Koirat.com

Olin nappulan kanssa ulkona, tossa meidän taloyhtiön sisäpihalla. Naapuritalosta tuli ulos oikeella ryminällä sellaisiin pieniin nätteihin vaatteisiin puettu Yorkshirenterrieri (oli onneksi todella pitkässä fleksissä kiinni), joka räksytti ja haukkui kuin mielipuoli. Sega pelästyi ihan hirveästi, ja juoksi leikkikentän penkin alle piiloon.

Fifin omistajat, sellainen nuori venäläinen pariskunta, tuli ulos hetken päästä, eivätkä tehneet mitään koiralleen. Nauroivat vain. Eivät käyttäneet edes fleksin jarrua, tai käskeneet sen olla hiljaa. Meidän pentuparka oli ihan paniikissa. En tajua miksi tollasille edes annetaan koira.

Sain Segan onnesi houkuteltua sisälle, ja nyt tuo nukkuu tyytyväisenä. Toivottavasti ei saanut mitään kovin isoja traumoja..

^Kurjaa, että heti alkuun tulee huonoja kokemuksia toisista koirista, siinä voi joutua tekemään pitkään työtä, että saa pentuun valettua rohkeutta. Toivottavasti vauvelille ei jää traumoja kohtaamisesta.

Aikanaan, kun minun collieni oli ollut minulla muutaman päivän, lähdettiin ekaa kertaa pennun kanssa tutustumaan ympäristöön vähän kotipihan ulkopuolella. Oltiin kuljettu parisataa metriä, kun vastaan tuli mäyräkoira, joka alkoi rähjätä pennulle ja pentuhan kiskaisi itsensä irti pannasta ja painui paniikissa jonnekin. Minä sitten yhtä paniikissa sitä etsin ja huutelin ja itku kurkussa menin kotipihaan, ajatuksissa jo mietin miten ilmoittaa kasvattajalle, että koira meni sen sileän tien... Siellä se istuskeli portailla odottelemassa, oli ehtinyt onneksi sen verran kotiutua, että ryntäsi sinne turvaa etsimään. Minä ehdin säikähtää tosissani, kun pentu oli todella vasta ollut pari päivää ja jos se ei olisi vielä osannutkaan mennä kotiin. Meni pitkään, ennen kuin tuolle sai rohkeutta kohdata toisia koiria. Hyvin pidättyväinen vieraita kohtaan oli koko ikänsä.

^^ Kurjaa. Ensi kertaa ajatellen parasta olisi jos jäisitte siihen paikalle, missä pentu pelästyi, leikkimään ja pitämään hauskaa. Sitten ei jäisi pennulle pahoja muistoja paikasta ja tilanteesta. Tietysti itsekin pitäisi koittaa olla reippaalla asenteella koko ajan, semmoisella "mitäs me tosta välitetään, pidetään me vaan hauskaa jee!"-fiiliksellä ja koittaa siirtää vaan pennun huomiota itseesi Tiedän ettei ole aina helppoa ja kyllähän tuo ihan riippuu pennustakin että meneekö ihan hirveeseen paniikkiin, mutta kannattaa ainakin jäädä sitten tilanteen jälkeen hengailemaan siihen paikalle ja koittaa saada muodostettua jotain kivoja kokemuksia. Siinä pennun itseluottamuskin kasvaa.