Koirat.com

^ Kyllä se auttaa kun sen aika on. Tiedän että nyt se ei lohduta, vaikka sitä monelta taholta kuulee, eikä siihen osaa uskoa. Suru ja ikävä ei häviä, mutta se muuttuu kauniiksi ja hiljaiseksi kaipaukseksi, jonka kanssa voi elää. Läheisen perheenjäsenen menetys jättää ison aukon elämään, siitä ei hetkessä toivu ja voi pitkään tuntua ettei suruun mikään auta. Aikanaan se aika kuitenkin auttaa vaikkei tyhjää paikkaa kukaan voikaan enää täyttääkään. Mun siskon kuolemasta on nyt kolme vuotta, hän kuoli 28-vuotiaana, aika on auttanut vaikkei pitkään siltä tuntunut. Jäljellä kaipaus ja ikävä, surullinen mieli menetyksestä mutta nyt asian kanssa voi kuitenkin elää. Edelleen vaan hurjasti voimia ylipäätään jaksamiseen ja siinä ohella vielä arjen pyörittämiseenkin.

FCI:lle kovasti voimia vielä täältäkin. Vetää aika hiljaiseksi tuollaiset uutiset.

Lämmin osanottoni FCI.

Oikein paljon voimia FCI, en keksi oikein mitään muuta sanottavaa

Paljon, paljon voimia FCI:lle jaksamiseen. Ei tuohon oikein osaa mitään sanoa, kuin että otan osaa

voi että, osanottoni FCI!

Hurjasti voimia FCI:lle

Lämmin osanotto FCI:lle

Osanotto ja jaksamisia FCI:lle

FCI:lle voimia ja jaksamista!
Onneksi muistot ei katoa.

Eilen oli äitin hautajaiset. Nyt pitäs koittaa skarppailla itteensä että jaksaa mennä töihin ens viikolla.

Osanotot FCI:lle ja alphabettylle ja jaksamista kovasti.

Alkaa ottaa kuuppaan tää jatkuva riitely ja erimielisyydet avon kanssa. Joka asiasta väännetään ja käännetään eikä olla hellitty toisiamme muutamaan viikkoon. Laitoin sille just viestiä, että on paha mieli ja haluan vaan sen kainaloon. Kunhan tuo kotiutuu niin menen kyllä suoraan syliin. Toisella on kauhee työstressi ja terveyskin piiputtaa niin pakko se on vaan ymmärtää.

Voimia FCI:lle ja alphabettylle!

Jännä miten fyysisestä väsymyksestä tulee niin helposti henkistä väsymystä. Ei tainnut vielä olla sittenkään oikea aika mennä töihin. Parantumassa ollut masennus on taas pukannut päälle. Mistään ei osaa taas kunnolla nauttia ja töihin meno ahdistaa, etenkin kun työpäivän jälkeen ei meinaa saada sitten kotona enää mitään aikaan. Nyt etenkin, kun mies on kuntoutuksessa ja itse on kotona yksin, tuntuu pää melkein sekoavan. Itkettää ihan kamalasti ja kaikkea... Voimat aivan totaalisen loppu.

Jaksamista FCI:lle ja muille läheisensä menettäneille

Läheisensä menettäneiden rinnalla tää purkaus on pieni, mutta puranpa silti;

Hyvää hyvyyttäni tuolla seison ulkona vastassa hinausautoa, mutta enköhän sitten saa osakseni vain vittuilua? "Kyllä näkee mitä tulee, kun on nainen ratissa", joo eipä ole mun auto, enkä edes ajanut... Ja kun multa kysytään jotain auton teknisiä tietoja ja vastaan että oon pahoillani, mutten tiedä, niin mulle tuhahdellaan turhautuneena (en omista korttia saati sit tiedä autoista hölkäsenpöläystä). Muutenkin hurjan ylimielistä ja ja inhottavaa käytöstä :(
Avo vielä sanoi puhelimessa, ettei itse ole paikalla joten tyttöystävä on vastassa. Lopuksi vielä "Oliks sulla jotain muuta kun siinä vielä seisot?" ...... Juu, ei ollut. Hyvää matkaa vaan teille. Jos teillä ei ois miehen auto kyydissä ni voisin ehkä salaa toivoa liukasta matkaa :)))

Ja kun ei olis jo tarpeeksi, että avon auto on korjaamolla, joku oli ajanut liian läheltä meidän parkissa ollutta vuokra-autoa ja vasen peilihän siinä oli sitten mennyt... Ei just nyt olisi maksella hurjasti omavastuita sun muita. Toivottavasti pian helpottais nämä auto-ongelmat.

//336e omavastuu jos ei löydy syyllistä siihen miski vasen sivupeili on paskana. Ja mistäpä moinen nyt löytyis kun todistajia ei ole ja ei varmaan mene läpi selitys "aamulla kun menin autolle, niin se oli tossa kunnossa" mikä taas on totuus, mutta milläpä todistat. Voi että ottaa päähän!

Huomenna koiran kanssa reissuun; sain tänään viestin, että isä sairaalassa. Ollut jo muutaman kk:n huonossa kunnossa ja laihtunut kovasti. Tänään ollut lääkärillä ja sieltä sairaalaan; keuhkoveritulppa.
Mä kun oon niin herkkis eikä olla moneen kuukauteen isän kanssa nähty, niin oon itkenyt täällä koko illan.
Sesse käy välillä katsomassa silmiin, että mikä äipällä on. Nyt onneks rauhottu tuohon viereen lepäämään. Josko kävis kohta iltapissattamassa sen niin saa happea samalla.

Eiköhän tää tästä. Toivotaan, että lääkitys tepsii ja että se aloitettiin ajoissa.
Ois niin kiva nähdä iskä vielä elävien kirjoissa. <3
Huh!

Migreenin jälkeinen yö. Mä olen järkyttävän väsynyt enkä saa unta. Huomenna tiedossa pahempi migreeni, mikäli vanhat merkit pitää paikkansa.. -.-

Voi luoja mie sanon! Tääl on valvottu viimiset 7 tuntia melkein kokonaan kun koirat on haukkuneet kaikkea jopa 10 minuutin välein. Aina oon nukahtanut jonkunlaiseen horrostilaan, mutten syvään uneen. Heräilin pari kertaa kun saku ulvoo ulko-oven edessä ilmeisesti mutten koskaan ollut niin järjissäni, että olisin tajunnut kutsua sen luokse. Kaipas isäntää joka kotiutu vartti sitte. Ei ollut kai raukka tajunnut, että mie olen kotona ja täällä oli muutama asia miljoonana palasena eikä tuo ole tehnyt pahojaan aikoihin joten eroahdistuksen piikkiin menee.

Stressi purkautuu huonona olona ja melkein parin viikon aikana olen aamut aloittanut kakomalla. Tänään sitten eskaloitui siihen, että hoipertelin huonovointisena töihin, keräilin itseäni ensin vessassa, jonka jälkeen meen työpisteelle ja yritän hengittää rauhallisesti, otan yhden asiakkaan, jonka jälkeen suorastaan lennän vessaan oksentamaan. Olipa kiva herätä 5.30, jotta voi lähteä töistä klo 8.20 kotiin.

Tällä hetkellä töissä ei motivoi oikein mikään muu kuin se, että mulla ei sentään mee niin huonosti kuin muilla. Johto lupaa "muutoksia työmotivaation parantamiseksi", mutta saas ny nähdä. Toivottavasti pääsen kevään aikana pois tuosta mestasta, ellei nyt ihan oikeasti rupea tapahtumaan jotain. Jos sitä vaikka joskus löytäisi sellaisen työpaikan minne on kiva mennä.

Nyt unta palloon ja koira kainaloon.

Yksi askel eteen, kaksi taakse. Meillä osataan olla yksin kotona, mutta edelleenkään meillä ei osata nukkua yöllä. Ei ole viimeöinä tarvinut herätä kun kerran ja silloinkin pentu on rauhoittunut äkkiä takas nukkumaan. Mutta viimeyö oli ihan samanlainen, ellei pahempi, kun ensimmäiset yöt. Vähän yli kahdesta viiteen ja kuudesta seitsemään meillä "nukuttiin" viimeyönä. Alkaa toivo ja keinot loppua!