Koirat.com

Kurja olo, nyt kaipais kunnon halausta. Ikävä poikaystävää, joka on tuhansien kilometrien päässä kotona käymässä. Eilisen jälkeen en oo kuullu siitä mitään, se koitti soittaa, mut linja oli niin huono, ettei siitä tullu mitään. Nyt sit mietin koko ajan, et miks siitä ei kuulu mitään. :(

Pikipaimenia kirjoitti:

Kyllä ...tuttaa.. Mä en IKINÄ voita mitään en en en.. VMP

Mulla on samaa vikaa. Räikein esimerkki siitä on se, kun olin kerran eräillä kotikutsuilla ja siellä oli vaan 4 henkilöä. Siellä suoritettiin 3 arvontaa ja arvatkaapa kuka jäi "lehdelle soittelemaan", kun muut saivat ihastella palkintojaan.

Ja sit sama juttu esim. kaupan kassalla. Se on ihan varma, että just minun kohdalla ne ostokset vedetään siihen takimmaiseen loosteriin. Yleensä siinä etummaisessa on joku pakkaaja, jolla on tyyliin 2 tuotetta enää pakattavana ja aina se myyjä heittää sen kapulan niin, että ostokset ohjautuvat siihen takimmaiseen. Se on oikeasti ihan älyttömän ärsyttävää, vaikka onkin vaan pikkuharmi. Siihen lisäksi monesti just minun kohdalla loppuu kassakuittipaperi ja tottakai just silloin, kun mennään minuuttiaikataululla.

Ja nyt mulla on joku ketutus päällä. Kaikki ärsyttää ja turhauttaa. raah!

Minäkään en yleensä voita mitään, mutta nyt on töissä ollut aivan satumainen munkki perjantaipulloarvonnassa. Viisi kertaa olen osallistunut ja voittanut kolme! Osallistujiakin on ollut yleensä kymmenkunta.

Kävin vessassa ja PLOPS! Sinne meni puhelin. Nyt sitten yritän saada kivikautisen (no kesällä käytin vielä) Lumian toimimaan, Whatsappia on aivan turha yrittää saada auki kun ei näköjään suostu päivittämään. Aaargh! Tän takia mä ostan reilun satasen puhelimia, ois voinu tulla itku jos 600 euron puhelin ois heilahtanu pönttöön. Puhelin on tosin nyt riisien seassa kuivamassa, katotaan tuleeko siitä enää entisensä.

Siis ei oo tosi tämän minun huonon tuurin kanssa
Käytin tänään poikaa hammaslääkärissä sadan kilsan päässä. Eikö tullessa auto alkanut värkkäämään. Pikkanen paniikki meinasi iskeä päälle. No joutuihan sen sitten jättämään sinne välille, sen verran uskalsin ajaa, että ajoin lähimmän "huoltsikan" pihalle. Tällainen moderni tienvarsikahvio, missä on tankkausmahdollisuus jne, muttei varsinaista auton huoltopalveluita.

Keljutti muutenkin ja sitku viimein päästiin sieltä kotiin, niin eikö postilaatikossa ollut vastassa lasku eläinlääkäristä, minkä piti tulla vasta ensi viikolla. Ja se summa on tähtitieteellinen, verrattuna omaan budjettiini. En tiedä mitä ensi kuussa syödään, kynsiä ja kynsinauhoja mahdollisesti.

Taas näitä päiviä, jolloin miettii, että jaksaako tässä enää yrittää mitään, kun kaikki menee ihan pieleen.
Ai niin joo, ja käytiin pojan kanssa hesessä syömässä. Tilasin burgersalaatin, no ne oli loppu. Pyysin sitten kanasalaatin ja kun päästiin pöytään ja olin jo pilannut annoksen laittamalla siihen salaatinkastikkeen ja siemenet, ennen kun huomasin, että kyseessä on katkarapusalaatti. No ei se mitään, onneksi en ole sentään äyriäisallergikko ja pystyin kyllä annokseni syömään, en jaksanut/viitsinyt käydä kassalla sanomassa asiasta, vaan söin sen kiltisti.

Joo, voishan asiat mennä vielä miljoona kertaa huonommin, ,mutta kun harmitti jo valmiiksi tuo lasku, minkä ei edes pitänyt vielä tulla ja sit sekin vielä risoo, etten saanut koiria laitettua haluamaani koirahoitolaan, vaan joudun ajamaan ylimääräisen lenkin, kun pitää viedä koirat hoitoon melkein 50 kilsan päähän eri suuntaan, mihin ollaan itse menossa (marraskuun toisena viikonloppuna) ....

Dodii, saatiin tulpat ja puolat vaihdettua, mutta nyt siitä poltti takajarru kiinni. Ei siis ajeta vieläkään autolla.

^ No voihan perkule! Noi on niin kivoja noi autojutut.. Itekin jo nolona kun kummipoika antoi ymmärtää että alkaa tuon mun tomaatinverson rassaaminen riittää: myy pois ja vanhempaa tilalle niin hän kyllä sitten taas roplaa. Juu on ne vanhat autot siinä hyviä mutta turvalaitteetkin on ihan kivoja.. Plusmiinusnolla

Tuo hemmetin rakki pahoinpitelee mut vielä hengiltä. Pari viikkoa sitten tuli kallosta naamaan niin että näin tähtiä, nenä rupesi vuotamaan verta ja oli kipeä monta päivää. Pari päivää sitten se juoksi suoraan polviin niin että kaaduin ja koko jalka polvesta alaspäin on vieläkin kipeä. Nyt se juoksi taas päin, tällä kertaa selkäpuolelle niin että kaaduin suorilta jaloilta selälleni ja löin pääni. Taisin saada aivotärähdyksen. Kohta teen uudet lämpimät kintaat.

^ Kääk, minkä kokoinen pahoinpitelijä siellä on? Noissa törmäykisssä voi käydä tosi ikävästi, jos sopivasti osuu. Iteki yrittää aina muistaa koukistella polvia, jos irtokoirat spurttailee ympärillä..

Mulla on nykyään ihan valtava ahdistus, kun astun ulos.
Viime aikoina on tullu ihan älytön määrä irtokoiria omien ihoille, jo ihan kotipihassa. Millon karkaavat sisältä, millon niitä vain lenkitellään hihnatta. Ottaa ihan suunnattomasti päähän, koska ennen niin tyynet omat koirani on muuttuneet varautuneiks ihan jokaista vastaan tulevaa koiraa kohtaan. Nuorempi järjestää nykyisin aina huutokonsertin ja kontaktista ei ole tietoakaan, kun jatkuvasti pälyilee että tuleeko tuokin koira nyt päälle.
Tilanteet on aina tulleet niin, että omat on hihnassa ja vieraat koirat juoksevat kohti haukkuen. Ei ole yksikään tullut hiljaa. Ja omistajia ei tietenkään heti näy missään, vaan joudun kamppailemaan kahden poukkoilevan belgialaisen kanssa sekä yrittää ettei vieras koira tee osumia.
Metsälenkeillä oon ymmärtäväisempi irtokoiriin, mutta kävelytiellä, kotipihassa, paikoissa joissa EI pitäisi olla irti, ne ahdistaa. Omatkin suhtautuu irtiollessaan vieraisiin irtokoiriin tyynesti, koska ovat vapaina itsekin.
Mur!!

Mun pahin painajainen olis että mun koira irtoaisi jonkun koirakon luo, vaikka tuo on tuollainen happy happy joy joy tyyppi kaikille, mut ihan vaan se et joku vieras koira tulee luokse niin ei sitä koskaan tiedä millainen se on. Mä ihmettele kans miten jotkut suhtautuu niin välinpitämättömästi siihen et oma koira juoksentelee missä sattuu, eikä edes pyydä anteeksi jos koira pääsee iholle irti.
Meillä on tässä naapurustossa kaks pihaa jossa koira on meinannut päästä hyppäämään aidan yli meidän kimppuun ja just oli tämä tilanne äsken lenkillä. Kuuntelin jo kaukaa koiran räyhäävän pihassa ohikulkijoille ja kun me tultiin kohdalle oli isäntä sitten viskomassa kolikkopurkkia koiran jalkoihin siinä portilla. Koira juoksikin isäntää karkuun pihan toiseen päähän ja koitti hypätä aidan yli, olin jo ihan varma että kohta se hyppää, se aita on aivan liian matala... No onneksi ei hypännyt ja luojan kiitos olen saanut tuon teinin pidettyä erossa moisista tappeluista, se on niin viaton ja kiltti kun ei ole omalle kohdalle ikinä päässyt käymään huonosti.

^^Cinderella I feel you ...

Meillä on ollut tuollainen ajanjakso myöskin ja voin vaan lohduttaa sillä että kyllä joskus vielä siitä ahdistuksesta pääset eroon.
Ja ymmärrän liiiankin hyvin miten totaalisen turhauttavalta ja paskalta just nyt tuntuu .
Muistan liiankin hyvin sen tunteen kun aina kun vähänkin oli toivuttu edellisestä niin jo taas tuli joku iholle. Ja meillä oli pari tosi ikävää kohtaamista jossa ihan kimppuun käytiin.

Mä huomaan edelleen saavani refleksinomaisia sätkyjä vaikkapa treeneissä, jossa näen sivusilmällä koiran kirmaavan liian suoraan kohti meitä, vaikkapa vaan innostuessaan lelupalkan kanssa tekemään isompaa kaarta. Tai lenkillä jos näen että vastaantulevan koirakon meno on hallitsemattoman näköistä tai koira irti niin vaihdan suosiolla suuntaa.

Mutta jos jotain olen oppinut, niin häätämään; ihan vaikka potkin jos ei muu auta.
Se on vaan kaikista ikävintä että omilla koirilla mennyt luotto aika totaalisesti ja pitävät iholle ilmestyvää koiraa, on se sitten hihnassa tai irrallaan, uhkana .

Tein just duunissa kahdeksan päivää putkeen ilman vapaita (yhdeksän vuoroa, koska yksi näistä oli pitkä päivä), eli siitä tuli 70 tuntia töitä! Olin eilen aamuvuorossa aivan poikki, ja kun piti pomolle käydä sanomassa jotain palautetta niin itkuhan siinä tirahti. Nyt mulla on yks vapaa, ja sitten olis ollu tiedossa viis vuoroa putkeen. Saatiin sovittua ens viikon maanantai vapaaksi, mutta näinköhän se nyt auttaa.

"Lohduttavasti" mulla on ens viikon viikonlopulle tiedossa pitkät vapaat, pari yövuoroa, ja sitten taas yks vapaa, yks töitä, yks vapaa.. ja työputki jatkuu. Tyhmä kun menin sopimaan noin, kai ton viiden vuoronkin putken ois kestäny. Mut toivon et joku tulee maanantaina kipeeks niin voisin ilmottaa että saa soittaa ja voin tulla. Mut never again.. Aattelin et kyllä jaksan ja pärjään, mutta näköjään raja se on mullakin.

Kylläpä tympii! Ja on sellainen yksinäinen olo, kun kaikilla on jotakin ja itse tarvisin just nyt jotain jutteluseuraa.
Noh, me mennään koirien kanssa johonkin uuteen mestaan lenkkeilemään. Eilen ja toissapäivänä meidän tutuilla hoodeilla oli aivan liikaa liikennettä (irtokoiria)

Lunta on kahdessa päivässä tupruttanut jo 20cm ja lisää tulee taivaan täydeltä.
Tämä tarkoittaa tietenkin paljon lumikolan käyttöä ja jotkut taunot ei vain ymmärrä että sitä lunta ei vaan voi pukata toisen autopaikalle.
Sitten kun otat itse ja pukkaat ne heidän lumet kauemmas, niin ei muuta kuin seuraavana päivänä jättävät samaan paikkaan ne pirun lumet.
Olishan se hienoa jos olisikin avolla pieni henkilöauto joka juuri mahtuisi siihen puhtaaseen palaseen, mutta olisi ihan kiva olla monsteriautolle puhdas autopaikka ettei tartte kahlata vaikka korotettu onkin.. ÄRH!

^Vitsit, et oon katellinen tosta lumesta! Täällä vaan ollaan koko ajan plussan puolella ja vettä vihmoo joka toinen päivä vähintään. Ulkona on harmaata ja pimeetä ja eteinen on ku Sahara, koska koira on joka lenkin jälkeen kuranen tai vähintään hiekkanen. Saa nähä, koska tänne saadaan lunta, toivottavasti ees jouluks.

^Onhan se sinänsä ihan hyvä että viimein lumi saadaan, alppikisatkin peruuntui lumen puutteessa.
Mutta liika on liikaa ja kyllä mulle tämä määrä jo piisaisi..

Joo lunta heti tänne nyt! Ehdin jo "haaveilla" lähteväni pesulahommiin Kittilään, ois ainaki tarpeeks pohjosessa Täällä olen kotivahtina lapsuudenkodilla. On todellakin alkanut stressaamaan/ärsyttämään ihan hulluna kun tätä tonttia on hankalahko aidata eikä nuo muutenkaan tykkää ajatuksesta. Ei pysty sitten kauhean rennosti olemaan koirien kanssa tuossa kun ohikulkuliikenne on hiukan kasvanut tässä 10v aikana. Nytkin on hoitokoirakin täällä ja ei voi pahemmin irti pitää. Että voikin ärsyttää!

Siis kun yläpihalla ollaan ja keksivät jonkin uudisasukkaan kävelemässä meidän alapihan sivuitse pientä hiekkatietä pitkin niin saattavat singota sinne suuntaan haukkumaan. Pari uutta asukasta(ei tämän tien varrelta) koirineen ruvenneet tuosta kulkemaan vaikka onkin umpikuja, tien päästä alkaa metsä. Eipä siinä mitään Tottakai saa kulkea mutta silti ärsyttää tää tilanne. En aio luovuttaa kun kuitenkin jonkinlainen ratkaisu ois mahdollinen (tarhaus ei toimi näille koirille). Kuitenkin paljon täällä käydään. Harvemminhan mitkään väliaikaiset aidat nättejä on mutta sitä ei ole talokaan, tiilirumilus 70-luvun alusta

Koirat rikkoivat eteisen peilin, tai lähinnä tuo belgi kun se sinkoili vanhempien niskassa ja peili oli nojallaan seinää vasten. Niin ihana kuin toi koira onkin niin tuo siinä kyllä vituttaa että se on niin täynnä energiaa että menee täällä pitkin seiniä kunnes kokoan itseni työpäivän jälkeen lenkille. Toiseksi eniten vituttaa se että toi peili kaatui jo kerran eteisen matolle ja säilyi jollain jeesuksen ihmeellä ehjänä, mutta ei silti jaksettu ripustaa sitä. Sitten vituttaa se että kello ei ole edes neljää ja on jo niin pimeää että metsään ei kohta enää uskalla, loka-marras on kyllä koiranomistajalle niin hiton raskas. Ja sitten vielä se, että tän kaiken jälkeen ei oo ees viikonloppu vaan huomenna on vielä työpäivä.

Voihan kurjuuksien kurjuus, eläinlääkärireissu tiedossa ja taas niin turhasta! Raju törmäsi Rolleen ja Rolle puolustautui vähän turhan voimakkaasti. Nyt on sitten kulmurin reikä Rajulla tossa nivusessa/vyötäröllä(?), niin hankalassa paikassa ettei siihen oikeen mitään suojaakaan saa. Eihän tuo haavana iso ole, mutta vähän punottaa ja pysynyt eilisestä asti märkänä + koko alue on todella kosketusarka, ell epäili kun soitin että antibiootin paikka on ettei pääse pahasti tulehtumaan. Voi että ärsyttää!!