Koirat.com

Amadare, mulle sanottiin juurikin samaa perheen puolesta koiraa hankkiessani. Kerroin vanhemmille siinä vaiheessa, kun koiran tulosta oli jo päätetty, ja kauhistelu alkoi samantien. "Ei kannata, et ikinä pääse mihinkään, joudut aina olemaan kotona, kamalasti vastuuta ja hommaa..."

Sen jälkeen kerroin rodun - tästäkös vasta riemu repesi! Nyt ei enää riittänyt etten minä pääse ikinä mihinkään, vaan mukaan tuli myös voivottelu kuinka kukaan ei enää tule luokseni kylään, kun on tappajakoira talossa. Vaarallinen koira, joka on AINA vaarallinen kouluttamisesta huolimatta ("katso vaikka elokuva Brasilian Pojat" oli paras perustelu -.-).

Mulle on myös todella tärkeää saada perheen, vanhempien ja varsinkin oman iskän hyväksyntä kaikissa asioissa. Usein olen stressannut työ/kouluasioita miettien, mitä vanhemmat ovat mieltä valinnoistani. On tärkeää, että vanhemmat pitävät kumppanistani - ynnä monia muita asioita joihin haluan hyväksynnän. Tästä huolimatta pidin pääni koira-asiassa. Kerroin, että olen päätökseni tehnyt ja siinä pysyn, sanoivat mitä tahtovat. Tiesin kyllä, ettei perhe hylkää tai käännä selkää tällaisen asian vuoksi.

Ensimmäisen kerran kun pennun näkivät, tykästyivät kyllä. Kukapa pentua voi vastustaa! Ja nyt vajaa kaksi vuotta myöhemmin ei kuulu minkäänlaisia valituksia koirasta tai rodusta. Kyselevät, mitä Nemille kuuluu ja rapsuttelevat nähdessään. Äiti monesti pyytää ottamaan Nemin mukaan kun menen kylään. Niin se vain mieli muuttuu. Ainoastaan mummo kauhistelee edelleen rotua, kun ei ole koiraa tavannut. Asuu niin kaukana eikä ole koiraihminen. Toinen mummokaan ei ole juurikaan koiraihminen, mutta niin vain Nemi on ollut tervetullut kylään ensimmäisenkin vierailun jälkeen, vaikka olikin ekalla kerralla vielä toikkaroiva, joka paikan nuuskiva junnu, joka ei tajua kokoaan. (Ihan kuin tuo olisi muuttunut )

Sitten kun toinen koira tulee joskus, en kyllä aio sanoa sanaakaan ennenkuin olen menossa hakemaan Veikkaan että siitäkin tulisi sanomista, mutta siinä vaiheessa se on jo myöhäistä.

Jos olet ITSE sitä mieltä, että koiran hankinta on mahdollista ja ajankohtaista, mitä väliä mitä muut ajattelevat? Siinäpä näkevät sitten olleensa väärässä.

En vaan voi mitenkään ymmärtää koirien kierrättämistä. Sehän olisi hirveää ensin kiintyä omaansa ja sitten vaihtaa se johonkin toiseen... Ei mulla olisi sydäntä sellaiseen, eikä heru sympatiaa sellaisille jotka siihen pystyy

Niin helposti kyllästyvien ihmisten pitäisi olla ilman eläimiä.

Eara kirjoitti:


Ite koin tollasen lukon pari vuotta sitten kandin kanssa. Ja tuli kyllä henkisesti itkettyä useampi kerta moisen moskan takia. Sittemmin olen löytänyt yhden itelle sopivan tavan kirjoittaa, koska mäkin paljon prosessoin pelkästään pään sisällä. Toiset tekee mindmappejä tai listoja tai mitä tahansa.
Mä lähden kirjoittamaan vain just sen mitä tulee mieleen ekana. Kirjoitan kaiken mitä irti vaan päästäni saan ja missä järjestyksessä ne vain sattuu tulemaan. Sitten kun olen sille hetkelle kirjoittanut riittävästi, niin ettei vain ole sillä hetkellä enempää sanottavaa, niin pidän tauon. Joskus tulee vain sivu joskus enemmän. Tauon jälkeen luen kirjoittamani ja lähden siitä työstämään. Yleensä tarttee lisätä jotain tai korjata rakennetta tai korjata ihan pelkkiä lauseita tmv. Ideana on kuitenkin just se, että niin kauan kuin ei ole mitään kirjoittanu niin se kaikki on päässä sekaisin ja sen jäsentäminen esim mindmappinä ei mulle sovi. Kun saan edes jotain paperille niin jo helpottaa. Sen jälkeen onkin yleensä helpompi hahmottaa rakennetta, puuttuvia asioita tai mitä ikinä.
En tiedä toimiiko sulle, mutta ehkä sitä kannattaa kokeilla :) Taitaa tälle tavalle olla ihan joku

Kiitokset vinkeistä! :)
Noin munkin pitäisi varmaan tehdä. Kirjoittaa vain jotain... Suoraan sanoen mulle on aivan sama mitä mä edes saan tosta kandista arvosanaksi, sillä mulle se on niin iso juttu, että saan sen ylipäätään tehtyä.
Päätinkin, että tänään tauolla koulussa yritän kirjoittaa analyysia yhdestä kysymyksestä niin paljon kuin irtoaa, vaikka tulis mitä moskaa tahansa!

^^Tähän viitaten... en mäkään.

Mulla on ihan mielettömät "Klonkkutaistelut" pään sisällä koko ajan tästä asiasta... Eilen sain hysteerisen paniikkikohtauksen, kun mä haluaisin pitää koiran, mutta... kun ei se ollut sitä mitä hain ja halusin.
Tiedän myös, että tulen itkemään silmät päästäni, sitten kun sille löytyy uusi koti ja tulen itkemään pitkät tiraukset tässä välissä.
Se juurikin, että välitän eläimistä niin paljon, enkä ikinä voinut kuvitella, että tää menikin näin. Olisimpa ollut kaukaa viisas ja nähnyt miten tässä käy... Mutta ikävä kyllä ei ole vielä kehitetty mahdollisuutta nähdä tulevaan.

Toisaalta taas pystyn antamaan Pixelille sen kaipaaman itsevarmuuden ja koulutuksen, että tulevan perheen kanssa kaikki sujuisi jouhevammin. Toisaalta mun ei pitäisi olla niin armoton itselleni, sillä nyt koira ei ainakaan ole lopetusuhan alla. Se saa olla meillä niin kauan, kun uusi koti löytyy. Ja taatusti kiinnyn, ei sitä voi välttää.
Mä en enää ikinä luota luvattuun sanaan ja en ota koiraa näkemättä. Vaikka kuinka idioottimaiselta se jollekkin kuulostaa, niin mä en tunnu pystyvän totuttautumaan ja sulautumaan tilanteeseen. Varsinkin kun yksi tärkeimmistä kriteereistä ei kohtaa.

Enempää en taida aiheesta tänne avautua, sillä tämä on yksi ehkä vaikeimmista päätöksistä elämässäni.

^ Voimia tilanteeseen, varmasti rankkaa Mutta ei sun tuosta kannata alkaa potemaan huonoa omatuntoa, olet kuitenkin tarjonnut koiralle toisen mahdollisuuden elämään. Sulla tuskin kuitenkaan montaa koiraa on kieroon lähtenyt

Ajattelin purkautuessani erästä pariskuntaa joilla koiria tuntuu tulevan ja menevän tasaista tahtia, aina lähtevät kiertoon jostain epämääräisistä syystä. Tuntuu että niihin koiriin ei edes kiinnytä, sitten kun kyllästytään niin myydään "vanha" (just ja just pentuiän ohittanut..) ja otetaan uusi suloinen pentu tilalle

^^ Onko koko tosiaan se ainoa syy, mikset halua pitää tätä uutta tulokasta?

^ Omassa tuttavapiirissä taas yksi joka ei halua pitää koiria kun ne täyttää 8v. Koirat lähtevät aina uuteen omistajan sanoin eläkekotiin. Kyllä ne aina nuorempien tieltä heivataan pois, yksinkertaisesti. Iljettää niin tollanen että en ole tekemisissä enää kyseisen ihmisen kanssa. Muutenkin meillä niin eri näkemykset koiran pidosta että en siedä koko ihmistä.

^^Mä kuolisin sydänkohtaukseen, jos tuollainen tahti olisi eläinten vaihtuvuudella...

^Varmasti toimit aivan oikein ja varmasti Pixel tulee teilläoloaikanaan saamaan elämästä kiinni ihan uudella tavalla ja on uuteen perheeseen muuttaessaan sitten oikea unelmakoira sille oikealle perheelleen. Teillekin varmasti löytyy seuraavaksi se oikea, juuri teille sopiva ja pysyvästi jäävä koira.

Minusta on kyllä aivan käsittämätöntä juuri tuo tyyli, jota Weebl kertoo tuttavien harrastavan. Mitä sellainen ihminen koiralta haluaa, joka panee pennun kasvaessa koiran vaihtoon? Pentuaika on kyllä se kaikkein raskain, hermoja repivin ja vaativin vaihen koiran kanssa. Itse olen huokaissut helpotuksesta siinä vaiheessa, kun eläin aikuistuu ja siihen voi vähitellen alkaa luottaa ja sen kanssa voi tehdä muutakin kuin siivota päreitä lattioilta. Minni on aivan ihana nyt, kun kahden vuoden ikä alkaa lähestyä, neiti ei enää seuraa nenän kutsua yhtä usein vaan korvat ovat kasvaneet päähän ja sen uskaltaa viimein antaa ulkoilla vapaasti vähän useamminkin.

Elämän tositarinoita:

Viime viikolla oltiin läheiselle eläinlääkäriasemalle tuotu 4kk pienehkön rodun pentu lopetettavaksi, koska pentu on aggressiivinen. Eläinlääkäri oli sitten vähän kysellyt, miten tää aggressio esiintyy niin kuulema lasten vaatteiden näykintänä...Kovasti oli ell yrittänyt selittää, että noin pieneltä pennulta se on aivan normaalia käytöstä, johon tulisi koulutuksella puuttua ja se loppuu kyllä aikanaan. Omistaja oli pitänyt tiukasti kiinni mielipiteestään ja vaatinut pennun lopettamista, johon eläinlääkäri ei ollut suostunut. Omistaja oli ilmoittanut ettei ota pentua mukaan missään nimessä ja olivat sitten ell-aseman kanssa tehneet luovutussopparin pennusta, jotta se jää väliaikaisesti ell-aseman hoiviin. Omistaja oli kuulema häipynyt paikalta sanaakaan sanomatta sen jälkeen, edes hyvästelemättä pentua. Kuka pystyy jättämään 4 kuukautisen, oman pennun ilman minkäänlaista tunteen ilmaisua?! Tarinan jatkoa en tiedä kuin sen verran, että pennun papereissa oli ollut kasvattajalla etuosto-oikeus ja ell-asemalta oltiin otettu kasvattajaan yhteyttä, joka pennun sitten hakikin.

Vielä surkeamman tarinasta tekee se, että perheessä on kuulema vanhempikin súht haastavan rotuinen koira. En yhtään ymmärrä, miten voivat sellaisen kanssa sitten pärjätä..

Tulostin kiukuttelee!
Pitäis tulostaa 70sivua tenttimateriaalia ja toi masiina ei ota papereita millää. Tai jos ottaa, ni eikös toi ruttaa kaikki paperit, tulostaa "tyhjälle" -> seuraavatki paperit tyhjiä ja mustesotkusia, jolloin se myös harppoo sivuja yli eli joudun koko ajan tulostamaa puuttuvia sivuja. Oon tapellu ton kanssa jo tunnin, ja lattialla alkaa olla enemmän noita ruttusia mustesotkupapereita ku tenttijuttuja

^^ Tääääh, aivan uskomatonta Onko olemassa sellaisiakin 4kk ikäisiä pentuja jotka ei hammastele kaikkea?

Ihan vaan että talvi tuli takaisin lunta ja kylmää yäääääk

^Äläpä. Just mietin aamulla, et olis toi sää ihan hirveen ihana JOS OLIS HELMIKUU.

Kamala tuo keimun kertoma tapaus. Tuolla perusteella melkein kaikki pennut pitäisi tosiaan lopettaa viimestään nelikuisina.

Mrrrr....... Mikä ihme otus se on, joka syö aina sukista sen toisen parin ja lisäksi lapasista vasemman käden kappaleet? Puin äsken kolmevuotiaan pihalle ja löysin kahdeksan paritonta oikeankäden lapasta ennenkuin tuli ensimmäinen pari vastaan. Ei voi olla pyykkikonehirviökään kun noita lapasia ei ole pesty vähään aikaan.

ransa kirjoitti:

Ei voi olla pyykkikonehirviökään kun noita lapasia ei ole pesty vähään aikaan.

Minä nohevana tyttönä luinta, että et oo hetkeen pessy LAPSIA pyykkikoneessa

keimu kirjoitti:

Vielä surkeamman tarinasta tekee se, että perheessä on kuulema vanhempikin súht haastavan rotuinen koira. En yhtään ymmärrä, miten voivat sellaisen kanssa sitten pärjätä..

Olisikohan tuo vanhempi koira syynä tuolle aggressiivisuuspelolle? Jos on kerran haastava, niin ehkä ovat reagoineet yliampuen ja typerästi pennun toimiin.

Mä en ymmärrä, että jos on sovittu kasvattajan kanssa se osto-oikeus, että se mieluummin jätetään käyttämättä. Mieluummin tapetaan viaton eläin kuin myönnetään ja hävetään, että ei sittenkään onnistuttu. Kamalaa.

Tiedän tapauksen, jossa nainen, jolla oli ollut ikänsä kesyrottia, otti itselleen lapinporokoiran narttupennun. Ei mennyt kauaa, kun nainen oli viemässä pentua eläinlääkärille lopetettavaksi. Ai miksikö? Koska se ei ollutkaan kuin rotta. Eläinlääkäri sitten etsi pennulle uuden kodin.

^Just... Porokoiran pentua voi kyllä rotan sijasta verrata ennemminkin koiperhoseen, ainakin yhtä tehokkaasti se tekee vaatteista silppua. Tosin nopeammin.

Jos joku haluaa eroon iänikuisen vanhoista vaatteistaan tai muuten tahtoo shoppailla uusia, porokoira on todella fiksu valinta.

BaeLiana, en osaa asiaan sen kummemin ottaa kantaa kun tiedän vain sen, mitä kuulin. Kyseessä kuitenkin pienet alle 10kg seurakoirarodut eli haastavuus ei tässä tapauksessa kuitenkaan tarkoita mitään laumanvartijaa. On toki mahdollista, että aikuinen koira on poikkeuksellisen helppo kyseisen rodun edustaja ja tullut perheelle esim. kodinvaihtajana, jolloin pentuaikaa ei ole koettu. Koirat eivät olleet kuitenkaan tapelleet keskenään koska omistajaa oli myös huolettanut kun pentu kiusasi aikuista eikä jättänyt sitä rauhaan.

Ihmetelleet olivat kyllä ell-asemallakin, miksei ollut ottanut kasvattajaan yhteyttä. Vastaus oli ollut "ettei se kuitenkaa ymmärtäis". Olivat siis kaiketi saaneet kasvattajalta hieman aiemmin neuvoja tilanteeseen.

Mutta ei voi kyllä ymmärtää, kuka lähtee lopettamaan 4kk ikäistä pentua? Vielä senkin ymmärrän että palautetaan kasvattajalle tai myydään eteenpäin tms. mutta lopettamaan?