Koirat.com

Tää riippuu niin kaikesta mistä se roikkuu.

Musta tuntuis kyllä kurjalta, jos saisin tietää että mun työkaverit puhuis mun tekemistä mokailuista kahvipöydässä ilman että itse olen paikalla. Jos vaikka itse aloitan aiheen "mä olen kyllä munaillut kaiken tällä viikolla" niin sittenhän siinä ei ole mitään pahaa alkaa keskustelemaan siitä. Jos mun mokailu olis jotain sellasta joka vaikuttais koko firmaan negatiivisesti ni eihän sitä tietenkään voi sivuuttaa, mut toivoisin kyllä että siitä tultas puhumaan mahd. pian myös mulle. Ei niin että sitä puidaan päiväkausia ennen kuin itse saan siitä kuulla. En mä koe sitä vielä kiusaamiseksi jos ihmiset ensin ottaa sen aiheeksi ilman mun läsnäoloa, kunhan se juttu ei vaan jää hautumaan useiksi päiviksi multa pimennossa. Ja että se ei ainakaan kehity siitä mihinkään ei paikkaansa pitäviin teorioihin ja spekulointiin. Semmosta "voi vitsit olis se yks tyyppi kyllä voinu ilmottaa mulle vähä aikasemmin" kommentteja nyt taatusti lentää kahvipöydissä harvasepäivä, eikä ton tasonen puhuminen musta ole vielä mitään kiusaamista. Se ei ole jokapäiväistä eikä se kohdistu aina tiettyy ja samaan henkilöön, siitä ei lähde liikkeelle mitään perättömiä huhuja ym. Ja tommosta on tosi vaikeeta välttää omassa puheessaan. Kyl mä ainaki oon joskus toisille kavereille sadatellu vaikka jonkun toisen myöhästymistä mut en mä koe kiusaavani sillä ko tyyppiä. Eikä mua kyllä haittais jos nukun pommiin ja muut keskustelis sillä välin et voi hitsi kun se on myöhässä tai et miksiköhän se on myöhässä.

Mä olen monesti joko koulussa tai työpaikalla kuullut kyllä niin paljon sitä että muiden ihmisten tapoja työskennellä/hoitaa asioita suorastaan haukutaan kahvipöydässä mut kukaan ei koskaan uskalla sanoa mielipiteitään itse sille tyypille johon ne on kohdistettu. Kaikkien mielestä se on vaan paska tyyppi ja piste. Siis ok, on luonnollista että joitain ihmisiä ärsyttää toisten ihmisten tavat ja voihan olla tosiaan niin että se "paska tyyppi" on oikeesti tosi ilkeä ja inhottava. Mut kyllä silti vois mennä sanoo sille suoraan että hei "voisitko lopettaa ton, se ei ole mukavaa". Aina asiat ei ole siltä miltä ne näyttää. Mun mielestä se on jo kiusaamista, jos jatkuvasti samasta henkilöstä puhutaan pahaa eikä koskaan oteta mitään kontaktia itse siihen henkilöön, supistaan vaan etäältä.

Mikäli näin on tehty (menty sanoo suoraan sille ääliölle), ja kyseinen tyyppi vaan jatkaa epäsopivaa toimintaa ni sitten varmaan esimiehelle kantelu. Ymmärrän että jos työpaikalle oikeasti saapuu joku varsinainen kuspää joka saa kaikki ärsyyntymään niin siitä on silloin tarvetta puhua sen selän takana että "voi vitsi miten se taas otti mua aivoon" "joo niin muaki!" Vaikea enää ajatella tätä kiusaamisena jos tyyppi on oikeasti itse aiheuttanut huonolla käytöksellään sen kaiken. Kyllä se sit on jo niin et sitä saa mitä tilaa.

Semmonen ala-aste meiningin seläntakana puhuminen kuten "näitkö miten rumat vaatteet sillä oli tänään" tai just se toisten esittäminen ja suoranainen pilkanteko on jo vähäisessäkin määrin kiusaamista, oli se sitten ihan viatonta tai ei. Mut se nyt on varmaan kaikille selvää.

Mutta mitä jos esimies on se, kenen toimintaan ei olla tyytyväisiä?

En mä nyt varsinaisena kiusaamisena muutamaa juttua omalla työpaikallani ottanut mutta olisi se toinen osapuoli voinut sen leipäläpensä pitää kiinnikkin.. Esim. työpäivän päättyessä jos ostin karkkia tai muuta herkkua, yksi nainen monesti sanoi että "et kai meinaa näitä yksin syödä?" tai "eikö kannattaisi ostaa jotain vähän terveellisempää". Joo, ehkä noita normaali itsetuntoinen ihminen kestää hyvin eikä jää miettimään tollasia, mutta kyllä mulle tuli paha mieli. No, muutenkin tämä sama nainen aikoinaan levitti juttua työpaikalla että mun avokki käyttää jotain aineita.. Tosi kiva oli korjailla tuollaisia juttuja sitten muille kun kysyttiin että onko näin. Muijan paskanjauhanta loppui kyllä siihen kun mieheke meni kerran työpaikalleni ja sanoi "että mitä h*lvettiä levittelee hänestä tuollaisia juttuja". Mulle tämä kyseinen nainen kerran paasasi yhdestä toisesta työntekijästä että "tuokin Anita se vaan syö kahvitauolla niitä vanhoja pullia ja mätiä omenoita ja lihoaa, minkä kerkiää..". Tiedä sitten ,mitä tuollasen ihmisen päässä liikkuu.. Muistan aikoinaan kun sairastin vielä masennusta ja tämä nainen tuli naputtamaan jostain että "teeppä nyt äkkiä ne hommasi", niin olin silloin niin herkässä tilassa että raivostuin totaalisesti ja karjuin kaikki vihat ulos päin naamaa sille muijalle ja haistatin vielä. Olin vaan niin kauan kuunnellut sitä sen narinaa että hermot ei enää kestänyt. Sen jälkeen kyllä olinkin pitkään sairaslomalla.

Elba83 kirjoitti:

Mutta mitä jos esimies on se, kenen toimintaan ei olla tyytyväisiä?

Onneksi melkein jokaisella esimiehellä on oma esimies. En kyllä mistään pikkuärsytyksestä itse lähtisi viemään asiaa ylemmille tahoille, mutta jos esimiehelle puhuminen ei auta tai jopa pahentaa tilannetta, ottaisin yhteyttä ensin hänen esimieheensä ja sitten tarvittaessa työsuojeluvaltuutettuun tai omaan liittoon neuvojen saamiseksi.

Työpaikkakiusaaminen on sellainen asia, mtä pitäisi jokaisen pysähtyä miettimään omankin käytöksen kannalta. Onko oma käytös sellaista, mikä voi tuntua muista pahalta. Onko oma ja muiden osaaminen riittävää vai tarvitaanko lisäperehdytystä tai töiden uudelleen organisointia joissain asioissa (sen toi_ei_osaa-paskanjauhannan sijaan). Osataanko työpaikalla hyväksyä ihmisten erilaisuus vai puututaanko epäoleellisiinkin asioihin? Elämässä tulee myös työpaikan ulkopuolisia kriisejä, jotka vähentävät ihmisten jaksamista ja saattavat jopa saada ihmisen tulkitsemaan entiseen malliin jatkuvan vitsailun jne. kiusaamisena ja syrjintänä. Esimerkiksi äitiyslomalta palaaminen, läheisen kuolema tai oma sairastuminen saattavat kuormittaa ihmistä niin, että hän tulkitsee asiat eri tavalla kuin ennen. Niissä tilanteissa kaikilta osapuolilta toivoisi joustoa ja kykyä tarvittaessa puuttua ongelmiin ennen kuin ne riistäytyvät käsistä.

Itse olen sen tyyppinen ihminen, että olen vuosien varrella useammankin kerran huomannut olevani tilanteessa, jossa selän takana on käyty keskustelua minusta, mutta kukaan ei ole uskaltanut tulla kysymään suoraan. Vuosia sitten yksi tyttö oli jopa toivonut ettei joutuisi työskentelemään kanssani, koska hänen mielestään olin ihminen, joka voisi niellä vaikka piikkilankaa ilman ongelmia. Siinä tilanteessa tuli kieltämättä mietittyä, pitäisikö omaa työminää yrittää pehmentää jotenkin. Sen lisäksi jossain vaiheessa selän takana oli ollut puhetta siitä, että olen joku firman ylempien tahojen palkkaama kätyri, jonka tehtävä on vakoilla muita. Tuo oli siitä ikävä juttu, että yhden ihmisen kohdalla tapaus kärjistyi lähes aggressiiviseen käytökseen virkistysillassa ja tilanne tuli itselleni tietenkin täytenä yllätyksenä, koska en mikään johtoportaan kätyri oikeasti ollut. Onneksi siitä selvittiin lopulta puhumalla. Minään kiusaamisena en noita asioita kuitenkaan ottanut, vaan olen yrittänyt miettiä myös sitä, mikä omassa persoonassa on sellaista, että tuollaiseen tilanteeseen päädyttiin. Ymmärrän kuitenkin tavallaan senkin puolen noissa selän takana asioita puivissa, etteivät he välttämättä uskalla asioista suoraan puhua juttujen kohteelle, jos tämä on esimerkiksi vähänkään vahvempi persoona tai johtavassa asemassa tms. Silloin olisi hyvä yrittää käydä asioita läpi jonkun ulkopuolisen tahon avulla (työsuojeluvaltuutettu, esimies).

itse koin työpaikkakiusaamista kun olin puolen vuoden harjoittelujaksolla kaupan alalla. Vanhemmat (naispuoleiset) työntekijät puhuivat hurjasti paskaa selän takana, supatus vaan kävi, ja kun astui huoneeseen, niin hiljeni täysin. Ei myöskään missään nimessä syöty samaan aikaan, tai jääty muuten yksin mun kanssa samaan tilaan. Puhuttelut oli piikittämistä, sellasta piilovattuilua. Moneen kertaan jouduin esimiehen puheille asiasta, johon en ollut osallinen tai oli aivan tuulesta temmattu. Tiedän tasan tarkkaan, kuka niitä juttuja levitteli esimiehelle.
Yks toinen tyttö, joka aloitti samaan aikaan mun kanssa sanoi itsensä irti parin kuukauden kuluttua työpaikkakiusaamisen takia. Lopulta meille muodostui selvästi jaetut "puolueet", eli oli ne kiusaajat ja sitten me kiusatut, eli me uudet työntekijät.
Kun mulle sitten tarjottiin jatkotöitä firmasta, sanoin kiitos ja näkemiin. Työ oli itsessään tosi hauskaa ja palkitsevaa, mutta en jaksanut sitä työpaikalla olevaa ilmapiiriä, varsinkaan kun esimies ei tehnyt yhtään mitään asian eteen.
Viime työpaikalla koin kiusaamista pomolta. Eli tuo puhui paskaa kaikista työntekijöistä selän takana, tuntui vähän kuin se olisi yrittäny lietsoa kilpailua työntekijöiden kesken mutta todella väärällä ja kierolla tekniikalla. Kirjoittamaton sääntö oli myös että työntekijät eivät tapaa työajan ulkopuolella. Pomo myös levitteli yksityisiä juttuja joita oli saanut tietää työntekijöistä supatellen selän takana.

Ideaali tilannehan olisi, että työpaikalla olisi niin hyvä ilmapiiri että kenestäkään ei puhuta paskaa, ja kaikki erimielisyydet menee pomon kautta, joka sitten osaa ratkoa niitä oikealla tavalla. Tämä nyt on kuitenkin käytännössä mahdotonta, jos on vähän edes suurempi firma. Olen kuitenkin huomannut, että paljon on myös pomosta kiinni, paljonko työpaikalla puhutaan sitä skeidaa. Jos pomo osaa lukea ihmisiä, ja kuuntelee alaisiaan, vähentyy yleensä se selän takana supattaminen huomattavasti.

Vaikka ei työpaikkakiusaamisesta oo kokemusta, niin työharjoittelupaikkakiusaamisesta on.
Ihan kuin minun opiskelijan olisi pitänyt jo tietää ammatistani kaikki ja se että "ei saa istua siihen, eikä tuohon eikä mihinkään tämän tilan puolelle, pysy tuolla toisella puolella" aha?
Ja tämä istumapaikka asiakin tuli sitten vasta viimeiselle viikolla aiheeksi, mikäs siinä kun ei kerrota heti, että mitä saa ja ei saa tehdä. Ärsyttävintä ihmisissä vielä on se, että aluksi sanovat ihan mitä sylki suuhun tuo ja seuraavana päivänä tullaan matelemaan eteen, että "anteeks en mää pahalla tarkottanu". Ihan kun se anteeksi pyyntö jotenki pyyhkis kaiken pois, oon niin paljo joutunu kuuntelemaan just noita merkityksettömiä anteeksi pyyntöjä, että siitä on tullu mulle vaan yks sana muiden joukossa eikä sillä oo mitään merkitystä. Kaiken lisäksi en usko, että ne anteeksi pyynnöt on edes suunnattu varsinaisesti minulle vaan yritetään olla muiden työkavereiden silmissä niin jaloja kun pystyy myöntämään omat virheensä... plaa plaa plaa ja lässyn lässyn.
Kyllä olen justiinsa näin katkera ihminen.

Tsemppiä kiusatuille!