Koirat.com

Sarahia kirjoitti:

^^Itse henkilökohtaisesti pidän erittäin hyvänä asiana, että ulkomuodon perusteella ei tehdä suurta karsintaa rotua jalostaessa ja sehän toki tekee sen, että ulkomuodollinen vaihtelu on runsasta. Suomenlapinkoirilla on myös likipitäen kaikki värit sallittuja, sekä myös tosiaan ne pystyt- ja taittokorvat. Geenipohja ei kapene, kun voidaan katsoa enemmän muita asioita, kuin tiettyä väriä, korvien asentoa tai turkin tuuheutta.

Tuolla periaatteella pitäisi sitten suosia sekarotuisia koiria. Kai rodun yksi perusperiaatteista sentään on, että yksilöt ovat kyseiseen rotuun tunnistettavia. Olen nähnyt ainakin husky-islanninlammaskoiramixin, euraasier-suomenpystykorvamixin ja sheltti-corgi/suomenpystykorva-karjalankarhukoiramixin, jotka olivat kaikki erinäköisiä, mutta menisivät "heittämällä" tuohon "paimensukuisten" lapinkoirien joukkoon!

^Minulla, sekä useilla lappalaiskoiraharrastajilla ei ole sekarotuisuutta vastaan sinällään mitään, mikäli sekarotuisia kasvatettaisiin terveyttä pitemmälle tuntien. Rotukoira eroaa sekarotuisesta siltä osin, että suvut ovat pitkälle tunnettuja sekä niistä on tietoa. Erityisesti terveystietoa, jonka avulla jalostusta pystyy paremmin suunnittelemaan, eikä homma ole täysin arpapeliä, kuten yleensä sekarotuisten kanssa. Tiedäthän muuten myös, että lappaalaiskoirien rotukirjat ovat monesta rodusta poiketen edelleen avoimet ja rotuunottoja tehdään yhä. Tämä myös osaltaan toki tekee rotua myös ulkoisesti epäyhtenäisemmäksi, mutta tuo sitä moneen rotuun kaivattua uutta verta kantaan.

Minun MVA lapinporokoiraani luullaan usein huskyksi. Tekeekö se huskyista sekarotuisen tai lapinporokoirien näköisiä, mikäli muotovalion arvon saavuttanutta, toisen rotuista koiraa tähän rotuun kuuluvaksi luullaan?

^^Sulla ei kyllä kanssa ole ikinä muuta kuin valitettavaa.

Jos hiukan vaihtelee turkin pituus tai runsaus ja korvat ovat joko pystyt tai taittokorvat, se ei vielä tarkoita, etteikö rodun ulkomuodossa olisi yhtenäisyyttä. Ja ei pidä unohtaa sitä tärkeintä, jalostusperusteena on aikanaan ollut ennen kaikkea käyttöominaisuudet ja moni porokoiranomistaja niitä yhä vaalii. Koirien pitää olla terverakenteisia, turkkien säänkestäviä ja koirien tulee sopia käyttötarkoitukseensa - paimennukseen. Jos nuo ominaisuudet täyttyvät, sillä ei ole merkitystä, minkä värinen kyseinen koira on, onko sillä tietynlainen housukarvoitus vai ei ja onko korvat pystyssä vai taittuneet. Rekikoira- ja metsästyspystykorvaristeytykset eivät aja samaa asiaa, joten on turha nillittää siitä, että joku niistä voisi ulkomuodollisesti osua ulkomuodoltaan hiukan vaihtelevaan rotutyyppiin.

muoks. Väkä lisää.

^Mitä valittamista se on, jos kritisoi tällaista "kaikki käy" -"rodunjalostusta"? Kyllä täällä suhtaudutaan kriittisesti turhempiinkin asioihin!

^&^^ Kaikki muut suomalaiset ja pohjoismaalaiset pystykorvat ovat rotuunsa tunnistettavissa. Kuten rodut ylipäätään. Tärkein kriteeri koiran ulkomuotoarvostelussa on ehdottomasti rodunomaisuus-käsite, kaikki muu tulee tämän jälkeen. Miten voidaan yleensäkään määritellä tällaisen kaikki käy -rodun rodunomaisuus?

Kaiketi pitäisi tehdä niin, että hyväksyttäisiin rotutyypilliseksi jompi kumpi tyypeistä ja sen jälkeen jako kahteen kuten greyhoundeissa, jotkut valitsevat näyttelyttämisen ja toiset eivät mene lähellekään näyttelyitä!

Lapissa työskennellessäni olin monissa poronerotuksissa ja sain niissä kuvan, että kyllä se rotuunottaminen oli aika heppoisissa kantimissa.

Käsittääkseni jackrusselien ja valkoistenpaimenkoirien rotukirjat ovat myös auki, mutta rotuun tulevat tunnistaa rotuunsa kuuluviksi.

Eipä niitä huskyjä ja vaikkapa euraasiereita arvostellakaan samana rotuna, eikä haeta sitä yhteistä rodunomaisuutta!

Ja esimerkiksi whippeteillä värit saavat olla mitkä tahansa ja miten tahansa asettuneet, mutta kyllä ne silti whippeteiksi tunnistaa.

Aberkios kirjoitti:

^&^^ Kaikki muut suomalaiset ja pohjoismaalaiset pystykorvat ovat rotuunsa tunnistettavissa. Kuten rodut ylipäätään. Tärkein kriteeri koiran ulkomuotoarvostelussa on ehdottomasti rodunomaisuus-käsite, kaikki muu tulee tämän jälkeen. Miten voidaan yleensäkään määritellä tällaisen kaikki käy -rodun rodunomaisuus?

Itseasiassa lapinporokoiralla myös avoimien rotukirjojensa myötä on huomattavia eroja tyypissä yksilöittäin. Toki aina pitemmällä aikavälillä nämä erot tasoittuvat kun samantyyppisiä koiria käytetään jalostukseen. Samoin on suomenlapinkoirilla. Suomenlapinkoirissakaan ei "kaikki käy", vaan yleinen tyyppi on kyllä havaittavissa, mutta suhteellisen vähän aikaa rotukirjoissa ollessa rodussa, jolla on yhä avoin rotukirja ja suhteellisen salliva rotumääritelmä löytyy paljon variaatiota yksilöittäin.

Aberkios kirjoitti:

Kaiketi pitäisi tehdä niin, että hyväksyttäisiin rotutyypilliseksi jompi kumpi tyypeistä ja sen jälkeen jako kahteen kuten greyhoundeissa, jotkut valitsevat näyttelyttämisen ja toiset eivät mene lähellekään näyttelyitä!

Tämä ei olisi kannatettava asia ihan jo siitä syystä, että geenipooli pienenisi tätä kautta, mikäli linjoja ei voisi käyttää ristiin. Tällä hetkellähän kaikki suomenlapinkoirat ovat linjastaan huolimatta samaa rotua ja on ihan kasvattajan päätettävissä oleva asia käyttääkö tiettyä linjaa, vai molempia jalostuksessaan. Linjojen totaalinen erottaminen johtaisi vaan pienempiin geenipooleihin, kun linjoja ei voisi enää helpolla sekoittaa.

Aberkios kirjoitti:

Eipä niitä huskyjä ja vaikkapa euraasiereita arvostellakaan samana rotuna, eikä haeta sitä yhteistä rodunomaisuutta!

Ohitit kysymykseni. En kysynyt siitä minä rotuna mitäkin arvostellaan, vaan siitä, että kun ihmisten mielestä MVA-lapinporokoira näyttää huskylta niin missä on vika? Sinun mielestäsi suomenlapinkoirat näyttävät ilmeisesti suhteellisen yleisesti sekarotuisilta, etkä tunnista niitä rotuisikseen. Sinun mielestäsi vika on rodussa, eikä katsojassa. Onko huskeissa vika, jos MVA lapinporokoira on ihmisten arvauksissa jatkuvasti husky.

Suuri osa paimensukuisista ei muuten saa hylättyä tai tyydyttävää näyttelyistä, eli tuomari tunnistaa ne rotuisekseen.

jannie, heh, oli kyllä huvittavaa huomata miten ihmisen (vielä eläinlääkärin!) käytös voi muuttua niin hetkessä! Enkä siis edes väittänyt sen olevan vihainen.

Aberkios kirjoitti:

^Mitä valittamista se on, jos kritisoi tällaista "kaikki käy" -"rodunjalostusta"? Kyllä täällä suhtaudutaan kriittisesti turhempiinkin asioihin!

Kunhan nyt sun kirjoitukset on jäänyt mieleen sellaisina, että usein pyörittelet silmiäsi sille, mitä muut tekevät.

Ja koska mä en pidä ulkomuotojalostusta mitenkään ylivertaisena jalostusmittarina ja lappalaiskoirat kuitenkin selkeästi ovat kumpikin kotimainen rotu omaa tyyppiään ja selkeästi omiksi roduikseen erotettavia, niin miksi takertua siihen, että rotumääritelmä on väljä. Etenkin kun se kohta mihin puutuit, on nimenomaan värin ja korvien asennon vaihtelu, joiden ilmiasu on ihan se ja sama koiran tärkeämpien ominaisuuksien, kuten esimerkiksi se turkinlaatu (että tarkenee eikä turkkia ole liikaa tai vääränlaatuista, jolloin lumi tarraisi kiinni) tai paimennuskyky.

maddy kirjoitti:

Kunhan nyt sun kirjoitukset on jäänyt mieleen sellaisina, että usein pyörittelet silmiäsi sille, mitä muut tekevät.

Tässä kirjoituksessa ei pyöritelty silmiä sen enempää kuin mitään muutakaan, siinä ei mitään myöskään valitettu. Siksi kyseinen kommentti vaikutti yksinkertaisesti sanottuna tyhmältä!

Aberkios kirjoitti:

Tuolla periaatteella pitäisi sitten suosia sekarotuisia koiria. Kai rodun yksi perusperiaatteista sentään on, että yksilöt ovat kyseiseen rotuun tunnistettavia. Olen nähnyt ainakin husky-islanninlammaskoiramixin, euraasier-suomenpystykorvamixin ja sheltti-corgi/suomenpystykorva-karjalankarhukoiramixin, jotka olivat kaikki erinäköisiä, mutta menisivät "heittämällä" tuohon "paimensukuisten" lapinkoirien joukkoon!

Aberkios kirjoitti:

Mitä valittamista se on, jos kritisoi tällaista "kaikki käy" -"rodunjalostusta"? Kyllä täällä suhtaudutaan kriittisesti turhempiinkin asioihin!

No mutta ovat nämäkin kommentit suhteellisen typeriä. Tarkoitushakuista provosointia vain, kun kukaan ei ole todennut, että "kaikki käy". Jos on sitä mieltä, että jalostuksessa tyyppivaihtelu on suotavaa, jotta geenipooli pysyisi laajana ja painopiste pysyisi käyttöominaisuuksissa, ei samalla totea "sekarotuiset kunniaan".

Oletko tosiaan niin perehtynyt myös lappalaisrotuihin, että tietämyksesi ja silmäsi riittäisi asiantuntijaksi rotuunottoihin? On hassua, että tässä kohtaa rotu saa syyt niskoilleen, kun yleensä se on hölmö kanssaihminen, joka ei vain tunnista rotua.

Lappilaiset poronomistajat "paransivat" omaa poronpaimenena käytettyä koiraansa, joka ennen tätä "parantelua" oli tyypiltään melko yhtenäinen. Tähän poropaimenkoiraan sekoitettiin monia paimenrotuja maailmalta, jopa saksanpaimenkoiraa. Tämä johti nopeasti sekä käyttöominaisuuksien että rotutyypin häviämiseen.

Uutta, puhtaasti lappilaiseen kantaan pohjautuvaa poronpaimenkantaa pyrittiin saamaan aikkaan ensisijaisesti paimennuskäyttöä silmälläpitäen. Myöhemmin mukaan tuli pyrkimys virallisen rodun luomiseen. Poropaimenkoiria oli sekä pitkä- että lyhytkarvaisina. Ensiksi virallisen aseman sai lapinporokoira, jonka perustyyppi oli suorakaiteen muotoinen ja melko lyhytkarvainen koira.

Pentuesiiin syntyi kuitenkin pitkäkarvaisia ja puolipitkäkarvaisia pentuja. Rodusta erotettiin pitkäkarvainen lapinkoiraksi nimetty rotu, joka pohjautui pitkälti menesjärveläiseen kantaan. Tälle tyypille oli ominaista lähes neliömäinen rakenne sekä pitkä karva, jossa tyypillistä olivat kellertävät tai ruskeat merkit, sekä merkit silmien yläpuolella.

Muut tyypit jäivät jalostuksen ulkopuolelle, mikä herätti "pahaa verta". Pitkälti siksi, että tämä tyypittely koettiin osin ulkopuolelta tulevana ohjailuna ja "akateemisena" rodunjalostuksena. Tämän menesjärveläisen rinnalle eräät kasvattajat nostivat ns. paimensukuisten kasvattamisen. Tunnetuimpana näistä Peski-kennel. Todettakoon, että nämä "paimensukuiset" eivät ole sen paimensukuisempia kuin menesjärveläinen kanta, kyseessä on ainoastaan oivallisesti keksitty nimitys sekä hyvä markkinointikyky.

Rodulle on hyväksytty sekä pystyt että taittokorvat. Töpöhäntää ei sitävastoin hyväksytä, vaikka se on melko yleisenä joissakin linjoissa, mm. tietyssä hämeenkyröläisessä pentutehtaassa näitä töpöhäntiä syntyy käsittääkseni edelleen melko säännöllisesti. Töpöhäntäisyys ei myöskään haittaisi rodun käyttöominaisuuksia.

Mitä taas tuohon rotuun ottamiseen tulee, niin ainakin Lapissa siihen on monin paikoin suhtauduttu vitsinä. Joskus eläinlääkärin kanssa poroaidalle mennessämme jouduimme keskelle naurunremakkaa, ihmettelyymme vastattiin, että "Iiskan koira otettiin rotuun". Itse Iiska totesi "ihan v***uillessaan vieneensä koiran rotuunottotilaisuuteen. Lapissa yleisimpiä ilon aiheita on "etelän vareksien" pössöttäminen. Poromiehet eivät tarvitse paimenkoirien puhdasrotuisuutta mihinkään, he ottavat hyväksi tiedetyn porokoiran pennun, jos tarvitsevat ulkopuolelta koiran, muutoin kasvattavat omaa linjaansa. Paimenina käytetään uroskoiria, narttuja tarvitaan ainoastaan pentujen teettämiseen.

Ihmettelin eläinlääkärille, että mitä hauskaa siinä rotuunottojutussa oli. Hän totesi, että eipä taida Iiska tietää koirastaan muuta kuin mikä sen emä on, kaikki muu on hämärän peitossa. Hän kertoi, että viime hoitokäynnilläkin talon piha oli täynnä koiria. Isäntä oli toista viikkoa vasan merkinnässä ja emäntä karjan hoitajana kotona. Talon narttukoira oli kiimassa, mutta tavan mukaan ulkona. Isäntä oli käskenyt katsomaan koiran perään, mutta emäntä oli todennut eäinlääkärille, ettei tässä koiravahdiksi kerkeä, on omiakin hommia.

Eläinlääkäri valisti minua paikallisesta koiranjalostuksesta. Kun tulee pentuja, niin nartut tapetaan mikäli ei ole tarvetta nartulle lähitulevaisuudessa. Uroksista sitten silmämääräisesti katsotaan, mitkä saattaisivat olla jonkin paikallisen uroskoiran jälkeläisiä, ne säästetään. Jos jokin pentu myöhemmin alkaa muistuttaa liiaksi vaikka setteriä, niin se tapetaan. Jäljelle jäävistä katsotaan onko niillä elkeitä paimenen suuntaan, jos ei, ne tapetaan.

Poropaimenten kasvatus perustuu omaan kantaan sekä vaihdantaan melko suppeassa piirissä. Vaikka koirat olisivatkin pelkästään poropaimenten jälkeläisiä, ne ovat monasti sukusiitetympiä kuin ne joiden geenipohjan laajentamiseksi niitä rotuun otetaan. Tai ainakin on otettu, en tiedä tehdäänkö nykyisin polveutumistutkimuksia, ja kuinka laajasti tehdään, jos tehdään.

En oikein ymmärrä tuota husky-juttua, ei kai se nyt huskyjen vika ole jos jokin muun rodun edustaja muistuttaa enemmän huskyä kuin omaa rotuaan. Tiedän joitakin ruskeita lapinkoiria, joita luullaan eurasiereiksi, kun lapinkoira on heidän mielissään se kolmivärinen "nelisilmäinen". Samoin valkoisen koiran, jota luullaan samojediksi. Mutta ei minulle tulisi mieleen ihmetellä, mitä vikaa samojedeissa tai eurasiereissa on kun lapinkoiraa luullaan niiden rotuisiksi.

Jos tuomari palkitsee koiran, joka ei vastaa rotutyyppiä, hän tekee virheen, näin yksinkertaista se on. Se kun mielestäni on selvää, että molemmat tyypit eivät voi olla rodunomaista tyyppiä. Ei ole minkäänlaista rotutyyppiä vastaan, nämä paimensukuisiksi sanotut ovat ihan nättejä koiria, ja varmasti käytön kannalta kannatettavia karvanlaadun ja rakenteen osalta. Sama tosin pätee hyvin moniin sekarotuisiinkin. Toinen juttu sitten on, että tällä käyttöarvolla, kuten edellä totesin, ei ole juurikaan merkitystä, sillä poron, tai minkään muunkaan, paimeneksi lapinkoira tuskin päätyy.

maddy kirjoitti:

Etenkin kun se kohta mihin puutuit, on nimenomaan värin ja korvien asennon vaihtelu, joiden ilmiasu on ihan se ja sama koiran tärkeämpien ominaisuuksien, kuten esimerkiksi se turkinlaatu tai paimennuskyky.

Unohtuipa tärkein asia vallan tyystin tuosta kommentistani.
No voi hellanlettas sentään (!) missä kohtaa olen puuttunut värin tai korvien asennon vaihteluun? Olen hyvin tietoinen, että rodussa sallitaan sekä pystyt että taittokorvat, samoin kaikki värit. Sinä itse olet näitä seikkoja vatvonut, en minä. Olen puhunut rodunomaisuudesta, ja jos nuo kerran ovat rotumääritelmässä hyväksyttyjä asioita, niin eiväthän ne silloin voi sotia rodunoamisuutta vastaan. Tuo nyt pitäisi olla itsestään selvää! Ehkä pitäisi lukea kirjoitukset ennen kuin lähtee niitä kommentoimaan! Ja tähän passaa se silmien pyörityskin just eikä melkein!

BaeLiana kirjoitti:


No mutta ovat nämäkin kommentit suhteellisen typeriä. Tarkoitushakuista provosointia vain, kun kukaan ei ole todennut, että "kaikki käy". Jos on sitä mieltä, että jalostuksessa tyyppivaihtelu on suotavaa, jotta geenipooli pysyisi laajana ja painopiste pysyisi käyttöominaisuuksissa, ei samalla totea "sekarotuiset kunniaan".

On hassua, että tässä kohtaa rotu saa syyt niskoilleen, kun yleensä se on hölmö kanssaihminen, joka ei vain tunnista rotua.

Vai niin; että "suhteellisen typeriä". ^ Tuo kommentti taas oli suhteettoman typerä! Ei ollut provosointia, ei tarkoitushakuista, eikä muutakaan. Pitääkö tällä palstalla jonkun ensin "esikommentoida", jotta asioista saa olla jotain mieltä? En ole missään väittänytkään, että joku olisi todennut "että kaikki käy", mutta onhan minulla silmät päässäni. Olen nähnyt paljon kyseisten koirien kuvia ja nähnyt rodun yksilöitä näyttelyissä. Näihin pohjautuu kyseinen arvioni.

Miten kanssaihmisestä tekee hölmön se, että tämä ei tunnista johonkin rotuun kuuluvaksi koiraa, joka muistuttaa enemmän jotakin toista rotua kuin "omaansa"?

Peräkkäiset viestit yhdistetty.
Jaijah

^
Oliko tuo historiikki nyt vastaus mun kysymykseen vai mihin? Surimman osan noista tiedoista varmaan kukin voi hakea, jos kiinnostaa. Mä en ainakaan saanut vastausta siihen kysymykseen, onko tietotaitoa määrittää, olisiko jostain koirasta lappalaisrodun edustajaksi. Tämä kiinnostus siis heräsi ihan vain tuon kommentin perusteella, kun väitit, että tämä ja tuo sekoitus näytti täysin paimensukuiselta lapinkoiralta.

Mä en nyt edelleenkään ymmärrä, miksei rodussa voi olla tyyppivariaatioa. Kun puhutaan esimerkiksi lapinkoirista, niin lapinkoirilta ovat kaikki vastaan tulleet näyttäneet, vaikkeivät olekaan olleet täysin samannäköisiä. Toisella on lyhyempää karvaa, toisella pidempää. Kokoerojakin on. Miksi pitäisi erottaa linjat toisistaan, jos niitä kuitenkin voi sekoittaa toisiinsa? Eikö silloin ole kyse samasta rodusta? Vai oletko sitä mieltä, että parempi, kun erotettaisiin kokonaan?

Aberkios kirjoitti:

Ei ole minkäänlaista rotutyyppiä vastaan, nämä paimensukuisiksi sanotut ovat ihan nättejä koiria, ja varmasti käytön kannalta kannatettavia karvanlaadun ja rakenteen osalta. Sama tosin pätee hyvin moniin sekarotuisiinkin. Toinen juttu sitten on, että tällä käyttöarvolla, kuten edellä totesin, ei ole juurikaan merkitystä, sillä poron, tai minkään muunkaan, paimeneksi lapinkoira tuskin päätyy.

Kaikkien rotujen jalostamisessa pitäisi siis luopua siitä ajatuksesta, että sen pitäisi sopeutua alkuperäiseen hommaansa, jollei se siinä käytössä tule olemaan? Jos lapinkoira, tyyppivaihtelunsakin kanssa, on juuri sopiva koira monelle, kun siinä on pyritty säilyttämään niitä alkuperäisiä (tai alkuperäisinä pidettyjä) ominaisuuksia, eikö niiden säilyttämiseen kannata pyrkiä myös jatkossa. Käyttöarvoa lemmikillä ei ehkä paimenkoiramielessä ole, mutta se valmius paimennukseen on mahdollisesti juuri se yksi tärkeä omainaisuus, joka tekee lapinkoirasta niin miellyttävän koiran monen mielestä.

Onko avoin rotu tosiaan yhtä kuin sekarotuinen mielestäsi?

Aberkios voisi nyt hengittää muutaman kerran oikein syvään ja rauhoittua. Ei kaikesta tarvitse suuttua ja ruveta meuhkaamaan, etenkään aikuistenpalstalla.

muoks. typo

Aberkios kirjoitti:

En ole missään väittänytkään, että joku olisi todennut "että kaikki käy", mutta onhan minulla silmät päässäni. Olen nähnyt paljon kyseisten koirien kuvia ja nähnyt rodun yksilöitä näyttelyissä. Näihin pohjautuu kyseinen arvioni.

Kyllähän tuo oli suora viittaus Sarahian kommenttiin tyyppivariaatiosta. Edelleenkään avoin rotu ei tarkoita samaa kuin "kaikki käy". Mielestäni tarpeetonta kärjistämistä, kun lappalaisrotujenkaan kohdalla kyse ei ole tästä.

Aberkios kirjoitti:

Miten kanssaihmisestä tekee hölmön se, että tämä ei tunnista johonkin rotuun kuuluvaksi koiraa, joka muistuttaa enemmän jotakin toista rotua kuin "omaansa"?

Niin, viittasin siihen, miten tässäkin topikissa ollaan huvittuneita siitä, kuinka hölmöt ihmiset eivät tunnista rotuja, vaikka ne omasta mielestä olisivatkin ihan selvästi erotettavia. Mun mielestä on siis hölmöä olettaa, että koira ei näyttäisi rotunsa edustajalta, vaikka joku ihminen ei sitä tunnistaisikaan. Tähän liittyi tuo kiinnostukseni sun asiantuntijuudesta lapinkoirien suhteen. Oletko niin asiantuntija, että voit väittää, etteivät lapinkoirat olisi tunnistettavia, vaikka monet lappalaiskoiraharrastajat ne tunnistaisivatkin ihan helposti?

Kommentoinpa Vaniksen väliintuloa kaiken uhallakin.

Ei siis ole aihetta kommentoida sittenkään vaikka kirjoitustani kommentoidaan määritteillä "suhteellisen typeriä" tai "tarkoitushakuista provosointia", tai kuten toisessa tapauksessa; ryhdytään vääntämään omia sepustuksia minun mielipiteikseni, jotta päästään hyökkäämään niitä vastaan muka minun mielipiteinäni! Ja minä sitten olen ainoa, jonka pitäisi "rauhoittua", niinkö? Jassoo, hyvä tietää tämäkin!

Mielipiteensä saa ilmaista ihan jokainen, mutta sinä olet toistaiseksi ainoa joka uhkuu tuollaista angstista raivoa. Ihan oikeasti, yritä nyt hyvä ihminen rahoittua. Kyllä erimielisyyksiä pitäisi pystyä käsittelemään ilman moista tunnekuohua. Ei ole ihan niin vakava asia tämäkään.

Olenpahan minäkin nähnyt, millaisia angstisia purkauksia "yllekirjoittanutkin" saa aikaan tuolla "purkautumisosastossa", ja ihan lillukanvarsiaiheista, mutta niissä keisseissä "kaikki on aina muitten syytä". Esimerkkinä vaikkapa se raivoa uhkuva myöhästymiskeissi, jota sittemmin paikkailit, ettei kaikki "angstinen raivo" löisi ihan silmille. Sinulle nyt vaan ei näytä löytyvän ketään hillitsijää!
-----------------------------------------------
Minä puolestani en ole koskaan tykännyt aiheettomista syytöksistä. Minun mielestäni niistä on aihetta suutahtaakin! Ei ole asiallista, että jos toisten mielipiteet eivät miellytä, niin ne leimataan typeriksi. Niin ikään en katso asialliseksi, että tarkoitusperät leimataan vain leimaamisen ilosta, vaikkapa nyt tarkoitushakuiseksi provosoinniksi. Tai kun joku kiihottuu omista kirjoituksistaan niin paljon, ettei kiihkossaan enää muista niitä omikseen, vaan syyttää niistä muita! Tziisus!

Aikuisen ihmisen pitää hyväksyä se, että kaikki eivät ole kanssasi samaa mieltä, ilman että ryhdytään herjaamaan, nonseleeraamaan tai nimittelemään! Että siltä pohjalta!

Aberkios kirjoitti:

Tässä kirjoituksessa ei pyöritelty silmiä sen enempää kuin mitään muutakaan, siinä ei mitään myöskään valitettu. Siksi kyseinen kommentti vaikutti yksinkertaisesti sanottuna tyhmältä!

Mun sanavalinta "typerä" oli ihan vastine tälle, koska tuo oli mielestäni täysin samaa tasoa.

Aberkios kirjoitti:

ryhdytään vääntämään omia sepustuksia minun mielipiteikseni

Edelleenkin mä olen sitä mieltä, että samalla tavalla sä tuolla väität tietäväsi, miten lappalaiskoiraihmiset haluavat rotua jalostaa, vaikkei edes rotumääritelmä anna myöden tuolle "kaikki käy". Mä melkein uskallaan väittää, että kukaan porokoira- tai lapinkoiraihminen ei ole sitä mieltä, että rotuun voitaisi otta ihan mitä vaan. Lapinkoirat eivät myöskään ole mikään sekalainen joukkio, joita ei voi mitenkään toisiinsa yhdistää ulkonäöllisesti, vaikka ne eivät olekaan täysin samasta puusta veistettyjä. Siksi sun kommenttisi vaikutti yksinkertaisesti turhalta kärjistämiseltä ja provosoinnilta. Tämä nyt ei ole sitten ilmeisesti sama asia kuin oma kommenttisi maddylle?

muoks. kirjoitusvirheitä

Miten mä en ole huomannut tässä keskustelussa "angstista raivoa" tai liiemmin meuhkaamistakaan? Jotain menny näköjään ohi.

Elämä kävisi aika tylsäksi jos kaikki olisi aina samaa mieltä

Aberkios kirjoitti:

Olenpahan minäkin nähnyt, millaisia angstisia purkauksia "yllekirjoittanutkin" saa aikaan tuolla "purkautumisosastossa", ja ihan lillukanvarsiaiheista, mutta niissä keisseissä "kaikki on aina muitten syytä". Esimerkkinä vaikkapa se raivoa uhkuva myöhästymiskeissi, jota sittemmin paikkailit, ettei kaikki "angstinen raivo" löisi ihan silmille. Sinulle nyt vaan ei näytä löytyvän ketään hillitsijää!
-----------------------------------------------
Minä puolestani en ole koskaan tykännyt aiheettomista syytöksistä. Minun mielestäni niistä on aihetta suutahtaakin! Ei ole asiallista, että jos toisten mielipiteet eivät miellytä, niin ne leimataan typeriksi. Niin ikään en katso asialliseksi, että tarkoitusperät leimataan vain leimaamisen ilosta, vaikkapa nyt tarkoitushakuiseksi provosoinniksi. Tai kun joku kiihottuu omista kirjoituksistaan niin paljon, ettei kiihkossaan enää muista niitä omikseen, vaan syyttää niistä muita! Tziisus!

Aikuisen ihmisen pitää hyväksyä se, että kaikki eivät ole kanssasi samaa mieltä, ilman että ryhdytään herjaamaan, nonseleeraamaan tai nimittelemään! Että siltä pohjalta!

Mistähän sä nyt mahdat puhua? Tarkenna ihmeessä.
Oli miten oli, ei ole ensimmäinen kerta kun sulla tuo verenpaine alkaa kohota ihan mitättömästä syystä, joten katsoin tarpeelliseksi rauhoitella tilannetta ennen kuin räjähtää. Nähtävästi vaikutus oli päinvastainen.