköjään fiksu mies, koska se osaa laittaa pöntön kannen aina alas, siitä ei oo koskaan tarvinnu mainita. Sukkia sekin kyllä viljelee sinne sun tänne ja meilläkin on sukkahamsteri. Onneksi kuitenkaan yhtään sukkaa ei oo syöny kokonaan vaan jemmaa niitä pesäänsä.

Mondial kirjoitti:

vaan se mies on myös raivostuttava, ärsyttävä, täysin käsittämätön törppö

Ihana Mutta, voin allekirjottaa tän täysin. Oma mies osuu tähän määritelmään vallan loistavasti satunnaisesti. Mutta, niitä hyviä puolia on enemmän kuin huonoja, ja kun toista ei voi muuttaa tai tunkea mihinkään muottiin, niin ne puolet on vaan hyväksyttävä. Tuossa on pari asiaa mitä en voi sietää (ja mussa on sellaisia mitä se ei voi sietää), mutta kun niiden aika tulee niin lähden koiran kanssa lenkille tai muualle pois välttääkseni ihan turhan riidan mikä johtuu tasan tarkkaan meidän näkemyseroista tietyissä jutuissa.

Saije juu minäki vähän veikkaan, että se on juurikin sitä että se on vaan jääny päälle ja tavaksi. Nimittäin minä oon samanlainen. Tosin en aina kännejä vedä mutta kuitenkin. 2v sitte erosin exästä ja melkeempä siitä asti tullu juostuun joka vloppu baareissa. Sitä ennen join harvoin kun täys ikäseksi tulin. Sitä en tiiä miten tuosta pääsee "irti" koska en oo ite rauhottunu vaikka oonki seurustellu muutaman tyypin kanssa ihan vakavastikkin. Sitä vaan loppu viikosta tulee se fiilis että pakko päästä. Ehkä sitä vaan pitäs keksiä sitte kahdestaan jotain kivaa tekemistä tai jotain.

Mutta toivottavasti löytyy joku ratkaisu, koska ei varmaankaan oo kivaa kun vloppu tulossa ja tietää että toinen on taas lähdössä.

Ja onnea kaikille jotka on löytäneet mukavan ja ihanan miehen. Ite sitä ootellessa