Koirat.com

^Juu, lunta tuli ihan h*lvetisti vaan eipä se kauaa maassa kestänyt. Tänään on taas sadellut mutta pikkuhiljaa muuttunut rännäksi. Eiköhän taas huomenna sula pois...

Nyt se petsie tais mennä alas lopullisesti, nyyh. Ja arvasin, että kun venytän liian pitkälle kuvien talteenoton, en niitä joku kaunis päivä saa. Sinne meni sitten paljon sellasta, mitä ei muualla ollut.

Onko forumien aika oikeasti loppu?

Eikä ;__; Vaikka vähän ounastelinkin kun en enää eilen päässyt petsietä selaamaan. Olisin ettiny kaikkea marsujuttuja sieltä, kuikuttajat kun ovat käyneet kiinnostamaan :D

Mutta pakko jotenkin taistella tuota foorumien kuolemaa vastaan, terveisin jäärä "vanhus". Tai enemmän foorumien kasvatti. Pitänee yrittää aktivoitua täällä

Voih, minäkin yritin vielä tänään päästä sinne sisään, en päässyt

Täällä paukkuu aika "kivasti". En itse reagoi mitenkään, mutta huomasin, että meidän penska säpsähti kun kuului kaukainen jysähdys. onneksi kakara jatkoi omaa häsellystään ulkona heti sen jälkeen, ei ainakaan vielä huolestunut äänistä.

Oonan spondyloosi on niskassa ja on vain yksi luupiikki. En tiedä sitten miten tuohon vaatteet auttaa kun harvoissa takeissa on pitkä kaulus. Yksi sellainen minulla on, mutta se on niin paksu etten viitsisi pikkupakkaselle sitä laittaa. Oona ei muutenkaan ole palelevaista sorttia. Yhden kerran olen nähnyt sen ulkona palelevan, silloin mittarissa oli -27 astetta. Vaatteet toki oli päällä, mutta silloin sekään ei riittänyt.

Moi vaan kaikki

Mäkin käyn täällä välillä tarkistamassa, mutta jos nyt jaksais jopa kirjottaa.
Ikävän kuollu on kyllä tämä palsta, harmi niin. Itsekään kyllä täällä paljoakaan enää käy.

Meidän lauma on nyt vakiintunut näihin kolmeen koiraan ja neljättä tässä suunnitteilla kun oikea tapaus siunaantuu

Spondyloosista kun on ollut puhe niin meillä kans Areksella spondyloosi todettiin. SP1 ja LTV1, kumpikin ristiluun tienoilla. Rasituksen jälkeen toi koira on selvästi kipeä, joten rasitus on ollu täysin poissa. Luusiltaa ei vielä ole, kahdessa nikamassa löydös on. Tämä nyt tarkotitaa sitä, että agility jää täysin meiltä pois. Harmittaa edelleen aivan hurjasti, puuttuu kokonaan nyt agilityyn itseltä koira.

Muuten meidän laumalle ei ihmeempää kuulu. Atlas voi hyvin, Una samoin. Ares kun saadaan vielä kuntoon niin voi taas alkaa nauttimaan elämästä

Älkää tekstistä välittäkö..

^Hauska kolmikko
( ai mistä tekstistä )

^^Harmi tuo Areksen spondari. Miten se oireili? Kertullakin on ollut vähän ongelmaa selän kanssa, pitää varmaan tälle keväälle kuvauttaa se. Kete on ollut nyt koko syksyn pois agilitykentiltä, vaikka voihan se olla että se pikkumaksihyppyjä pystyisi menemään. Kuvataan kuitenkin ensin ja päätetään jatkot sitten. Minkä rotuista neljättä ootte kattoneet?

Miksi on näin vaikeaa päättää mitä tekee isona? Olen ollut kohta 11 kuukautta työkyvyttömänä kotona, ja todennäköisesti en vanhaan työhön pysty enää palaamaan, joten uutta pitäisi opiskella. Hirveää vauhtia vaan yhteishaku lähestyy ja mulla ei ole mitään ideaa että mihin sitä hakisi...

^Ares oli usein treenejen tai mettälenkin jälkeen selvästi kipeä. Lepäsi maassa ja tästä noustessa saattoi inahtaa/ulvahtaa. Lisäksi ajoittain myös takajalkojen nostelu tuotti kipua. Mutta tosiaan kipulääkekuuri syöty ja nyt näyttää paremmalta. BoT aktiivisessa käytössä, kyllä tää ehkä tästä!

Australianpaimenkoira meille on tulossa ...joskus 1,5 vuotta ollaan odotettu, kaks epäonnistunutta pentuetta. Nyt seuraava suunnitelma on tuoda ulkomailta koira, mutta tämäkin menee todennäköisesti loppuvuoteen.
Voin sanoa et odottavan aika on pirun pitkä!

Oona ei onneksi ole oireillut mitenkään. Se repii, riepottaa ja kiskoo lelua ihmisen kanssa aivan hulluna. Eikä lopettaisi millään. Joten en usko että on kipuja. Ei oireile myöskään leikkimisen jälkeen mitenkään. Muutenkin virtaa riittää. Leikkiminen ja lenkkeily on sille ne ykkösjutut. Temppujen opettelu tai muut nenähommat ei niin jaksa kiinnostaa, kun pitää olla vauhtia

Helmille piti aloittaa epilepsialääkitys, kun kohtausväli tiheni. Aiemmin oli ollut puoli vuotta väliä, sitten vajaat 5kk ja viimeisin väli oli 1 kuukausi. Muuten on mennyt ihan hyvin, mutta nyt sillä on koko ajan nälkä. Kun ennenkin ruokahalu oli kova kun on steriloitu, niin nyt vielä pahempi. Säälittää toinen kun maha ei tule täyteen normaalista ruoka-annoksesta, eikä enempää voi antaa ettei liho. Ja kun Helmi ei edes käy oikeilla lenkeillä. Se ei halua kun on pakkasta liikaa. Enkä viitsi väkisin vetää sitä perässä tuolla ulkona.

Minäkin varmaan parin vuoden tauon jälkeen muistin tämän paikan, niin sillä välin on näköjään kuolema melkein tullut tänne. No, aika aikaa kutakin ja elvytysyrityshän se on aina yksikin viesti.

On viime aikoina ollut niin paljon kaikkea muuta niin ei enää ole palstoilla tullut pyörittyä, mutta nyt vähän yllättäen meille tulossa pentu taloon (isännän sai yllättävän helposti puhuttua ympäri, kyllä sekin näköjään yhden pennun kahdeksassa vuodessa hyväksyy...) niin sitten muistin foorumin ja tulin vilkaisemaan.

Eli terveisiä vain kaikille, jos joku vielä muistaa......

Hei Ransa, minä muistan! Vieläkö teidän perhe heppailee?

Heippa, ihanaa, Cornelius, kun joku muistaa... Kyllä meillä heppaillaan. Nykyään tosin lähinnä lapset, itse joskus käyn auttelemassa. Lähitallilta loppui tunnit toissa syksynä ja sen jälkeen meillä on ollut siinä vuokralla ensin yksi poni ja nykyään myös lämppäri. Tuo meitin uusin tulokas tuli likalle tallikoiraksi ja muutaman kerran on sekin jo tallilla pyörähtänyt.

Onnea uudesta tulokkaasta ransa! Millainen penneli teille on tullut?

Tämä kevät on ihan karsea. Ensin polvi brakasi ja nyt on sitten oikea kyynärvarsi kipeytynyt. Joku tenniskyynärpää se on ja odottelen, että lähete fyssarille menee perille ja sieltä tulee aika. Vähän luulen, että jos tää kipu ei kohta ala hellittää, joudun ottamaan sairaslomaa ja just nyt en vaan millään voisi olla töistä poissa, joten pomo varmaankin kiittelee. Minkäs teet, kun ei saata edes kahvikuppia nostaa, kun kipunoi tuolla kyynärpään seudulla. Yöksi olen laittanut siihen mobilatia ja laittanut elmukelmua päälle, niin ei tarvitse yöllä herätä kärvistelemään kipuihin. Ei tuo kipu ole tuosta silti muuttunut mihinkään.

Tämä jää kyllä Helmin viimeiseksi kesäksi Sillä on ollut pahoja kipuja ja nyt syö vahvoja kipulääkkeitä. Erittäin löysät lonkat ja myös polvet ja olkapäät on löysät. Selkä menee jumiin koska liikkuessa varoo olkia, polvia ja lonkkia. Tästä on kärsinyt (ja kärsii) myös toiset koirani, koska Helmi on hirveän äkäinen niille ja on hyökkäillyt Oonan päälle ilman mitään syytä. Vaikka Oona olisi ollut nukkumassa. Helmi on vasta 6-vuotias...

^ Voimia sinne suureen ja raskaaseen päätökseen!

Mulla tuo kyynärvaiva ei vaan ota asettuakseen. Rasittaa sitä ei paljoa saisi, mutta ei tuo tykkää siitäkään, että on paikallaan. Pitäisi olla pientä liikettä jatkuvasti, niin käsi pysyisi vetreänä. kipu on pahinta yöllä kun vaihdan asentoa jatkuen vielä aamuun saakka, kunnes olen vähän aikaa ollut hereillä ja liikkeellä. Painavia en voi nostaa kovin ylös, ja esim. pelkästään kahvin kaataminen tuolla kädellä on tuskaisen kipeä. Jotkut tietyt liikkeet eivät tunnu missään, kun taas toiset on aivan mahdottomia. Onhan tätä jo muutaman kuukauden joutunut kestämään, eiköhän siihen vähintäänkin kohta jo totu, tai sit se luovuttaa ja paranee omia aikojaan.

Helmi jouduttiin lopettamaan 3 viikkoa sitten. Oli pakko ajatella jo toisia koirianikin, varsinkin Essillä oli pahoja stressioireita. Mahaongelmat pahenivat vain koko ajan ja tassujen nuoleminen ja jyrsiminen oli jatkuvaa. Nyt sen maha alkaa olla oikeasti kunnossa, mutta tassuja nuolee edelleen. Ei onneksi enää jatkuvasti, mutta jonkin verran kyllä. Essiltä jäi näyttelykin väliin mahaongelmien takia.
Helmin hengitys muuttui koko ajan raskaammaksi, sillähän oli myös trakeakollapsi. Se ei olisi todellakaan selvinnyt näistä helteistä. Turkkikin oli ihan älytön, steriloinnin jälkeen ei ollut pohjavillaa lähtenyt juurikaan ja pitkää karvaa oli kasvanut sellaisiin paikkoihin, missä ei ollut ennen ollut. Trakeakollapsiin olisi pitänyt olla myös lääkitys, mutta se olisi ollut pienelle koiralle jo liikaa. Kun meni 2 vahvaa kipulääkettä ja epilepsialääke. Äkäisyys myös palasi kun trocoxilin vaikutus loppui, eikä uusi annoskaan siihen enää auttanut. Lähetin Helmin Eviraan avattavaksi, koska epäilen, että sillä oli muutakin vikaa, ehkä aivoissa. Tuloksia ei ole vielä tullut, kestää 1-3kk.

Essi on ruvennut viihtymään enemmän sylissä ja tulee sänkyynkin viereen nukkumaan jossain välissä yöllä. Oonakin nukkuu sängyssä nyt enemmän, Helmin paikalla jalkopäässä. Kumpikin on selvästi rennompi.

Helmi12, osanottoni. Suurinta rakkautta on päästää irti ajoissa.

^^ Helm12: todella lämmin osanottoni ?

Kiitos.

Mikähän siinä on että kasvattajat eivät halua uskoa että kasvatti voi oikeasti olla sairas? Pitää vähätellä ja lopulta syyttää omistajaa koiran sairastumisesta. Helminkin kohdalla kävi niin. Samoin edesmenneen Elenan ja Essinkin (joka tällä hetkellä voi onneksi hyvin ja elämäniloa riittää). Samaa olen kuullut muiltakin. Ja kaikki ovat eri kasvattajia, eri roduistakin. Ja jos lopulta uskovat että kyllä, koira on oikeasti sairas, se pitää salata. Minä en ymmärrä. Helmin kasvattaja sanoi ensin että hän tulee hakemaan Helmin itselleen, että minä olen vain kyllästynyt Helmiin, että tykkään vain kahdesta muusta koirastani, en Helmistä. Tämä keskustelu oli kennelin suljetussa faceryhmässä. Onneksi pari ihmistä "puolusti" minua, ja laitoin sinne myös röntgenkuvat, joista näkee vähän kokemattomampikin, että lonkat on suoraan sanottuna ihan paskat. Laitoin myös kuvan eläinlääkärin lausunnosta, mutta ei kasvattaja sitäkään halunnut uskoa. Lopulta hän sitten poisti koko sen keskustelun ja syytti minua siitä että muka arvostelen hänen kasvatustyötään ja piikittelen tmv. En ymmärrä, minä en missään vaiheessa antanut ymmärtää että Helmin viat olisi mitenkään kasvattajan syytä. Eihän ne ole kenenkään syytä! Yritin vain mahdollisimman neutraalisti kertoa mitä eläinlääkärissä on selvinnyt. Pieleen meni sekin. No, en sitten ilmoittanut kasvattajalle Helmin kuolemasta ollenkaan, vaikka onhan hän sen ilmoituksen nähnyt joko minun omalla facesivulla ja/tai chihuahuaryhmässä. Hän näyttää vielä olevan kaverilistallani. Jos joku osaa sanoa miksi moni kasvattaja tekee näin, haluaisin tietää. Minä en tiedä uskallanko enää ottaa koiraa keneltäkään, jos kasvattaja kääntää selän heti jos tulee jotain ongelmia. Pahinta on kuitenkin se että syytetään omistajaa koiran sairastumisesta, aivan kuin ei olisi jo muutenkin raskasta kun oma rakas koira sairastaa.