Koirat.com

arhg, mua ärsyttää se että tuntuu etten enään osaa olla tuntemattomien ihmisten seurassa jotenkin kiusaannun/vaivaannun/meen lukkoon, ihan outoa sillä joskus olin sellanen höpinäpönttö ja ylisosiaalinen ihminen.. Nyt on tullu oltua viimeiset vuodet oikeestaan vaan tosi paljon perheen kesken ja vanhempien sekä muutaman oikeesti hyvän kaverin. Tuntuu etten saa sanoja suustani ulos tai sitten en tiedä mitä voisin ees jutella ku ei mulla oo oikee mitään muuta elämää ku noi koirat ja lapset, niin on jotenkin vaikea keksiä puhuttavaa hyvinkin monen ihmisen kanssa..

Ahistaa, ahistaa, ahistaa. Tuntuu, että kaikki kaatuu, ihan kaikki. Onneksi ihanat kaverit, jotka on soitelleet synttärionnitteluja, ovat kuunnelleetki vähän vähemmän ilosta purkautumista. Ja periaatteessa kaikki ahdistus tulee kolmesta eri suunnasta, ei johdu minusta ittestäni, mutta ihmisistä/eläimistä jotka ovat enemmän tai vähemmän mun elämään kosketuksissa. Kertoispa joku mitä mistäki päätöksestä seuraa. Olis paljon helpompaa.

Jos on muutenkin ollut puoliahdistava ja alavireinen päivä, niin se olohan helpottuu kuuntelemalla U tubesta kaikkia vanhoja biisejä, joihin liittyy paljon (tuskaisia) muistoja, NOT. Varmaan kohta alan itkeen täällä yksikseni..

Karvakamulle oikein paljon tsemppiä!

Karvakamulle myöhästyneet synttärionnittelut ja . Toivottavasti asiat järjestyvät.

Olipa taas hyvin valvottu yö. Lapset heräilevät vuoronperään ja tarvivat ties mitä temppuja, että nukahtivat takaisin.

Karvakamulle kovasti voimia ja jaksamista!

Muakin ahdistaa niiiiin paljon. Se on tää työttömyys. Kun edellisen paikan pomo joulukuussa sano, että kannattas alkaa kattelee muita töitä, koska sieltä loppuu hommat, en olis IKINÄ uskonut, että oon vielä tässä vaiheessa ilman töitä. Oon joutunut pettymään niin monta kertaa, päässyt haastatteluun upeisiin paikkoihin, mutta sitte siitä ei olekkaan syystä jos toisesta tullut mitään. Ahdistaa että en oo tehny erilaisia ratkasuja aikasemmin. Ahdistaa, että oon pian 27v enkä ole ammatillisesti siinä missä mun mun mielestä pitäis olla.

Lisäks mummi on sairaalassa. Ei mitään vakavaa, mutta eikös siinä just niin aina käy, että vanha ihminen menee jonkun korvatulehduksen takia sairaalaan ja sitte saa siellä jonkun hirviöbakteerin ja keuhkokuumeen ja kuolee...

Ai nii ja oppari ei edisty.

Tiuhtis, toivottavasti löydät uuden työn ja jaksamisia toivottavasti mummisi paranee :)

Arghs. Mä oon niin väsyny. Kolmatta päivää painan pitkää päivää sairastapauksen vuoksi. Hirveesti olis tehtävää töissä, tehtäviä jotka kuuluu mulle mutta joita ei olla ehditty opettamaan. Dedlinet lähestyy ja mä oon ihan pyörällä päästä että miten mikäkin asia hoidetaan. Nyt näyttäis siltä että mun meno huomiselle peruuntuu, oltiin menossa viettämään ylläri-synttäribileitä yhdelle kaverille, meillä on pöytävaraus hienossa ravintolassa ja ohjelmaa keksittynä. Mut en mä ehdi, kun joudun tuuraamaan huomennakin klo. 19.30 asti, ja sen jälkeen pitäisi lähteä pissattamaan koirat ja ehtiä helsinkiin yhdeksäksi. Täysi mahdottomuus kun matkat vie suuntaansa puoli tuntia, koirat pitää kusettaa ja ruokkia ja itsekkin pitäisi laittautua jossain välissä. Voi apua että mua niin jurppii. Avo lähti kyllä niin huonoon aikaan reissuun.

Prkl, mä haluan juoksuttaa koiraani irti että sais nuo energiat purettua
Missä te muut (joilla ei ole metsää tmv vieressä) juoksutatte koiria? Ajatteko autolla eri paikkoihin? Koirapuistoon?

Täällä ei taida olla mitään paikkaa missä tuon uskaltaisi päästä irti (paitsi vanhempien luona ja omalla takapihalla ). Pitkä liina olisi juoksutusta varten, mutta en keksi missä sitä voitaisiin käyttää.. Minnekään syrjempään ei vaunujen kanssa pääse, kun lunta alkaa olemaan mukavasti..

Tätä ahdistaa elämä yleensä. Oon jotenkin jumissa ja päivät menee samalla kaavalla. Jotain muutosta oisin vailla vaan en oikeen osaa tehdä mitään asialle. Enkä tiedäkkään mitä pitäisi tehdä. Ja kauhee väsymys taas ollu, naisilla pitäisi olla lupa olla töistä pois ainakin viikon verran kuukaudessa Jonka aikana sais hyvällä omalla tunnolla vaan nukkuu ja syyä suklaata himona. (Menkat siis, saa mun pään ihan sekaisin)

Voimaa kaikille!

Työhomman piti olla selvä, mut ei nyt sitten ehkä ookkaan. Ärsyttää. En jaksa vängätä mistään palkasta, se on niin tylsää. Mut eihän se oo tyhmä joka pyytää! Ite vaan oon tyhmä, kun oon aina ilmaiseksi töissä. Ja nyt siitä vähästäkin kehtaavat purnata. En jaksa. Meen Islantiin suosiolla vaan. Pitäköön arabinsa.

myrkku: En tiedä asiasta enempää, joten en tiedä mikä tuottanut pettymyksen olon, mutta toivottavasti pettymyksen tunne on hävinnyt/häviää

muffinsi: Toivottavasti saatte sovittua

Nella123: Voi kuule, tuo on tuttua. Minä muista edes millon olen kavereita nähnyt ja pelottaa vieraannunko jo niistäkin

Karvakamu: Paljon tsemppejä Sekä (myöhästyneet) onnittelut!

Tiuhtis: Toivottavasti hyvä työ löytyy! Ja paranemisia mummolle.
Minun veli on jo 30v ja opiskelee edelleen, töitä ei löydy täältä ja päätti toista alaa kokeilla.
Itsekin tässä laittanut hakemuksia eteenpäin, mutta mistään ei kuulu mitään..
Mutta jospa joku ottaisi minut palkkalistoilleen!

Weebl: Minä en aina pääse edes itse käyttämään ja jos koirissa energiaa, vaikka mies käyttänyt, olen naminpiilotusta tai teen tavaroista hyppyesteitä, joita hyppyytän. Vaihtoehtona, jos en kerkeä touhuamaan, annan isot kunnon luut (nauda sääriluu?), joita kaluavat innolla, kun maistuuvat hyvälle, mutteivat saa mitään irti Hyvin väsyvät nuissa.

Niii: Voi kuule, minä odotan innolla töihin paluuta! Minun kaava päivästä toiseen on pojan hoito ja kodin hoito, joten tervetullut on se työ, jo rahan takia, mutta myöskin näkee ihmisiä ja muutakin tekemistä kuin tätä

Mua harmittaa, kun ei meinaa koiraharrastus päästä kunnolla alkuun taas ollenkaan. Oon puolivuotta yrittänyt metsästää eri ryhmiä, muttei ole löytynyt. Ongelmaksi myös muodostuu tuo poika, kun ei ole tietoa jaksaako mies sitä katsella niin pitkiä aikoja kuin mitä harrastuksiin menee. Toinen lapsi meille jos tulee, niin taas pitää laittaa muualla kuin kotona tapahtuvat koiraharrastukset (näyttelyitä lukuun ottamatta) jäähylle pitkäksi aikaa. Välillä harmittaa niin paljon, että meidän tilanteen takia melkeinpä tarvitsee valita omista asioistani joko tai.

Miehellä siis tosiaan on aivovamma, joten mies väsyy henkisesti todella helposti, joten kaikki tarvitsee pohtia vähän miehen jaksamisen kannalta...

Nyt tuntuu todella että seinät kaatuu päälle.. Yleensä on edes lenkkeily auttanut, nyt ei sekään. Rauhallinen kävely meni siihen että loppumatkasta hermosin Hertalle olin ihan valmis tyrkkäämään sen kenen tahansa vastaantulijan mukaan
Voi että mua v*tuttaa. Ja vaikka rakastankin tuota poikaa enemmän kuin mitään muuta maailmassa, toivoisin välillä myös omaa rauhaa, voisin vaikka vetäistä kalsarikännit ja olla vaan tekemättä yhtään mitään..

^ Etkös sä oo saanukkin sitä omaa rauhaa useampana viikonloppuna, ainakin kirjoitusten perusteella ?

Diltsi kirjoitti:

^ Etkös sä oo saanukkin sitä omaa rauhaa useampana viikonloppuna, ainakin kirjoitusten perusteella ?

Keskimäärin saan kerran, korkeintaan kaksi iltaa kuukaudessa "vapaaksi". Riippuen siitä käykö pojan isä tuota kattomassa ja saanko silloinkaan lähteä itse minnekkään muualle ku koiran kanssa lenkille.
Ja joo sillon oon voinu välillä kalsarikännit/pari siideriä juoda kun pojan isä käy.

Mutta kyllä yksin lapsen kanssa on rankkaa ja oma aika suhteellisen kortilla. Eikä pelkästään se ryyppäämään pääseminen vaan ylipäätään muuallekaan.

^Eikö lapsen mummot/ukit ole innokkaita lasta vahtimaan? Sukulaiset, kaverit?

Niii kirjoitti:

^Eikö lapsen mummot/ukit ole innokkaita lasta vahtimaan? Sukulaiset, kaverit?

Toisia isovanhempiaan ei ole koskaan nähnytkään, mun vanhemmat kattoo sillon tällön, sukulaisten kanssa en juuri ole tekemisissä ja kaverilla on omatkin muksut hoidettavana

muoks

Diltsi kirjoitti:

^ Etkös sä oo saanukkin sitä omaa rauhaa useampana viikonloppuna, ainakin kirjoitusten perusteella ?

Tähän piti vielä lisäämäni, että esim sellaisetkin pienet asiat kuten suihkussa käyminen, postin hakeminen, roskien vieminen... et voi vaan sanoa kenellekään että "katsotko poikaa sen aikaa kun teen sitä ja tätä..."

weebl kirjoitti:

[quote=Niii]^Eikö lapsen mummot/ukit ole innokkaita lasta vahtimaan? Sukulaiset, kaverit?

Toisia isovanhempiaan ei ole koskaan nähnytkään, mun vanhemmat kattoo sillon tällön, sukulaisten kanssa en juuri ole tekemisissä ja kaverilla on omatkin muksut hoidettavana

muoks

Diltsi kirjoitti:

^ Etkös sä oo saanukkin sitä omaa rauhaa useampana viikonloppuna, ainakin kirjoitusten perusteella ?

Tähän piti vielä lisäämäni, että esim sellaisetkin pienet asiat kuten suihkussa käyminen, postin hakeminen, roskien vieminen... et voi vaan sanoa kenellekään että "katsotko poikaa sen aikaa kun teen sitä ja tätä..."[/quote]

Vie roskat silloin kun lähdet muutenkin ulos esim. koirien kanssa lenkille tai lapsen kanssa vaikkapa puistoon siinä samallahan saat haettua postin, suihkussa voi käydä kun lapsi on esim. päikkäreillä tai yö unilla tai voihan sen ottaa myös mukaan suihkuun. (toi on mun toiminta tapa) Meilläkin kulkee mun mukana melkeempä aina 2 muksua toinen rattaissa ja toinen kävellen. Asenne ratkasee hyvinkin paljon noiden muksujen kanssa touhutessa ja niiden kanssa pärjäämisessä, ei meilläkään lapset ole usein missään hoidossa. Mutta tsemppiä ja hankit sitä omaa aikaa jos on tarvis(järjestely kysymys) mun mielestä esim. Mannerheimin lastensuojeluliitosta saa hoitajan tarvittaessa, mutta hinnasta en tosin osaa sanoa mitään kun ei siitä omaa kokemusta ole.

Nella123 kirjoitti:


Vie roskat silloin kun lähdet muutenkin ulos esim. koirien kanssa lenkille tai lapsen kanssa vaikkapa puistoon siinä samallahan saat haettua postin, suihkussa voi käydä kun lapsi on esim. päikkäreillä tai yö unilla tai voihan sen ottaa myös mukaan suihkuun.

Juu, näinhän sitä on pitänyt tehdäkin. Mutta aina vaan ei roskapussi ole vietävissä silloin kun tulee lenkille lähtö. Vaihtoehdot on sitten vartavasten 5 min takia pukea muksu ja lähteä rattaitten kanssa viemään tai sitten jättää pussi sisälle haisemaan (vaippoja yms, mukavat aromit..).

Pointti tosin nyt ei ollut nyt se etteikö noista jutuista selviydy, pakkohan se on. Vaan se, että kituutan tässä arjessa ypöyksin ja välillä tuntuu ettei jaksa. No joo, vapaailta silloin tällöin piristää, mutta sekin on loppujen lopuksi melko laiha lohtu.