Koirat.com

Tähännä kaapinoviasiaan vain ehdottaisin, että ottakee kaapinovet pois... Paitsi että koira kävi sitten kaapissa?

Meillä ongelmat on räkäpaperit ja sukkanöftä. Miten niitä VOI OLLA KOKO AJAN JOKA PAIKASSA! Ja sitten se, että avo nyppii kynsiään ja jemmaa niitä kynsiä aina mielenkiintosiin paikkoihin. Ällöttävää.

^ siis mitäs sä nyt valitat oikein?! Sehän on just ihanaa, että kun on pitkän päivän jälkeen saanu laitettua lämpiämän ruuan ja istahdettua sohvalle... niin toinen tulee siihen viereen istumaan, vetäsee hikisen ja haisevan sukan jalastaan ja alkaa kynsisaksilla napsimaan likaisia varpaankynsiään niin että palat vaan napsuu ympäriinsä. Parhaassa tapauksessa se pyytää sua koko ajan kattomaan jotain tosi mielenkiintosta klommoa siinä likasessa kynnessä. Sitten se taas jatkaa leikkaamista typerä keskittynyt ilme kasvoillaan ja sä yökkäilet ruokaas ja pyydät sitä poistumaan, johon se sitten tuhahtaa loukkaantuneena, eikä kuitenkaan suostu lopettamaan sanoen "no ei nää sinne asti lennä!!.. *naps* no mihis se nyt menikään.."

Tuttua ainakin täällä.

^Omg xD Mun avo on sentään vähän hienotunteisempi, se tekee sen salaa piilossa. Me ollaan asuttu yhdessä kohta 3v, ja mä en ole nähnyt kertaakaan sen leikkaavan/nyppivän kynsiään. Kynsiä sen sijaan olen nähnyt... niitä löytyy jostain työpöydällä lojuneesta tyhjästä kirjekuoresta (minkä ajattelen ottavani käyttöön), yöpöydän laatikosta, kukkapurkeista... Iy.

Niii kirjoitti:

Saije juu minäki vähän veikkaan, että se on juurikin sitä että se on vaan jääny päälle ja tavaksi. Nimittäin minä oon samanlainen. Tosin en aina kännejä vedä mutta kuitenkin. 2v sitte erosin exästä ja melkeempä siitä asti tullu juostuun joka vloppu baareissa. Sitä ennen join harvoin kun täys ikäseksi tulin. Sitä en tiiä miten tuosta pääsee "irti" koska en oo ite rauhottunu vaikka oonki seurustellu muutaman tyypin kanssa ihan vakavastikkin. Sitä vaan loppu viikosta tulee se fiilis että pakko päästä. Ehkä sitä vaan pitäs keksiä sitte kahdestaan jotain kivaa tekemistä tai jotain.

Mutta toivottavasti löytyy joku ratkaisu, koska ei varmaankaan oo kivaa kun vloppu tulossa ja tietää että toinen on taas lähdössä.

Kyllä se on varmasti vain jääny tavaksi. Onhan sitä omistakin tavoista hankala päästä eroon, joten miksi ei tästäkin..?
Joskus sitte sillä on taas se "vastapaino" että on kotona ja ei lähe mihinkään. Ei edes raveihin vaikka mie haluaisin lähteä. Noh, mutta parisuhdehan on kompromisseja täynnä, niimpä myös tässäkin asiassa.

Me ollaan onneks tosi samalla linjalla tossa baarihommassa. Tykätään molemmat käydä ulkona näkemässä kavereita, pääasiassa mennään aina yhdessä toisen kavereiden kanssa, jos ei oo erikseen jotain tyttöjen- tai poikieniltaa. Toisaalta viihdytään myös viikonloppusin kotona kahdestaan; tehdään ruokaa, nautitaan pullo hyvää viiniä ja katotaan leffoja, pelataan tms. J:llä nyt joskus menee vähä yli se juominen, lähinnä nyt kesällä mökkireissuilla, mutta sillon siitä vaan tulee vähän hölmö.

Oikeestaan ainoo ongelma tällä hetkellä on mun mustasukkasuus. Tää on lähinnä ihan mun päänsisästä taistelua. En ymmärrä miksi oon mustis. En haluaisi olla. Eikä J oo koskaan antanu mitään syytä olla. En oo mitenkää ihan överimustis, mutta silti toivon että voisin päästä siitä eroon. En tykkää siitä fiiliksestä. Ja yleensä ne mustasukkaset tunteet tulee sillon ku oon yksin, J:n seurassa mulla on hyvä olla eikä tuu juuri semmosia ajateltua. No jaa, paitsi kerran ku J:n naispuolinen kaveri selvästi flirttaili, mutta sillonki oli ihan hyvä fiilis, koska J kuitenki keskitty muhun, eikä huomioinu sitä flirttiä.

Mä en kyllä kestä avonaisia kaapinovia - ainakaan keittiössä. Onneksi avo osaa laittaa ne aina kiinni, koskaan ei ole tarvinnut aiheesta mainita. Vessapaperirullakin menee lähes aina oikeinpäin (jos ei mene niin käännän) ja rengas on aina alhaalla. <3
Mä meistä baareilen enemmän, vaikken oo sitäkään harrastanu naismuistiin. Harvoin kumpikaan meistä humalassa on, mutta jos ollaan niin aina jotenkin kummallisesti eri aikaan.
Yleensä mä vaan naureskelen avolle sillon harvoin kun se kännissä on, kun taas avo häpee aina silmät päästään mua joka hihittelen ja höpöttelen omasta mielestäni hauskoja juttuja kovaäänisesti.

Mä oon tässä yrittäny miettiä, et mikähän mussa on kun avo viittii mua kattella. En kuitenkaan oo maailman helpoin ihminen, välillä tosi vittumainen ja ajattelematon ja silti eilenkin sain taas sylin täydeltä kukkia ihan muuten vaan. Avo on auttanut ja tukenut mua ihan hirveästi, kestänyt mun raivokohtauksia ja totaalisia romahduksia, omituisista oikuista puhumattakaan. Mulla on sellainen olo, että tää on nyt tässä, tuon miehen kanssa haluan viettää koko loppuelämäni vaikka sekin osaa olla välillä tosi törppö..mutta mä olen päättänyt että avon hyvät ominaisuudet peittoavat vähemmän imartelevat luonteenpiirteet kuusnolla.

Toivon vaan että se ajattelee samoin nyt, että tulevaisuudessa.

jempo kirjoitti:

Tulee myös purettua kaikki harmituksen huolet avolle, joskus myös purettua ärsytys häneen vaikka olisin riidelly jonkun muun kanssa (okei, näitä tuli pääasiassa sillon kun asuin vielä kotona, nykyään kun tulee nähtyä vähemmän kavereita ja vanhempia..)

Minä olen ihan kamala tässä ja koko kevät onkin mennyt niin, että olen saanut aikaan ihan kaameita riitoja ja sitten hetken mökötyksen jälkeen menen pyytämään anteeksi, koska tajuan riidan syyn olleen jossain ihan muualla kuin avossa. Avo on onneksi ollut hyvin ymmärtäväinen. Hieman kyllä pelottaa tulevaisuus, koska en halua olla nalkuttava, sekopäinen eukko, mikä kilahtelee ihan ihme asioista. Olen hyvä työskentelemään stressin alla, mutta sitten se purkaantuu illalla kotona. Toisaalta, tämä oli nyt hieman poikkeuksellinen kevät ja en usko vastaavaa olevan enää tulossa. Toivottavasti.

Mä oon ollu kyllä pitkän aikaa täälä aikuispuolella hiljaa... Mutta ajattelin nyt hehkuttaa, että mentiin miehen kanssa kihloihin vkl

^Onnea!!

Määkin voisin hehkuttaa kuin ihana mies mulla on, mulla oli rankka vkl töissä ja hän oli tehnyt ruokaa, siivonnut ja pessyt pyykkiäkin. Muilla ehkä ihan normaali juttu, mutta meillä työnjako menee vähän niin, että mies huolehtii ruokapuolesta ja mä sitten melkein kaikista muista kodinhoidollisista asioista. Oli kyllä ihanaa tulla kotiin...

^^ Paljon onnea kihlauksen johosta! :)

Kerranki mie sain rentoutua viikonloppuna! Avo hoiteli tiskaukset, koiran pissatukset ja grillaukset, mie sain vain olla ja möllöttää! :)
Sain myös kokea niitä arjen pieniä iloja, kun avo osti markkinoilta mulle metrilakua pussillisen, makuja joista tykkään :)

Täällä myös tuore kosinta; 1.7 mies polvistu ja pyysi vaimokseen. Hääpäivä sovittiin seuraavana päivänä - 11.8.2012 ja nyt on juhlapaikka, pitopalvelu ja valokuvaaja varattuna. Happyhappy, joyjoy!

Onnea RiiT ja iBox!

Jäin miettimään noita avonaisia kaapinovia keittiössä. Ensin olisin sanonut että semmonen ärsyttää mua suunnattomasti mutta kun mietin toisen kerran, asia onkin pakko ilmaista vähän lievemmin. Mies ei jätä niitä kylläkään kovin usein auki, se voisi vaikuttaa asiaan, mutta yleensä vaan tuumaan sille että sulta on jäänyt kaapin ovi auki ja laitan sen kiinni. Tai sitten vaan laitan sen kiinni. Joten ei se nyt ehkä niin suunnattomasti ärsytä, teoriassa ehkä mutta käytännössä ei sitten kuitenkaan.

RiiT ja iBox, oikein paljon onnea molemmille! :)

Meillä mies lähtee tänään armeijaan :( sniif! Toivon niin paljon että olis siellä vaan sen 6kk.. Mutta eihän sitä itse saa päättää.. Nyt sitä toivois että olispa hän jo käynyt sen armeijan pois alta, mutta toisaalta sitten mietin että meillä ei olisi Rikiä jos olis menny aikaisemmin armeijaan :P

Vitsit, puhuttiin tossa yks päivä siitä jos tulisin vahingossa raskaaksi. Kaverilla siis meinasi käydä tämmöinen, pelättiin pahinta mutta ei sitten ollukaan. Kaverilla siis tilanne että nykyinen suhde kestänyt vasta pari kuukautta. Puhuin sitten avon kaa siitä että kaveri oli sanonut että jos hän tulis raskaaks niin kyllä pitäis sen - aborttia ei pystyis nimittäin tekemään eikä muutkaan vaihtoehdot tunnu hyviltä. Tokaisin sitten että meidän tapauksessa se meinais samaa ja avo meni ihan hiljaiseksi.. Hänen mielestään adoptioon antaminen olisi selvä juttu. Mua kyllä suoraansanoen vähän hätkähdytti että minkä ihmisen kanssa elän :D Okei, ei mulla ole ammattia ym., mutta ei tässä mitään pikkulapsia enää olla.. Siis eihän tässä lasta olla hankkimassa mutta JOS kävisi vahinko, mikä kuitenkin aika epätodennäköistä mutta kuitenkin.

iBoxillekin onnea!

Mekin puhuttiin avokin kanssa, että jos me nyt vahingossa alettaisiin sikiämään, niin mahdollisesti tehtäisiin abortti. Mä kun en henkilökohtaisesti miellä lain rajoissa tehdyn abortin sikiötä lapseksi, ja mulle olis kyllä kovempi pala antaa adoptoitavaksi.
Toisaalta sitten taas, mä olen kyllä sitä mieltä, että jos nyt tulen raskaaksi niin antaa lapsen tulla, mutta mun täytyy myös kuunnella avokin mielipidettä - lapsi tulee olemaan meidän, ei mun.
Tilauksessahan muksut on tohon parin vuoden päähän, ja toivonkin, että toi himputin ehkäisykapseli pelittää moitteettomasti siihen asti. Ja että saadaan lapsia sitten ajallaan, kun eihän sitä tiedä koskaan.

Paljon onnea iBox ja RiiT!

Onnea RiiT ja iBox!

Huomenna olisi mun ja avon 2-v kihlapäivä ja tulee siinä samalla 5-v itse seurusteluakin täyteen :) Kyllä aika menee nopeasti! Mitäköhän kivaa sitä keksis ihan kahdestaan? Otan töistä mukaani ainakin pari leivosta.

Onnea RiiT ja (myöskin tästä) iBox!
Samoiten unemelodie:lle ihanaa vuosipäivää näin etukäteen

Tänneki tulis 24.7 7vuotta täyteen. Tuskin kummosia tulee tehtyä (taaskaan), tiiä ollaanko töissä vai vapaalla ja tämän mahan kanssa jaksa oikein "juhlistella" kummemmin

Oi kiitos paljon kaikille! :) Onnea myös Iboxille samaisen tapahtuman johdosta!
Me ei olla vielä päätetty hääpäivää eikä meille varmaan mitään erikoista oo. Mies oli ihan aluks sitä mieltä, kun joskus puhuttiin, että eihän me mitään pukuja ees tarvita.. Joo kyllä mä ainaki haluun itelleni hääpuvun, kun kerran elämässähän sitä olis tarkotus naimisiin vaan mennä. Vihkiminen tulee olemaan maistraatissa tai sitten maistraatista pyydetään vihkijä hääpaikalle. En kuulemma tarttis kaasoakaan. :D Noh, onneks tässä on aikaa miettiä ja vääntää, kun ei niitä varmaan pariin vuoteen oo tulossa, näin ainakin veikkaisin.

Unemelodie, pitäkää minunkin puolesta mukava kihlausvuosipäivä :)

Kiitoksia Taraaa ja RiiT (: Aika arkisesti tää päivä kuluu paitsi avo toi kukkia ja minä leivoksia töistä. Parastahan se on jos saa viettää kaksin aikaa ja olla vain :)

Onnea kihlautujille yms=) Mä en vättämättä halua ikinä mennä naimisiin mutta sellasta hienoa hääpukua haluisin kyllä kokeilla päälleni
...No en ainakaan tällä hetkellä haluis mennä naimisiin mutta ehkä sit joskus..?
Paitsi ,jos mun mies ny sattumalta kosis niin kyllä mä siten varmaan suostusin kuitenkin

Ylimääräiset pisteet poistettu.
Vanis