Koirat.com

Siis meillähän on tappajakoira joka tykkää syödä kaiken ja kaikkea ja on vielä kuulemma pahaääninen! Pitää kuulemma varoa että yön aikana käy minua puremassa. Herranen aika kun sängyssä vielä joskus nukkuu! Jep todellisuudessa löytyy shar pei joka pelkää pikku koiria ja syö yleensä kyllä koiranruokaa. Paha ääninen tosiaan, silloin kun nukkuessa kuorsaa.

Sattui tänään lenkillä... Oltiin kaverin hollanninpaimenkoiran kanssa lenkillä. Just siinä kohti kävelytietä, mistä meidän piti kääntyä metsään, siihen metsäpolulle hyppäsikin kävelytiellä kävellyt nainen. Sanottiin sitten että anteeksi, oltiin juuri tulossa siihen polulle ja menossa metsään. Nainen oli melko kauhuissaan ja alkoi sitten taas väistämään ja mutisi, että pelkää tuommoisia isoja koiria ja siksi sinne penkkaan oli väistänytkin.
Mä olin kyllä vähän ihmeissäni, koska jos se kaveri holsku olisi ollut jotenkin verenhimoinen, niin ehkä se olisi kuitenkin ensimmäiseksi syönyt sen vierellä kulkevan kolmekiloisen villakoiran kuin jonkun vastaantulevan ohikulkijan..

Mä tunnen vain kivoja/normaaleja sakuja, mutta mielikuva voi johtua siitä, etten ole nähnyt niitä remmissä.. Lenkillä vastaantulevatkin käyttäytyvät yleensä varsin mallikelpoisesti - ainakin verrattuna Helmiin, joka sekoaa sakemannin näkemisestä tyystin. En tajua: se on asunutkin useamman kanssa ihan menestyksekkääksi. Mutta jokin niissä on. Eilen yksi sakun ulkoiluttaja huuteli, ettei H:n rähiseminen haittaa, kun se "kuuluu pystykorvan luonteeseen." Jepjep.

Tutuli kirjoitti:

Mä näin eilen koiran, jonka rotu mun oli pakko varmistaa omistajalta. Kadulla seisoi siis papparainen koiran kanssa ja koira näytti ihan sheltiltä. Koira oli suunnilleen Alissan kokoinen (eli n. 43 cm), sillä oli puolipystyt korvat ja ihan sheltin kuono. Ainoa, mikä mua ihmetytti, oli se, että koira oli väriltään black and tan. Shelttejä on aikoinaan ollut tuon värisenä ja yhä edelleen se on hyväksytty väri, mutta ei niitä taida enää olla missään. Kysyin sitten rotua ja koira oli suomenlapinkoira. Kehuin vielä miehelle, miten nätti koira oli, se oli ehkä nätein mun näkemä suomenlapinkoira. Yleensä suomenlapinkoirat on mun makuun liian pörheitä, mutta tolla koiralla oli aika vähän turkkia ja se oli kauniin kiiltävän mustaa ja tan-merkit aivan upean tummat. Ja se kuono todellakin hämäs, ei ollu yhtään suomenlapinkoiran kuono.

Suomenlapinkoiriahan on hyvin erilaisia karvan pituus- ja määrävaihteluilla Ja taittokorvathan on slk:lla myös hyväksyttyjä. Muhunkaan ei turkin puolesta muhkupörröt iske tippaakaan. Tuolta voi kuvagallerioista katsella vähän ehkä erityyppisennäkköisiä slk:ta.

^Mä jo ehdinkin tarkistaa ton korva-asian ja katella kuvia just tolta sivulta. Onko taittokorvat sit harvinaisia suomenlapinkoiralla? Ku tuolla galleriassa en nähny yhtäkään taittokorvasta, enkä oo sellasiin törmänny livenäkään aikasemmin. Tuolla galleriassa ehkä eniten sen eilisen nartun tapainen oli vuoden 2009 narttujen nuortenluokan kolmonen, Liehkun Ailegas Beaivi. Tosi nätti ja siro narttu. Miten muuten toi turkkijuttu yleensä menee? Onko paimensukuset järjestäen noita lyhyempikarvasia? Ja miten noita pörrösimpiä koiria on alunperin alettu jalostamaan, onko niilläkin tullu sama tilanne ku esim. collieilla, et näyttelyissä on alettu suosimaan aina vaan karvasempia koiria? Noi paimensukuset on kyllä kauniita koiria.

Muoks. Googletin ton koiran ja oli sekin näköjään vanhemmiten muuttunu hiukan pörrösemmäks, mut tossa nuorten luokan kuvassa se on sen mun näkemän koiran kaltanen.

Ei taittokorvat harvinaisia ole, mutta en kyllä osaa heittää yhtään arviota määrästä. Usein niitä kuitenkin näkee. Paimensukuiset ovat yleensä tyypillisesti hillitymmällä turkilla, mutta myös virallisen linjan koirista löytyy paljon nätin turkin omaavia (ja mun puheissa se nätti tosiaan tarkoittaa sitä aika hillittyä turkkia). Paimensukuisiksihan slk:ssa lasketaan vaan täysin tietyistä kantakoirista polvetuvat koirat ja kaikki muut on niitä "muita", usein käytetään "virallisen linjan koiria" -nimitystä, kun ei parempaakaan oikeen ole. Virallisen linjan koirissahan taas monisa on kyllä hyvinkin vahvasti paimensukuisia takana, usein voi olla jopa liki täysin paimensukuisia, joten se selittää myös sitä ulkomuotovaihtelua runsaasti ei-paimensukuisisa. Minun omaan silmääni kauneimmat koirat löytyy yleensä joko paimensukuisista, tai pitkälti paimensukuistaustaisista virallisen linjan koirista, mutta koska makuja on monia, niin onneksi koiriakin löytyy tästä rodusta moneen lähtöön

Slk:la tuo linjajako ei ole näyttö-käyttöjako, vaan pohjaa muuhun. Jos tuosta slk:n linjajaon historiasta haluaa lisää lukea niin esim. täältä löytyy jonkinverran asiaa aiheesta (siinä vähän alempana, "ROTUKUVAN MUUTOS JA "VIRALLISEN" LAPINKOIRAN SYNTY " -kohdassa, joskin muuallakin) sekä täältä.

Tänään: "Onko toi mistä tullut toi rescue?"
Vastasin jotain, että tää ei ole rescue vaan ihan rotukoira vaan, mihin tulikin sitten, että onko toi sellanen laivakoira? Rodun kerrottuani ei ollut tädille aikaisemmin kelpie tuttu rotu, kysyi vielä uudestaankin, että mikä se olikaan. Mukava täti kyllä noin yleisesti.

Eli Valo on nyt ollut:
2 x schipperke
1 x labbis
1 x belgiristeytys
1 x rescue

Ja ihan yhdellä kädellä voi laskea ne, kun joku on tunnistanut kelpieksi. Yleensä Valo on sekarotuinen ja niitä veikkauksia on jo varmaan kahden käden verran.

"Onko se husky?"

"Ei."

"No onko siinä huskya?"

"Ei ole, tää on porokoira"

"Ai, eiks ne oo mustia? Ooksää ihan varma, ettei siinä oo huskya. On se nätti !"

...jaksaa naapurinsetä toistella kerta toisensa jälkeen.

Yleisin arvaus on sekarotuinen, ja ikäänsä vanhempana tuota pidetään usein.
Vaikuttaisko valkea naamataulu asiaan....

^^ Voi Valoa, hää on kasvanut hieman yli schipperkeurosten ihannekoosta kyllä jo!

Näiden karvattomien kanssa olen joutunut moniin melko mielenkiintoisiin keskusteluihin. Varsinkin joitakin vuosia sitten, kun olivat todella harvinaisia (nyt melkein kaikki tuntevat jo harjakoiran ja perunkarvattomiakin on jo jonkin verran, meksikolainen edelleen harvinainen).

Mulla oli aikoinaan kolmikuinen meksikolaispentu, jonka kanssa olin "lenkillä". Vastaan tuli keski-ikäinen nainen, joka ihasteli pentua ja kyseli rotua. Kun kerroin, että tämä on meksikonkarvatonkoira, ikää 3kk, niin hän toteisi "Sille ei ole sitten vielä turkki kasvanut" :D
Ja tämä siis ihan pokkana, ei ollut mikään vitsi.

Toinen saman koiran kanssa käynyt tapaus oli eräs mies, joka kysyi heti aluksi mitä rotuja koirassa on. Kerroin, että vain yhtä rotua. Hän oli tosi yllättänyt, koska koira on karvaton, mutta sillä on päässä ja hännässä karvaa. Sen karvan täytyy siis tulla joltain karvalliselta rodulta.

Samoin tuon karvallisin meksikolaisen kanssa on ollu monia hauskoja tilanteita..

Meillä taasen tulee yllättävän useinkin kiistelyä onko husky todella husky!
"Ei, ei se voi olla aito husky, eihän sillä ole sinisiä silmiäkään. kyllä sua on huijattu!"
" Ei se varmaan täysrotuinen ole kun noin korkea ja vähäkarvainen, nehän on sellainen karvakasoja"
"Oi, kylläpä sulla on kaunis laika!"
"Selväsi siinä on huskya, mitä muuta?"

Dogon kohdalla usein menee isot rodut vain sekaisin, esim amerikanbulldogin kanssa. Tosin löytyy niitä hauskoja erehdyksiä Doriksenkin kohdalla...

"Kyllä toi on valkoinen bokseri, kyllä mää tiedän, meillä on sellainen ollut ja se se on. Ei, se ei ole mikään dogo vaan bokseri!!" - tyttö 8v.

" Miten sä uskallat tuoda vasta synnyttäneen dalmiksen puistoon?" Kysyin siinä että mistä päättelee että on juuri synnyttänyt, siihen rouva että, sillähän on nännitkin sen näköiset!

"Onko tää sellainen dalmatialaisen esiaste?" - tytöt 9v.

^Dogoja monesti luullaan amerikanbulldogeiksi tai boksereiksi

Meidän tuota dogo neitiä on luultu:
kultainennoutaja, labbis, amerikanbulldog, bokseri, saksanseisoja, pitbull ja paras oli kun nainen tulee jackrusselin kanssa ja kysyy "onko tuo jackrusselin pentu?" Tara oli silloin pentu, mutta silti jo isompi kuin tuo jackrusseli joka naisella oli, ja vielä pennuksi luuli. Kyllä muuten huvitti

Edellistä sitä pittiä luultiin vaan siaksi.. Vaikka oli huomattavasti pienempi kuin tuo nykyinen.
Morosta ei ole tainnut tulla mitään kysymyksiä.

^ Siaksi?? No voi hyvää päivää sentään
Littoisissa muuten kulkee eräs herrasmies emakon kanssa, siinä voi sitten vertailuja tehdä, oma neiti-dogo jää painoltaan ja muutenkin kooltaan aivan kevyesti kakkoseksi! Luullaankohan sitä sitten usein koiraksi

Sarahia kirjoitti:

Suomenlapinkoiriahan on hyvin erilaisia karvan pituus- ja määrävaihteluilla Tuolta voi kuvagallerioista katsella vähän ehkä erityyppisennäkköisiä slk:ta.

Toisaalta ihmetyttää, että Suomessa näinkin suositussa rodussa tilanne ainakin ulkonäön osalta on kuin ei osattaisi päättää minkä näköinen sen suomenlapinkoiran kuuluisi olla. Näemmä menevän sellaisella "kaikki käy" -periaatteella. Tuossakin linkissä ainaki 1/3 näyttää ihan sekarotuisilta. Moni on kuin husky olisi ollut asialla.

^ Kai huomasit, että kuvat tuolla olivat Paimensukuisista lapinkoirista? Kyllä se ulkomuoto on paljon yhtenäisempi "ei-paimensukuisilla". Harvemmin ps:t näyttelyissä pärjääkään, vaikka ovatkin kaikki ihan mielettömän kauniita.

^^Itse henkilökohtaisesti pidän erittäin hyvänä asiana, että ulkomuodon perusteella ei tehdä suurta karsintaa rotua jalostaessa ja sehän toki tekee sen, että ulkomuodollinen vaihtelu on runsasta. Suomenlapinkoirilla on myös likipitäen kaikki värit sallittuja, sekä myös tosiaan ne pystyt- ja taittokorvat. Geenipohja ei kapene, kun voidaan katsoa enemmän muita asioita, kuin tiettyä väriä, korvien asentoa tai turkin tuuheutta.

^No nimen omaan näin! Mä en ymmärrä, miksi missään rodussa väri, korvien asento tai muu niin mitätön seikka on tärkeä! Jopa niin tärkeä, että vaikka koiralla olisi korvien välissä puutteita, mutta ulkomuoto kaunis, se kelpaa jalostukseen.

Meidän kunnan eläinlääkäri epäili Rapessa olevan lapinkoiraa. Kun kerroin siinä olevan karjalan karhukoiraa, niin kommentti oli: "Ne ne sitten vasta voivat olla aika kovapäisiä. Onko tää vihanen?" Ja sen jälkeen ei eläinlääkäri enää koiraan koskenut.

^Hah, tuli tosta niin elävästi mieleen, et pakko jakaa vaik onki heppajuttu... :D
Meillä oli tallissa just ja just ponirajan ylittävä herrasmies-suokkiori, siis erittäin hyväkäytöksinen ja kaikin puolin mukava tapaus.
Yksi vkl se sai ähkyoireita, ja soitettiin naapurikunnan päivystäjä paikalle. Olis lykännyt kipupiikin, ja olikin jo karsinassa sitä taputtelemassa ja kattelemassa, kun tuli puheeksi mikä hevonen se on.
Oletus ilmesesti oli, että se oli poniruuna, koskas kun asian todellinen laita valkeni, niin päivystävä suurinpiirtein kiipes ulos karsinasta - meni ihan silminnähden paniikkiin Ja hevonen tietty hermostu ja. Lopputulos oli, että tallinpitäjä iski piikin ja päivystävä seiso tallinovella naama valkosena jakelemassa ohjeita miten "vaarallisia suomenhevosoreja" kuuluu käsitellä.
Joo.
Onneks ei tarvittu hänen palvelujaan toiste.

Matonen kirjoitti:

Littoisissa muuten kulkee eräs herrasmies emakon kanssa, siinä voi sitten vertailuja tehdä, oma neiti-dogo jää painoltaan ja muutenkin kooltaan aivan kevyesti kakkoseksi! Luullaankohan sitä sitten usein koiraksi

Mun poni ainakin tiesi, ettei kyse ole koirasta, koska koiria tuo ei pelkää. Poni oli sitä mieltä, että on niin epäilyttävä tapaus, että voisi häipyä paikalta.