Koirat.com

Tutuli kirjoitti:

Niin ahdistavaa tulla kotiin, ku koira ei tuukkaan häntä heiluen vastaan, vaan menee luimistellen kauemmas. Se ei tullu ees kerjäämään sipsejä.

Töistä tulin kotiin, niin Ronja makasi olkkarin nurkassa eikä tullut vastaan edes houkuttelemalla. Yritin tunkea nakkia naamaan, niin haistoi vain. Vein koirat pihalle, niin Ronja jäi kuistille kyyristelemään. Kun vein Heilin sisälle ja nappasin hihnan mukaan, niin sitten seurasi pihalle. Pienellä yllytyksellä rupesi vetämään rallia ympäri pihaa.

Sisällä taas taantui vähän, kun Heili tuli tervehtimään. Yritin tutkia hampaita, mahtaisko siellä näky jotain. Nääh. Annoin peruanluut testiksi, niin ihan normaalisti sellaisen söi ja sen jälkeen on tota eliniän kestävää naudan reisiluuta kalunnut. Käytiin pihalla, niin oli taas muuten normaali, mutta edelleen väistää varsinkin keppi suussa leikkimään pyytävää Heiliä. Sisällä oon yllyttänyt oikein leikkimään ja innostuu kunnolla. Leikkii vetoleikkejä ja örisee Heilille normaaliin tapaan.

Minen ymmärrä. Mitenkään ei vaikuta fyysisesti kipeältä. Luulisi, ettei lähtisi vetoleikkiin mukaan, jos olisi suusta, niskasta tai selästä kipeä, kun ei muutenkaan ole mikään maailman sinnikkäin tollasissa leikeissä. Pomppii, juoksee ja tekee temppuja. Sunnuntaina (eli vuorokausi viikonlopun kohtauksen jälkeen) treenasi tokoa innoissan ja hyvin, kantoi myös kapulaa. Kapulan kantaminen ei ole meille ollut mitenkään itsestäänselvyys, joten luulisi sen myös tökkivän, jos olisi fyysisesti kipeä.

Fyssarille ajattelin nyt kuitenkin varata ajan. Jos siellä ei löydy mitään ihmeellistä, niin soittelen lekurille. Kuulostan ehkä huonolta koiranomistajalta, mutta ei mua niin kamalasti kiinnostaisi summanmutikassa lähteä tutkituttamaan lääkärille ihan kaikkea mahdollista.

Kävi mulla jopa mielessä ajatus, että olisi jotain kitkaa tullut koirien välille ja Heili olisi päässyt niskanpäälle. Sellaisesta ei kuitenkaan ole mitään merkkejä.

Voiko olla, että lauantain tilanne on oikeasti vain aiheuttanut Ronjalle niin suuren epäluulon Heiliä kohtaan, että se lamaannuttaa sitä?

^ Saako kysyä, että mistä kohtauksesta on oikein kyse? Toi on aina niin kurjaa, kun koira (tai muu lemmikki) oireilee epämääräisesti. Toivottavasti syy selviää!

^ Tuolla kysyelytopikissa kirjoitin asiasta, mutta koirien painiessa Ronja rupesi huutamaan samalla tavalla kuin ponin kaviosta saatuaan aikoinaan. Olen epäillyt, että sillä on jäänyt hammas kiinni pantaan (joka Heilillä on pakkosyistä tällä hetkellä pihalla). Meni kuistin alle tärisemään eikä meinannut tulla nakeilla houkuttelemallakaan, vaikka on maailman ahneimpia koiria. Tämän jälkeen on väistänyt leikkiin pyytävää Heiliä pihalla eikä sisälläkään lähde mukaan ihan normaalisti. Ei siis juokse karkuun, mutta laskee hännän alas ja siirtyy alta pois. Muuten on ollut ihan normaali.

On saanut vuosi, pari sitten samanlaisen kohtauksen kaverin kanssa, kun oli vetoleikit meneillään. Sen jälkeen vältteli kyseistä kaveria monta viikkoa. Saattoi mennä normaalisti innoissan tervehtimään ja sitten taantui.

Mä en ole huomannut mitään muuta epänormaalia käytöksessä ja tekee kaikkea innolla. Ei vaikuta fyysisesti kipeältä eikä henkisestikään. Tässä parin tunnin aikana on taas toennut ihan normaaliksi, jollei lasketa tuota pihalla Heilin väistelemistä.

Miksi voi miksi ihmiset ottaa ison, voimakastahtoisen ja -viettisen koiran, jos ne ei ymmärrä että sellaisen pitäminen vaatii että sille ylläpidetään selkeitä rajoja?! Kaikki kärsivät jos ei sitä tajuta.

Äääh, juuri avokin kanssa hehkutettiin että miten kiva, ettei Veetillä ole ollut mitään mahatautia tjsp. Noh, eiköhän pentu äsken oksentanu päiväruuat pihalle (sohvalle tietysti).

BaeLianan tilanne kuulostaa kyllä kurjalta Voi kun nuo elukat osaisi puhua ja kertoa mikä on hätänä!

^ Thanks. Samaa ajatellut täällä. Ois jalka poikki (yeah right), niin tietäis tasan, mikä vaivaa. Tää on niin epäselvä tilanne, ettei mitään rajaa. Mä nyt olen suhteellisen rela tyyppi näiden asioiden kanssa enkä rupea heti panikoimaan, mutta kyllä tossa iltspäivällä hetken oli suhteellisen epätoivoinen fiilis.

Nyt on Ronja taas ihan normaali. Treenailtiin tossa eikä mitään merkkiä oudosta käytöksestä, vaikka Heili pörräsi ympärillä. Pihalla ei hinkannut mun jalassa kiinni, mutta tosin edelleen välttelee Heilin leikkiyrityksiä.

^ Mulla toi vanhempi belgi oireili selkäänsä ollessaan maate murisemalla nuoremmalle, jos tuli iholle. Se ei ollut kosketusarka eikä koskaan näyttänyt siltä että olisi kipeä. Mentiin kraniosakraalihoitoon jossa hoitaja sanoi, ettei ollut vielä uralla tullut vastaan yhtä jumissa olevaa koiraa. Eipä tosta olis muuten mitään huomannut, mutta välillä murisi tolle pienelle.
Voisko sielläkin olla jostain jumista kyse?

BaeLiana, tiedän ton tunteen paremmin ku hyvin, toivottavasti Ronjankin oireiden syy selviää. Fyssarillakin varmasti vois selvitä jotain. Tota kraniosakraaliterapiaa mäkin voin suositella, Alissa oli ihan ku eri koira sen jälkeen! Voin vinkata ton paikan sulle, jos haluut. Just tänään mietin, et meidän syksysillä kraniosakraaliterapiakäynneillä oli jo aavistus siitä, et tossa oikeessa jalassa on joku vialla. Terapian tekijä sano sillon heti meiät nähtyään, et oikeessa jalassa on jotain. Toi terapia autto paljon, saatiin rangan lukot auki ja koira vetreemmäks. Täytyy miettii, jos menis sinne taas pian...

^ Oon käyny samassa paikassa Tutulin kanssa ja voin myös suositella kyseistä paikkaa.

No lykätkääpä jompi kumpi viestiä tännepäin. Johonkin mun tarvis tuo kuitenkin viedä näytille. Hyvin paljon mahdollista, että jumeja on. Alkaa kohta olla jo sennuikäinenkin (nyt kun huomasin, niin Alissan kanssa samana vuonna syntynyt) eikä ole koskaan päässyt raukka mihinkään hoitoihin.

Mä olen odotellut jonkin sortin komentamista, mutta ei. Heili tosin antaa olla suht rauhassa ja yrittää kovin nätisti etäältä saada painimaan - tai makaa jaloissa ynisemässä. Keksii sitten muuta tekemistä, kun toinen ei innostu.

Meilläkin koirat kipeilee. Joppe tosin vaan oksensi eilen, mutta Roxie on köhinyt ja yskinyt koko päivän. Aiemmin tuli kirkasta limaa, nyt ei tule mitään. Pitää varmaan katella meneekö parissa päivässä ohi itsekseen.. En jaksa uskoa kennelyskäänkään kun ei olla missään oltu muutaku omalla porukalla.

^^ OT: oon kuvitellu että sun allekirjoituksessa oleva 2010 ois Ronjan syntymävuosi.

Meilläpäin liikkuu koiranmyrkyttäjä Löytyny myrkytettyjä makkaranpaloja sekä rotanmyrkkypussi, jonne on tungettu nakkeja sisään ja heitetty pusikkoon alueella jossa liikkuu paljon koiria. Tutun koirat olivat ulkoilleet omalla pihalla ja joutuivat sen jälkeen viettämään yön päivystävällä klinikalla, koska olivat saaneet suuren annoksen rotanmyrkkyä jostain. Samalla kuuluu naapurikylistä että likkuu tumma paku jossa kaksi miestä vievät koiria suoraan omistajien käsistä lenkillä. Siis voi helv.... Mä oon nyt tsekannu meidän pihan joka kerta ennen kuin päästän koirat sinne, ja lenkillä pidän niitä aivan kyljessä kiinni ja päästän vasta tarpeilleen kun oon tsekannu penkat. Tänään meinasin jo saada paniikin kun cockeri jäi haistelemaan ruohontuppoa pidempään, että nyt se löys jotain mutta ei onneks. V*ttu ihmiset on sairaita!!! Plus että osa myrkkysyöteistä löyty läheisen päiväkodin läheltä, joten vaara on suuri että joku muksu vielä huomaa ne ja kerkee kituksiinsa laittaa ennen kuin vanhemmat kerkeävät väliin

BaeLianalle kovasti jaksuja! Kamala tilanne, kun tietää että jotain on koiralla vialla, muttei tiedä mikä... Tuommoisissa tilanteissa olisi tosiaankin kiva, kun koira osais puhua ja kertoa.

^Ja hyi olkoon noita kamalia ihmisiä, jotka tuota myrkytystouhua tekee. Sitä ei vain voi käsittää, ei mitenkään. Jonkun palikan on kertakaikkiaan pakko olla päässä vinossa tuommoisilla.

Omaa purkautumista. Nyrjäytin nilkkani pari viikkoa sitten kun tallasin jotenkin epähuomiossa sellasen jäämöykyn päälle niin että jalka kääntyi ikävästi. Vieläkin turvottaa ja jalka on vähän semmonen jäykkä varsinkin aamuisin. Olis kiva pikkuhiljaa päästä tonne metsäpoluille vähän hölkkälenkeillekin, mutta eipä vielä tarvi mennä, kun ei tuo jalka kestä ja saattaa vielä nitkahtaa uudestaankin jos lähden sillä puoliparantuneena hyppelehtimään. Pitäs muutenkin levätä kun tämmösiä sattuu, mutta kun se makaileminen ei oikein ole mun luonteelleni sopivaa niin varmaanpa sitä tulee sitten levättyä... heh heh...

^^ Kai sentäs on poliisille ilmoitettu myrkkyansoista?

Täälläkin on ollu ajoittain (onneks ei meidän lenkkien varsilla...) noita idiootteja liikkeellä, jotka tunkee nakin tai makkaran sisään nuppineuloja (on ollu myös partakoneen teriä...) Noille koiravihaajille ketkä noita ansoja laittelee, pitäis tunkee ne myrkkypullat ja neulapullat itselleen kurkusta alas, tietäis kuin kivaa se on ku nielasee nakin missä on neuloja tai myrkkyä.

On ilmoitettu ja toimitettu löydökset poliisille, mutta tuskin ne pystyy kauheasti tekemään. Näissä tapauksissa on kyllä kiitettävä somea, todella nopeasti levisi varoitukset kun oli tehty eka löytö.

innna kirjoitti:

^^ OT: oon kuvitellu että sun allekirjoituksessa oleva 2010 ois Ronjan syntymävuosi.

Mä olen kyllä miettinyt vaihtoehtoa, että näin voi käydä, mutta en pitänyt sitä niin suurena vahinkona. Ronja siis on syntynyt 2008, mutta tuli mulle vasta 2010 2,5-vuotiaana.

BaeLiana kirjoitti:

No lykätkääpä jompi kumpi viestiä tännepäin..

Mä heitin sua yksärillä!

Meillä oli sunnuntaina jäljestystreenit tuolla keskustassa. Etsintävuorossa oli labukka ja tottakai se jonkun littanan, ehkä kalanraadon bongasi sieltä. Ei ehtinyt kissaa sanoa, kun se oli jo hotassut sen epämääräisen ruokareutaleen suuhunsa. Yäk. Ei se varmaan mikään myrkkysyötti ollut, kun se oli tosiaan sellainen ohut, mutta leveä. Saattoi se olla myös esim. pizzan siivukin, ei me ehditty paljoa sitä katsoa, kun se oli jo häipynyt parempiin suihin.

Minua pelottaa ihan hirveästi just kaikki myrkkysyötit tmv. Eläinvihaajat eivät sitten yhtään ajattele, että sen myrkytetyn ruuan voi joku pieni lapsikin poimia suuhunsa. Entäs varikset, naakat, korpit tmv. raadonsyöjät? Vaikka ovatkin välillä ärsyttäviä, niin kyllä ne osaltaan pitävät katuja siisteinä.

Itse aina yritän koiralle opettaa irti-komentoa, jolloin se luopuu ihan mistä tahansa, mikä sillä milläkin hetkellä suussa on. Aika hyvin on tepsinytkin ja olen saanut koiran jättämään epämääräiset syötävät maahan tai pudottamaan jos on ehtinyt suuhunsa ottaa.

Tänään on ollut kyllä tosi kurja päivä. On keljuttanut ja vastustanut koko ajan. Olisi ollut varmaan parempi, jos olisin jäänyt koko päiväksi kotiin kykkimään.