Koirat.com

Juurikin niin. Aina sitä ajattelee, ettei se osu omalle kohdalle, mutta kuinkas sitten kävikään??

Olen nyt sairaslomalla kyseisen asian takia. Ahdistaa ja itkettää vieläkin paljon.. =( Päin näköä ollaan niin ystävä ja iloisia. Sitten mennään puhumaan asioista (siis mun tekemistä asioista, jotka eivät ole edes totta) luottamusnaiselle. Olin siis ns puhuttelussa ja mulla ei ollut edes aavistustakaan mistä olin menossa juttelemaan.. Kysyin vain, että miksei tällaisesta asiasta ole sanottu suoraan mulle. Kuulemma eivät uskalla. Mitä mä tekisin työkaverille jos se tulis sanomaan, että mulla joku ärsyttävä tapa? Varmaan söisin sen?!

Ajojahti on siis alkanut. Tuntuu, että mut halutaan savustaa pihalle sieltä ja kun ei muuta keksitä, niin sitten otetaan kaikki mun sanomiset ja tekemiset siellä esille. Ihan kuin muutkaan eivät olis koskaan sanoneet mitään. Ja kun kyse on jostain pikkujutuista, joita ei voida sanoa suoraan!!!!!

Nyt sitten mietin pääni puhki, että kuka siellä puhuu pahaa selän takana ja kehen voisin luottaa?? Meni usko kyllä ihmisiin sekä pomoihin.. Ei oikein motivoi palata takaisin..

Onneks on kotosalla kaksi ihanaa koiraa ja poika. Taidan ottaa koirat ja lähteä metsään puhdistamaan päätä, taas vaihteeks.. =(

Nojoo toi on tosi kurjaa. Ite ku olin yhdessä paikassa töissä niin kaikki akat (tai no jotkkut niistä) puhui MULLE seläntakana kaikkee paskaa joistaki tyypeistä siellä. Itte olin että hohhoijaa joo joo=D Mä en ollu siis kenenkään ns puolella! Ihan ihme ku aikuiset akat on tollasia. Ties vaikka olis keskenään puhunut mustakin jotain paskaa? =P

Joo, on tullut törmättyä tällaiseen ilmiöön, että päin naamaa ei kehdata sanoa, mutta ei olla mitään kovin ystävällisiäkään. Mutta auta armias, kun henkilö x ei ole paikalla, niin johan alkaa panetteleminen ja paskan jauhaminen. Olen varmasti itsekin joutunut eräiden nimeltä mainitsemattomien henkilöiden haukkumisen kohteeksi, kun en ole ollut itse paikalla. Niin usein sai kuunnella heidän ei niin kivoja juttujaan muistakin. Lapsellista ja typerää.

Onkohan aikuisten kesken kiusaaminen enemmän tuollaista selän takana tapahtuvaa... Nuorempana sentään sanottiin asiat päin naamaa, toki silloinkin ison kannustusjoukon kanssa, ei ikinä yksin.

Ei ole missään nimessä kohdistettu aloittajan ongelmaan, vaan aiheeseen yleensä: missä menee raja, milloin paskanjauhannasta tulee työpaikkakiusaamista? Koska mun mielestä on ihan normaalia, että työpaikoilla puhutaan paskaa ja puhutaan selän takana. Näin toimivat myös ne henkilöt, jotka ovat eniten uhoamassa "*jos sulla on jotain sanottavaa niin sano päin naamaa". Välillä tuntuu että nuo ihmiset jopa jauhavat eniten seläntakana. Ja kai se on ihan luonnollista, että ihmiset puhuvat. Ja etenkin isoilla työpaikoilla kaikki ei voi mitenkään tykätä kaikista. Toimeen pitäisi kuitenkin tulla, eikä sitä toimeentuloa helpota, jos paskaa jauhetaan mahdottomia määriä. Onko siinä sitten se raja? Että kun toisistaan tykkäämättömien henkilöiden kohdalla paskanjauhanta ylittää sietämättömyyden rajan, niin silloin se muuttuu työpaikkakiusaamiseksi?

Työpaikalla pitää ehdottomasti osata käyttäytyä ammattimaisesti. Siitä saa palkkaakin, ei siellä olla huvin vuoksi ja käyttäydytä miten tykätään. Mun mielestä mikään **skanjauhanta ei sovi työpaikalle todellakaan! Jos on sanottavaa työn tuloksesta tai muusta, niin sitten puhutaan siitä. Siis negatiivista sanottavaa voi kyllä olla, mutta sillon jos puhutaan toisesta työntekijästä sen selän takana, niin... noh, peiliin kannattaa katsoa.
Esimerkkejä omasta työpaikasta (entisestä vuosien takaa). Joku saattoi "esittää" toista työntekijää, sillä lailla naureskellen matkia toisen ääntä ja käytöstä. Mun mielestä se on jo aivan liian törkeetä käytöstä. Mitä sitten jos sen tapa kaataa kahvia tms ärsyttää, se on työpaikka eikä yläaste. Ja tuollainen luo vaikeita jännitteitä työpaikalle, ja vaikuttaa esimerkiksi myös minuun, täysin ulkopuoliseen henkilöön. Ne henkilöt jotka sellaista "viatonta läppää" harrastavat, eivät tosiaan tajua miten se vaikuttaa ihan kaikkiin muihinkin! Vetävät siihen mukaan kaikki jotka ovat näkemässä/kuulemassa.

Kotona ja kavereille voi sitten valittaa ihan olan takaa, mutta työpaikalla joko pidetään suu kiinni tai sitten ehdotetaan jotain parannusta. Välimuodosta, eli selän takana napisemisesta, on pelkkää haittaa.

Itse en ole kokenut työpaikkakiusaamista, mutta olen kyllä nähnyt läheltä miten se voi tuhota ihmisen itsetunnon. Moni meistä kuitenkin pitkälle määrittää itsensä työn kautta ja rakastaa työtään. Se on sitten hemmetin rankkaa joutua kiusaamisen kohteeksi - varsinkin kun usein ne kiusaamisen aiheet ei liity tasan mihinkään, vaan on juuri sitä ala-aste tasoa..

^^Se raja menee siinä kun se paskajauhaminen alkaa. Paskanjauhanta ei kuulu työpaikalle (eikä kyllä mihinkään muuallekaan) ja sille pitää laittaa loppu ennen kuin se pääsee käyntiin. Jos otetaan asenne kuten Melinalla, että tietty määrä paskanjauhantaa jollakin tapaa kuuluu työpaikalle ja on siis silloin hyväksyttävää, tekee siitä paskanjauhannasta hyväksyttävää. Työpaikalla ollaan tekemässä töitä ja jos on jotain sanottavaa työkaverin työpanoksesta niin sitten se pitää sanoa sille työkaverille itselleen ja sen jälkeen esimiehelle, jos työkaveri ei asiasta halua keskustella. Se taas, että työkaverin ominaisuuksista aletaan jauhaa hänen selän takanaan, on mielestäni äärimmäisen typerää ja vastuutonta.

ridgeback kirjoitti:

^^Se raja menee siinä kun se paskajauhaminen alkaa. Paskanjauhanta ei kuulu työpaikalle (eikä kyllä mihinkään muuallekaan) ja sille pitää laittaa loppu ennen kuin se pääsee käyntiin. Jos otetaan asenne kuten Melinalla, että tietty määrä paskanjauhantaa jollakin tapaa kuuluu työpaikalle ja on siis silloin hyväksyttävää, tekee siitä paskanjauhannasta hyväksyttävää. Työpaikalla ollaan tekemässä töitä ja jos on jotain sanottavaa työkaverin työpanoksesta niin sitten se pitää sanoa sille työkaverille itselleen ja sen jälkeen esimiehelle, jos työkaveri ei asiasta halua keskustella. Se taas, että työkaverin ominaisuuksista aletaan jauhaa hänen selän takanaan, on mielestäni äärimmäisen typerää ja vastuutonta.

En mä sanonut, että se on hyväksyttävää, kyyninen realistinen minäni vain sanoo että sitä ylipäätään on. Kaikkialla, työpaikoilla, kouluissa, turuilla ja toreilla. Kyllähän töiden ulkopuolellakin lähes kaikkien asioista juorutaan, halusivatpahan kohteet sitä tai eivät. Mutta onhan se ihan eri asia todeta ohimennen "itse olisin tehnyt asian toisella tapaa" kuin kampanjoida viikkokausia kahvihuoneessa, miten "tuon idiootin tapa tehdä asiat on täysin suolesta".

Mä en usko, ettäkö olisi yhtään (yli viiden hengen) työpaikkaa, jossa ei jauhettaisi paskaa ainakin jollain tasolla. Jos se paskanjauhanta pysyy pieninä erimielisyyksinä, joita voidaan kaikesta huolimatta sietää, niin ei kai se silloin vielä ole kiusaamista? Sen sijaan jos se menee ajojahdiksi, hillittömäksi kampanjoinniksi toista henkilöä vastaan, henkilön työhön liittymättömiin ominaisuuksiin puuttumiseen tms, niin silloin se on jo asiatonta.

Niin mitä se paskanjauhanta sitten kellekin on?
Ja eikö todellakaan saa kritisoida kenenkään tekemiä asioita hänen ollessa poissa paikalta ilman, että se on heti automaattisesti paskanjauhantaa? Sananvapauden rajoittamista, sanon mä...

Ihmiset puhuvat, pään sisällä keskenään ja toistensa kanssa niin että ääntäkin tulee. Jos joku mokaa, tulee hirveesti viinalta haisevana tai krapulaisen näkösenä töihin (oli syy sitten se että pulsu heitti kossupullolla tai akuutti silmätulehdus) tai käyttäytyy jollain tavalla epäsovinnaisesti, pitäiskö siitä oikeasti olla ihan hiljaa vaan muiden työkavereiden kesken, ja ottaa asia puheeksi vaan, kun asianomainen on paikalla?

"Joo meillä on täällä töissä sellanen kirjoittamaton sääntö ettei paskaa jauheta, että mitään negatiivista ei sitten kenestäkään saa sanoa missään yhteydessä ellei henkilö itse ole paikalla. Eli vaan hymyilette ja juttelette kissanpennuista ja kesäpäivistä."

Paskanjauhamista on vasta, kun asiaa vellotaan, sitä suurennellaan, just esim. imitoidaan karikatyyrisesti, naureskellaan vielä pitkään tapahtuman jälkeenkin jna jne. Ei se, että ihan normaalisti keskustellaan perjantaina lounaalla kuinka tehottomasti Joonas on hoitanut työpanoksensa viikolla - oli Joonas sitten paikalla tai ei.


..ja ennen kun joku väittää etten näköjään tiedä mitä on ihan oikea paskanjauhaminen, niin voi kyllä tiedän (ja tiedän myös että sinne samaan paikkaan en enää koskaan mene töihin, olen vaikka mielummin työttömänä sitten).

^^No sori, ymmärsin sitten väärin. Sanomalla, että on normaalia että työpaikoilla puhutaan paskaa ja puhutaan selän takana, viestitetään mun mielestä asian hyväksyntää. Sitä esiintyy kyllä, mutta mä en pidä sitä mitenkään normaalina tai työympäristöön kuuluvana.
Ja se että joku toteaa, että "olisin tehnyt tuon eri tavalla", ei ole paskanjauhantaa ellei samalla nimenomaan haluta mollata sitä kohdetta ja vähätellä hänen tapaansa tehdä asioita.
Ja se, mitä tapahtuu työpaikan ulkopuolella, ei kuulu sinne työpaikalle. Eikä sitä paskanjauhantaa tarvi sietää kyllä vapaa-ajallakaan.
Myöskään pienet erimielisyydet eivät ole mielestäni paskanjauhantaa elleivät ne sitten johdu jonkun osapuolen levittämistä valheista (eli paskanjauhannasta). Ja ne pienetkin erimielisyydet pitää yrittää ratkaista niiden henkilöiden kesken, joilla erimielisyyksiä on eikä selän takana jauhamalla. Ja jos työpaikalla on henkilö/henkilöitä, jotka kokevata tarpeelliseksi valehdella työtoveristaan, niin sitten puututaan siihen valehtelevaan henkilöön eikä sen kohteeseen. Ja jo pienikin paskanjauhanta voidaan tulkita kiusaamiseksi, koska se kohdistuu johonkin tiettyyn henkilöön ja jos sen tarkoituksena on vähätellä kohdetta ja hänen työpanostaan.

Ihmiset puhuvat, pään sisällä keskenään ja toistensa kanssa niin että ääntäkin tulee. Jos joku mokaa, tulee hirveesti viinalta haisevana tai krapulaisen näkösenä töihin (oli syy sitten se että pulsu heitti kossupullolla tai akuutti silmätulehdus) tai käyttäytyy jollain tavalla epäsovinnaisesti, pitäiskö siitä oikeasti olla ihan hiljaa vaan muiden työkavereiden kesken, ja ottaa asia puheeksi vaan, kun asianomainen on paikalla?

No ei siitä hiljaa tarvi olla, mutta kyllä asiasta täytyy ensisijaisesti huomauttaa sille työkaverille itselleen. Mitä sillä saavutetaan, että työporukan kesken kauhistellaan, että voikkamalaa sitä pekkaa kun se haisi viinalle tai kun se nyt mokas herrajjumala sentään. Jos mun duunikaveri tulee töihin ja käyttäytyy epäsovinnaisesti, niin kyllä mä ensisijaisesti olen huolissani sen duunikaverin voinnista kuin siitä kuinka jännää tätä asiaa olisi puida kahvihuoneessa. Ja jos se duunikaveri vain näyttää krapulaiselta, niin mielummin mä menen ensin kysymään siltä duunikaverilta että mikä on kuin alan spekuloida ja arvailla asiaa muiden kanssa. Näet kun näin niitä huhuja ei edes pääse syntymään kun asia selvitetään sen asianomaisen kanssa ensin. Ja jos muilla työkavereilla on tarve sitten spekuloida, että kun pekka on krapulassa, niin sittenhän se on helppo katkaista, että eikä ole, kun pekalla on silmätulehdus ja flunssa. Ja näin päästään taas vähemmällä ja helpommalla.

"Joo meillä on täällä töissä sellanen kirjoittamaton sääntö ettei paskaa jauheta, että mitään negatiivista ei sitten kenestäkään saa sanoa missään yhteydessä ellei henkilö itse ole paikalla. Eli vaan hymyilette ja juttelette kissanpennuista ja kesäpäivistä."

Joo, meidän työpaikalla on tuollainen sääntö ja kyllä aikuiset ihmiset osaa keskustella sitten vaikka siitä työstä, työhön liittyvistä ongelmista tai vaikka omista asioistaa, jos sellainen tarve on. Ja voidaan mielummin jutella vaikka kissanpennuista ja kesäpäivistä, mutta työkavereihin liittyvää jauhamista mä en kuuntele enkä millään tasolla hyväksy.
Ja miksi jannie koet tarpeelliseksi puhua negatiiviseen sävyyn henkilöstä, joka ei ole paikalla?

Paskanjauhamista on vasta, kun asiaa vellotaan, sitä suurennellaan, just esim. imitoidaan karikatyyrisesti, naureskellaan vielä pitkään tapahtuman jälkeenkin jna jne. Ei se, että ihan normaalisti keskustellaan perjantaina lounaalla kuinka tehottomasti Joonas on hoitanut työpanoksensa viikolla - oli Joonas sitten paikalla tai ei.

No mun mielestä Joonaksen työpanoksesta puhuminen ilman Joonaksen läsnäoloa on nimenomaan sitä vellomista, koska Joonaksella ei ole mahdollisuutta saada omaa kantaansa esille. Että miksei siitä asiasta voi puhua Joonaksen kanssa? Miksi siitä pitää saada puhua muiden työkavereiden kanssa Joonaksen selän takana?

jannie kirjoitti:


Paskanjauhamista on vasta, kun asiaa vellotaan, sitä suurennellaan, just esim. imitoidaan karikatyyrisesti, naureskellaan vielä pitkään tapahtuman jälkeenkin jna jne. Ei se, että ihan normaalisti keskustellaan perjantaina lounaalla kuinka tehottomasti Joonas on hoitanut työpanoksensa viikolla - oli Joonas sitten paikalla tai ei.

Juuri tollaiseen tilanteeseen mä en halua sivullisena joutua. Koska mihinköhän se keskustelu siitä sitten jatkuu, kun joku on heittänyt lauseen "Joonas on hoitanut työpanoksensa huonosti tällä viikolla". Pitääkö minun nyt lähteä tähän keskusteluun mukaan? Vai olla hiljaa ja tavallaan "vastustaa". Joka tapauksessa on nyt otettava jokin puoli siinä asiassa. Seuraavaksi varmaan spekuloidaan miksi se työpanos on ollut huono, arvaillaan ja ehkä vedetään johtopäätöksiä.
Ja vaikuttaako tämä nyt käsitykseeni Joonaksesta, tai pitäisikö minun vihjata Joonakselle että "kannattaa vähän skarpata kun susta jo puhutaan ihan lounaspöydässäkin". Ylipäänsä en halua tuon kaltaista ilmapiiriä työpaikalle ja kyllä, se todellakin vaikuttaa myös minuun vaikken olisi siinä keskustelussa mukana.
Eikä tuossa olla kaukana tilanteesta, jossa Joonas kokee olevansa työpaikkakiusattu. Hänestä puhutaan ehkä useamminkin selän takana "mitenkäs sillä tällä viikolla meni". Ihmiset hiljenee äkisti kun se tulee paikalle, selän takana supistaan.. Se ei vielä ole mielestäni kiusaamista, että siinä lounaspöydässä sanotaan "Joonas on hoitanut työpanoksensa huonosti tällä viikolla", mutta helposti se lipahtaa tuosta huonompaan suuntaan. Ainakaan en näe miten tuo auttaa työpaikan ilmapiiriä.

Negatiivisia tunteita on, ja saa olla. Mutta niiden purkutapa ei saa olla selän takana puhumista tai toiseen henkilöön kohdistuvaa panettelua. Työstä saa toki napista jonkin verran, se saattaa jopa lisätä yhteishenkeä työpaikalla. Toisaalta en ole koskaan jaksanut kuunnella sellaista valistusta, joka ei ole millään lailla ratkaisukeskeistä. Ei edes haluta vaikuttaa asioihin tai keksiä miten tästä päästäisiin yli. Halutaan vaan mussuttaa ja valittaa. No se nyt ei taas liity enää työpaikkakiusaamiseen, menee vähän ot

Nyt mä en taas sano muuta ku että huh huh, onneks en ole teidän kanssa samassa työpaikassa (ja te varmaan sanotte että huh huh, onneks ette oo mun kanssa samassa työpaikassa )

En mä meinaa mitään silmitöntä räiskimistä kun puhun PUHUMISESTA. Ei meillä oo töissä mitään tabuja koskien muiden henkilöiden huonoja puolia, niistä keskustellaan ihan kaikkien kanssa ja kaikkien läsnäollessa (tai poissaollessa) ihan samalla tavalla kuin hyvistäkin puolista. Ne on ihmisen ominaisuuksia, ne vaikuttaa myös meidän muiden työntekoon.

Mä en siis Ridgeback koe mitään pakottavaa tarvetta puhua nimenomaan negatiiviseen sävyyn siitä tietystä henkilöstä, vaan jos aihe luonnollisesti nousee esille, niin jos mulla on jotain sanottavaa, niin en mä meinaa sen takia hiljaakaan olla, koska "joku saattaa loukkaantua". Mulla ei myöskään kutise hyppysissä kun kuulen hyvän jutunaiheen millä repostella kahvihuoneessa.
Ja mistä ajattelit, että meillä ei sitä asiaa otettais puheeksi ekana sen henkilön kanssa?

Jos joku on paska jätkä niin se on, eikä se asia siitä miksikään muutu vaikka hyssyttelis? Ja kyllä - meillä se paska jätkä tietää myös itse olevansa paska jätkä. Onneks tällä hetkellä meillä ei kyllä ole kuin hyviä tyyppejä töissä, mutta kyllä meissä jokaisessa on omat puutteemme mitkä me kaikki tiedämme paitsi itse myös muitten osalta, se helpottaa kummasti työskentelyä.

Kyllä mä pidän painostavampana sellaista ilmapiiriä, että jostain asiasta ei SAA puhua, niin kuin sitä asiaa ei olisi ollenkaan.

--

Lähinnä tarkoitan sitä, että on paskan puhumista ja puhumista. Kaikki puhuminen ei ole paskanpuhumista, eikä paskanpuhumisen pelossa tule tavallista puhumista kieltää.

^Niin, olisi se mukava olla työpaikassa, jossa paska jätkä tietää olevansa paska jätkä. Siis oletko sä jannie ihan mielelläsi työpaikassa, jossa sun asioista saa ihan vapaasti ja hyvällä omalla tunnolla puhua sun selän takana? Ja että sua ei ollenkaan haittaisi vaikka susta tehtäisiin seuraavaksi se paska jätkä ja koko sun työyhteisö tekisi sulle selväksi, että sä todella olet paska jätkä? Ja mitä muuta tuollainen on kuin kiusaamista?

Siis koetko jannie ihan oikeasti "huh huh" -asiaksi sen, että työpaikalla pyritään selvittämään erimielisyydet, henkilökohtaisten kemioiden yhteensopimattomuudet ja ongelmat mielummin kaikkien osapuolten läsnäollessa kuin selän takana puhumalla.
Ja mä oikeastaan ihan mielelläni ottaisin jannien meidän duunipaikalle, että voitaisiin opettaa janniellekin sitä rakentavaa tapaa käsitellä asioita ilman että niistä tarvii jauhaa selän takana ja ilman että kenestäkään tehdään tai leimataan paskaa jätkää.

Mä en siis Ridgeback koe mitään pakottavaa tarvetta puhua nimenomaan negatiiviseen sävyyn siitä tietystä henkilöstä, vaan jos aihe luonnollisesti nousee esille, niin jos mulla on jotain sanottavaa, niin en mä meinaa sen takia hiljaakaan olla, koska "joku saattaa loukkaantua". Mulla ei myöskään kutise hyppysissä kun kuulen hyvän jutunaiheen millä repostella kahvihuoneessa.
Ja mistä ajattelit, että meillä ei sitä asiaa otettais puheeksi ekana sen henkilön kanssa?

Siis et koe tarvetta puhua niistä, mutta puhut silti? Ja juu, tuollaisessa tilanteessa en olisi hiljaa minäkään vaan kysyisin, ettää onko kukaan puhunut ko. henkilön kanssa ja pitäisikö hänetkin nyt pyytää paikalle.
Siis sulla ei kutise hyppysissä, mutta et näe mitään tarvetta katkaistakaan tätä jutunaihetta? Vaan mielummin lähdet siihen mukaan, koska sinulla on sanottavaa ja sua ei haittaa vaikka siitä joku vähän loukkaantuisikin?
Jos niistä ongelmista on keskusteltu sen asianosaisen henkilön kanssa niin mikä tarve niistä on keskustella vielä selän takanakin?
Mitä sillä saavutetaan tai halutaan saavuttaa, että työkaverista puhutaan sen selän takana? Tähän kun saisi joskus vastauksen...

Ja se, että ei nähdä millään laillla tarpeelliseksi spekuloida työkaverin ominaisuuksia selän takana, ei tarkoita sitä, etteikö työpaikalla keskusteltaisi ongelmista ja vaikeista asioista, mutta niistä ei keskustella ilman että kaikki osapuolet ovat paikalla. Ilman kaikkien osapuolten läsnäoloa ongelmat eivät muutu yhtään miksikään.

Ja kerrotko nyt vielä, että kuka onkaan kannattanut ajatusta että normaali puhuminen työpaikalla pitäisi kieltää sen vuoksi, ettei vain puhuttaisi paskaa? Normaali puhuminen ja selän takana paskanjauhaminen kun ovat kaksi täysin eri asiaa.

ridgeback kirjoitti:

Siis oletko sä jannie ihan mielelläsi työpaikassa, jossa sun asioista saa ihan vapaasti ja hyvällä omalla tunnolla puhua sun selän takana?

Kyllä saa, jos ne liittyy mun työpanokseen. Luotan työkavereihin 100% että ne ei turhia hauku, eikä meillä keskustella yksityisasioista kuin kahdenkeskisesti. Meillä on myös onneksi sosiaalisesti kyvykkäitä ihmisiä töissä, ja jos joku tykkäiskin repostella, niin tehdään hyvin äkkiä selväksi ettei sellainen käy luontoon.

ridgeback kirjoitti:

Ja että sua ei ollenkaan haittaisi vaikka susta tehtäisiin seuraavaksi se paska jätkä ja koko sun työyhteisö tekisi sulle selväksi, että sä todella olet paska jätkä?

Ei me tekemällä kenestäkään tehdä paskaa jätkää, mistä sä niin päättelit Hei, järki käteen...

ridgeback kirjoitti:

Ja mitä muuta tuollainen on kuin kiusaamista?

Niin mikä on kiusaamista kenenkin mielestä ylipäätään. Jos ei kestä sitä, että jokainen mokaa, joku väistämättä tietää siitä mokasta ja saattaa puhua siitä muillekin tyyliin "ei kannata tehdä näin", niin ei sitten kannata astua ulos ollenkaan
Meillä on pieni ja tiivis työyhteisö, jossa kaikki tuntee toisensa, vähintään työskentelytavoilta, ja mites sitä parhaiten oppii kuin seuraamalla muiden työskentelyä ja puhumalla muiden työskentelytavoista, myös niistä virheistä.

ridgeback kirjoitti:


Jos niistä ongelmista on keskusteltu sen asianosaisen henkilön kanssa niin mikä tarve niistä on keskustella vielä selän takanakin?

Muutkin saattavat oppia asioista.

ridgeback kirjoitti:


Mitä sillä saavutetaan tai halutaan saavuttaa, että työkaverista puhutaan sen selän takana? Tähän kun saisi joskus vastauksen...

Sillä saavutetaan tietynlainen avoin ilmapiiri. Toistaiseksi kukaan (nykyisen pomon aikana, saanen huomauttaa...!) meistä ei oo tietääkseni, uskoakseni eikä nähdäkseni kokenut oloaan kiusatuksi, vaikka on varmasti ollut tietoinen siitä, että omistakin TYÖjutuista on puhetta muiden kanssa. En toki voi 100% varmaksi sanoa, mutta pisimpään talossa olleena uskoisin kyllä huomaavani...

--

Ja huomautan yhä, etten mä puolusta mitään kiusaamista, vaan avointa keskustelua. Jos jonkun mielestä avoin keskustelu sellaisena kuin mitä se hyödyllisimmillään on, on kiusaamista, niin kannattaa ehkä miettiä onko liian herkkä.
Toki meidän työpaikka tällaisenaan ei ole mikään perinteisen työpaikan prototyyppi, mutta myös edellisen pomon ajat nähneenä, meillä on kaikki lähtökohdat tosi vittumaiseen ja sisäänpäinlämpiävään työyhteisöön.

Mä edelleen kysyn, että miksi niistä virheistä ei voida keskustella niin että se virheen tehnyt henkilö on mukana siinä keskustelussa? Siis niin että sitä keskustelua käydään sen työporukan kanssa ja ko henilö on mukana.

Ja nyt on tullut selväksi, että jannieta ei haittaa että hänen selän takanaan keskustellaan hänen TYÖpanoksestaan, mutta kun tässä keskustelussa on ollut puhe paskanjauhamisesta ihan yleensä.
jannie itse kirjoitit että: "Joo meillä on täällä töissä sellanen kirjoittamaton sääntö ettei paskaa jauheta, että mitään negatiivista ei sitten kenestäkään saa sanoa missään yhteydessä ellei henkilö itse ole paikalla. Eli vaan hymyilette ja juttelette kissanpennuista ja kesäpäivistä."
Niin miten tuosta nyt voidaan sitten päätellä, että kyse olikin vain työntekijän työpanoksesta?

Ja Jos joku on paska jätkä niin se on, eikä se asia siitä miksikään muutu vaikka hyssyttelis? Ja kyllä - meillä se paska jätkä tietää myös itse olevansa paska jätkä.
Määrittele työpaikan paska jätkä? Ja miksi se on paska jätkä? Ja miten teillä joku voi tietää olevansa paska jätkä, jos sitä ei siis millään lailla muut duunikaverit tuo esille?

Ja myös:
Ei meillä oo töissä mitään tabuja koskien muiden henkilöiden huonoja puolia, niistä keskustellaan ihan kaikkien kanssa ja kaikkien läsnäollessa (tai poissaollessa) ihan samalla tavalla kuin hyvistäkin puolista. Ne on ihmisen ominaisuuksia, ne vaikuttaa myös meidän muiden työntekoon.
Miten tuosta nyt voidaan päätellä, että tarkoitettiin pelkkää työpanosta ja työskentelytapoja eikä ollenkaan kenenkään yksityisasioita?

Vaikka mä en ole herkkä ihminen (en ainakaan sieltä ihan herkimmästä päästä), mulla on aika tiukka työmoraali sen suhteen miten työpaikalla käyttäydytään ja miten niitä työpaikan sisäisiä suhteita käsitellään ja kehitetään.
Se että minä en kokis jotain ahdistavaksi tai kiusaamiseksi, ei tarkoita etteikö joku toinen kokisi. Onkin siis ihan mahdoton lähteä miettimään asiaa sellaseen tyyliin että "no ei tää mun mielestä oo kiusaamista..". Paljon parempi vaihtoehto on se, että työpaikan sisällä on selvät säännöt joita kaikki noudattaa. Osa niistä säännöistä on toki ihan kirjoittamattomia normeja, joiden mukaan mennään. Yksi hyvä käytäntö on se, ettei sitä paskaa jauheta toisista ihmisistä. Ja tässä keskustelussa on tosiaan jatkuvasti puhutta "paskanjauhamisesta". En mitenkään vois kuvitella sen olevan kaikille ihan ok, että minä siellä työpaikalla nyt jauhan paskaa itse kustakin. Ja parempi olla mokaamatta tai kerron sen paskan muillekin eteenpäin.

Silläkin on paljon merkitystä miten ne asiat sanoo. Voihan joku sanoa aina "kohteliaita" asioita, mutta selkeällä piilomerkityksellä. Ne on melkein niitä pahimpia kiusaajia, koska miten sellaisesta voi valittaa tai ottaa asian puheeksi. "Kuules, kun aamuisin sanot mulle 'hyvää huomenta', niin tuntuu että tarkotatkin 'ai, sinä taas, oot karsee akka'.." Siinä kuulostaa itse melkein hullulta..
Onneksi niitä ihmisiä on aika harvassa, jotka oikeasti nauttivat kiusaamisesta ja tekevät sitä järjestelmällisesti. Useammin kiusaaminen taitaa olla juuri sitä selän takana puhumista, millä ei edes suoranaisesti pahaa tarkoiteta, mutta jonka kohde kokee ahdistava.

^Komppaan tuota täysin ja kaikilta osin.

Noniin, väännetään, väännetään...

Melina kirjoitti:

...
Koska mun mielestä on ihan normaalia, että työpaikoilla puhutaan paskaa ja puhutaan selän takana.
...
Ja etenkin isoilla työpaikoilla kaikki ei voi mitenkään tykätä kaikista. Toimeen pitäisi kuitenkin tulla, eikä sitä toimeentuloa helpota, jos paskaa jauhetaan mahdottomia määriä.

Melina ymmärtää käsittääkseni paskanjauhamisen kaikenlaisena lätinänä, liittyi se sitten työntekoon tai ei. Mulle paskanjauhaminen on nimenomaan sellaista turhanpäiväistä lätinää, mikä ei liity määrin mitenkään mihinkään. Tämän takia kysyn:

jannie kirjoitti:

Niin mitä se paskanjauhanta sitten kellekin on?
Ja eikö todellakaan saa kritisoida kenenkään tekemiä asioita hänen ollessa poissa paikalta ilman, että se on heti automaattisesti paskanjauhantaa? Sananvapauden rajoittamista, sanon mä...
...
Jos joku mokaa, tulee hirveesti viinalta haisevana tai krapulaisen näkösenä töihin (oli syy sitten se että pulsu heitti kossupullolla tai akuutti silmätulehdus) tai käyttäytyy jollain tavalla epäsovinnaisesti, pitäiskö siitä oikeasti olla ihan hiljaa vaan muiden työkavereiden kesken, ja ottaa asia puheeksi vaan, kun asianomainen on paikalla?

Mä tossa ekassa kappaleessa (joka on ekassa tähän topikkiin kirjottamani viestissä) jo kysyn, mitä kukin tarkottaa paskanjauhamisella - onko paskanjauhamisen välttäminen siis juuri sitä, että MISTÄÄN negatiivisesta ei sais puhua, mitä TYÖasiaa se sitten koskikaan ja oliko siitä puhuttu JO asianomaisen kanssa vai ei.

Toisen kappaleen (mikä on myös samaisessa ekassa viestissä) olen tarkoittanut ymmärrettäväksi niin, että puhutaan töitä koskevista asioista, ei muakaan nyt kiinnosta mokaako joku kotona, tuleeko krapulassa kotiin tai vittuileeko kassaneidille lähikaupassa. Ilmeisesti mulla on kirjallisessa ulosannissa harvinaisen pahoja puutteita.

Olen koko topikin ajan puhunut työasioista, koska tässähän puhutaan työpaikkakiusaamisesta.

Mun on hyvin vaikea uskoa että kukaan osaa täysin pidättäytyä arvostelemasta muita. Ei kaikki negatiivinen puhe ole paskanjauhamista, vaan joskus se on jopa välttämätöntä esim. työtehtäviä suunniteltaessa. Rajansa kaikella tietenkin.
Omalla työpaikalla se todellinen paskanjauhaminen on riistäytynyt käsistä aikoja sitten, ja vastikään tekopyhä mp (paskanpuhujien äiti) ilmoitti että jatkossa selän takana puhumisesta saa varoituksetta potkut. Perusteeton uhkaushan tuo on, mutta kyllä sille tilanteelle oli jotain tehtävä. Ratkaisu vaan oli melkoisen typerä ja tehoton.

Kyllähän sitä paskanpuhumista tapahtuu varmaan kaikilla työpaikoilla tai ainakin kaikissa, missä mä oon ollu ja niitä on muutama. Tai no en tiedä, voiko sitä tosiaan paskanpuhumiseksi sanoa, jos ihmiset on vaan ärsyyntyneitä työkaveriensa toimintatapoihin. Eräässäkin työpaikassa kun viimeistä päivää olin töissä, tuli eräs pitkäaikainen ja vanhempi työntekijä avautumaan pomostaan "kermaperseena" jne. ja ite vaan siinä hymähtelin ottamatta sen kummemmin kantaa. Mutta olen kyllä itsekin "selän takana" esimiestäni haukkunut hänen toiminnastaan...

Kyllä, paskanpuhumista tapahtuu ihan varmasti jokaisella työpaikalla, oleellista onkin se, että annetaanko sen jatkua ja kasvaa vai pyritäänkö se lopettamaan mahdollisimman pian.

Kukaan ei varmasti pysty täysin pidättäytymään arvostelemasta muita. Kukaan ei ole väittänytkään, etteikö koskaan, ikinä ja missään olosuhteissa arvostelisi työkavereitaan. Vaan oleellista onkin edelleen se, että annetaanko sen arvostelun kasvaa ja jatkua ja tehdäänkö sitä toistuvasti ja mahdollisesti yhteen henkilöön kohdistuvana.

Erimielisyydet kuuluvat kaikkeen yhteistoimintaan, sitä ei voi kiistää kukaan. Hyvässä työyhteisössä erimielisyydet pyritään ratkaisemaan kaikkia osapuolia kuunnellen ja kaikkien osapuolten kanssa neuvotellen. Hyvää erimielisyyksien ratkaisua ei mielestäni osoita se, että niitä ratkotaan kahvihuoneessa muun työporukan kesken ilman, että se toinen osapuoli pääsee osalliseksi ratkaisua.
Jokaisella työpaikalla ja joikaiselle työntekijälle tapahtuu virheitä. Ja virheiden käsittely on hyvä asia, mutta tärkeää niiden käsittelyssä on se, miten niitä käsitellään. Ensisijaista ei pitäisi olla se, kuka virheen teki vaan se miten tapahtunut virhe voitaisiin tulevaisuudessa ehkäistä. Itse en näe mitenkään oleellisena sitä, että nyt pekka mokasi, älkää vaan kukaan tehkö kuten pekka vaan että on tapahtunut virhe, joka johtui syystä se ja se ja näin voimme tulevaisuudessa sitä välttää. Se kuka virheen teki, ei ole millään tavalla tärkeää työyhteisön avoimen keskustelun nimissä eikä sen virheen tekijän selvittäminen koko työyhteisölle ole tarpeellista.

Työpaikkakiusaaminen ei tarkoita työhön kuuluvien ongelmien ratkaisua eikä työhön kuuluvien erilaisten päätöksien ja tulkintojen käsittelyä. Työpaikkakiusaaminen on aiheetonta ja tarpeetonta selän takana jauhamista, vähättelyä, syrjimistä, eristämistä jne. Työpaikkakiusaaminen ei välttämättä liity mitenkään itse työhön tai työasioihin vaan se menee nimenomaan sinne henkilökohtaiselle tasolle ja alkaa usein siitä harmittomasta heikkouksien tai huonojen puolien arvioimisesti selän takana vaikka kuinka haluttaisiin tehdä sitä rakentavassa hengessä.