Koirat.com

Kesäsuunnitelmat vaihtuiva kerta heitolla ja nyt on semmonen maailman rasittavin väliaika, etten tiedä, miten onnistuuko tämä uusi suunta sittenkään (= odotan vastausta joltain pomolta, jonka alainen käytännössä jo palkkasi mut.. Olettaakseni.). Ei nyt muuten mitään, mutta tarkoittaisi toukokuun alussa lähtöä maailmalle = tarttee löytää hoitaja koiralle (done!), etsiä asukki kimppakämpän huoneeseen (kuka haluaisi touko-kesäkuuksi Tampereen keskustaan, tarjolla iso, kalustettu, parvekkeellinen huone), ja sata pientä juoksevaa asiaa. Ja pitäs pystyy kirjoittamaan esseetä ja lukemaan tenttiin! En jaksa keskittyä vaan surffaan vaan kohdemaan sivuja, se kun on mulle silleen periaatteessa melko vieras (vaikka turistialueilla on kai aina vähän samanlaista). Enkä oo saanut nukutuksi pariin yöhön, kun on niin jännää ja kaikkea!

Ärsyttää, kiukuttaa. Alan olla kurkkua myöten täynnä tähän yksinolemiseen, jonka joudun joka päivä kokemaan. Yksin oleminen tekee välillä hyvää, mutta ei sitten enää kun sitä on jatkunut liian kauan. Nyt kun kirjoitukset on loppuneet eikä töitä vielä ole, olen päivät täällä yksin koiran kanssa, kun mies on koulussa. Ja suurin ongelma tässä on se, että tällä paikkakunnalla jolle muutimme noin puoli vuotta sitten, ei mulla ole vielä oikein mitään kavereita joiden kanssa voisin päivisin viettää aikaa. Onhan autot keksitty, mutta rahaa bensaan nyt ei ole ihan tolkuttomasti käyttää. Toivottavasti keksisin jotain kivaa tekemistä tai saisin töitä itselleni PIAN, tai muuten pää pimahtaa.

^ Niin tuttuakin tutumpi tunne. Mulla kanssa sama vika, muutin pari kk sitten pois vanhempien jaloista, mutta kuitenkin junamatkan päähän paikkakunnalle josta en tunne ketään. Mulla ei ole edes sitä koiraa pitämässä seuraa, vaan oon sitten oikeesti ihan yksin kun ei ole töitä (töitä tarpeesta riippuen 1-7 krt/vk, harvemmin kuitenkaan seittemää vaan useimmiten joku 3...) tai kun herra on pomottelemassa muita intissä. Että mä odotan et saan edes sen koiruuden seurakseni... :d

TYÖT!

Mä kun tykkään asioida pankeissa ym. kasvotusten ihmisten kanssa, niin painelin sit tänään vakuutusyhtiöön hakemaan siitä lasketteluonnettomuudestani korvauksia.. Odotin vuoronumeroni kanssa yli tunnin ja kun pääsen vihdoin sinne huoneeseen esittämään asiaani, niin nainen naama norsunveellä ilmoittaa, että "mä en valitettavasti voi tehdä muuta kuin ohjata sut tuohon meidän korvauspuhelimeen" Ei katsonut tuomiani kuitteja, vaan ilmoitti että nämä hoidetaan itse.
No, odotan puhelimessa n.10min ja sain suoraan siinä myönteisen korvauspäätöksen.
Jossain tietty vois olla maininta, et "meillä ei asioita voi hoitaa konttorissa.."

Lisäksi laitoin myyntiin tavaroitani, eikä kukaan halua ostaa niitä. Kaikki psska ja kulunut tuntuu menevän kyllä muilta kaupaksi kaikkialla. Nyt joutuu suunnilleen uutta kamaa antamaan postikulujen hinnalla, että pääsee eroon..

Ja vielä sekin, että nyt on jo toinen kuukausi, kun naistenvaivat puuttuu. Himppasen alkaa huolestuttaa. Sellaisesta "iloisesta" puuttumisesta ei siis ole kyse, vaan jotakin on nyt muualla pielessä. Heti alkaa vainoharhat nostaa päätään, että mahtaako sellaista iloisempaa puuttumista koskaan sit enää tullakkaan..

Lottiksella silmätulehdus, argh, taas 60e lääkäriin...

Ei jumaleissöni. Nysse on virallisesti alkanu..

Stressaaminen siis -.- Tulostin sylki ~10min VAKAVA-matskua kämpän lattialle, sitä sitte seuraavaksi pänttäämään pääsykokeisiin (JOS tulee edes kutsua) asti. Vaan kun tuntuu, että aivot on muuttunu ihan hötöksi tässä reilun 1½vuoden aikana ja ne ei kertakaikkiaan enää kykene käsittelemään tollasta määrää uutta (ja vanhaa) tietoa..

Emmää onnistu kuitenkaan, ja surkea kouluttamattoman ihmisen elämä jatkuu syksyllä :/

(+tän kaiken kruunaa tietty tää mun nykyinen mentaliteetti, eli itsesäälissä rypeminen ja asioiden kesken jättäminen.. Joku life coach ois nyt todellakin paikallaan )

Ollapa rikas, tai edes hyvätuloinen.

^^ Tiedän ton tunteen, koska olin samassa tilanteessa kolme vuotta sitten... Vilkaisin aineistoa, niin on se ainakin kehittynyt kolmessa vuodessa sen verran, että sinne on saatu sanasto! Muistin kun luin, niin piti joka viidennelle sanalle yrittää kaivaa jotain merkitystä netistä... Vähän helpottuu sentään urakka kun voi sieltä sanat katsoa :) Paljon tsemppiä sinne!

^ No huh, ilman sanastoa ois varmaan lentäny hanskat tiskiin alta aikayksikön! Mut kiitokset tsempityksistä, eihän sitä tiedä jos joku ihmekärpänen purasis ja siihen opiskelumoodiin oikeesti pääsis..

Olin sunnuntaina humalassa kun kuulin että minua 8 vuotta hoitanut psykiatri on kuollut. Olin humalassa koko päivän. Hirveän kivuliaat naistenvaivat ja koiralla kohtutulehdus. Mitä vielä? Juuri kun olin suunnittelemassa auton korjaamista,niin 100e meni koiran lääkäriin. Kiitos ja näkemiin.