Koirat.com

^^Joo, sitte on liian pirteä ja sekin on merkki masennuksesta? ei hyvää päivää!

smiushki kirjoitti:

Joku myrkyttää koiria ja kissoja täällä päin.

Missä?

^^Ilmeisestikkin, tosin kyllähän mie hökellän ihan kamalasti ja unohtelen asioita ja ties mitä mut luulis että parempi sekin kun masennus, huoh. Ei saa ees ilonen olla rauhassa, heti epäillään jotain.

muoks. väksy

^^ Vantaa-Kerava suunnalla ainakin. Vissiin aika yleistä tähän aikaan vuotta kun keräämättömiä koiranpaskoja ilmestyy hankien alta. Eli skarppina varmaan kantsii olla joka paikassa.

Muoks. AHISTAA! Kauan oon tienny, että hammaslääkäriin ois mentävä ja tänään vihlo niin paljon hampaita kun söin lakua, että meinas itku päästä. Huomenna ois sitten tarkastukseen aika.. Saapahan nähä minkälainen remontti on eessä. Edellisen kerran tosiaan käyny 4 vuotta sitten ja on ollu aina taipumus reikiin vaikka kuinka pesee. Hieno on tämä ihmisen mieli kun tuommosia pittää pelätä niin helekutisti. Jospa ois hoitanu ihan ajallaan esim kerran vuoteen niin ei tarviis näin paljon jännittää.. Jos tästä nyt joskus legot kuntoon saahaan niin kyllä käyn vaikka puolen vuoden välein tarkastuksessa!

Nyyhkis, mulla on ikävä kotiiiin!! Tahdon murun luokse! Ja koiraa rapsuttamaan! Omaan sänkyyn, omia ruokia syömään, omassa kodissa rauhoittumaan. Heart is where the home is. Pnyyh.

Oon pari viikkoa toisessa kaupungissa suorittamassa harjoittelujaksoa. Ihan tuskaisaa, kun oon niin kotihiiri. Joillekin tällänen sopii, mutta mä oon ihan puolikas poissa kotoa. Se on niin tärkeä paikka ja sellanen rauhallinen, turvaisa soppi.
Ja täällä mulla ei ole mitään omaa rauhaa, vaan tällänen "sukulaisen nurkissa" tyyppinen ratkaisu. Sohvalla punkkaan ja haaveilen siitä että pääsis taas kotiin.

Siskon kaverin pikkuveli löydettiin kuolleena Oli kyllä täysin odottettavissa, kun muutaman kuukauden ollut kateissa baarireissun jälkeen. Omaiset osasivat odottaa suru-uutisia jo katoamista seuraavana päivänä, kun kyseessä oli kaikin puolin kunnollinen poika joka ei ikinä katoaisi huvikseen. Poika löytyi nyt hukkuneena. Surullinen päätös, mutta onneksi asia selvisi. Tuntuu vain niin hirveän pahalta, vaikka en poikaa tuntenutkaan. Voin vain kuvitella sen tuskan ja surun. Oma pikkuveli joi aikaisemmin itsensä aina ihan hirveään kuntoon, kun alkoholi ei vaan sovi hänen elimistölleen. Koko perhe pelkäsi kuollakseen kun veli muutti aikoinaan kauas opiskelemaan (sittemmin on oppinut juomaan kohtuudella). Monella säikähdyksellä selvittiin, mutta nyt tuo pelätty kohtalo romuttikin jonkun toisen perheen elämän

^Voiei, kamalaa!

Vähän OT mut,muistan kun parhaan kaverini serkku katosi baarireissultaan, kunnollinen poika, ei edes yleensä juonut. Kaverini tuli meille itkua tihrustaen viikko katoamisen jälkeen ja valitteli sitä miten kukaan ei tiedä missä serkkupoika voisi olla. Isäni sitten siihen totesi että "Älä ainakaan elättele toiveita että se elossa löytyisi." Kuullostihan se varmasti sillä hetkellä kamalalta kaverini korvaan, myöhemmin on sanonut että hyvä kun kuuli tuon joltain (sitä ei kukaan aikaisemmin ollut kehdannut ääneen sanoa) ja osasi valmistautua. Serkkupoika löytyi hukkuneena, elimistössään jonkunsortin tyrmäystippoja. Tekijää ei tietenkään koskaan saatu kiinni...

Kamalaa nuo tollaiset tapaukset kyllä tosiaan. Kamalaa ajatellakin jos omaan perhepiiriin sattuisi.

^^Hui kamala

Ahdistaa ihan järkyttävästi koulujutut. Ajattelin, että nyt kirjotusten jälkeen sais edes vähän hengähtää ja käydä vaan töissä, eikä tarvisi miettiä mitään lukemisia ja muita, mutta ei näköjään. Porukat hiillostaa koko ajan pääsykokeiden ja muiden takia niskassa, toisaalta ymmärrän kun veljellä alkaa kohta kuudes "välivuosi", ei oo missään koulussa ja töissäkin vaan välillä. Raivostuttaa, että porukat heti olettaa että jos en nyt heti pääse kouluun, niin mustakin tulee samanlainen. "Kohta ne vuodet vaan vierii ohi ja oot samas tilantees..." herranjumala, vielä ei oo edes lakkia painettu päähän. Tiedän, mitä haluan mutta tarvin sinne pääsemiseen vähän enemmän kun tän 1,5kk, mutta näköjään pitäis päästä heti johonkin tai mun elämä on lopullisesti pilalla.

No eipä tämä näköjään tähän lopu. Ostin 3.3 koneen jossa oli kovalevy rikki. Meni 24.3 huoltoon, tuli takas viime tiistaina ja nyt näytönohjain temppuilee. Ihan oikeesti, miten voi sattua näin helvetin surkee kone kohdalle? Tästähän tietysti maksettiin lähemmäs tonni ihan vaan sen takia, että tää vois sit asua huollossa.

Mua ottaa niin päähän vieläkin tän päivänen koirapuistoreissu. Käydään siis puistolemassa kaverin kanssa, että koirat pääsee juoksemaan kun kaverin koira saattaa lähteä riistan perään niin ei viitsi sitä täällä teitten keskellä pitää vapaana. Mentiin siis puistoon ja hetken päästä paikalle tuli nainen huskynartun (?) kanssa, jonka kaveri on nähnyt käyvän kertaalleen ainakin toisen nartun päälle ihan yllättäen. Koska puistossa oli toinen aitaus tyhjänä niin sovittiin, että sanon ettei tuo meiän narttu välttämättä tule toimeen, että tajuais mennä sinne toiseen aitaukseen.

No naisellakin oli sitten leikkitreffit sovittuna useammankin koiranomistajan kanssa ja he meni kaikki sinne toiseen aitaukseen. Hetken päästä paikalle tuli toinen nainen lapinporokoiran kanssa ja kyseltiin siinä aitauksen ovella vähän, että onko narttu vai uros ja tuleeko toimeen yms (koska kaverin koira ei välttämättä tule urosten kanssa toimeen). kun samalla huskynainen huuteli sitten tämän porokoiranaisen heidän aitaukseensa ja sinnehän porokoira sitten menikin ja aateltiin, että no OK.

Hetken päästä me lähdettiin siitä sitten pois ja porokoiranainen tuli siinä sitten tuomaan kakkapussia tms. roskiin ja siinä samalla alko valittaa mulle "tiedättekö te että ette te voi tolla tavalla rajoittaa muiden tulemista puistoon? yms.", luulen että huskynainen on selittellyt omiaan meidän "raivohullusta" rotikasta. Lapinporokoira oli narttu ja ois ollut ihan tervetullut kyllä sinne meidänkin aitaukseen, jos ois halunnu. Jos se ois ollu uros (tai ei ois muusta syystä voinut mennä toiseen aitaukseen) niin me oltais kyllä väistetty pois alta. Mä en vaan tajua, mikä tossa nyt sit ole ongelmana kun siellä tosiaan oli sille huskynaiselle kavereineen tyhjä aitaus ja tuo lapinporokoirakin kuitenkin pääsi yhtälailla leikkimään sinne aitaukseen eli kukaan ei edes joutunut lähtemään pois meidän takia (ja kun se porokoirakin ois tosiaan voinut tulla meidän aitaukseen, ei vaan ehditty sanomaan mitään kun huskynainen jo huusi sen sinne toiseen aitaukseen).

Ärsyttää kun en vaan suoraan sanonut jo huskynaiselle, että me ei haluta koiraa aitaukseen kun tiedetään sen käyneen aikaisemmin nartun päälle. Saatika etten tajunnut sanoa sitä sille mussuttavalle porokoiranaiselle, että tästä syystä ei oltu tahdottu huskya. Enkä mä kyllä ois muutenkaan jäänyt puistoon, jos ois ollu pakko olla samassa aitauksessa, kun huskylle tuli 4 muuta kaveria joka tapauksessa enkä halua omaani laittaa niin usean vieraan koiran laumaan.

Miten mun olisi muka tarkoitus opponoida keskiviikon seminaarissa mitään, jos saan työn kolme päivää myöhässä, ja siitä puuttuu kaikki paitsi johdanto ja teoriaosuus!

Ottaa niin päähän, kaikki muut semmassa ovat huhkineet kuin hullut että olisi työt ajallaan valmiina, mutta sitten tämä yksi ei ole vielä edes saanut haastatteluja tehtyä, vaikka aikaa olisi ollut tammikuusta asti. Ilmeisesti se ei edes tajua, että siitä työstä pitää antaa kirjallinen palaute, joka myöskin arvostellaan osana kandisemmaa, ja kiva että se oma homma menee ihan pilalle kun ei ole mitä arvostella.

Vähän meinaisi itkettää.

Ja Armia ja Arttua ei voi enää päästää samassa paikassa irti, kun ovat toistensa kurkuissa kiinni. Sai kakarat repiä toisistaan voimalla irti tänään.

Onneksi remmilenkillä menevät nätisti vierekkäin.

Muoks.

Ja multa katkesi kynsi.

mmaija kirjoitti:

^ Lääkärit on nykyaikana miun mielestä jotenkin lepsuja eikä niitä oikeen kiinnosta kun saada asiakas nopeesti ulso ja seuraava sisään. Ei jaksa paneutua esim. just noihin lääkeasioihin.
Itsehä sain tuossa viime viikolla Ketipinoria kokeiluksi kotiin, koska lääkärin mielestä oon liian aktiivinen ja hän halusi tasoittaa mielialaani, kumma jos masennuksen selättänyt henkilö ei saa olla aktiivinen tai pirteä. Sitten se samainen lääkäri kävi valittamaan että liikun liikaa jos kävelen 5 kilsaa päivässä, voi luoja missä lie svetogorskissa sekin idän ihme saanut koulutuksensa.

Jos vaan pystyy, niin kannattaa pyytää lähete erikoislääkärille, mikäli nyt käyt tk:ssa. Tietotaitoa on enemmän lääkkeiden suhteen ja erikoislääkäreillä on yleensä pidemmät vastaanottoajat kuin tk:ssa. Niillä tk-lääkäreillä on oikeasti vedetty tosi tiukoille se, miten monta potilasta pitää päivässä hoitaa. Varsinkin kun pitäisi vielä olla vähän joka alan asiantuntija ja hoitaa vielä päivystystapauksetkin normipotilaiden ohessa. En mä usko, että se lääkäri ilkeyttään tai välinpitämättömyyttään kuitenkaan on huolissaan siitä, ettei vaikka masennuslääkkeet laukaise sulla maniaa tai ettei kyse ole depression sijaan sittenkin bipolaarista häiriötä. Oli se lääkäri sitten syntynyt, kasvanut ja koulutuksensa saanut missä vaan.

Piimäenkeli kirjoitti:

Jos vaan pystyy, niin kannattaa pyytää lähete erikoislääkärille, mikäli nyt käyt tk:ssa. Tietotaitoa on enemmän lääkkeiden suhteen ja erikoislääkäreillä on yleensä pidemmät vastaanottoajat kuin tk:ssa. Niillä tk-lääkäreillä on oikeasti vedetty tosi tiukoille se, miten monta potilasta pitää päivässä hoitaa. Varsinkin kun pitäisi vielä olla vähän joka alan asiantuntija ja hoitaa vielä päivystystapauksetkin normipotilaiden ohessa. En mä usko, että se lääkäri ilkeyttään tai välinpitämättömyyttään kuitenkaan on huolissaan siitä, ettei vaikka masennuslääkkeet laukaise sulla maniaa tai ettei kyse ole depression sijaan sittenkin bipolaarista häiriötä. Oli se lääkäri sitten syntynyt, kasvanut ja koulutuksensa saanut missä vaan.

Käynkii jollain psy.lääkärillä ihan, ilmeisesti aika paha lääkäripula sielläkin. Lääkäriaikaa oli varattu tunti ja ensimmäisenä lääkäri ilmottaa että varataankin uus aika tonne kuukauden päähän ku hänen pitää nyt mennä terveuskeskukselle johonkin kokoukseen. Hmm... Eipä mielenterveyspalveluilla muutenkaan kovin huikasevasti mee, henkilökuntavaje on kamala ja kaikkia ei pystytä hoitamaan. Surullista kyllä.

Jes, hammaslääkärissä käyty. Oli oikein kivaa kun en tuntenu yhtikäs mittään! Hauska loppukin sitten siihen tiskille. 150e kustanti koko lysti ja paikattiin 1 hammas. Vissiin ois vielä 5 paikattavaa, 2 semmosta vanhan paikan alle tullutta, joten terkut Pieksämäen hammastäteille hyvistä paikoista. Meiksi siirtyy kunnalliseen vuoden jonoon ja kärsii sitten vähä kipua.

Minuu ottaa niin miun paras ystävä päähän. Oma elämä on viimeisen puolen vuoden sisään muuttunut rutkasti, ehkä myös minä siinä samalla, ja nyt tää paras ystävä tuli ekaa kertaa miun nykyisellä kämpillä käymään viikonloppuna ja sitä ininän sekä marisemisen määrää. Kun kaikki on niin huonosti blah blah blah. Ja jokainen tilanne vaatii alkoholia? Wtf? Niinku sori vaan jos en enää tykkää juoda.. ARRRGH!



Tänään kyllä vollotin hyvän aikaa sitä, että olen etääntynyt monista entisistä kavereistani, nytkin tästä parhaasta ystävästä, ja että entä jos en löydäkään enää uusia tilalle. Ennemmin kyllä vaikka nautin elämästäni yksin ja selvänä kuin sekaisin ja erinäisten "kavereiden" kanssa. On se elämä vaan vaikeeta..

Elämäni ensimmäinen kohtaaminen koirankakkahysteerikon kanssa. Tilanteesta jo monta tuntia ja vieläkin harmittaa. Olisihan sen voinut paremminkin hoitaa...

Perussuomalaisen vaalimainos, sukunimi pienellä, lappi pienellä, pilkkuvirheet.. Sokea sokeaa opastamaan ?

Vanis kirjoitti:

Siskon kaverin pikkuveli löydettiin kuolleena Oli kyllä täysin odottettavissa, kun muutaman kuukauden ollut kateissa baarireissun jälkeen. Omaiset osasivat odottaa suru-uutisia jo katoamista seuraavana päivänä, kun kyseessä oli kaikin puolin kunnollinen poika joka ei ikinä katoaisi huvikseen. Poika löytyi nyt hukkuneena. Surullinen päätös, mutta onneksi asia selvisi. Tuntuu vain niin hirveän pahalta, vaikka en poikaa tuntenutkaan. Voin vain kuvitella sen tuskan ja surun. Oma pikkuveli joi aikaisemmin itsensä aina ihan hirveään kuntoon, kun alkoholi ei vaan sovi hänen elimistölleen. Koko perhe pelkäsi kuollakseen kun veli muutti aikoinaan kauas opiskelemaan (sittemmin on oppinut juomaan kohtuudella). Monella säikähdyksellä selvittiin, mutta nyt tuo pelätty kohtalo romuttikin jonkun toisen perheen elämän

Tuli ko. ihmisen kanssa oltua muutaman kerran samassa seurassa, fiksu poika oli kyseessä, harmi että kävi näin :(

Kyllä nyppii kun saa joka ikinen kuukausi tähän aikaan tapella Kelan kanssa. Taas olivat ihan omia keksineet ja katkaisseet työmarkkinatuen, vaikka mikään ei ollut muuttunut minkä vuoksi olisi pitänyt päätöstä muuttaa. Nyt sitten kun asia selvisi, menee korjaamisessa pari viikkoa ja taas saa elää pikkuhiluilla koko kuukauden. Aina kun Kelan rahoille menee, niin joka hemmetin kuukausi sama homma. Aina on mukamas jotain minkä takia vitkuttelevat maksamista, ei auta kyllä laskujeni maksuun yhtään Kelan anteeksipyytelyt heidän jatkuvista virheistään.. Huoh.

^ Vau, onks kela pyytäny siulta anteeks omia virheitään? Oon joutunu kanssa "muutamat" taistelut niitten kanssa käymään ja aina kaikki on heidän mielestään ollut miun vika vaikka ite ovat ryssineet siellä päässä. Kerran tuli räjähdettyäkin kelan toimistossa, kun kävivät syyttelemään ties mistä vaikka olin kaiken tehnyt aivan oikein. Huoh.

^ Joo maanantaina pyysivät anteeksi (meidän toimiston "pomo" ihan tuli vielä pyytämään anteeksi ), kun kävin täyttä kurkkua huutamassa että on se jumalauta kun joka ikinen kuukausi tehdään Kelan toimesta täysin asiattomia päätöksiä ja itse joutuu kärsimään toisten puoli vuotta kestäneistä joka ikinen kuukausi sattuvista "virheistä" ja tuntuu että tekevät noita "virheitä" ihan vaan kiusatakseen vähempituloisia ihmisiä, ihan kun ei muutenkin olisi kärsittävää tässä julmassa maailmassa