Koirat.com

Lisää sivutilaa myös koiruuksista kuulluille kommenteille, ennakkoluuloille ja arvauksille.

Edellinen ketju löytyy täältä.

Tänään kävi taas perinteinen, kun oltiin Varjon kanssa ohittamassa bussipysäkillä seisoskelevaa joukkoa. Yksi nainen kysyi, että saako moikata ja alkoi sitten taas sen "voi kun sinä olet vielä pieni, voi sinua oivoivoi, minkä ikäinen tämä on?" ja kun vastaan, että paria kuukautta päälle vuoden, niin ilme muuttu hämmentyneeksi; "oho, niin vanha jo! "

Meidän pikkuruinen

En muista, oonko jo siihen edelliseen ketjuun tästä kirjoittanut, mutta mua ärsyttää kun ihmiset kysyy että "Eikö toi oo sellanen mikä menee jossain vuoristossa se juomaputeli kaulan alla ihmisiä pelastamassa?".

Siskon miehen äiti kysyi onko Cujo sellainen rottweiler, kerroin ettei ole vaan sekarotuinen johon sain vastaukseksi "niin niin, mutta siinä kuitenkin on rottweileriä. Eikös ne ole kamalan vaarallisia?" - Joo-o, että näin.
Samalla reissulla siskoni luona oli Aadakin mukana ja hetkeä myöhemmin samainen siskon miehen äiti toteaa, että "vahdin vaan näitä koiria ettei ne hyökkää" - ihan hyvä, mutta en keksi syytä miksi äärimmäisen ihmisystävälliset koirani hyökkäisivät yks kaks yllättäen lasten kimmppuun :D Ei niitä koiria tarvitse silmä kovana tuijottaa kädet hikoillen kun meitä oli 2 koiraa, 5 aikuista ja kaksi lasta samassa tilassa.

Meidän podhalanskipoikaa on arvattu kultaiseksi noutajaksi, väitetty kivenkovaan samojediksi sekä kysytty onko se nöffi, onhan se joskus ollut kurainen, muttei sentään niiin musta

Juu aika usein kuulee omankin podhalanskin kanssa kun kulkee et voiko olla noin suuri noutaja, howawarthiksi on luultu kanssa ja sitte paras kaikista on ollu kommentti kun menin molempien poikien eli podhalanskin ja pystiffin kanssa tuolla kylillä niin tuli vanhempi rouvashenkilö vastaan ja kysyi tohkeissaan että onko nää nyt niitä tanskandoggeja

Mekin ollaan törmätty ennakkoluuloihin. Kerran lenkillä pidin koiraa pitkällä hihnalla ja takanamme juoksi lenkkeilijä jota en huomannut. Koira yritti nuuskaista juoksijaa, jolloin lenkkeilijä hyppäsi metrin sivulle. Sanoin, että koira on ihan kiltti ja ei mitään hätää, mutta lenkkeijä ilmoitti, ettei usko ja "nuo käyvät nilkkaan kiinni kun saavat mahdollisuuden".

Mistähän lienee, että juuri sakut ihmiset usein mieltää remmirähjääjiksi ja päälle hyppijöiksi? Usein myös juuri saku on käynyt kimppuun tai oman koiran kimppuun. Se on surkeaa kun omani on varsinainen nallekarhu ja loistava perhekoira, joka jaksaa meidän pikku-ukon tempauksia loputtomasti.

Positiiviset stereotypiat liittyy usein älyyn. SPK:t ovat nopeita oppimaan ja hyvin älykkäitä. Lienee totta, mutta voisin tuon allekirjoittaa monen muunkin rodun kohdalla. Sakut ovat myös kovia suojelemaan. Voi taas olla, mutta meidän vahti toivottaa kaikki tervetulleiksi suurin suudelmin.

Aliiina kirjoitti:

Mekin ollaan törmätty ennakkoluuloihin. Kerran lenkillä pidin koiraa pitkällä hihnalla ja takanamme juoksi lenkkeilijä jota en huomannut. Koira yritti nuuskaista juoksijaa, jolloin lenkkeilijä hyppäsi metrin sivulle. Sanoin, että koira on ihan kiltti ja ei mitään hätää, mutta lenkkeijä ilmoitti, ettei usko ja "nuo käyvät nilkkaan kiinni kun saavat mahdollisuuden".

Mistähän lienee, että juuri sakut ihmiset usein mieltää remmirähjääjiksi ja päälle hyppijöiksi? Usein myös juuri saku on käynyt kimppuun tai oman koiran kimppuun. Se on surkeaa kun omani on varsinainen nallekarhu ja loistava perhekoira, joka jaksaa meidän pikku-ukon tempauksia loputtomasti.

Positiiviset stereotypiat liittyy usein älyyn. SPK:t ovat nopeita oppimaan ja hyvin älykkäitä. Lienee totta, mutta voisin tuon allekirjoittaa monen muunkin rodun kohdalla. Sakut ovat myös kovia suojelemaan. Voi taas olla, mutta meidän vahti toivottaa kaikki tervetulleiksi suurin suudelmin.

Myönnän, että kunnioitan saksanpaimenkoiria aivan eri tavalla kuin muita voimakkaita koiria, joilla on median aiheuttama huono maine. Omat kokemukseni liittyvät aika rajallisesti koirapuistoissa tapahtuviin tapaamisiin rodun edustajan kanssa, vaikka nuorempana olin ihailemassa monesti PK,- ja poliisikoirakoulutusta läheisellä PK-kentällä, ja tutustuin sakuihin hieman lähemmin. Tunnen monta kivaa sakenmannia, mutta myös niitä, joilla ei ole mitään asiaa koirapuistoihin. Ja turhan monesti on ollut nimenomaan saku jossain kähäkässä mukana, ja kun suuri, helposti tunnistettava ja kovaääninen koira on mukana rähinässä ja verikin lentää, niin jää helposti mieleen.

Lähellä asuu myös pariskunta (useimmiten aika humppelissa), joilla on nuori urossaku, jota sitten keräävät nopeasti lähelleen kun tulee muita koiria vastaan, huutavat ja kiskovat niin, että varmasti koira menee valppaaksi.

Se on todella ikävää, että niinkin hieno rotu kuin saksanpaimenkoira on, päätyy ihmisten käsiin, jotka eivät tiedä mitä koiralta odottaa.

Pahoittelen ranttausta, justiinsa tänään tuli vastaan tuo pariskunta koirineen niin...

Täytyy kyllä myöntää että itsellä ei ole tullut vastaan yhtään fiksua sakemannin omistajaa. Sanon näin siksi, koska kokemuksia on vaan sieltä huonommasta päästä, mutta en usko että mikään niistä on sen koiran vika. Meilläpäin pyörii ainakin neljä remmirähjäävää/aggressiivista sakemannia, jotka kovin tappomeinigillä yrittävät tulla luokse ja omistajat huutaa/riuhtoo hihnaa/käskee koiran maahan josta se taatusti hyökkää tarpeeksi lähellä jnejne. Lisäksi koirapuistossa kahden suht nuoren tytön sakemannit alisti ja röykkyytti omaa koiraa ihan kunnolla kun tytöt veti röökiä ja naureskeli... Ja yhden "tutun" sakemanni on saatu niin araksi, että pelkää ihmisiä, autoja, avoimia tiloja, muita koiria ja ihan kaikkea muutakin.

Koirapuistossa yksi mäyräkoiran omistaja jaksoi aina mainita, kuinka beaglet ja mäyräkoirat vihaavat toisiaan.. Ja sulassa sovussa aina siellä puistossa olivat hänen 3 mäyräkoiraa ja mun beagle.

Meidän landseeria on veikattu todella moneen kertaan bernhardilaiseksi (??). Kai kaikki jättiläiset ovat sitten joko bernhardilaisia, tai tanskandoggeja...vähintäänkin monirotuisia, koska siinä on pakko olla "Beethovenia". Muutaman kerran olen kuullut myös "vau miten upea pyreneittenmastiffi!"

- Dobermannia voidaan luulla myös ajokoiraksi. Onhan sillä luppakorvat ja pitkä häntä, ihan selvästi ajokoira.
- Ajokoira virhe on vielä ihan ok, mutta eräs tuttava oli nähnyt minut lenkillä ja tavattiin sitten sattumalta samana iltana baarissa, kun hän syöksyy luokseni kiljumaan: Olet sitten hommannut bokserin! (joo-o... kyllähän dobberi ja bokseri muistuttaa toisiaan.... )
- Landet on sitten asia erikseen Olin kaupunkilomalla pohjoisessa savossa ja siellä hyödynsin tuttavan rehupeltoja ja juoksutin koiraa joka päivä.
Käytiin sitten mukuloiden kanssa katsomassa naapurissa lehmiä, kun isäntä yllättäen kysyy: No löytyikö lintuja? Ei löytynyt ei ja tilalliselle selvisi, ettei mukanani suinkaan ollut lintukoiraa, vaikka siltä saattoi näyttää :D

Eemuli kirjoitti:

Täytyy kyllä myöntää että itsellä ei ole tullut vastaan yhtään fiksua sakemannin omistajaa.

Sun täytyy tulla meille kahville, niin asia on korjattu

Mä taas en muista ikinä törmänneeni sellaiseen stereotypioiden mukaiseen sakemanniin. Lapsena meidän kotikulmilla lenkkeili saksanpaimen emäntänsä kanssa, ja se koira kulki aina kauniisti. Samoin oli toinen rotunsa edustaja, joka kulki isäntänsä kanssa aina lenkillä irti. Joskus se tuli kyllä kylällä vastaan ilman isäntäänsäkin, mutta ei koskaan välittänyt ihmisistä mitään

Meidän treeniporukoissa pyörii neljä eri saksanpaimenkoiraa, jotka ovat kaikki tosi kivoja, ystävällisiä ja toimivia koiria. Johtuneeko tuo siitä, että niillä on mielekästä tekemistä...

^Se varmaan juuri johtuu siitä että a)niitä on koulutettu b) ne saavat tekemistä
Omat on ainakin maailman ystävällisimpiä sylikoiria.

Meilläkin päin liikkuu vain todella huonosti käyttäytyviä sakemanneja... Ja yhtä huonosti käyttäytyviä omistajia. Vähän aikaa sitten mies ja saku kulkivat meidän edellä lenkillä. Jossain vaiheessa omistaja hoksas, että ollaan siellä takana, kun koira alko meitä tuijottelemaan. Sitten ne pysähtyivät ja koira tuijotti meitä silmä tarkkana ja kävi vielä makaamaan keskelle kävelytietä. Siitä ei ois mitenkään päässyt ohi, joten vaihdettiin suosiolla kokonaan tien toiselle puolelle. Samalla koira alko sieltä hyökkäilemään, ja omistaja lässytti sille: "Voi voi, eikö se tullut sun kanssa leikkimään?"

Mutta tiedän mä yhden hyväkäytöksisenkin sakun.

Mä törmään aika useinkin juuri näihin ennakkoluuloihin omien koirieni kanssa, koska sakemannithan on verenhimoisia remmiräyhääjiä, jotka syö kaikki bussia pienemmät mitä tielle sattuu. Ja jos koira haukahtaa kerran innosta kun näkee kaverin, niin se on aggressiivinen. Automaattisestihan myös yleisesti ottaen haukkuva koira on aggressiivinen.

Onneksi näiden omien kanssa on myös saanut kumottua ehkä jonkin verran näitä ennakkoluuloja.
Välillä kun tulee vastaan ihmisiä jotka höpöttävät keskenään, kuule ohimennessä ihmettelyä "miten kauniisti koirat kulkevat vaunujen vierellä" tai "miten hyvin koira tottelee omistajaansa". Näistä tulee aina todella hyvä mieli.

Tuon bordercollien kanssa todella harvoin törmää mihinkään ennakkoluuloihin, paitsi että bordercollieita on vain mustavalkoisia. Lisäksi aina tulee kysymys perään kun joku kuulee tuon rodun "eikö noi oo niitä jotka oppii kaiken heti?" jep, juuri niitä..

Mie nyt liityn tänne kans tähä OT:seen. Oon aina vaan tavannu suurimmaks osaks vaan remmirähjä sakuja. Johtuukoja siitä, että se mielletään sellaseks... en tiiä, no kuitenkin vetää puoleesa just tollasii omistajii mitkä sit ei tiedä mitä tekee. Ku kuitenki on sellane "peruskoira". Äh. Kuulostaa varmaa iha idioottimaiselta. Mut joo kuitenkin, entisellä kaverilla oli sakemanni, joka puras miun veljee kädestä (9 v), kun ei ilmeisesti tykänny lapsista. Toinen vastaava on nyt miun kaverilla, puree perheen tyttöjä jos kulkee liian läheltä, äitiin ei koskekkaan, kun se katos ruokkii. HNRGH.

+ lapsena leikkikentällä joku sakemanni koitti tulla viemään minuu päästä pois sieltä. Tiedä sit mitä sil oli mielessää. Onneks oli kevät ni oli paksu pipo (olin siis 2v noin selvyyden vuoks, ei ollu mikää Godzilla-saku )

Mut on yks positiivinenki kokemus, yks saku ku pääs kaverin koiraa lenkittäes lähemmäs, ni omistaja kysy et onks uros vai narttu ja että haluaako leikkiä, että voiko tulla lähemmäs jne. Ja kyseessä oli venäläinen nainen, jolla vähän huono suomi. Ja siinä se sitte harmitteli miten sen koiralla ei oo kavereita, kun on vast muuttanu tänne. Nätisti se kyllä leikki siinä

Emuli: Minä ainakin pidän itseäni ihan järkevänä sakun omistajana ja koiraani ihan järkevänä sakuna. En tupakoi, ole alkoholisti, räyhää koiralleni tai usuta sitä kenenkään kimppuun. Olen ihan tavallinen pienen lapsen äiti, yliopisto-opiskelija ja ihan okoo tyyppi vaikka olenkin vähän jäävi sen arvioinnin suhteen.

Meidän vuffella on omat juttunsa, mutta koskaan se ei ole ollut aggressiivinen. Se ei oikeastaan edes hauku ja murissut se on ehkä kaksi kertaa elämässään jos ei leikin yhteydessä tapahtuvaa murinaa lasketa.

Mä näin eilen koiran, jonka rotu mun oli pakko varmistaa omistajalta. Kadulla seisoi siis papparainen koiran kanssa ja koira näytti ihan sheltiltä. Koira oli suunnilleen Alissan kokoinen (eli n. 43 cm), sillä oli puolipystyt korvat ja ihan sheltin kuono. Ainoa, mikä mua ihmetytti, oli se, että koira oli väriltään black and tan. Shelttejä on aikoinaan ollut tuon värisenä ja yhä edelleen se on hyväksytty väri, mutta ei niitä taida enää olla missään. Kysyin sitten rotua ja koira oli suomenlapinkoira. Kehuin vielä miehelle, miten nätti koira oli, se oli ehkä nätein mun näkemä suomenlapinkoira. Yleensä suomenlapinkoirat on mun makuun liian pörheitä, mutta tolla koiralla oli aika vähän turkkia ja se oli kauniin kiiltävän mustaa ja tan-merkit aivan upean tummat. Ja se kuono todellakin hämäs, ei ollu yhtään suomenlapinkoiran kuono.