Koirat.com

Oltiin äitini ja tyttöni 6-vee kanssa harjulla kävelemässä ja keräilemässä aarteita. Kun oltiin parkkiksella menossa autolle, eräästä autosta rouva nostelee ulos pari villakoiraa. Ollaan useiden metrien päässä eikä kiinnitetä koiriin mitään huomiota. Heti kun toinen koirista näkee tyttöni, se ryntää HYVIN vihaisesti kiljuen tyttöäni kohti ja olisi käynyt kiinni jos en olisi ehtinyt/tajunnut kiskaista tyttöä taakseni, laitoin jalkaani koiraa kohti esteeksi ja karjaisin jotain epäselvää.
Koira oli pitkässä liinassa, joten pääsi niin pitkälle.

Omistaja ei millään tavalla noteeraa tilannetta, kiskoi kyllä koiransa pois, mutta ei anteeksipyyntöä, pahoittelua, ei mitään!
Tuo ei tosiaan ollut mitään uhittelua ja kohdistui pelkästään tyttööni, kiinni olisi käynyt jos olisi päässyt.... Onneksi ei käynyt muuta kuin että tyttö säikähti kovasti...

Onko jollakin täällä höyryimuri käytössä?
Ostettiin tollanen Kärcher SV7 ja täs ekaa kertaa tehtailtu. En ainakaan vielä oo kauheen vakuuttunut. Tuntuu ettei tolla ainakaan heti lähde kunnolla parketista kuraset tassunjäljet... odotinkin jotenkin liikoja? Vai onko käyttäjässä vika?

Se tunne kun oot elämäs aikana saanu aikases hommattua ittelles piirin paskoja kavereita, mutta et haluu menettää niitä koska muuten oot ihan yksin...

Eli mulle siis on tulossa koiranpentu keskiviikkona, ja mulla jo on yksi koira.
Mun parhaat ystävät sitten vetelevät herneitä nenäänsä, ja uhkailevat että eivät tuu koskaan kylään jne jne koska vihaavat koiria, ja toinen on lievästi allerginen. Sen sijaan että olisivat iloisia mun puolesta, sieltä tulee paskaa kommenttia, ja ehdotuksia että ota neljäs kissa mielummin, paljon helpompia hoitaa, ja parempia kaikella tavalla. Just joo.

ja muutenkin tuntuu että tää piiri ihmisiä koittaa vaan diktatoida mitä mä saan tehdä, ja mitä en. Esim mulla on ylimääräinen tv taso jota en missään nimessä saa myydä koska se on hieno, mä en myöskään saa viikonloppusin istua kotona, pelata , kattoa teeveetä tai tehdä mitä ite haluan, vaan pitäis lähtee pääkolmantena jalkana porukan kanssa ryyppäämään jonnekkin clubille.

ja me siis kaikki ollaan 28v +/-
Ehkä oikeesti ainoo syy miks ollaan enään väleissä on se että mä en halua jäädä aivan yksin. Huoh

Halutaan uusia kavereita ry!

Onpa kurja tilanne Mintzie! :( Rohkeasti vain uusia kavereita etsimään tai vanhoile sanomaan, että asennetta kannttaisi muuttaa. Jos kertoisit, että sinusta tuntuu pahalta, kun haluaisit iloita uudesta perheenjäsenestä ja (muka)ystävät vain latistavat tunnelman ja ilkeilevät? Joku kavereistasi ehkä tajuaisi ja muuttaisi käytöstään. Ja jos ei muuta, vaan jatkaa edelleen tuota kettuilua, niin kyllä ihan sinun oman jaksamisenkin kannalta kannattaa yrittää etsiä muuta seuraa, vaikka se kurjalta aluksi tuntuisikin :)

Eikös koirapuistoista, koiraharrastuksista/näyttelyistä/jäsenyhdistyksistä yms. voisi löytyä samanhenkistä porukkaa, joka ei ainakaan koiria vihaisi? Jollekin kurssille vaan tai ilmoitusta esim. facebook-ryhmiin, että koirakavereita etsitään :)

Toivottavasti tilanne tavalla tai toisella paranee! Tsemppiä!

Puuh, en tiedä ovatko muut kyseisessä koira-aiheisessa fb-ryhmässä, jossa on ollut aika järkyttävä tarina koirien myrkytyksestä. Omistajan kaikki 6 koiraa myrkytetty hoitopaikassa, kolme koirista menehtynyt tähän mennessä ja loput taistelee hengestään. Juotettu vissiin jäähdytysnestettä kommenttien perusteella.

Mä en itse kauhean herkästi anna tunteille valtaa mitä tulee lukemiini asioihin, mutta ai s****na että mua sylettää lukea tämmöisestä kohtalosta. Kuinka sairas pitää ihmisen olla, että ihminen kohdistaa oletettavan oman pahan olonsa aiheuttaakseen moista kärsimystä. Toisaalta pitäisi ajatella että kaikkea kauheaa tapahtuu maailmassa koko ajan, mutta tämä jotenkin pysäytti miettimään asioita ihan toden teolla.

Varmasti omaan fiilikseen vaikuttaa suuresti se, että tuossa jaloissa pyörii nuo omat karvaperseet ja sitä ajattelee että mitä jos tämä sattuisi omalle kohdalle. Mutta miksi h*lvetissä tämmöistä pitää sattua kenellekään? En halua edes ajatella kuinka suunnatonta kipua tästä on aiheutunut näille eläimille.

Hitto vie ihminen osaa olla kyllä niin sairas olio.

muoks. typo

^Toi on ihan kamala tapaus. :( Varsinkin kun kyse on vielä kultaisistanoutajista, niin koskettaa mua erityisen paljon. Miten joku ihminen voi olla noin sairas

^^ Hui hitto, en ollut tommosesta kuullukkaan. Ihan kamalaa että joku voi tehdä noin. Oletan että poliisiin on oltu asian tiimoilta yhteydessä, toivon mukaan... Huhhuh.

Tässä vielä linkki Iltalehden uutiseen aiheesta. Kuudesta koirasta yhdelle on annettu varmempi toive selviytymisestä. Tämä on kyllä vaan niin kammottavaa. Ja joo, rikosilmoitus on tapauksesta tehty.

^ Että jotkut ihmiset osaa olla kamalia.

Vähän kevyempiin purkautumisiin:
*niisk* *hytihytihyti* Kotona ollu aamusta lähtien vaan vähän päälle 18 astetta lämpöö ja monta päivää 19 astetta. Viime talvena sentään oli kylmä kämppä vast sillon kun pakkasta oli -20, mut nyt tuol on vaan -5! Jospa sitä taas soittelis huoltofirmalle...

Räntä- ja vesisade ja nämä pimeät lumettomat maisemat. Enough said... Tulispa jo se talvi ja pakkaset.

^^ I feel you. Muutettiin just uuteen ihan mahtavaan kämppään, ainoa miinus on että lattiat on aamuisin ihan jäätä ja koko ajan pitää olla joku huppari päällä kun patterit ei anna lämpöä, vaikka pöhisevät täysillä.

Aiheeseen liittyen pientä purnausta: muuttaminen on ihan hanurista. Kolme päivää aamusta iltaan pelkkää pakkaamista, siivoamista, purkamista, kokoamista ja aina jotain puuttuu ja sitä ei sitten saakaan ja hommat siirtyy ja ja ja... jestas. Joka ikinen kropan lihas on kipeä ja puhti totaalisen poissa, hemmetin hyvä alottaa nyt aamulla uudessa duunipaikassa

^ Jooh, ihme juttu kun patterit ei vaan lämpiä. Kysyttiin sit naapuriltamme samasta kerroksesta että onko hällä ollut samanlaista ongelmaa, niin oli kuulemma joskus aikoja sitten vuosia sama juttu, ettei talvella kaikki patterit lämmennyt ollenkaan, vaikka tuli huoltomiehet ilmaamaan ja kaikkea. Sit ne huoltomiehet oli kuulemma yks kerta vaan hakannut patterin putkia tarpeeksi kauan ja kovaa, niin sielt oli lähtenyt joku putkiin kertynyt sakka irti ja patterit toimi taas! Ei olla vielä saatu soitettua huoltofirmalle, et jos tekisivät meidän pattereille samoin.

Muuttaminen on kyllä rankkaa ja väsyttävää. Mä melkein toivon että ens muutossa sit joskus on sama tilanne kun edellisessä, et mulla ei ole vielä mitään duunipaikkaa niin voin rauhassa järkkäillä juttuja. Mut onnea uuteen kotiin!

Hitokseen hienoa, että noista sydämen rytmihäiriöistä on tullut mulle vakioriesa
Nyt on monta viikkoa menty niin, että noita lisälyöntejä tulee useita kertoja tunnissa.

Tänään on ollut yksi hlvtinprkl päivä ja sitten vielä kotiin tullessa tällainen "kiva" ylläripylläri vastassa. Ei se meinaan vielä eilen näyttänyt tuolta ja varmistelin vielä hiljakkoin otetuista valokuvista, missä silmä näyttää vielä kohtuu normaalilta. Siis en tiedä mitä nyt tekisin, säälittää, surettaa, ärsyttää, raivostuttaa ja kaikkea mahdollista.

^Mikä sillä on noissa silmissä?

Helmi sai lauantaiaamuna jonkun kohtauksen, vähän epileptistyyppisen, mutta ei kuitenkaan ihan epilepsialta vaikuta Tämä oli jo kolmas samanlainen kohtaus. Ensimmäinen tuli elokuussa 2015, toinen tämän vuoden kesäkuussa ja kolmas nyt. Heräsin siihen kun Helmi tuli päälleni kävelemään ja tunsin kun se horjahteli, huojui ja nyki. Tiesin heti, että kohtaus päällä ja pomppasin ylös, laitoin valot päälle ja rupesin ottamaan videota. Helmi yritti liikkua, kävellä, mutta ei pysynyt pystyssä, kaatui aina kyljelleen. Se yritti ja yritti, nuoli huuliaan, kulki ympyrää, sen mitä nyt pääsi liikkumaan. Koko ajan heilui ja huojui. Sitten yhtäkkiä tokeni sen verran että pysyi tolpillaan, lähti sängystä pois, olohuoneeseen. Siellä käveli häntä alhaalla. Menin itse pukemaan, että lähdetään ulos, kun oli jo aamu ja sillä aikaa Helmi oksensi neljä kertaa valkoista vaahtoa. Eteisessä vielä viimeiset kerrat. Ulkona oli jo ihan normaali. Kotiin tultua oli selvästi nälkäinen, mutta ruuan annoin vasta myöhemmin. Kesäkuussa en myöskään nähnyt kohtauksen alkua, kun heräsin aamulla siihen kun Helmi tuli päälleni kävelemään, eli samalla tavalla kuin nytkin. Ensimmäisen kohtauksen alunkin näin, kun se oli illalla kun itse en ollut vielä mennyt nukkumaan. Silloin Helmin pää alkoi nykiä, kääntyillä ja vaikka se yritti niin ei saanut päätä pidettyä paikoillaan. Sitten alkoi horjuminen, yritti kävellä, mutta kaatui aina kyljelleen. Eli aivan samalla tavalla kuin nyt viimeksikin. Ja kohtauksen jälkeen on aina oksentanut valkoista vaahtoa. Huomiseksi sain sille ajan neurologiaan suuntautuneelle eläinlääkärille. Helmille olisi sterilaatioaikakin varattu 3.1. mutta pitää nyt kysyä eläinlääkärin mielipide että uskaltaako Helmin nukuttaa vai pitääkö leikkaus perua.

^ Sillä on siis mikrosilmät(tyypillisempi synnynnäinen vika, esim collieroduilla), joihin on kaihikin lähtenyt leviämään.

Liittyykö nuo Helmin kohtaukset esim. juoksujen jälkeiseen ajankohtaan?

ARGH. Miksi ihmiset pitää vapaana koiria, joita eivät hallitse? Täällä Berliinissä suurin osa koiranomistajista pitää koiriaan aina vapaana. Mun koirien kimppuun on käyny nyt kolme eri koiraa, joista yhdellä oli onneks kuonokoppa (täällä tietyillä "vaarallisiksi" määritellyillä roduilla pitää aina julkisilla paikoilla olla kuonokoppa ja niiden pitäs myös _aina_ olla kytkettynä), koska sillon ois muuten käyny oikeesti tosi pahasti. Nyt selvittiin naarmuilla, säikähdyksellä ja potenssiin sata pahentuneella remmirähjäyksellä.

Kaks muuta kimppuun käymistä tapahtu tän ekan pahimman hyökkäyksen jälkeen, jollon omat refleksit toimi paremmin ja tajusin heti päästää irti omien koirien hihnoista ja napata kimppuun käyneen koiran pannasta kiinni ja repiä sen pois. Koirien omistajien reagointikyvyt on ollut muotoa "oho, miten se nyt tollai". Koska en tietenkään puhu saksaa pahemmin oon vaan huutanu näille omistajille että WHAT THE F***, LEASH YOUR DOG IN THE FUTURE PLEASE ja lähtenyt paikalta pois mahdollisimman nopeasti.

Ärsyttää erityisesti siks, koska Cosmo oli just tässä viimisen vuoden sisään lopettanu muille koirille haukkumisen aikalailla kokonaan (poikkeus: lapinkoirat ja niiltä näyttävät, koska semmonen on kahdesti käyny koirapuistossa Cosmoon kiinni) ja Gösta (reilu 1v nyt) oli _huomattavasti_ parempaan päin. G haukku lähinnä sillon jos toinen koira vaikutti tosi innokkaalta tai toinen koira alotti haukkumisen ensin. Nyt mulla on kaks räyhäävää ja eri suuntiin sinkoilevaa koiraa aina ohitustilanteissa (Cosmo vetää kohti toista koiraa, Gösta taas vetää mun taakse/sivulle piiloon), enkä vaan jaksais taas alottaa noiden ulkoiluttamista erikseen jotta voisin treenata ohituksia tehokkaammin. Mutta pakkohan se on. Molemmat on ok jos pääsevät ohittamaan toiset koirat vapaana (niinkun metsässä pääsevät), mutta hihnassa ohi ei tällä hetkellä päästä haukkumatta. Huoh.

2015 taisi juoksut olla elokuussa... Seuraavat oli helmi-maaliskuussa ja seuraavat nyt viime syyskuussa. Eli ensimmäinen kohtaus oli aika lähellä juoksuja, muut ei. Valeraskaus oli touko-kesäkuun vaihteessa, eli oli loppunut juuri ennen kohtausta (joka oli juhannuksen aikoihin) ja nyt taas valeraskaus oli marras-joulukuun vaihteessa ja on mennyt jo ohi jonkin aikaa sitten. Kummallakin kerralla sai kelactin-kuurin valeraskauteen kun tuli maitoa niin paljon. Mutta se kuurikin on loppunut jo. No huomenna on aika neurologiaan suuntautuneelle eläinlääkärille.

^ Mikäs siellä on tilanne? Onko löytynyt selitystä kohtaukselle?

Tuossa ylempänä olen vuodattanut sekä rytmihäiriöistä, että koiran silmävaivoista.

Silmästä: Me kävimme koiran kanssa silmälääkärin juttusilla. Kas kummaa, että silmä oli parissa päivässä palautunut takaisin normaalin näköiseksi. Kaihi oli kyllä tiivistynyt lisää, mutta muuten, ei mitään ihmeellistä, mikä olisi selittänyt sen ihmeellisen siniharmaan silmän. Siis ei ruhjeita tai muita ulkoisia merkkejä. Lääkäri ei edelleenkään suosittele kaihileikkausta, vaikka ei kieltäydykään siitä.

Rytmihäiriöistä: Mulla on rytmihäiriöt asettuneet. Joulun jälkeen jäin joksikin aikaa pois työelämästä ja parissa päivässä jo havaitsin, että tilanne on normalisoitunut. Onkohan ollut hiukan työstä johtuvaa stressiä kenties, mikä on aiheuttanut noita häiriöitä. Hassua, kun olen aina kokenut, että pidän työstäni.

Muuta vuodatusta: En vaan voi sietää pakkasia. Inhoan talvessa tuota kylmyyttä ja jos on liikaa lunta. Tällä hetkellä meidän lumitilanne on hyvä, eli vähän valkoista huntua löytyy, mikä on positiivinen asia tuolle jatkuvalle pimeydelle. Mutta graah, asteita oli mittaria vilkaistessa -15. Lapista kotoisin olevana minulle monesti irvaillaankin, että minunhan pitäisi olla tottunut pakkasiin ja lumeen. Ei! Aikanaan yksi hyvä argumentti etelämpään siirtymiseen oli juurikin se, että lunta ei todennäköisesti tule olemaan reilua metriä ja kirpeitä pakkasia on marginaalinen määrä.