Koirat.com

^ Kerropas, miten kahden, perinnöllisistä sairauksista kärsivän koiran pentu, joka on siis sekarotuinen, olisi terveempi kuin nämä puhdasrotuiset vanhemmat?

Sekarotuisia pidetään virheellisesti terveempinä, koska niitä ei tutkita.
Esim. lievä lonkkavika ei vaikuta koiran elämään välttämättä millään tavalla, mutta sitä ei tiedosta jos koiraa ei kuvauta.

Ja minusta 750 euroa ei todellakaan ole kohtuullinen hinta sekarotuisesta koirasta. Paperiton koira = sekarotuinen.

Ja tehdään nyt selväksi se, että minulla ei ole mitään sekarotuisia vastaan, mutta niiden tarkoituksellista "kasvattamista" vastaan on. Ja paljon. Niitä ei valvo mikään instanssi, kukaan ei vaadi terveystutkimuksia jne.

Mutta totta, kyllähän paperillinenkin koira voi tulla huonoista olosuhteista, ei ne paperit aina autuaaksi tee.

vevve kirjoitti:

Todella kummallinen tapaus.
Niin enkä lähtis antamaan raippaa ihmiselle joka ei ole tiennyt asiasta riittävästi.

Pakko muuten kommentoida tähän vielä et aina sekään et ostat paperillisen koiran ei aina takaa sitä et se ei olisi pentutehtaasta ja vasta luvin lehdestä kuinka nämä sekarotuiset koirat ovat terveempiä kuin pilalle jalostetut puhdasrotuiset.
Onhan se hienoa kun on näitä paperillisia puhdasrotuisia koiria ei sillä,mut annetaan kaikkien kukkien kukkia vai?

Minä ymmärsin että jotkut ovat kyseisen rotuisesta paperittomasta maksaneet 1400 e ja puhdasrotuisesta paperillisesta pyydetään 1800e et aika kohtuulliselta toi 700 e minusta tuntuu.

Jos sulla on joku tutkimus missä on tutkittu kaikki sekarotuiset ja todettu että ne on terveempiä niin laita tänne. Kaikenlaisia höpöhöpö kirjoituksia on lehdissä koko ajan, sekarotuisuus ei tee koirasta tervettä. Paperittomasta ei ole mitään järkeä maksaa 1400 euroa. Tonnilla saa noitakin varmasti ihan paperillisina versioina, jolloin mahdolliset pevisan määräykset täyttyy. Samoin tietää saavansa sen Chihun jos sellaista on vailla eikä mitään sekarotuista. Tästä voi vääntää lisää tuolla pentu tulee taloo puolella monessakin eri ketjussa.

Aloittajalle voin vain toivoa että koiralta ei löydy sirua ja tietoa että koira on varastettu. Samoin toivon että koira pysyy terveenä, eikä sillä ole nyt mitään parvoa, matoja tai muuta mukavaa mikä on voinut rajan yli kulkeutua, tai että sen vanhemmat on terveet, eikä sen äiti ole missään pentutehtaassa synnyttämässä pentuja joka juoksusta. Ja joo olen syyllistävä, me ollaan koira palstalla täällä saa ja pitääkin vähän olla tällaisissa tilanteissa.

vevve kirjoitti:



Pakko muuten kommentoida tähän vielä et aina sekään et ostat paperillisen koiran ei aina takaa sitä et se ei olisi pentutehtaasta ja vasta luvin lehdestä kuinka nämä sekarotuiset koirat ovat terveempiä kuin pilalle jalostetut puhdasrotuiset.

Onhan se hienoa kun on näitä paperillisia puhdasrotuisia koiria ei sillä,mut annetaan kaikkien kukkien kukkia vai?

Kun ostaa rekisteröidyn koiran, kasvattajasta ja koiran suvusta löytyy tietoa Koiranetistä. Sieltä löytyy mm. koiran ja sen sukulaisten viralliset terveystiedot, näyttelytulokset ja sukusiitosprosentit. Koiranetistä löytää kätevästi myös kasvattajan kaikki pentueet. Rekisteröimättömästä koirasta löytyy siis paljon korvaamatonta tietoa, rekisteröimättömästä ei yhtään mitään.

Sekarotuiset eivät ole automaattisesti terveempiä. Ei ne sairaiden koirien piirteet välttämättä mihinkään katoa, vaikka niitä sekoiteltaisiin ihan miten sattuu.

Mä ihmettelen lähinnä sitä, että jos on valmis maksamaan paperittomasta koirasta 750 euroa, joka on ISO raha, että miksei säästäisi tai laittaisi siihen vielä n. 200-300 euroa lisää, että saisi koiran kunnolliselta kasvattajalta? Ei tarvisi miettiä ja pähkäillä, ja jäädä yksin ongelmien kanssa (yleensä kun kasvattajat auttavat tilanteessa kuin tilanteessa).

Koira kun kuitenkin on pitkäikäinen kaveri, ja se ostohinta nyt on pienin summa mitä koiraan menee sen elämän aikana, niin kannattaisi miettiä kerran jos toisenkin, että kannattaako siinä kohtaa mennä siitä, mistä aita on matalin?

Toivottavasti joku muu, joka on aikeissa hankkia paperittoman "halvan" pennun, näkisi näitä keskusteluja ja oppisi jotain.

Aina ei toi hinta ole se pääpointti, vaan myös se, että päähän iskee yön pimeinä tunteina ajatus koirasta ja sitten mielessä pyörii vain mulletoihetinytvälittömästienjaksaodotaaantakaamullekoira, jolloin tulee klikattua itsensä Keltaiseen Pörssiin ja otettua yhteyttä ensimmäiseen mahdolliseen myyjään, jolloin koiran saa kotiin heti seuraavana päivänä. Sitten istutaan ja ihmetellään, että mitkä rokotukset ja paperit ja vanhempien tutkimukset ja miten niin en voi tehdä pentuja. Kasvattajilla kun ei ole aina pentuja ja jos onkin, niin ne saattaa kaikki olla varattuja. Plus moni ei edes tiedä, että koiria täytyy etsiä muualta kuin ostetaan-myydään-palstoilta, missä todellakaan kovin moni kasvattaja ei ilmoita pentueistaan. Joo-o, oli kärjistettyä, mutta kuitenkin.

^Erittäin osuva kirjoitus, eikä mun mielestä yhtään liian kärjistävä - mä meinaan tunnistan itteni tosta... kun jotain on pakko saada, se on pakko saada heti eikä ens viikolla. Mä kyllä opin aika karvaasti yhdestä kerrasta, mutta niin sitä vaan fiksukin ihminen voi haksahtaa sen ekan kerran.

Mä siis ostin ekan ponini ihan täysin hetken mielijohteesta, oli sillä sentään paperit ja kaikki mutta "muutamaa" juttua mulle ei siitä viitsitty mainita. Sillä oli kesäihottuma (ostin sen alkukeväästä, ei näkyviä oireita), kaviokuumehistoriaa ja lisäksi se oli selkeästi saanu mielenkiintosen luonteensa ansiosta monesti selkäänsä.

Se oli silti rakas poni. Helpommalla olisin kuitenkin selvinnyt, jos en olis päättänyt siinä kahvipöydässä pulla suussa ostaa ponia.

Että ei se halpa hinta, mutta kun että jos äkkiä pitää jotain saada, ja se on niin söpö ja että kun sen saattaa ehkä jopa pelastaa karmealta kohtalolta - se on siinä se suurin tekijä, ei hinta.

^^Aika lailla minäkin itseni tunnistin tuosta. Tosin 3v sitten. Minäkin meinasin jo soitella paperittomista rotikoista sillon kun vihdoin sain exältä luvan hommata koiran. Tuntu ettei malta etsiä ja ootella sitä koiraa, mutta onneksi pysy järki päässä ja löytykin sitten paperikoira suht nopeesti. (Rotikka kun piti olla, muuten ei koiraa tullu) Kyllä sitä paljon on viisastunu nyt kun täälläkin mitä oon lueskellu taustalla jo monia vuosia ja seuraavan koiran etsintään käytänkin kunnolla aikaa ja vaivaa.

Aika outoa kun ei vastaa. Tulee mieleen onko pennussa jotain vikaa kun ei haluta pitää enää yhteyttä.Ties mikä prepaid kortti sillä oli minkä on nyt heittänyt roskiin.

Mutta eipä ne paperitkaan autuaaksi tee, niinkuin joku jo sanoi. Mulla on ihan rekisteröity rotukoira, joka on läpensä sairas. Vaikka vanhemmat on terveitä ja suku myös niin kuudesta pennusta kolme on jo allergisia plus omalla koiralla on siihen päälle vielä kaikkea muutakin, mm. mahdollisesti perinnöllinen sairaus jota kuitenkaan ei ole ainakaan mun koiran vanhemmilla. Tai ei ole ainakaan oirelevana. Eli kasvatuskin taitaa olla ihan tuurista kiinni, joku pentue on mätä ja joku taas ihan huippu jokaista pentua myöten, niin se menee. Eikä noitakaan voi tietää siinä vaiheessa kun Pentu tulee 8viikkoisesta kotiin, oireet kun alkaa yleensä myöhemmin oli mikä tahansa vaiva.

Mutta edelleenkin, alottajana nauttisin nyt vaan pennusta, se kun kasvaa nopeesti. Siitä tulee varmasti mallikelpoinen koirayksilö ja hieno koira kaikesta huolimatta. Rokotukset vaan kuntoon alusta asti ja unohda menneet. Onni on se, että pääsi nyt kotiin missä sitä rakastetaan eikä pennuteta jatkuvalla syötöllä heti ekoista juoksuista alkaen.

Huomaa, että etenkin naisille iskee välillä tosi paha tarve saada nyt heti äkkiä se ihana pieni pennunpallero, mitä voi paapoa ja hoitaa (hehe). Etenkin kun on käyty googlettamassa niitä pörröisiä nappisilmiä ensin tippa linssissä. Ei siinä kuukausien odottelu miellyttä; etenkin jos rahat kuumottaa jo tilillä ja elämäntilannekin antaa periksi.

Joo, ei siitä voi varma olla, että millaisia pennuista tulee missään tapauksessa. Meidän perheellä oli parisenkymmentä vuotta sitten rotikka, joka muistaakseni 2-vuotiaana lopetettiin. Viimeisenä pentueestaan. Kaikilla napsahti päässä; tää kyseinen koira yritti käydä mun päälle kun istuin pinnasängyssä ja isä katsoi parhaaksi viedä sen pois. Eli ei ne paperitkaan takaa aina kaikkea.

Omasta puolesta on tuo meidän sekarotuinen kumonnut kaikki väitteet seropien terveydestä.
Mä tunnistan itteni niin hyvin tuosta Kiivilinnun kommentista ensimmäisen koiran kohdalla. Kun ei tiennyt mistään mitään tuli ostettua sika säkissä, ja niillä rahoilla joita on mennyt tuon allergioiden hoitoon, selvittämiseen ja erikoisruokiin, eläinlääkäriin yms. olisi varmasti tässä vaiheessa saanut jo kolme rekattua rotukoiraa valiovanhemmista. Ei, ei ne paperit tosiaan autuaaksi tee, mutta sulla on silloin jonkinlainen käsitys siitä, mitä tuleman pitää.

Mä siis toivon todella hartaasti että aloittajan koira on terve, eikä sitä ole varastettu. Toivon myös että jättää pennutushaaveet unholaan, ja keskittyy elämään pennun kanssa tässä hetkessä ja nyt, koska pentuaika on kuitenkin hyvin lyhyt.

Niin, ja minusta tuo 750€ on tähtitieteellinen summa maksaa sekarotuisesta (tai rotukoirasta ilman rekkareita), myös ottaen huomioon että kennelliiton "suositushinta" seropille pyörii siinä 100€ paikkeilla.

Paperikoiran papereissakin voi lukea satuja,kaikkia pentuja ei dna yms..testata pitää vaan luottaa kasvattajan sanaan ja kun on kaikenlaisia kasvattajia muutenkin.
Sehän on rikos väärentää koiranrekisteri paperit,mutta kiinni jäämisen riski on niin pieni...


En kuitenkaan missään nimessä suosi paperittomien koirien tarkoituksellista pennuttamista.

Ei kuitenkaan enenpää aiheesta piste.

^ OT/ Koiranet jalostuskanta?? /OT loppu, sorry.

^ Uskon että vevve tarkoitti sitä, että kyllähän astutustodistukseen voi laittaa esim. isän kohdalle periaatteessa "kenet vain". Jos kasvattajalla on esim. monta urosta, ja vahinkoastuminen on päässyt käymään.. Nuo asiathan voi selvittää tosiaan vain DNA-testillä.

Kyllä tuollaistakin varmasti sattuu, kun epärehellisiä ihmisiä on maailma täys.

eepi78 kirjoitti:

Mutta eipä ne paperitkaan autuaaksi tee, niinkuin joku jo sanoi. Mulla on ihan rekisteröity rotukoira, joka on läpensä sairas. Vaikka vanhemmat on terveitä ja suku myös niin kuudesta pennusta kolme on jo allergisia plus omalla koiralla on siihen päälle vielä kaikkea muutakin, mm. mahdollisesti perinnöllinen sairaus jota kuitenkaan ei ole ainakaan mun koiran vanhemmilla. Tai ei ole ainakaan oirelevana. Eli kasvatuskin taitaa olla ihan tuurista kiinni, joku pentue on mätä ja joku taas ihan huippu jokaista pentua myöten, niin se menee.

Kukaan ei ole tainnut väittääkkään, että paperit tekis jotenkin autuaaksi. Kyse on enemminkin todennäköisyyksistä. Paperillisen koiran vanhemmat täyttävät kuitenkin rodusta riippuen tietyt minimivaatimukset ja jos ostaja niin haluaa, niin tarkat tiedot koiran suvusta mahdollistavat laajankin tietojen haun koiran suvusta.

Osa koiraroduistakin on valitettavasti jalostettu epäterveesti siten, että tiettyjen rotujen edustajat ovat todennäköisesti sairaampia kuin jos naapurin Musti ja toisen naapurin Minni sattuvat saamaan pentuja. Senkin rodun rekisteröity pentu on kuitenkin todennäköisesti terveempi kuin se pentutehtaan rekisteröimätön pentu, jonka vanhempien terveyttä ei ole lainkaan tutkittu ja jonka vanhemmat voivat olla esim. emä ja sen poika edellisestä pentueesta + emän ja pentujen terveydestä ei ole huolehdittu tiineyden ja pikkupentuajan aikana (madotukset yms.).

Rotukoiraa ostaessa ostajalla on halutessaan mahdollista valita mahdollisimman terve rotu, mahdollisimman terveistä vanhemmista mahdollisimman hyvältä kasvattajalta, jos vain haluaa nähdä sen vaivan selvittääkseen asioita. Toki pentua tuskin silloin saa sillä viikolla tai edes siinä kuussa tai välttämättä edes sinä vuonna, mutta itse olen katsonut sen vaivan arvoiseksi.

Ei sillä, yllä oleva kuvaa nykyistä ajatusmaailmaani ja täytyy itsekin myöntää kuuluvansa siihen samaan porukkaan, johon moni muukin on tunnustautunut kuuluvansa, eli ensimmäinen koira tuli hommattua ehkä hieman eri kriteereillä kuin tämä toinen. Ensimmäisen koiran kohdalla tuli käytyä katsomassa sekarotuista pentuettakin, mutta onneksi ei tarttunut mukaan. Rotukoiraan tuli siis päädyttyä, mutta kasvattajan valintaan vaikutti eniten se että pentue oli tulossa pian ja että kasvattaja vastaili puhelimessa kysymyksiini ihan fiksuja. Tosin pentueen emän tapasin vasta kun menimme katsomaan pentuja ja sukusiitosasteista jne. en todellakaan tajunnut kysellä yhtään mitään.

Joo no pakko myöntää että tuli semmonen "pakko saada" tunne, kun kerrankin löytyi pentu mikä oli vapaana, VAIKUTTI olevan hyvästä perheestä ja kunnossa. Käytiin eläinlääkärillä tutkimassa poika niin oli hyvässä kunnossa, ja sai ekan rokotuksenkin. Tällä hetkellä alotellaan matokuuria ja marraskuun lopussa toisille rokotuksille.
Oon nyt myös lukenut ja perehtynyt asiaan hiukan paremmin, ja en todellakaan ole astuttamassa :) Ja olen tota hintaakin miettinyt, niin onhan se aika paljon paperittomasta koirasta, mutta kyllä se mun mielestä oli sen arvoista!
Toinen juttu mitä mietin on tuo puhdasrotuisuus (mikä ei periaatteessa haittaa, mutta ihan vain mielenkiinnosta), sillä chihuahuahan on maailman pienin koirarotu, ja meidän poika on vielä keskivertoa pienempi, joten en usko ettei olisi chihu? Ainoa mikä tulee mieleen on, että hänessä voi olla hiukan toyterrieriä, mutta yleensä toychihut ovat olleet jonkinverran isompia kuin keskikokoinen chihu.. Voi olla että kuulostaa taas aloittelijan puheelta :D
Alkuperäisiin omistajiin ei vieläkään ole saanut yhteyttä, luultavasti just niinkuin aikasemmin sanottiin, prepaid liittymä heitetty pois.
Mutta pojan kanssa menee hyvin, ja se nyt on tärkeintä :)

^Hyvä että kuuluu hyvää, ja niinhän se tuppaa olemaan, että ne virheet täytyy itte tehdä jotta niistä jotain oppii...
Pennulta ei vissiinkään löytynyt sirua?

^^ Ei siitä pentukoosta voi päätellä minkä kokoinen koirasta tulee aikuisena

Itseasiassa löytys, mut siitä ei näkyny oikein mitään :/ Vaan jos se varastetaan tai jos se katoaa ni voi paikantaa, kuhan sen sirunumeron vaan ilmottaa.

weebl kirjoitti:

^^ Ei siitä pentukoosta voi päätellä minkä kokoinen koirasta tulee aikuisena

No ei ehkä mitään tarkkoja senttejä, mutta siitä voi päätellä aika paljon. Eri tietty se, jos ei tiedä pennun ikää, mutta jos se on tiedossa, niin kyllä koon ennustaminen aikuisena on ihan mahdollista.